Osallisuus yhteisestä hyvästä
Osallisuus ja erilaiset osallisuutta lisäävät toimet voidaan sosiaali-, käyttäytymis-, ja terveystieteelliseen tutkimukseen perustuen jaotella kolmeen osa-alueeseen:
- Osallisuus omassa elämässä
- Osallisuus yhteisöissä ja vaikuttamisen prosesseissa
- Osallisuus yhteisestä hyvästä
Tällä sivulla paneudumme siihen, mitä osallisuus yhteisestä hyvästä tarkoittaa, ja miten sitä voidaan edistää. Lue muista osallisuuden osa-alueista klikkaamalla linkkejä.
Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus päästä nauttimaan yhteisestä hyvästä, osallistua yhteisen hyvän tuottamiseen sekä sen jakamiseen yhdessä muiden kanssa. Tällaiseen toimintaan osallistumisesta seuraa arvostusta, kiitosta ja yhteyksiä muihin ihmisiin.
Osallisuutta edistäviä olosuhteita on helpointa luoda lähellä ihmisiä. Paikallisesti voidaan rakentaa tiloja sekä luoda tilanteita ja toimintaa, jossa asukkaalla on tilaisuus näyttää osaamistaan, kokea yhteenkuuluvuutta, panostaa yhteiseen hyvään ja vaikuttaa resurssien hallintaan. Tällaisia tilanteita ja toimintaa voidaan luoda myös virtuaalisissa ympäristöissä.
Kun pyrit edistämään osallisuutta yhteisestä hyvästä, noudata näitä osallisuuden edistämisen periaatteita
- Ihminen pääsee nauttimaan yhteisestä hyvästä ja voi osallistua sen tuottamiseen ja jakamiseen tasavertaisena muiden kanssa.
- Ihminen saa arvostusta, kiitosta ja yhteyksiä muihin ihmisiin. Yhteiskuntaryhmät kohtaavat.
Selvitä näiden apukysymysten avulla, edistääkö toiminta osallisuutta yhteisestä hyvästä
- Luodaanko toiminnassa yhteisiä tiloja ja yleishyödyllistä toimintaa, jossa ihmiset voivat kohdata toisensa tasavertaisina ilman, että ihmisten ongelmat tai taustat määrittäisivät kohtaamista? Pyritäänkö toiminnassa aktiivisesti siihen, että eri väestöryhmät kohtaavat?
- Tarjoaako toiminta mahdollisuuden luoda yhteistä hyvää eli sosiaalista ja jopa taloudellista arvoa a) muille toimintaan osallistuville ja b) laajemmin paikallisessa yhteisössä?
- Esim. virkistys; ympäristönhoito; yhteisten tilojen viihtyvyyden, yhteisötaiteen, harrastusmahdollisuuksien tai sosiaalisen toiminnan yhteistuotanto; tietojen ja taitojen jakaminen; osuuskuntiin osallistuminen; yhteisöllisen hyvinvoinnin ja luottamuksen rakentaminen.
- Tarjoaako toiminta mahdollisuuden nauttia paikallisen yhteisöllisyyden hyvistä puolista?
- Esim. merkityksellisyyden kokemus osana yhteisöä, yhdenvertaisuuden kokemus, luottamus, yhteisöllinen hyvinvointi, toisten ihmisten seura, tiedot ja taidot.
Katso kaikki 24 apukysymystä: Edistääkö toiminta osallisuutta?
Avoimet ja maksuttomat yhteiset tilat
Asukkaille voidaan tarjota avoimia ja yhteisiä tiloja, kuten kylätalot, vapaan taiteen tilat, toimintakeskukset, matalan kynnyksen tilat, puistot ja kadut, joissa yhteiskuntaryhmästä tai asemasta riippumatta kuka tahansa voi kokea yhdenvertaisuutta, yhteenkuuluvuutta sekä panostaa yhteiseen hyvään ja saada osaamisensa näkyviin. Avoimissa tiloissa oleskelu ilman sanallista vuorovaikutusta on keino kokea yhteenkuuluvuutta.
Esimerkiksi vapaan taiteen tiloissa työelämästä tutut hierarkiat voivat murtua ja rakentua hetkeksi uudestaan, kun ihminen saa ilmaista itseään taiteella ja tulla siten näkyväksi ja tunnustetuksi.
Lue lisää: Luovat menetelmät vahvistavat osallisuutta
Yhteisessä työhuoneessa työtön taas pääsee osalliseksi työn tuntua ja rutiineja, ja saa hyvällä onnella työyhteisön ja lounasseuran. Ympäristötalkoot tai vapaaehtoistyö ovat puolestaan toimintaa, joissa ei ainakaan heti tule puheeksi sosiaalinen asema tai palkka.
Kaupunkiviljely, maksuttomat harrastusmahdollisuudet, maksuttomat tai hyvin edulliset liikuntapaikat, edullinen yhteisöruokailu tai luontoretket voivat myös olla tärkeitä resursseja, kun rahat ovat tiukalla.
Paikalliset yhteisöt luovat monenlaista arvoa
Yhteiset tilat ja toiminnan alustat luovat edellytyksiä paikalliselle yhteisöllisyydelle, jolla voi olla myönteisiä taloudellisia seurauksia. Osuuskunnat, aikapankit, ryhmätyöllistyminen sekä palvelujen yhteistuotanto asukkaiden ja paikallisten yhdistysten kesken (esimerkiksi kimppakyydit, ylijäämäruuan kuljettaminen ja jakaminen, yhteisöruokailujen järjestäminen, maisemointi) ovat yhteisöllisiä järjestelmiä, jotka luovat taloudellisen arvon lisäksi myös muunlaista arvoa, kuten voimaantumista, merkityksellisyyden kokemusta, yhteenkuuluvuutta ja luottamusta.
Lisää ansaitsemisen mahdollisuuksia työttömille ja muiden työelämän ulkopuolella oleville
Vapaaehtoistoimintaa lisäämällä ja tukemalla voidaan lisätä osallisuutta
Mahdollisuus panostaa ja saada osansa yhteisestä hyvästä
Pitkään työttömänä olleet kertovat huomattavan usein, että heillä ei ole tilaisuutta kokea yhteenkuuluvuutta ja panostaa yhteiseen hyvään. Yhteiseen hyvään panostaessaan ihminen voi kokea tekevänsä jotakin merkittävää sekä saada osakseen kunnioitusta ja kiitosta, mikä on monelle työssä käyvälle arkipäivää.
Yhteiseen hyvään panostaminen on toimintaa, joka vastaa esimerkiksi kylässä, korttelissa, lähiössä tai virtuaalisessa tilassa ilmenneeseen tarpeeseen.
Yhteiseen hyvään panostaessaan ihminen voi kokea yhdenvertaisuutta yhteiskuntaryhmästä tai asemasta riippumatta ja saada kiitosta ja tunnustusta kasvokkaisissa kohtaamisissa tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Ihminen voi tuntea osallistuvansa sosiaalisen arvon muodostamiseen ja voi kokea olevansa kiitoksen arvoinen. Sosiaalisia arvoja ovat esimerkiksi voimaantuminen ja hyvät yhteisölliset suhteen. Sosiaalisesta arvosta voi syntyä taloudellista arvoa, mutta niin ei tapahdu automaattisesti.
Paikallisten riskien, resurssien ja potentiaalin hallinta, hyödyntäminen ja jakaminen
Siinä missä esimerkiksi kansanedustuslaitos saattaa tuntua olevan kaukana arjesta ja vaikutusmahdollisuuksien ulottumattomissa, paikallisesti voidaan nimetä ja hallita riskejä, resursseja ja yhteistä potentiaalia. Esimerkiksi terveyspalvelut ja osa sosiaalipalveluista tarvitsevat toki taakseen laajan väestöpohjan, mutta on olemassa potentiaalia ja resursseja, joiden johtaminen ja jakaminen hoituvat paikallisesti.
Yksityisessä ja yhteisessä toiminnassa syntyy potentiaalia, joka lisää alueen elinvoimaisuutta ja houkuttelevuutta. Potentiaali tarvitsee resurssit eli paikalliset ihmiset, heidän osaamisensa ja keskinäisen vuorovaikutuksen, yhteiset tilat, luonnonvarat ja elvyttävät luontoympäristöt. Yhteiset tilat ja elvyttävät luontoympäristöt houkuttelevat vierailijoita, mutta sen lisäksi ne innostavat paikallisia kokeilemaan yrittäjyyttä ja tuotteistamaan palveluja.
Yhdessä hallittavia riskejä ovat esimerkiksi jonkin elinkeinon loppuminen, virikkeetön ympäristö, järjestyshäiriöt, syrjäytyminen ja se, ettei kaikkien osaaminen tule näkyviin.
Kunnan johto ja virkahenkilöt voivat auttaa paikallisia toimijoita liittymään yhteen tunnistamaan riskejä sekä hallitsemaan paikallista potentiaalia ja resursseja. Jos kuntaa ja kunnan palveluja koskeva seurantatieto on avoimesti saatavilla, se helpottaa paikallisten toimijoiden osallistumista yhteisen hyvän tuottamiseen ja uusien ratkaisujen keksimiseen. Kunnan viranomaiset voivat tasoittaa tietä yhteiselle tekemiselle hoitamalla byrokratian, jota pelätään ja joka voi usein asettaa esteitä uusien ratkaisujen tielle. Tällöin yhteinen tekeminen myös juurtuu paikallisen osallisuutta edistävän hallinnan kulttuuriksi.
Nykyisessä kuntalaissa kannustetaan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien tarjoamiseen. Erikseen mainitaan lapset, nuoret, vammaiset ja vanhukset. Muun muassa pitkäaikaistyöttömiä tai mielenterveyskuntoutujia ei mainita, mutta mikään ei estä paikallisia aktiiveja järjestäytymästä esimerkiksi raadiksi, johon kuuluu pitkäaikaistyöttömien, viranomaisten, järjestöjen ja elinkeinoelämän edustajia, ja joka laatii paikalliset kuntouttavan työtoiminnan eettiset kriteerit ja valvoo niiden toteutumista. Palvelun tuotantoon voidaan perustaa ohjausryhmä, jossa on jäseninä myös palvelun käyttäjien edustajia.
Avoimissa yhteisissä tiloissa tai muilla toimintaa tukevilla alustoilla voi syntyä itsenäisesti toimivia paikallisia yhteisöjä, jotka kasvattavat yksilön ja yhteisön potentiaalia ja hyvinvointia. Yhteisöt kannattaa nähdä paikallisen kukoistuksen lähteenä, joiden toimeliaisuutta ei pitäisi liikaa haitata hallinnollisesti kuormittavilla väliintuloilla.
Syrjityt ryhmät saattavat pyrkiä selviytymään eristäytymällä muusta yhteiskunnasta. Jos syrjitty tai sivussa oleva ryhmä sitten saa yhteiskunnassa virallisen aseman autonomiaansa menettämättä, tulee tunnistetuksi ja tunnustetuksi, heidän resurssinsa lisääntyvät useimmiten samalla. Käytännössä virallisen aseman saaminen ja tunnustetuksi tuleminen voi tarkoittaa sitä, että yhteisön jäsenille tarjotaan palveluita heidän omalla äidinkielellään, heidän uskontonsa säännöt hyväksytään tai heille tarjotaan kulttuurisensitiivisiä terveyspalveluita.
Lähteet
Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa (THL, 2017)
Lue lisää
Osallisuuden edistäjän opas (THL 2023)
Enacting community economies within a welfare state (2020)
Sosiaalisen osallisuuden tietopaketti (pdf 390 kt)
Edistääkö toiminta osallisuutta? 24 apukysymystä
Sivulle listatut apukysymykset auttavat tunnistamaan, edistääkö toiminta tai palvelu osallisuutta omassa elämässä.
Osallisuutta edistävä hallintomalli tukee osallisuustyön johtamista
Lisää ansaitsemisen mahdollisuuksia työttömille ja muille työelämän ulkopuolella oleville
Pitkään työttömänä olleiden työllistymisen tuki
Luovat menetelmät vahvistavat osallisuutta
Vapaaehtoistoimintaa järjestämällä ja tukemalla voidaan lisätä osallisuutta
