Osallisuustyön johtaminen ja osallisuusohjelman teko
Tältä sivulta löydät työkaluja kunnissa ja alueilla tehtävän osallisuusohjelman tekoon sekä osallisuustyön koordinointiin ja johtamiseen.
Ohjeet osallisuustyön johtamiseen ja osallisuusohjelman tekoon:
- Muodostakaa osallisuusryhmä
- Valitkaa osallisuusvastaava
- Kartoittakaa osallisuuden edistämiseen liittyvät tarpeet
- Sopikaa osallisuuden edistämisellä tavoiteltavat tulokset, keinot ja niiden arviointi
- Kirjatkaa osallisuuden edistämisen toimet osallisuusohjelmaan ja/tai muihin asiakirjoihin
Miksi kuntien ja alueiden kannattaa vahvistaa osallisuuden kokemusta?
Ihmisellä on tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi toivomallaan tavalla, kuulua joukkoon ja osallistua itselle tärkeiden asioiden edistämiseen.
Vahva osallisuuden kokemus:
- Lisää yksilön hyvinvointia: Osalliseksi itsensä kokeva ihminen tekee hyvinvointiaan palvelevia valintoja.
- Lisää yhteisöllistä hyvinvointia: Yhteisöllisyys lisääntyy. Osallinen ihminen pystyy tuottamaan ja jakamaan hyvää myös muille ihmisille esimerkiksi panostamalla elinympäristöönsä ja kehittämällä palveluja. Yhdessä kehittämällä palveluista tulee asiakaslähtöisempiä ja ne vastaavat paremmin ihmisten erilaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin.
- Edesauttaa hyviä väestösuhteita ja luo turvallista arkea: Osallinen ihminen kohtaa naapurinsa kunnioittaen eikä koe tarvetta hakea osallisuuden kokemusta esimerkiksi väkivaltaan taipuvaisista jengeistä.
- Parantaa paikallista elinvoimaa ja ilmapiiriä: Kun ihmiset kohtaavat erilaisissa ja yllättävissäkin ympyröissä, he tulevat kuulluksi ja saavat virikkeitä toisiltaan. Ihmisten kohdatessa voi syntyä uutta taloudellista toimeliaisuutta.
Näitä tavoitteita kohti kuljetaan, kun ihmiset voivat osallistua asuinalueellaan toiminnan tavoitteiden määrittelemiseen, suunnitteluun, valmisteluun ja päätöksentekoon alusta alkaen: Kun alueella kehitetään yleishyödyllistä toimintaa, palveluja, osallistumisen alustoja ja tiloja tai ympäristöä, ja kun monimuotoinen joukko alueen asukkaita, järjestöjä, viranomaisia ja yrittäjiä on mukana aina valmistelusta ja suunnittelusta toteutusvaiheeseen. He neuvottelevat toivotuista tuloksista sekä tuottavat sellaisia toimintoja ja palveluja, joilla toivottuihin tuloksiin päästään.
Tavoitteet, niiden toteuttaminen, seuranta ja arviointi kannattaa kirjata yhdessä ylös esimerkiksi kunnan tai alueen osallisuusohjelmaksi.
1. Muodostakaa osallisuusryhmä
Osallisuusohjelmalla on paremmat mahdollisuudet onnistua tavoitteissaan, kun sitä on alusta alkaen sitoutunut laatimaan ja seuraamaan osallisuusryhmä. Osallisuusryhmä turvaa osallisuuden edistämisen jatkuvuuden ja systemaattisuuden. Ryhmän perustamista voi ehdottaa kuka tahansa asukas, valtuutettu tai viranomainen.
Osallisuusryhmän tehtävät
- Osallisuustyöryhmä pohtii, miten se ymmärtää osallisuuden. Tiukkoihin määritelmiin ei tarvitse pyrkiä, sillä osallisuus on lavea käsite. Osallisuutta koskevan ymmärryksen rakentamiseen sopivat hyvin erilaiset dialogiset menetelmät. Niiden periaatteena on, että kaikkien ääni tulee kuulluksi.
- Osallisuustyöryhmä määrittelee osallisuuden edistämiseen liittyvät yleisluontoiset tavoitteet. Tavoitteet täsmentyvät prosessin myötä. Osallisuus saa erilaisia painotuksia riippuen kunnan tai alueen väestö- ja elinkeinorakenteesta, kulttuurista, historiasta ja arvoista. Kunta- ja aluekohtaista tietoa asukkaiden terveydestä ja hyvinvoinnista, elinvoimasta, taloudesta ja ilmapiiristä voidaan koota eri lähteistä:
- kunnan ja alueen oma tietotuotanto (mm. hyvinvointikertomus)
- paikallishistorian tuntijat
- Sotkanet.fi
- Terveytemme.fi
- Huono-osaisuus Suomessa -karttasivusto (Diak.fi)
- Kuntatutka (Yle.fi)
- Miten minä voin vaikuttaa? Ulkoministeriön globaalikasvatusaineisto kouluille (Maailma2030.fi)
Osallisuusryhmän kokoonpano
Osallisuusryhmä voi olla nimetty myös muulla nimellä. Ihanteellisessa tapauksessa osallisuuden edistämisen työssä kuuluvat seuraavien ryhmien äänet:
- kaikenikäiset järjestäytymättömät asukkaat
- verkostot ja epämuodolliset yhteisöt, kuten kaupunginosaliikkeet
- kokemusosaajat
- palvelujen käyttäjät
- järjestöt
- seurakunnat
- viranomaiset (sosiaali- ja terveys, työllisyys, sivistys, kulttuuri, hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, ympäristö, viestintä, kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyö (niin kutsuttu yhdyspintatyö), ynnä muut)
- elinkeinoelämä/yrittäjät
- valtuutetut ja luottamushenkilöt
Erityisesti pienissä kunnissa samat ihmiset edustavat tai työskentelevät useissa tehtävissä. Vastuun määrää voidaan tasoittaa ja voimia yhdistää esimerkiksi muodostamalla seutukunnallisia osallisuusryhmiä.
Jossakin toisella paikkakunnalla tai hyvinvointialueella osallisuustyötä tehnyt voi sparrata ja mentoroida osallisuusryhmän työtä ja myöhemmin myös valmiin osallisuusohjelman juurruttamista kunnan tai alueen eri toimintoihin.
- Osallisuussparraus kunnan esihenkilöille (Innokyla.fi)
- Osallisuustyön vertaismentorointi (Innokyla.fi)
2. Valitkaa osallisuusvastaava
Osallisuuden edistäminen tapahtuu verkostomaisena työnä.
Verkostoiva työ osallisuuden edistämisen voimavarana
Verkoston lankoja pitää käsissään osallisuusvastaava, jonka on hyvä tuntea asukkaiden arkea ja elinympäristöä. Osallisuusvastaavasta voidaan käyttää myös muuta nimitystä. Osallisuuden koordinointi voidaan lisätä esimerkiksi terveyden ja hyvinvoinnin yhdyshenkilöiden tai sivistystoimen työntekijöiden tehtävään. Koordinointi sopii myös puolueettomalle järjestölle, mutta tällöinkin kunnan tai alueen organisaatiossa pitää olla nimetty osallisuudesta vastaava henkilö.
On tärkeää, että myös kunnan tai alueen johto on sitoutunut ja jakaa ymmärryksen osallisuuden edistämisestä. Johdon ja päälliköiden sitoutuminen ja heidän antamansa hyväksyntä, tunnustus sekä työn tekemisen vapaus motivoivat. Hyvinvointialueen osallisuusvastaavan on hyvä luoda verkosto alueensa kuntien osallisuusvastaaville.
Osallisuuden edistäminen ylittää hallinnonalojen rajat. Siksi osallisuudesta ja siitä, miten sitä edistetään, on hyvä puhua johtoryhmissä. Johto ja päälliköt voivat esimerkiksi rekrytoinneillaan edistää myös sitä, että kulttuurinen muutos kohti julkisen, yksityisen ja kansalaisyhteiskunnan sekä hallinnonalojen yhteistyötä nopeutuu.
Osallisuutta edistävä hallintomalli
Hallinnonrajat ylittävä ote on tärkeä varsinkin heikossa asemassa olevien osallisuuden edistämisessä. Jotta kaikille työelämän ulkopuolella oleville voidaan varmistaa mahdollisuus mielekkääseen tekemiseen, yhteisöllisyyteen ja arvostukseen, ratkaisuja kannattaa etsiä eri toimialojen ja paikallisten toimijoiden yhteistyössä.
Esimerkiksi hyvinvointialueilla sosiaalityössä voidaan tukea asiakkaita vaikuttamaan itselleen tärkeissä asioissa omalla paikkakunnalla, osallistumaan paikalliseen järjestötoimintaan ja löytämään itselle sopivaa kulttuuri- ja vapaa-ajan tarjontaa, ja toisaalta kunnan osallisuuskoordinaattori voi kannustaa asukkaita osallistumaan hyvinvointialueen sote-palvelujen kehittämiseen. Eri toimijat voivat yhteistyössä kartoittaa ja purkaa osallistumisen esteitä, kuten syrjiviä käytänteitä tai työllistymisen esteitä.
On myös tärkeä sopia ja vakiinnuttaa käytännöt, miten eri toimialoilla kerätyt asukkaiden toiveet ja kehittämisehdotukset kulkevat johdon ja päättäjien käsiteltäväksi. Erityisesti huomiota tulisi kiinnittää heikossa asemassa olevien äänen kuulumiseen.
3. Kartoittakaa osallisuuden edistämiseen liittyvät tarpeet
Osallisuusryhmä kartoittaa paikkakuntansa tai alueensa tarpeet osallisuuden edistämiseen liittyen.
Usein käy niin, että osallisuustoimet eivät tavoita heikoimmassa asemassa olevia, joten heihin on syytä kiinnittää erityistä huomiota.
Tarpeita voidaan kartoittaa esimerkiksi asukas- ja asiakaskyselyillä, heikkoa osallisuutta kokevien ryhmien haastatteluilla jalkautumalla esimerkiksi järjestöjen tiloihin ja havainnoimalla toimintaa, sekä järjestämällä osallisuuden työpajoja. Työpajoihin kannattaa kutsua asukkaita, kokemusasiantuntijoita, järjestöjen edustajia ja heidän lisäkseen myös eri toimialojen työntekijöitä. Toimialojen työntekijät voivat valmistautua keskustelemalla tiimeissään omassa työssä havaituista osallisuuden edistämisen tarpeista.
Kannattaa myös tutustua siihen, mitä aiemmat asukkailta ja asiakkailta kerätyt kyselyt kertovat heidän tarpeistaan. Monissa kehittämishankkeissa on usein tehty havaintoja ihmisten tarpeista. Myös niihin on syytä tutustua etukäteen. Alueiden on syytä tutustua myös kuntien havaitsemiin tarpeisiin.
Tarpeita selvittäessä voidaan samalla huomata, mitä kaikkea hyvää osallisuuden edistämiseksi kunnassa tai alueella jo tehdään. Kaikkia toimia ei välttämättä ole aiemmin tunnistettu osallisuuden edistämiseksi.
Apuna voi käyttää esimerkiksi seuraavassa esiteltyjä osallisuuden kolmea osa-aluetta apukysymyksineen. Osa-alueet ovat 1) osallisuus omassa elämässä, 2) osallisuus yhteisöissä ja vaikuttamisen prosesseista ja 3) osallisuus yhteisestä hyvästä. Apukysymykset keskittyvät pääasiassa työikäisten osallisuuteen.
Lue lisää: Osallisuuden osa-alueet ja osallisuuden edistämisen periaatteet
Yksittäisissä palveluissa ja toiminnoissa voidaan myös hyödyntää erilaisten toimintojen arviointiin ja kehittämiseen tarkoitettuja osallisuuden 24 apukysymystä.
Lue lisää: Edistääkö toiminta osallisuutta? 24 apukysymystä
1. Osallisuus omassa elämässä
-
Onko jokin ihmisryhmä vaarassa tulla toiminnassa tai palveluissa syrjityksi esimerkiksi syrjivien käytäntöjen tai asenteiden vuoksi? Jos tunnistatte tällaisia ryhmiä, millä toimilla pyritte eroon syrjinnästä ja haitallisista asenteista?
-
Onko asukkaiden joukossa ihmisryhmiä, jotka välttelevät julkisia tiloja, koska eivät koe niitä turvallisiksi?
-
Onko asukkaiden joukossa ihmisryhmiä, jotka vetäytyvät omiin oloihinsa rahan puutteen tai muiden vaikeuksien vuoksi?
-
Pyritäänkö toimintaan ja palveluihin osallistumisen esteitä purkamaan aktiivisesti esimerkiksi eri alojen viranomaisten, järjestöjen ja asukasryhmien vuoropuhelussa?
-
Onko tieto erilaisista palveluista kaikkien saatavilla ymmärrettävästi ja omalla kielellä?
-
Miten varmistetaan, että jokainen palvelujen asiakas ja toimintaan osallistuva tulisi arvostavasti kohdatuiksi? Onko kunnan tai alueen palveluksessa olevilla ammattilaisilla tarvetta päivittää osaamistaan siinä, miten kohdata asiakkaita ja erityisesti haavoittuvassa ja/tai heikossa asemassa olevia asukkaita?
Uudista asiakastyötä luovasti ja leikkisästi -
Saako esimerkiksi sote-, työllisyys- tai kotoutumispalvelun asiakas etsiä yhdessä ammattilaisen kanssa hänelle itselleen sopivia ratkaisuja?
-
Onko työntekijöillä julkilausuttu lupa omaan harkintaan ja vapauteen, eli esimerkiksi siihen, että he voivat tehdä joustavasti työtä erilaisissa paikoissa ja erilaisilla menetelmillä, jotka palvelevat heidän asiakkaitaan parhaiten? Esimerkkejä paikoista: kahvilat, puistot, asiakkaan oma koti. Esimerkkejä menetelmistä: toiminnalliset menetelmät, eläinavusteinen toiminta, luontoon ja luovaan toimintaan liittyvät menetelmät.
-
Erityisesti kuntia koskeva kysymys: Onko kunnan yleinen ilmapiiri sellainen, että siellä viihtyvät kaikki ja että se houkuttelee uusia asukkaita? Kunnan ilmapiiriin vaikuttavat olennaisesti esimerkiksi työllisyys- ja elinkeinorakenne, keskustelun avoimuus, asenteet ja väestöryhmien väliset suhteet.
2. Osallisuus yhteisöissä ja vaikuttamisen prosesseissa
Yhdessä suunnittelu ja yhteiskehittäminen
- Tuntevatko kaikki asukkaat saavansa äänensä kuuluville? Miten varmistatte, että kaikki asukkaat saisivat äänensä kuuluville tavoitteiden asettelussa, toiminnan suunnittelussa ja päätösten valmistelussa niin halutessaan?
- Kerätäänkö ja hyödynnetäänkö palvelujen asiakkailta kerättyä palautetta?
- Onko äänestysaktiivisuudessa eroja asukasryhmien tai asuinalueiden kesken?
- Mitä edustuksellisia elimiä ja alustoja kunnassa tai alueella toimii?
- neuvostot (lakisääteisten nuoriso-, vammais- ja vanhusneuvostojen lisäksi esim. lasten ja työttömien neuvostot)
- asiakasraadit
- yhteiskehittämisen ryhmät
- Kuullaanko palveluiden asiakkaiden tarpeita selvitettäessä asiakkaita itseään? Entä potentiaalisia asiakkaita, joita palvelu ei ole vielä tavoittanut? Miten?
- Millaista yhteiskehittämistä ja/tai yhteistuotantoa kunnassa tai alueella tehdään?
- Yhteiskehittäminen: Esim. kokemusasiantuntijuus, kehittäjäasiakkuus, palvelumuotoilu, fokusryhmä, asiakasraati, kohderyhmän edustaja ohjausryhmässä tai jokin uusi menetelmä.
- Yhteistuotanto: Esim. kokemusasiantuntijan vastaanotto, potilasjärjestön tarjoama vertaistuki, kokemusasiantuntija osana arviointitiimiä, järjestöjen tilat.
- Pyritäänkö yhteiskehittäminen vakiinnuttamaan pysyväksi käytännöksi eri toimialoilla?
- Pystyvätkö yhteiskehittämiseen osallistuneet seuraamaan työnsä vaikuttavuutta?
- Kerätäänkö yhteiskehittämisen myötä kertynyttä kokemustietoa talteen ja hyödynnetäänkö sitä paikallisesti tai valtakunnallisesti? Onko tähän luotu pysyvä rakenne?
- Miten hyödynnätte asukkaiden ja muiden paikallisten toimijoiden asiantuntemusta ja toimintavalmiuksia yhteisten ongelmien ratkaisemisessa?
- Miten kokemusasiantuntijatoiminta on järjestetty?
- Kutsutaanko erilaisia toimijoita yhteisen pöydän ääreen
- sosiaali- ja terveyspalveluissa
- työllisyyspalveluissa
- kotoutumispalveluissa
- pelastustoimessa
- kulttuurin alalla
- vapaa-ajan toimialalla
- vapaassa sivistystyössä
- kasvatuksessa
- ympäristön ja liikenteen suunnittelussa?
- Kumppanuusilta (Innokyla.fi)
- Kumppanuuspöydän rakennusopas (Kuntaliitto.fi)
- Järjestöedustamo (Tampere.fi)
- Yhdistysyhteistyöasiakirja (Innokyla.fi)
- Onko kunnassa rahoitusmekanismia asukkaiden pienimuotoisiin kehittämisprojekteihin?
- Miten joustavaa ja nopeaa rahoituksen saaminen ja käyttäminen on? Voiko rahoitusta saada myös järjestäytymätön ryhmä?
Omaehtoinen ja yhteinen toiminta
- Onko tarjolla yhteisiä tiloja ja toimintaa, jossa ihmiset voivat kohdata toisensa tasavertaisina ilman, että ihmisten ongelmat, palvelujen asiakkuudet tai taustat määrittäisivät kohtaamista? Pyritäänkö toiminnassa aktiivisesti siihen, että eri väestöryhmät kohtaavat?
- Millaisilla positiivisen erityiskohtelun käytännöillä vähän osallistuvia houkutellaan mukaan julkisten toimijoiden ja järjestöjen väliseen yhteistyöhön?Tarjotaanko asukkaille tai palvelujen asiakkaille tukea heidän projekteihinsa, joilla he voivat saada näkyvyyttä tärkeiksi kokemilleen asioille?
- Kannustetaanko asukkaita ja esimerkiksi sosiaalityön asiakkaita köyhyyden torjuntaan ja syrjinnän ehkäisyyn?
Lisäksi erityisesti palveluja koskevat kysymykset (erit. sosiaali-, mielenterveys-, työllisyys- ja kotoutumispalvelut sekä sivistys- ja vapaa-aikapalvelut)
- Millä tavoin kaikkein heikoimmassa asemassa olevat voivat saada osaamisensa näkyviin niin, että siitä seuraa arvostusta ja kiitosta myös palvelun tai toiminnon ulkopuolelta?
- Annetaanko asiakkaille ja asukkaille erilaisia tilaisuuksia toteuttaa itseään tai ilmaista ajatuksiaan tai mielipiteitään? Esim. piirtämällä, maalaamalla, kirjoittamalla, kuvaamalla tai muulla tavoin luovasti.
- Etsitäänkö keinoja, joilla asiakkaat ja asukkaat voivat vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin lähipiirissä, elinympäristössä tai laajemmin? Mitä nämä keinot ovat?
- Lisätäänkö kansalais- ja demokratiataitoja? Esim. vapaan sivistystyön keinoin, opintopiirein, avoimin tiloin tai maahanmuuttajien kielitaitoon panostamalla.
Lisäksi erityisesti kuntaa koskevat kysymykset
- Millaisissa kuntanne järjestämissä tai tukemissa tapahtumissa ihmiset voivat irrottautua hetkeksi arjesta ja/tai toteuttaa itseään?
- Miten kunnassa luodaan edellytyksiä paikallisaktivismille tai kylätoiminnalle?
3. Osallisuus yhteisestä hyvästä
Ihmiset tuottavat toisilleen yhteistä hyvää niin ansiotöissä, vapaaehtoistöissä, työtoiminnassa, järjestöissä, kulttuuritoiminnassa, ilmasto- ja ympäristötyössä, seurakunnissa ja päätöksenteossa kuin täysin vapaamuotoisesti esimerkiksi auttaessaan naapureita tai läheisiä. Yhteistä hyvää tuottaessaan ihminen saa arvostusta, kiitosta ja yhteyksiä muihin ihmisiin. Parasta on, jos yhteyksiä syntyy yhteiskuntaryhmien välillä, koska se edistää hyviä väestösuhteita.
Yhteinen hyvä muodostuu sosiaalisesta ja taloudellisesta arvosta. Sosiaalisia arvoja ovat esimerkiksi yksilöllinen voimaantuminen, merkityksellisyyden ja yhdenvertaisuuden kokemus osana yhteisöä, luottamus, yhteisöllinen hyvinvointi, seura. Sosiaalisesta arvosta voi syntyä taloudellista arvoa, mutta niin ei tapahdu automaattisesti.
Erityisesti kuntia koskevat kysymykset
- Järjestääkö tai tukeeko kunta kaikille avoimia korttelikeittiöitä tai yhteisiä ruokailuja sekä lapsille suunnattua puistoruokailua? Tapahtuuko joukkoruokailu viihtyisissä ruokaympäristöissä?
- Millaisia lähiluontokohteita ja paikallisreittejä (esimerkiksi kaupunkikävely, kulttuurikävely, luontopolut, patikointireitit) kunnassa on?
- Kunnissa on usein tiloja, jotka ovat vajaakäytössä tai eivät käytössä ollenkaan. Onko tällaiset tilat kartoitettu ja pyritäänkö niitä jakamaan harrastajaryhmille, asukasyhdistyksille ja pienyhdistyksille?
- Ovatko yhteiset tilat avoimia ja esteettömiä?
- Miten kunnassa osataan hyödyntää esimerkiksi päiväkoteja, kouluja ja asukastiloja ja niiden toimintaa, jotta kuntaan muualta muuttaneet asukkaat saadaan osaksi asuinyhteisöä?
- Onko pienituloisilla pääsy vapaan sivistystyön (kansalaisopistot) kursseille? Onko pienituloisten perheiden lapsilla pääsy harrastuksiin (esimerkiksi harrastuskerhojen maksuihin)?
- Tarjotaanko erityisesti pienituloisille mahdollisuus päästä nauttimaan retkeilystä ja ulkoilusta esimerkiksi lainaamalla kirjastoista retkeilyvarusteita ja pihapelejä tai järjestämällä joukkoliikenneyhteyksiä tai yhteiskuljetuksia ulkoilupaikoille?
- Miten parannetaan erityistä tukea tarvitsevien mahdollisuuksia vapaaehtoistyöhön?
Vapaaehtoistoimintaa lisäämällä ja tukemalla voidaan lisätä osallisuutta - Missä ja miten asukkaat pääsevät toteuttamaan ja tuottamaan itselleen tärkeitä asioita, kuten kulttuuria, kursseja, talkoita ja yhteisiä tiloja?
- Tarjoaako kunta apua osuuskuntien perustamiseen ja tukirakenteita niihin, esimerkiksi neuvontaa, apua kirjanpitoon, työssä valmennusta tai avoimia työhuoneita? Osuuskunnat ovat yhteisötalouksia, jotka eivät aina tavoittele voittoa. Ne antavat erilaisissa asemissa oleville ihmisille mahdollisuuden olla mukana paikallistaloudessa sekä tuottajina että kuluttajina. Osuuskunnat tarjoavat tilaisuuden sosiaalisen ja/tai taloudellisen arvon luomiseen sekä työyhteisön.
Lisää ansaitsemisen mahdollisuuksia työttömille ja muille työelämän ulkopuolella oleville
Erityisesti palveluja koskevat kysymykset (erit. sosiaali-, mielenterveys-, työllisyys- ja kotoutumispalvelut sekä sivistys- ja vapaa-aikapalvelut)
- Tarjoaako palvelu mahdollisuuden luoda yhteistä hyvää eli sosiaalista ja jopa taloudellista arvoa a) muille palveluun osallistuville ja b) laajemmin paikallisessa yhteisössä?
- Esim. virkistys; ympäristönhoito; yhteisten tilojen viihtyvyyden, yhteisötaiteen, harrastusmahdollisuuksien tai sosiaalisen toiminnan yhteistuotanto; tietojen ja taitojen jakaminen; osuuskuntiin osallistuminen; yhteisöllisen hyvinvoinnin ja luottamuksen rakentaminen.
- Tarjoavatko palvelut asiakkailleen mahdollisuuksia päästä nauttimaan paikallisen yhteisöllisyyden hyvistä puolista?
- Esim. madaltamalla osallistumiskynnystä osallistumalla tutussa ryhmässä, tukihenkilön avulla, ilmaislipuilla tai neuvottelemalla osallistumista helpottavista ratkaisuista paikallisten toimijoiden kanssa.
Osallisuutta edistävät rakenteet
On tärkeää, että hyvät osallisuutta edistävät keinot juurtuvat osaksi jatkuvaa toimintaa. Erityisen tärkeää on vakiinnuttaa toimintapa, jossa pohditaan ja varmistetaan aina myös heikoimmassa asemassa olevien mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. On myös luotava pysyvät rakenteet, miten heidän äänensä kantautuu myös johdon ja päättäjien korviin.
- Millaisia osallisuutta lisääviä rakenteita hallinnossa tai palveluissa jo on?
- Pyritäänkö osallisuutta lisääviä rakenteita vakiinnuttamaan myös sinne, missä niitä ei vielä ole?
- Tukevatko johto ja strategia osallisuutta lisäävien toimien vakiinnuttamista?
Esimerkkejä rakenteista: osallisuusohjelma, julkisen toimijan ja kansalaistoimijat yhteen tuova toimintamalli (esimerkiksi kumppanuuspöytä tai kumppanuusrahoitus), osallisuusverkosto, osallisuutta edistävä säännöllinen yleishyödyllinen toiminta, osallisuuden edistämisestä vastaava työntekijä, luovia toimintamalleja työssään käyttävä kiertävä kulttuurituottaja tai luova pedagogi, sosiaalityön asiakkaiden ja kansalaisopiston yhteiskehittämä ja -tuottama säännöllisesti järjestettävä kurssi.
4. Sopikaa osallisuuden edistämisellä tavoiteltavat tulokset, keinot ja niiden arviointi
Kun osallisuuden edistämisen tarpeet on kartoitettu, osallisuusryhmä jatkaa työtään kutsuen tarpeen mukaan koolle esimerkiksi raadin, yhteiskehittämisen ryhmän, kumppanuusillan tai asukkaiden keskusteluillan.
Osallisuuden edistäminen on oppimiseen perustuva ongelmanratkaisuprosessi, jossa selvitetään yhdessä, mikä on koettu ongelma, millaisia ratkaisuvaihtoehtoja on ja mitä erilaisista ratkaisuvaihtoehdoista seuraa. Tällaisessa valmistelutyössä tarvitaan asiantuntijoiden, virkahenkilöiden, asukkaiden ja asiakkaiden panosta.
Osallisuusryhmän ja erilaisten toimijoiden yhteistyössä sovitaan ja osallisuusohjelmaan kirjataan osallisuuden edistämisen tarpeiden lisäksi:
- Mitkä ovat tavoiteltavat tulokset?
- Miten vastuut jaetaan?
- Mitä ja miten asukasryhmiä tavoitetaan?
- Millaisilla menetelmillä asukkaat ovat voineet vaikuttaa osallisuusohjelmaan? Näkyvätkö asukaskyselyissä esiin nousseet asiat osallisuusohjelmassa?
- Millä keinoin tavoiteltaviin tuloksiin päästään?
- Miten toimet resursoidaan?
- Miten keinoja ja tuloksia arvioidaan?
- Miten tuloksia seurataan?
Osallisuuden seuranta (Innokyla.fi)
Yksi keskeisimmistä tavoitteista tulisi olla asukkaiden osallisuuden kokemuksen lisääminen. Kannustamme kuntia ja alueita seuraamaan asukkaidensa osallisuuden kokemusta ja sen muutoksia osallisuusindikaattorilla. Jos toiminnan vaikutuksia halutaan todentaa, valmiiden väestökyselyjen lisäksi kannattaa tehdä omia kyselyjä ja kohdentaa niitä erityisesti heikossa asemassa oleville ryhmille muun muassa palvelujen, järjestöjen ja seurakuntien kautta. Osallisuuden kokemukseen vaikuttavia tekijöitä voidaan edelleen analysoida laadullisilla menetelmillä kuten Pienet onnistumistarinat -työkalulla tai havainnoinnilla.
Osallisuusindikaattori
Pienet onnistumistarinat -työkalu osallisuusvaikutusten arviointiin
Jotta kunnan tai alueen oman henkilöstön tehtäväkentälle osuvissa tavoitteissa, resursoinnissa ja niiden seurannassa onnistuttaisiin, kannattaa yksityiskohtaisemmista tavoitteista, käytännöistä ja seurannasta sopia toimialoittain järjestettävissä työpajoissa sekä kuntien ja alueiden välisessä yhdyspintatyössä. Näihinkin työpajoihin kannattaa ottaa mukaan asiakkaita, kokemusasiantuntijoita ja järjestöjen edustajia.
Arviointi- ja seurantatietoa voidaan tallettaa avoimesti saataville. Avoin tieto synnyttää keskustelua ja auttaa rakentamaan yhteisymmärrystä. Kunnassa voi olla aktiivisia ihmisiä, jotka haluaisivat esimerkiksi visualisoida tietoa.
- Onko kuntanne tai alueenne seuranta- ja arviointitieto avointa?
- Miten seurannan ja arvioinnin vaiheisiin voi osallistua?
- Kannustetaanko avoimen tiedon kautta sellaiseen aktiivisuuteen, joka auttaa osallisuuden edistämisessä?
5. Kirjatkaa osallisuuden edistämisen toimet osallisuusohjelmaan ja/tai muihin asiakirjoihin
Osallisuuden edistämisen toimet tavoitteineen, keinoineen, arviointeineen, aikataulusuunnitelmineen ja resursseineen kirjataan osallisuusohjelmaan.
Osallisuusohjelma tai viittaus osallisuusohjelmaan on hyvä liittää myös hyvinvointikertomukseen, hallinnonalakohtaisiin strategioihin ja vuosittaiseen toiminta- ja taloussuunnitteluun, sekä vastuut organisaatiokaavioihin ja tehtäväkuviin. Näin varmistetaan, että osallisuuden edistäminen kulkee läpi hallinnonalojen ja samalla konkretisoidaan, mitä osallisuus merkitsee esimerkiksi sote-palveluisssa, kaupunkiympäristön suunnittelussa ja varhaiskasvatuksessa.
Osallisuusohjelmasta viestitään asukkaille, päättäjille ja työntekijöille. Kunta viestii ohjelmastaan alueelle ja hyvinvointialue viestii ohjelmastaan alueen kunnille. Osallisuusohjelmatyöhön osallistuneita kiitetään julkisesti.
Esimerkkejä osallisuusohjelmista:
Vuorovaikutussuunnitelma ohjaa osallisuutta ja vaikuttamista Oulussa (Ouka.fi)
Helsingin kaupungin osallisuus- ja vuorovaikutusmalli (Hel.fi)
Asukkaiden Warkaus. Kansalaistoiminnan ohjelma 2018 – 2021 (Varkaus.fi)
Päijät-Hämeen hyvinvointialueen osallisuusohjelma (Paijatha.fi)
Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen osallisuusohjelma 2023–2025 (Vakehyva.fi)
Tällä sivulla esitetyt ohjeet on kehitetty yhteistyössä ja pohjautuvat tutkimustietoon
Ohjeita osallisuusohjelman kirjoittamiseksi kehitetään osana Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke – Sokran ja Euroopan sosiaalirahaston toimintalinjan 5 hankkeiden yhteistä Osallisuuden palaset -kehittämistyötä.
Lisätietoa kehittämistyöstä: Osallisuuden edistämisen mallit
Yhteiskehittämiseen ovat osallistuneet Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, ESR TL 5 -kehittämishankkeet, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Suomen ympäristökeskus Syke ja ympäristöministeriön Kestävä kaupunki-ohjelma.
Lue lisää
Osallisuuden edistäjän opas (THL 2023)
Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa (THL, 2017)
THL:n kartoitus: Osallisuuden edistäminen kuntien osallisuusohjelmissa
Näillä neljällä keinolla teet osallisuusohjelmasta vaikuttavan (THL-blogi 29.3.2023)
Lisätietoja
Anna-Maria Isola
tutkimuspäällikkö
Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke – Sokra
Yhdenvertaisuus ja osallisuus -yksikkö
[email protected]
p. 029 524 7334
Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke – Sokra on koostanut ohjeet hyvän osallisuusohjelman tekoon.
Ohjeiden yhteiskehittämiseen ovat osallistuneet Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Euroopan sosiaalirahaston toimintalinjan 5 kehittämishankkeet, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Suomen ympäristökeskus Syke ja ympäristöministeriön Kestävä kaupunki -ohjelma.