Ohjeet Pienet onnistumistarinat -arviointityökalun käyttöön
Tällä sivulla annetaan ohjeet Pienet onnistumistarinat -arviointityökalun käyttöön.
Lue työkalun yleinen kuvaus ja perustelut yläsivulta:
Pienet onnistumistarinat -työkalu osallisuusvaikutusten arviointiin
Toteutus
Linkkiä klikkaamalla pääset tarkempaan ohjeeseen.
- Sopii toimintaan, jonka keskeisenä tavoitteena on osallisuuden kokemuksen vahvistaminen.
- Haastatteluun tulee valita myönteisesti toiminnan kokeneita osallistujia, jotta positiiviset vaikutusmekanismit tulisivat esiin.
- Haastatteluun osallistuminen on aina vapaaehtoista.
- Sovella osallisuuden kokemuksiin johdattelevaa kysymysrunkoa.
- Haastattelut ovat yksilöhaastatteluja, jotka toteutetaan luottamuksen ilmapiirissä ja tilassa, jossa ei ole ulkopuolisia läsnä.
- Tavoitteena on saada aikaan mahdollisimman luonnollinen keskustelu haastateltavan kokemuksista toiminnassa: keskity kuuntelemaan, anna tilaa ja aikaa kertoa omista kokemuksista siten, kun se on haastateltavalle luontevaa.
- Rohkaise haastateltavia jakamaan pieniä ja vähäpätöiseltäkin vaikuttavia arkisia kokemuksia.
- Tallenna keskustelut joko nauhurilla tai mahdollisimman tarkoilla muistiinpanoilla. Parasta on litteroida nauhat tekstiksi.
- Kaikki tarinat eli juonelliset tapahtumien kuvaukset tunnistetaan.
- Tulkitse, millaisesta osallisuuden lisääntymisestä tarinat kertovat. Millainen toiminta, tilanteet tai tapahtumat osallisuutta? Esimerkkejä: sosiaalisen vuorovaikutuksen lisääntyminen tai helpottuminen, pystyvyyden tunteiden lisääntyminen tai merkityksellisyyden tunnetta luovat kokemukset.
- Tyypittely: toistuvatko tietynlaiset tilanteet tai tapahtumat?
- Arvoitiraporttiin tulee kirjata tarinoiden ohella myös muita tuloksia, kuten määrällistä tietoa. Onnistumisten ohella myös epäonnistumiset on hyvä muistaa mainita.
- Osallistujien oma ääni kannattaa tuoda esiin siteeraamalla tarinoita.
- Kerro raportissa, millaisesta osallisuuden edistymisestä tarinat ovat esimerkkejä. Mitä ne kertovat toiminnan vaikuttavuudesta?
- Muista luottamuksellisuus. Haastateltujen henkilöllisyyden ei tule käydä ilmi raportista.
Valmistelut
Määrittele, mitä olet arvioimassa
Aluksi tulee olla selvillä, mitä interventiolla tai hankkeella on haluttu saada aikaan ja miten. Arvioinnin tulee kohdistua tavoiteltuun muutokseen: millä tavoin hanke tai interventio pyrkii maailmaa muuttamaan.
Pienet onnistumistarinat -työkalu soveltuu erityisesti toimintaan, joka pyrkii lisäämään heikoimmassa asemassa olevien osallisuuden kokemusta lisäämällä esimerkiksi:
- pystyvyyden tunnetta ja itseluottamusta
- kokemusta oman toiminnan merkityksellisyydestä ja arvosta
- yhteenkuuvuutta eli sosiaalisia kontakteja tai valmiuksia toimia ja olla yhdessä muiden kanssa.
Pienet onnistumistarinat ovat laadullisia, eli ne vastaavat laatua koskeviin millainen- tai miten-kysymyksiin. Ne eivät vastaa määrää koskeviin, miten paljon -kysymyksiin.
Laadulliset haastattelut tuottavat esimerkkejä siitä, millaiset hankkeessa toteutetut toimet ovat edistäneet osallisuuden kokemista. Pienet onnistumistarinat auttavat pohtimaan, miksi toteutuneet vaikutukset olisivat juuri hankkeen toiminnan ansiota.
Muokkaa myöhemmin tällä sivulla esiteltävää haastattelukysymysrunkoa sen mukaan, millaisia vaikutuksia ollaan tarkalleen ottaen tarkastelemassa.
Haastateltavien valinta
Pienten onnistumistarinat -työkalun käyttöä ei ole rajattu mihinkään erityiseen kohderyhmään. Todennäköisesti positiivisimpia vaikutuksia voidaan kuitenkin havaita niillä, jotka ovat ennen toimintaa kokeneet osallisuutensa heikoksi.
On hyvä valita haastateltaviksi sellaisia osallistujia, jotka ovat kokeneet toiminnan positiivisesti. Siten saadaan esiin positiivisia vaikutusmekanismeja. Jos toiminnassa on paljon osallistujia, kaikkia ei tarvitse haastatella. Muutamakin haastattelu voi tuottaa hyvän käsityksen toiminnan vaikutusmekanismeista. Haastatteluun osallistuminen on vapaaehtoista. Haastateltavilla tulee siis olla mahdollisuus myös kieltäytyä ilman seurauksia.
Kun pyydät osallistujaa haastateltavaksi, selosta haastattelun käyttötarkoitus ja varmistu, että hän ymmärtää haastatteluun suostuessaan, mistä on kyse.
Kaikille kohderyhmille pienet onnistumistarinat ei sovi. Menetelmän valinnassa on huomioitava, että haastateltavien tulee kyetä pukea kokemuksensa sanoiksi. Jos haastateltavalla ja haastattelijalla ei ole yhteistä kieltä tai sanallinen ilmaisu on muuten mahdotonta, täytyy valita jokin muu menetelmä.
Tulkin käyttö on mahdollista, mutta se heikentää merkitysten välittymistä. Tällöin tarinat eivät ole omasanaisia vaan tulkin sanoittamia. Parempi vaihtoehto on etsiä kielitaitoinen haastattelija ja kääntää valmis haastattelu arvioinnin kielelle.
Haastattelujen toteuttaminen
Haastatteluissa keskustellaan osallistujan omista kokemuksista
Tarkoitus on saada selville osallistujan omia kokemuksia ja tulkintoja omasta osallistumisestaan, ei sitä, miten joku toinen mahdollisesti on toiminnan kokenut. Osallistujan kokemus ei koskaan ole virheellinen. Siksi haastattelun on oltava mahdollisimman luonteva keskustelu osallistumisen aikana koetuista asioista.
Osallistujan omakohtaisia kokemuksia voi ainakin pitää toiminnan tuloksina, jos niissä näkyy jokin toiminnalla tavoiteltu asia.
Haastateltaville on syytä kertoa, että haastatteluissa puhutaan omista kokemuksista. Haastatteluihin ei tarvitse erikseen valmistautua, eikä kysymyksiin ole oikeita tai vääriä vastauksia. Yksityiskohtaisemmin ei tarvitse ohjeistaa, jottei ohjeistus ala ohjata liikaa itse keskustelua.
Panosta haastattelutilanteeseen, koska kokemusten jakaminen edellyttää luottamusta
Haastattelut on syytä tehdä rauhallisessa tilassa piilossa muiden katseilta ja kuulevilta korvilta. Henkilökohtaisten kokemusten esiintuominen ryhmässä voi olla vaikeaa ujommille. Siksi on tärkeää keskustella kahdestaan ja luottamuksellisessa ilmapiirissä. Haastattelut on suositeltavaa tallentaa nauhalle, mutta tarinat voidaan myös kirjata ylös yhdessä haastateltavan kanssa.
Voi olla hyödyllistä, että haastattelut toteuttaa ulkopuolinen henkilö, kuten vaikkapa opinnäytteen tekijä. Ulkopuoliselle voi olla helpompi puhua avoimesti. Toiminnassa itse läsnäolleella voi olla ennakkokäsityksiä tilanteista, ja niistä irrottautuminen voi olla vaikeaa. Haastateltavan voi myös olla luontevampaa kuvailla toimintaa henkilölle, joka ei lähtökohtaisesti tiedä siitä mitään.
Haastateltavan kokemusta tai tulkintaa ei koskaan saa kiistää, vaikka se olisi vastakkainen omalle näkemykselle toiminnasta. Tulee lähteä siitä, että kaikki haastattelussa sanottu on totta, ainakin haastatellulle itselleen. Kerrotun kokemuksen ”totuusarvoa” voi tarkastella sen mukaan, miten yksityiskohtaisesti haastateltu onnistuu kuvaamaan kokemuksen merkitystä itselleen.
Herkisty kuulostelemaan pieniä onnistumisia ja rohkaise haastateltavaa kertomaan niistä
Osallisuuden kokemus, esimerkiksi koherenssin tunne, kehittyy pienissä palasissa. Positiivinen muutos ei välttämättä muuta osallistujan koko elämää, vaan pienikin vahvistuminen voi olla hyödyllinen askel eteenpäin. Siksi myös haastatteluissa tulee rohkaista kertomaan arkisia, pieniä tai vähäpätöiseltä tuntuvia kokemuksia toimintaan osallistumisesta.
Vähäpätöisten kokemusten kertominen voi kuitenkin tuntua haastateltavasta hyödyttömältä. Vähättelevät kommentit, kuten ”tämä nyt on vaan tällainen esimerkki”, kertovat, että juuri niissä ollaan pienten onnistumisten äärellä. Siksi haastattelijan tulee kommentoida kaikkia kerrottuja kokemuksia rohkaisevasti: ”tuohan kuulostaa hyvältä”, ”tuollakin on merkitystä” tai ”tuokin kuulostaa onnistumiselta”.
Pieni onnistuminen voi tulla esiin vaikka sivulauseessa. Siksi haastattelijan tulee olla tarkkana ja tarttua vähäpätöiseltä vaikuttaviin asioihin.
Haastateltavalta voi myös kysyä, mikä hänen mielestään on ollut syynä positiiviselle kokemukselle.
Haastatteluissa on myös keskeistä pohtia, näkyykö lisääntynyt osallisuus jotenkin arkipäivän elämässä: Uskalletaanko tehdä jotain, mitä ei ennen uskallettu? Tehdäänkö jotain asioita nyt toisin kuin aikaisemmin? Onko elämä jotenkin parempaa kuin ennen?
Onnistumistarinan kertominen voi hyödyttää myös haastateltavaa
Tarinoita kertomalla kokemus voi tulla merkitykselliseksi myös haastateltavalle itselleen. Tarinoilla on terapeuttista voimaa, joka järjestää omaa maailmaa koherentimmaksi. Siksi on hyvä, että myös haastateltavat tunnistavat arkisten kokemusten positiivisen merkityksen.
Haastattelutilanne ja arviointiprosessissa mukana olo voivat auttaa myös osallistujia katsomaan omaa toimintaan osallistumistaan erilaisesta näkökulmasta. Vähäpätöisiltä vaikuttavat kokemukset voivat saada uuden merkityksen osana tarinaa.
Huomioi, että kaikki eivät ole yhtä hyviä tarinankertojia
Haastattelutilanteessa on hyvä huomioida, että toiset voivat tarvita enemmän apua tarinoiden kertomiseen.
Haastattelijan tulee rohkaista tarinan etenemistä kysymyksin, kuten ”miltä se sinusta tuntui”, ”miten se vaikutti sinun toimintakykyysi” ja ”miten muutos näkyy arkipäivässäsi”. Tällaiset jatkokysymykset ovat koepalloja, joihin haastateltava voi vastata pienellä tarinalla. Tulee silti varoa laittamasta sanoja haastateltavan suuhun.
Haastattelurunko
Haastattelu jakautuu kolmeen teemaan: merkityksellisyyden kokemukseen, toimijauskomuksiin ja sosiaalisten suhteiden koettuun laatuun. Teemoihin on koottu kysymyksiä, joiden tarkoitus on ohjata keskustelu osallisuuden kokemukseen.
Haastattelukysymyksiä on sovellettava joustavasti. Keskeistä on osallisuutta edistäneestä toiminnasta keskusteleminen, ei kaikkien kysymysten läpikäyminen. Kysymysten tarkoitus on virittää keskustelua, ja siksi haastattelussa voi kysyä muitakin kysymyksiä. Haastateltaville on hyvä antaa tilaa kertoa kokemuksistaan omin sanoin, joten haastattelurunkoa ei tarvitse seurata orjallisesti.
Usein käy niin, että jostakin haastattelun teemasta keskustellaan jo ennen kuin siihen on siirrytty. Jos keskustelu eksyy aiheesta, haastattelijan on hyvä palauttaa keskustelu kohteliaasti takaisin toimintaa koskeviin kokemuksiin.
Teema 1: Merkityksellisyys
Miltä osallistuminen on sinusta tuntunut? Millainen merkitys hankkeeseen osallistumisella on sinulle ollut?
- Millaiset asiat toiminnassa ovat olleet hyviä? Millaiset ovat huonoja?
Miten olet hyötynyt toiminnasta? / Millaisia vaikutuksia toiminnalla on sinulle ollut?
- Voitko antaa esimerkkiä?
- Miten vaikutukset näkyvät arkielämässäsi? Terveydessä tai hyvinvoinnissa?
- Teetkö nyt jotain asioita eri tavalla kuin aikaisemmin?
Teema 2: Toimijauskomukset
Millaisiin asioihin olet voinut vaikuttaa toiminnassa?
- Esimerkiksi toiminnan sisältöihin? Tai elinympäristöön? Tai omaan elämään?
- Millä tavalla? Voitko kuvata tilannetta, jossa pystyit vaikuttamaan?
Oletko oppinut jotain uutta?
- Mitä? Millainen se kokemus oli?
Oletko havainnut muutoksia itseluottamuksessasi? Miten ne näkyvät elämässäsi?
Onko osallistuminen vaikuttanut tulevaisuuden suunnitelmiisi? Miten?
Teema 3: Sosiaalisten suhteiden laatu
Oletko saanut uusia tuttavia tai ystäviä?
- Keitä? Millaisissa tilanteissa näet heitä?
Miten näkemyksesi on otettu huomioon toiminnassa?
- Millaisissa tilanteissa tai asioissa esimerkiksi?
Millaista palautetta olet saanut osallistuessasi?
- Keneltä?
- Millainen se tilanne oli?
Hyvän haastattelun periaatteita
- Haastatteluun osallistuminen on aina vapaaehtoista. Ketään ei voi pakottaa jakamaan kokemuksiaan muille. Painostaminen vähentää osallisuuden kokemusta.
- Kun pyydät osallistujaa haastateltavaksi, selosta haastateltaville haastattelun käyttötarkoitus ja eteneminen selkeästi. Kysy suostumusta uudelleen sitten, kun tiedät, että haastateltava on ymmärtänyt, mistä on haastatteluissa kysymys.
- Haastattelut on tallennettava mahdollisimman tarkkaan. Paras tapa, on nauhoittaa haastattelut ja kirjata puhe nauhoituksista yksityiskohtaisesti tekstiksi. Toinen tapa on kirjoittaa keskustelun kuluessa tarinat muistiin mahdollisimman tarkkaan, mieluiten yhdessä haastateltavan kanssa.
- Jos mahdollista, kunkin haastatellun puheesta tunnistetut tarinat tarkastettavaksi voi hänelle itselleen, jotta hän voi tarkistaa, onko hän niistä samaa mieltä. Tämä on erityisen suotavaa, jos haastattelut on kirjattu ylös vain muistiinpanoin.
- Tarinat on syytä anonymisoida siten, ettei puhujien henkilöllisyys käy niistä ilmi.
- Haastatteluissa tuotettua materiaalia ei tule antaa ulkopuolisten nähtäväksi. Anonymisoimaton materiaali tulee säilyttää esimerkiksi lukitussa kaapissa, ettei se joudu ulkopuolisten nähtävillä edes vahingossa. Parasta on hävittää haastattelut, kun niitä ei enää käytetä.
- Haastatteluun osallistumisesta ei tule maksaa korvausta, koska muuten haastateltavalle voisi tulla painetta myötäillä haastattelijan oletettuja ajatuksia. Sen sijaan pienet kiitoksen osoitukset kuten kahvit tai karamellit ovat paikallaan.
- Haastatteluissa tulee antaa riittävästi aikaa vastauksille. Haastateltava voi puhua hitaasti tai hän voi miettiä hiljaa pitkiäkin aikoja. Haastattelijan ei tule häiritä tätä.
Haastattelujen analyysi
Analyysia tehdessäsi kiinnitä huomiota vaikutusmekanismeihin. Tarkoitus ei ole selvittää kaikkia vaikutuksia, vaan lisätä ymmärrystä todennäköisimmistä vaikutusten syistä.
Hyvässä tarinassa ilmenee, millainen osallistumisessa koettu asia on lisännyt osallisuuden kokemusta, millä tavoin ja miten se näkyy osallistujan elämässä. Se on esimerkki siitä, millainen toiminta, vuorovaikutus tai oppiminen voi edistää osallistumista ja osallisuuden kokemusta.
Arvioija rekonstruoi tarinoiden merkityksen
Ensimmäinen tehtävä on tunnistaa haastatteluista tarinat. Tässä työkalussa tärkeämpää on tunnistaa monia pieniä tarinoita eli yksittäisiä kuvauksia osallistumisesta arvioitavaan toimintaan, kuin yksi elämäntarina. Pienet onnistumistarinan voivat, mutta niiden ei tarvitse välttämättä limittyä haastatellun elämäntarinaan. Yksittäisetkin positiiviset kokemukset ovat onnistumisia.
Tarinat on helpointa hahmottaa tekstiksi litteroiduista haastattelunauhoista, mutta nauhoja kuuntelemalla tai muistiinpanoja lukemalla voi myös onnistua.
Tarina on mikä tahansa tapahtuman kuvaus, jossa on ajallisesti etenevä rakenne, vähintään alku ja loppu. Toisin sanoen siinä on juoni, joka nivoo kerrotut, muutoin irralliset tapahtumat kokonaisuudeksi. Tarinassa voi hyvin olla katkoksia, siinä voidaan hypätä tapahtumien yli tai kertoa kymmenienkin vuosien tapahtumat muutamalla sanalla.
Seuraaviin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota: Tapahtumien järjestys tarinassa kertoo siitä, mikä tapahtuma kertojan mielestä vaikutti toiseen tapahtumaan. Kun jotakin tapahtumaa kuvataan yksityiskohtaisesti, se on erityisen merkityksellinen kertojalle. Jos kertomisen tyylissä siirrytään imperfektistä preesensiin, haastattelija kutsutaan ikään kuin mukaan todistamaan itselle erityisen tärkeää tapahtumaa.
Analyysin tarkoituksena on tunnistaa, mitä tarina merkitsee toimintaan osallistujalle. Aina haastateltavat eivät itse osaa tuoda tätä itse esiin. Tarinan paikka haastattelussa voi kertoa merkityksestä: jos tarina kerrotaan osana vaikutusmahdollisuuksista keskustelua, sitä käytetään todennäköisesti havainnollistamaan vaikutusmahdollisuuksiin liittyvää muutosta. Jos tarina tulee osana sosiaalisia suhteita koskevaa keskustelua, se kertoo, mitä muutoksia sosiaalisissa suhteissa on tapahtunut.
Toiminnassa vaikuttavat mekanismit voivat näkyä tarinassa myös juonenkäänteinä: mikä yksittäinen asia sai aikaan muutoksen parempaan.
Pieni onnistumistarina voi olla vähimmillään muutamalla sanalla kuvattu muutos. Sekin voivat täydentää kuvaa vaikutusmekanismeista, jos muissa haastatteluissa on samanlaisia, mutta yksityiskohtaisempia tarinoita.
Parhaassa tapauksessa haastateltavan kertomasta tarinasta käy ilmi vaikutus, eli mikä on lisännyt osallisuutta ja miten lisääntynyt osallisuus ilmenee osallistujan elämässä: Millaisia uusia toimintamahdollisuuksia on tullut? Mitä on opittu? Millaisia uusia ja yllättäviä ominaisuuksia itsestä on löytynyt?
Erityisen kuvaavia ovat yksityiskohtaiset esimerkit vaikuttaviksi koetuista tilanteista. Ne havainnollistavat millainen hankkeen toimina on ollut osallistujien kannalta onnistunutta.
Lopulta arvioinnin tekijän tehtävä on tulkita, millaisissa haastateltavan kuvaamissa kokemuksissa on kyse osallisuuden kokemuksen kasvusta. Hyvä tapa on antaa haastateltavalle mahdollisuus muokata tulkintaa, kiistää tai vahvistaa se esimerkiksi haastattelun kuluessa tai jälkikäteen.
Tarinoista voi paljastua myös aiemmin itselle tuntemattomia tai yllättäviä vaikutuksia ja mekanismeja. Ne kertovat, mihin toiminnassa kannattaa kiinnittää huomiota jatkossa. Siksi tulkinnassa kannattaa toimia avoimin mielin ja käyttää mielikuvitusta.
Tulkinnassa kannattaa kiinnittää huomiota myös konteksteihin, jotka toimivat tarinoiden näyttämönä: Millaisissa tilanteissa tarinat tapahtuvat? Mitä niissä tehdään? Keitä on paikalla tai ketkä vaikuttavat? Millaista on henkilöiden välinen vuorovaikutus? Millainen on haastatellun lähtötilanne? Millainen ongelma tarinassa ratkeaa?
Tarinoiden käyttö edellyttää kykyä reflektoida tavoitteita, tuloksia ja vaikutuksia.
Tyypittely ja luokittelu
Kun pienet onnistumistarinat ja niissä kuvatut vaikutukset on tunnistettu, pohditaan, toistuvatko kokemuksissa tietyntyyppiset tarinat, esimerkiksi positiivisen palautteen saaminen, mahdollisuudet vaikuttaa tai uusien tehtävien parissa saadut oivallukset omasta kyvykkyydestä. Toistuvat tarinatyypit kuvaavat toiminnassa todennäköisesti vaikuttavia mekanismeja. Laadullisessa arvioinnissa yksikin tarina on riittävä määrä todentamaan vaikutusta, mutta uskottavuus lisääntyy, jos samankaltaisia tarinoita on useampia.
Esimerkkejä
Tässä esimerkkejä Yhteisen keittiön arviointitutkimuksen haastatteluaineistosta tunnistetuista pienistä onnistumistarinoista ja niiden analyysista. Löydät lisää aineistositaatteja tutkimuksesta kertovasta julkaisusta.
Esimerkki 1
Alla olevassa pienessä onnistumistarinassa Yhteisen keittiön työharjoittelija kuvaili aikaisempaa sosiaalisten tilanteiden pelkoaan esimerkillä tavallisen asiakaspalvelutilanteen pelottavuudesta. Tarinassa ongelman ratkaisi työvalmentajan ystävällinen huomio, mikä teki tilanteen hullunkurisuuden näkyväksi hänelle itselleen. Lopuksi hänen suhteensa asiakkaisiin kääntyi päälaelleen. Tarinassa toiminta muiden kanssa ja rohkaiseva tuki auttoivat häntä löytämään uudenlaisia voimavaroja, joiden kautta sosiaalisissa tilanteissa toiminta tuli helpommaksi.
”(...) alkuun mua piti vähän töniä sillä lailla, kun mun mielestä oli jotenkin niin kauhea alkuun, kun asiakkaita oli valtavasti. Että kun mä leipomaskin olin, mä vaan toin pullaa tuohon kahvilatiskille ja sitte mä, että kauhea, äkkiä pois. Sitte tosiaan työvalmentaja [Ursula], niin sit se [sanoi] mulle, että ”kuule kun niitä [asiakkaita] vois kattoa ihan silmiinkin ja puhuakin niille”. Nykyään mä höpötän sitte niin jotta. [Naurua] Niistä on tullu tosi ihania niistä asiakkaista.”
Esimerkki 2
Alla olevalla pienellä onnistumistarinalla Yhteisen keittiön työharjoittelija kuvasi vaikutusmahdollisuuksia. Tarinassa vastuu harrasteiltojen vetäjänä oli kokemus, jonka kautta oma toiminta voitiin nähdä arvokkaana. Erityisen merkitykselliseksi kerrottiin havainto muiden osallistujien positiivisesta reaktiosta. Se oli osoitus kuulluksi ja tunnustetuksi tulemisesta. Tarinan avulla kertoja rakensi merkityksellisyyden kokemusta.
”No esim. vaikka noi [harraste]illat, mitä meil on ollu. Että sillon ku mä tulin tänne taloon, niin tääl oli semmonen periaate, et kerran kuukaudessa [oli harrasteilta] ja sitte siitä se johtaja lähti poies, niin musta tuli sitte se. Et mä rupesin pitää niitä [harraste]iltoja. Niin sit mä sain tosi paljon vaikuttaa. Ja sitte me lisättiin, et sitä oli useammin sitä, että huomas, että kaikki tykkäs siitä. Ja sen mä otin itte silleen, että se oli niinku niin tärkeä. ”
Nousiainen, M. (2021) Pienet onnistumistarinat ja osallisuuden kokeminen Yhteisissä keittiöissä. Yhteiskuntapolitikka 86(2), 155–165.
Raportointi
Pienet tarinat osana arviointiraporttia
Osallisuustarinat tukevat muuta vaikutusten arviointia, kuten tietoa positiivisten siirtymien määrästä. Osallisuustarinoiden tärkein tehtävä on havainnollistaa, miksi havaitut vaikutukset ovat juuri toiminnan ansiota. Arviointiraportissa on syytä kertoa myös intervention tavoitteita, siihen käytetyistä resursseista, toimenpietiestä, tuotoksista – ja määrällisistä ja laadullisista vaikutuksista.
Kun vaikutuksia raportoidaan pienten onnistumistarinoiden avulla, on hyvä esittää osallistujien omasanaisia sitaatteja onnistumistarinoista. Ne tuovat tekstiin uskottavuutta ja elävyyttä ja autenttisuuden tuntua. Tulee kertoa myös, millaisesta hankkeen tavoittelemasta vaikutuksesta sitaatit ovat esimerkkejä.
Raportissa pitää huolehtia haastateltujen nimettömyydestä. Siksi on poistettava tai karkeistettava kaikki sellaiset tiedot, joista osallistuja voidaan tunnistaa. Tämä on tehtävä aina, elleivät haastateltavat nimenomaan halua omien nimiensä mainitsemista.
Pienet onnistumistarinat -työkalu ei ole kokonaisvaltainen arviointimalli
Pienet onnistumistarinat ovat parhaimmillaan osana laajempaa arviointia, koska niillä on muita arviointitietoja ja vaikuttavuuspohdintaa tukeva rooli. Toiminnan vaikutusten kokonaisuutta on hyvä tarkastella myös määrällisesti, kuten keräämällä tietoja osallistujien siirtymistä eteenpäin jatkopoluilla, työllistymisistä tai siirtymisistä koulutukseen.
Pienet onnistumistarinat kertovat vain onnistumisista, eivätkä siksi anna kattavaa kuvaa toiminnasta. Myös epäonnistumisista voi oppia ja toimintaan pettyneetkin osallistujat tulee päästää ääneen. Siihen voidaan hyödyntää muita menetelmiä.
Kirjallisuutta
Bamberg, Michael & Georgakopoulou, Alexandra (2008) Small stories as a new perspective in narrative and indentity analysis. Text and Talk 28:3, 377–396.
Georgakopoulou, Alexandra (2015). Small Stories Research. Methods – Analysis – Outreach. In Fina, Anna de & Georgakopoulou, Alexandra (eds.) The Handbook of Narrative Analysis. Chichester: John Wiley & Sons, 255–271.
Hyvärinen, Matti 2010. Haastattelukertomuksen analyysi. Teoksessa Ruusuvuori, Johanna & Nikander, Pirjo & Hyvärinen, Matti (toim.) Haastattelun analyysi. Tampere: Vastapaino, 90–118.
Nousiainen, Marko 2021. Pienet onnistumistarinat ja osallisuuden kokeminen Yhteisissä keittiöissä. Yhteiskuntapolitiikka 86:2, 155–165.
Preez, Jan du 2013. Student self-efficacy narratives. A collaborative co-constructive method. Australian journal of Psychology 65, 107–114.
Lue lisää
Pienet onnistumistarinat -arviointityökalun yleinen kuvaus
Mitä osallisuus on? (THL 2017)
Lisätietoja
Marko Nousiainen
arviointitutkija
p. 029 524 7225
[email protected]
