Tuhkarokko

Mikä on tuhkarokko?

Tuhkarokko on paramyksoviruksen aiheuttama koko kehon tulehdustila eli yleisinfektio, jolla on vaikeita jälkitauteja. Tuhkarokko voi olla vakava sairaus iästä riippumatta kenelle tahansa. Etenkin puolustuskyvyltään heikentyneelle tuhkarokko voi olla vaikea, jopa kuolemaan johtava tauti.

Tuhkarokolle ovat alttiita ne, joilla ei ole sairastetun taudin tai rokotusten antamaa suojaa. 

Miten tuhkarokko tarttuu?

Tuhkarokko tarttuu kosketus- ja pisaratartuntana ja ilmateitse. Sairastunut erittää virusta runsaasti. Tuhkarokkovirukset säilyvät tartuttavina huoneilmassa ja pinnoilla jopa kaksi tuntia sen jälkeen, kun tartuttava henkilö on jo poistunut.  

Tuhkarokko tarttuu erittäin herkästi. Yhdeksän kymmenestä tuhkarokolle altistuneesta suojaamattomasta henkilöstä saa tartunnan. 

Oireet alkavat yleensä 9–11 vuorokauden kuluttua tartunnasta, vaihdellen 7–21 vuorokauteen. Tuhkarokkoon sairastunut levittää tautia 4 vuorokautta ennen ihottumaa ja 4 vuorokautta ihottuman puhkeamisen jälkeen.

Viruksen ainoa isäntä on ihminen, joten tartuntaa ei voi saada eläimestä. 

Miten tuhkarokkoa ehkäistään?

Tuhkarokkoa voidaan ehkäistä vain rokotuksin.

Osa väestöstä on suojassa tuhkarokolta, koska on lapsuudessa sairastanut tuhkarokon. Sairastettu tauti antaa nykytiedon mukaan elinikäisen immuniteetin.

MPR-rokote antaa erittäin hyvän suojan tuhkarokkoa vastaan. Kansallisen rokotusohjelman MPR-rokotuksilla kotoperäinen tuhkarokko on saatu hävitettyä Suomesta. Vuosittain todetaan noin 0–5 tuhkarokkotapausta, joissa tartunta on saatu ulkomailta.

Jos henkilö on altistunut tuhkarokolle, kolmen päivän kuluessa altistumisesta annettu rokote voi vielä ehkäistä taudin. Altistustilanteissa annetaan tarvittaessa myös immunoglobuliinia eli vasta-aineita.
Toimenpideohje tuhkarokkotapauksiin

Yksi tai kaksi annosta MPR-rokotetta saanut voi sairastua tuhkarokkoon, mutta altistuksen täytyy silloin olla voimakas. Rokotetulla henkilöllä taudin oireet ovat tavallisesti lievempiä, eikä vakavia jälkitauteja esiinny. Rokotettujen henkilöiden ei myöskään ole todettu tartuttavan tautia edelleen. 

MPR-rokote eli tuhkarokko-sikotauti-vihurirokkorokote 

Koska tuhkarokkovirus tarttuu vain ihmisestä toiseen, olisi tuhkarokon hävittäminen koko maailmasta teoriassa mahdollista. Onnistuakseen tämä vaatisi kuitenkin pitkäaikaisen korkean rokotuskattavuuden ympäri maailmaa. 

Mitkä ovat tuhkarokon oireet?

Tuhkarokkoon sairastuneella on ensin korkea kuume ja hengitystieoireita. Silmät ovat usein valonarat. Ihottuma alkaa 3–5 vuorokauden kuluttua ja kestää runsaan viikon. Toipuminen alkaa muutaman päivän kuluttua ihottumasta.

Tauti on usein vakavampi aikuisiällä sairastettuna ja henkilöillä, joilla on vastustuskykyä heikentävä sairaus tai lääkitys.

Mitkä ovat tuhkarokon seuraukset ja jälkitaudit? 

Jälkitauteja esiintyy etenkin alle viisivuotiailla lapsilla, yli 20-vuotiailla ja henkilöillä, joilla on vastustuskykyä heikentävä sairaus tai lääkitys. 

Yleisimpiä tuhkarokon jälkitauteja ovat

  • kuumekouristus
  • korvatulehdus (7–9 %)
  • ripuli (8 %)
  • keuhkokuume (1–6 %)
  • hengitysteiden bakteeri-infektio.

Tuhkarokon sairastaminen heikentää elimistön puolustuskykyä muita tauteja vastaan viikosta jopa yli kahteen vuoteen. 

Tuhkarokkoon liittyvä enkefaliitti eli aivotulehdus on harvinainen komplikaatio (0,5–1 tapaus 1000 sairastunutta kohden). 

Tuhkarokko johtaa kuolemaan 1–3 tapauksessa 1000 sairastunutta kohden.

Tuhkarokon hyvin harvinainen jälkitauti on vuosia myöhemmin alkava aivojen yleistulehdus eli subakuutti sklerosoiva panenkefaliitti (SSPE). Se ilmenee yhdellä 100 000 sairastunutta kohden ja johtaa hitaasti kuolemaan.

Miten tuhkarokko todetaan?

Tuhkarokko varmennetaan määrittämällä tuhkarokkovirusvasta-aineet verinäytteestä tai osoittamalla virus veri-, sylki-, nielu- tai virtsanäytteestä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijalaboratorio varmentaa diagnoosin, mikäli epäillään tuhkarokkoa.
Tuhkarokon laboratoriotutkimukset 

Miten tuhkarokkoa hoidetaan?

Hoito on oireenmukaista, koska ei ole olemassa viruslääkettä, joka tehoaisi tuhkarokkoon. 

Kuumetta ja särkyä voidaan lievittää kuume- tai tulehduskipulääkkeellä, esimerkiksi parasetamolilla, ibuprofeenilla tai naprokseenilla. Jos tuhkarokkopotilaalle kehittyy bakteerin aiheuttama tulehdus, voidaan tarvita mikrobilääkitystä. 

Tuhkarokkoon liittyvä keuhkokuume johtaa usein sairaalahoitoon. Aivotulehdus on vakava jälkitauti, johon tarvitaan sairaalahoitoa.

Miten paljon tuhkarokkoa esiintyy ja miten sitä seurataan?

Lue tuhkarokon ja muiden MPR-tautien esiintyvyydestä Suomessa