Vesirokkorokote

Rokote suojaa vesirokolta ja sen jälkitaudeilta, kuten rakkuloiden infektoitumiselta ja laaja-alainen ihon bakteeritulehdukselta, aivotulehdukselta ja keuhkokuumeelta.
Mikä on vesirokko?

Tällä sivulla

Kenelle vesirokkorokote annetaan?

Vesirokkorokotetta tarjotaan kansallisessa rokotusohjelmassa maksutta kaikille 1.1.2006 ja sen jälkeen syntyneille, jotka eivät ole sairastaneet vesirokkoa.

Jos lapsi on sairastanut vesirokon hyvin lievänä alle vuoden ikäisenä, hän saattaa saada vesirokon uudelleen. Siksi myös näille lapsille suositellaan vesirokkorokotusta.

Kansallisen rokotusohjelman vesirokkorokotteita voi käyttää myös tartuntatautilain 48 pykälän mukaisiin vesirokkorokotuksiin. Vain muutama prosentti aikuisväestöstä ei ole sairastanut vesirokkoa, joten rokotustarve on hyvin vähäinen. Vesirokkorokotteita ei saa turhaan tilata esimerkiksi opiskeluterveydenhuoltoon tai työterveysasemalle.

Mitä rokotetta käytetään ja mitä se sisältää?

Rokotusohjelmassa käytetään Varivax-rokotetta. 

  • Rokote sisältää eläviä heikennettyjä vesirokkoviruksia
  • Apuaineina on sakkaroosia, liivatetta, ureaa, suoloja ja mononatrium-L-glutamaattia
  • Rokotteessa on neomysiiniä vain jäämänä
  • Rokote ei sisällä tehosteainetta.

Lisätietoa Varivax-rokotteesta (Lääkeinfo.fi)

Katso rokotepakkauksesta tarkemmat ohjeet rokotteen käyttövalmiiksi saattamisesta. 

Rokotusohjeet

  • Anna rokote lihakseen (IM) tai ihon alle (SC) heti, kun olet valmistanut sen. Valmiiksi sekoitettu rokote säilyy huoneenlämmössä korkeintaan 30 minuuttia.
  • Suositeltava pistoskohta pikkulapsille on reiden etu- ja sivuosa. Vanhemmille lapsille pistos annetaan olkavarteen.
  • Jos lapselle on annettu BCG-rokote alle kolme kuukautta sitten, älä pistä vesirokkorokotetta samaan raajaan.
  • Älä sekoita vesirokkorokotetta samaan ruiskuun MPR-rokotteen kanssa.

Vesirokkovasta-aineita ei tarvitse rutiininomaisesti tutkia

Vanhempien antama tieto siitä, onko lapsi sairastanut vesirokon, on yleensä varsin luotettava. Vesirokon sairastaneen rokottamisesta ei ole haittaa.

Vesirokkorokotus virukselle altistumisen jälkeen

Jos vesirokolle altistuneella ei ole aikaisempaa immuniteettia, harkitaan, tarvitseeko vesirokon kehittyminen ehkäistä. Vaihtoehtoja ovat rokote, viruslääke ja immunoglobuliini, joiden valintaan vaikuttaa altistuneen ikä, terveydentila ja mahdollinen raskaus.

Vesirokkorokotetta voidaan käyttää vesirokon ehkäisyyn 12 kuukauden iästä alkaen. 3–5 vuorokauden kuluessa annettuna rokote ehkäisee taudin puhkeamista ja varsinkin sen vakavia muotoja tehokkaasti.

Lisätietoa vesirokon ehkäisystä altistuksen jälkeen:
Toimenpideohje torjuntatoimista vesirokkotapauksen yhteydessä

Annostus ja aikataulu

Rokoteannos on 0,5 ml.

Perusrokotussarjaan kuuluu kaksi annosta. 

Kansallisessa rokotusohjelmassa rokotetta tarjotaan 1,5-vuotiaille sekä 6-vuotiaille.

  • 1,5-vuotiaille annetaan erillinen vesirokkorokote.
  • 6-vuotiaille annetaan MPRV-yhdistelmärokote.
    MPRV-rokote
  • Jos rokotukset aloitetaan myöhemmin, on hyvä muistaa, että kahden vesirokkorokotuksen suositeltu minimiväli on 3 kuukautta. Väli voi olla selvästi tätä pidempikin.

 Voit jatkaa toisella valmisteella aloitettua vesirokkorokotussarjaa Varivaxilla.

Mitkä ovat rokotteen vasta-aiheet ja varotoimet?

Tutustu vesirokkorokotteen vasta-aiheisiin ja varotoimiin ennen kuin rokotat.
Vesirokkorokotuksen vasta-aiheet ja varotoimet

Mitä hyötyjä vesirokkorokotteella on?

Rokotus suojaa vesirokolta, jonka oireita ovat kuume ja voimakkaasti kutiseva vesirakkulainen ihottuma. Vesirokkovirus aiheuttaa koko kehon virustulehduksen. 

Rokotus suojaa vesirokon jälkitaudeilta, joita ovat muun muassa:

  • rakkuloiden infektoituminen ja laaja-alainen ihon bakteeritulehdus. Rokottamalla voidaan välttää myös sairaalahoito ja infektoituneisiin rakkuloihin liittyvät arvet.
  • aivotulehdus. Aikuisena sairastuneista vakavan aivotulehduksen saa 1 henkilö 14 000 vesirokkoon sairastunutta kohti.
  • keuhkokuume.

Alkuraskaudessa sairastettu vesirokko voi aiheuttaa sikiölle vaurioita, kuten pienipäisyyttä, raajojen epämuodostumia ja sokeutta.

Vesirokon sairastaneista noin joka kolmas saa elinaikanaan kivuliaan vyöruusun. Vesirokkorokote vähentää vyöruusua 70–80 %.

Yhdysvalloissa kahden rokoteannoksen on todettu antavan noin 90-prosenttisen suojan kaikkia vesirokkotartuntoja vastaan ja lähes 100-prosenttisen suojan vaikeita tautitapauksia vastaan.

Rokotukset ovat Yhdysvalloissa lähes hävittäneet vesirokkotartunnat, ja samalla vähentäneet huomattavasti sairaalahoidon tarvetta.

Mitä haittoja vesirokkorokotteella voi olla?

Valtaosa terveistä rokotetuista ei saa mitään oireita rokotteesta.

Pistoskohdan paikallisia oireita eli kipua, punoitusta tai turvotusta ilmaantuu joka viidennelle rokotetuista.

Hyvin pieni osa rokotetuista saa pistopaikan läheisyyteen tai muualle kehoon vesirokkomaisia rakkuloita. Yleensä rakkuloita ilmaantuu vain muutamia.

Yleisoireet ovat harvinaisia, mutta kuumetta ilmaantuu pienelle osalle rokotetuista.

Paikallisreaktioita ja yleisoireita voi hoitaa kuume- ja kipulääkkeellä.

Vesirokkoon liittyy merkittävä aivotulehduksen riski. Rokottamisen jälkeen vakavat neurologiset komplikaatiot ovat sen sijaan erittäin harvinaisia. Kouristuskohtauksia havaitaan yleensä rokotuksen nostaman kuumeen yhteydessä. Kuumekouristukset ovat hyvin harvinaisia. Vesirokkoon liittyvä kouristusvaara on huomattavasti suurempi.

Jos laajempi vesirokkomainen ihottuma ilmaantuu 14 vuorokauden kuluessa rokotuksesta, se on todennäköisemmin villin vesirokkoviruksen aiheuttama tartunta eikä liity rokottamiseen. 

Jos ihottuma tulee 15–42 vuorokauden kuluessa, se voi olla rokoteviruksen aiheuttama. Yli kuuden viikon päästä ilmaantuva vesirokkomainen ihottuma tarkoittaa todennäköisesti sitä, että rokote ei ole tehonnut ja lapsi on sairastunut vesirokkoon.

Vyöruusu on terveillä rokotetuilla hyvin harvinainen

Rokotevirus voi aiheuttaa piilevän infektion ja aktivoitua vyöruusuna tavallisen vesirokkoviruksen tapaan. Ei kuitenkaan tiedetä, jääkö rokotevirus kaikkien rokotettujen elimistöön. 

Vyöruusu on terveillä rokotetuilla hyvin harvinainen. Vyöruusu näyttää olevan todennäköisempi niillä, joille ilmaantuu rakkulaihottumaa rokotuksen jälkeen.

Rokoteviruksen leviäminen ihmisestä toiseen on hyvin harvinaista

Rokoteviruksen leviäminen vesirokolle alttiiseen toiseen ihmiseen on mahdollista, mutta hyvin harvinaista. Rokotevirus voi tarttua rikkoutuneesta rakkulasta. 

Kun Yhdysvalloissa oli käytetty 55 miljoonaa rokoteannosta, raportoitiin vain viisi tapausta, joissa rokotevirus oli levinnyt immuunipuolustukseltaan terveestä rokotteen saajasta.

Immuunipuutteisen rokotusreaktiot

Puolella leukemiaa sairastavista lapsista esiintyy rokotusreaktioita. Noin joka viidennelle ilmaantuu yli 50 rakkulaa. Muihin riskiryhmiin kuuluvilla reaktioita on vähemmän.

Rokotetuilla leukemialapsilla vyöruusua esiintyy vähemmän kuin vesirokon sairastaneilla. Jos lapselle ei rokotuksen jälkeen tule ihoreaktioita, on vyöruusukin epätodennäköinen.

Immuunivajavuutta sairastavan henkilön, joka on saanut vesirokkorokotteen, täytyy ottaa yhteyttä lääkäriin, jos hän saa vesirokkoa muistuttavan ihottuman. Immuunivajavuuspotilaalle suositellaan asikloviirihoitoa, mikäli rakkuloita on yli 50.

Vesirokkorokotteen historia rokotusohjelmassa

Vesirokkorokote lisättiin kansalliseen rokotusohjelman syksyllä 2017 siten, että 1.1. 2006 syntyneet ja sitä nuoremmat ovat oikeutettuja rokotuksiin. 

Suositukset ja raportit

Kansanterveyslaitoksen asettaman lasten vesirokkorokotustyöryhmän selvitys

Päivitetty: