Tartuntatautilain 48 pykälän mukaisen suojan arviointi toimintayksikössä
Tartuntatautilain 48 pykälä koskee niitä sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköitä, joissa hoidetaan lääketieteellisesti arvioituna tartuntatautien vakaville seurauksille alttiita asiakkaita tai potilaita.
Pykälän tarkoituksena on parantaa potilasturvallisuutta. Koska toiminnan luonne, asiakkaat ja potilaat sekä käytettävissä olevat tilat vaihtelevat suuresti eri toimintayksiköissä, pykälän mukaisen suojan tarpeen arviointi on tehtävä toimintayksikkö- ja tehtäväkohtaisesti.
Huolellisesti tehty arvio helpottaa työnjohtoa. Siitä on apua esimerkiksi tilanteessa, jossa työntekijän suojaa ei saada toimipisteessä edellytettävän suojan mukaiseksi siksi, että työntekijän oma terveydentila estää rokotuksen. Hyvin tiukat tulkinnat pykälästä 48 ovat harvoin tarpeen.
Mitä toimipistekohtaisessa arvioinnissa tulee pohtia?
Kussakin toimintayksikössä kansallisen tason ohjeistusta on sovellettava omaan toimintaan ja sen erityispiirteisiin soveltuvaksi.
Toimipistekohtaisissa lääketieteellisin perustein tehtävissä arvioissa mietitään muun muassa seuraavia asioita:
- Onko saman toimintayksikön eri toimipisteiden välillä eroja?
- Minkälaisia potilaita tai asiakkaita kussakin toimipisteessä on?
- Onko valtaosa asiakkaista tai potilaista tartuntatautien vakaville seurauksille erittäin alttiita
- Hoidetaanko toimipisteessä jatkuvasti imeväisikäisiä?
- Käykö toimipisteessä vain satunnaisesti tartuntatautien vakaville seurauksille alttiita?
- Onko kyseessä osasto, hoivakoti tai laitostyyppinen toimintayksikkö?
- Onko toiminta avopalvelutyyppistä?
- Minkälaisissa eri tehtävissä ihmiset työskentelevät?
- Mihin nämä tehtävät ovat yksittäisessä toimipisteessä sijoittuneet?
Arvioinnissa huomioidaan myös, millä tavoin ja kuinka herkästi tuhkarokko, vesirokko, hinkuyskä ja influenssa tarttuvat ja leviävät. Lisäksi pohditaan erilaisiin tilanteisiin ja tehtäviin liittyviä tartuntariskejä: missä riski on suurin, missä pienempi?
Pykälällä 48 torjuttavien tautien tarttuminen ja leviäminen
Milloin pykälän 48 mukaista suojaa tulee edellyttää?
Rokotussuojaa tarvitaan etenkin, kun työskennellään potilaan tai asiakkaan välittömässä läheisyydessä. Perinteisen hoitotyön lisäksi tällaista työtä on myös potilashuoneiden siivoaminen, ruuan jakelu potilaille tai esimerkiksi vanhusten päiväkeskuksessa toimiminen.
Toimipistekohtaisesti on siis mietittävä ja arvioitava myös lääke-, laitos- ja välinehuollon sekä teknisen henkilöstön suojatarve.
Taulukko: Esimerkkejä suojan tarpeesta eri sosiaali- ja terveydenhuollon toimipisteissä (pdf 50 kt)
Myös kotihoidon työntekijät saattavat tarvita rokotussuojaa. Ryhmämuotoiseen asumiseen tarkoitetut yksiköt, joissa tilat, asiakkaat ja henkilöstö muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden, ovat sosiaalihuollon toimintayksiköitä. Ne kuuluvat pykälän 48 soveltamisalaan.
- Työntekijän rokotussuojan arviointi ja täydentäminen
- Rokotustoiminnan järjestäminen kunnassa
- Rokotusten kirjaaminen
Millaisissa tilanteissa rokotussuojaa ei yleensä tarvitse täydentää?
Toimintayksiköissä ja toimipisteissä ei tarvitse edellyttää pykälän 48 mukaista suojaa kaikilta työntekijöiltä.
Esimerkiksi hinkuyskäsuojaa edellytetään vain alle yksivuotiaiden parissa jatkuvasti työskenteleviltä. Suojaa ei tarvitse edellyttää esimerkiksi koko terveyskeskuksen tai sairaalan henkilöstöltä.
Epäsäännöllisesti toistuvaan, lyhytkestoiseen tai etäällä potilaista tapahtuvaan työskentelyyn sosiaali- ja terveydenhuollon tiloissa ei yleensä liity niin merkittävää tartunta- ja potilasturvallisuusriskiä, että rokotussuojaa pitäisi täydentää. Esimerkiksi tulkit tai hyvin lyhytaikaiset keikkatyöntekijät ovat yksittäisen toimintayksikön kannalta tällaisia satunnaisessa lyhytkestoisessa tehtävässä vierailevia henkilöitä.
Vastaavasti tartuntariski on pieni myös silloin, jos toimipisteessä asioi vain satunnaisesti tartuntatautien vakaville seurauksille alttiita. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä työskentelee myös henkilöitä, jotka eivät pääsääntöisesti toimi tartuntatautien vakaville seurauksille alttiiden parissa. Heitä ovat esimerkiksi
- toimistotyötä tekevät sosiaalityöntekijät, vaikka he toimisivat asiakastyössä
- lasten, nuorten ja perheiden sosiaalihuollon henkilöstössä työskentelevät
- maahanmuuttajien tai päihdeongelmaisten parissa työskentelevät tai kuntouttavan työtoiminnan piirissä toimivat henkilöt.
Viimekädessä rokotustarve arvioidaan aina paikallisesti. Arvioinnissa toimipisteen johto käyttää apunaan tartuntatautien torjunnan ammattilaisia.
Mitä paikkoja tartuntatautilain 48 pykälä ei koske?
Päiväkodit, koulut ja vastaanottokeskukset eivät ole sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköitä, joten tartuntatautilain 48 pykälä ei koske niitä.
Asiakkaan koti ei yleensä ole sosiaali- ja terveydenhuollon toimipiste. Poikkeuksena on koti, joka sijaitsee asumispalveluita tarjoavassa sosiaalihuollon toimintayksikössä.
On silti hyvä muistaa, että esimerkiksi influenssarokotusta suositellaan kaikille, jotka työskentelevät ikäihmisten tai immuunipuutteisten parissa. Rokotukset kuuluvat kansalliseen rokotusohjelmaan ja ovat maksuttomia.
