Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön rokotuksista kysyttyä

Mihin tartuntatautilain uudistuksella ja pykälällä 48 pyritään?

Tavoitteena on potilasturvallisuuden parantaminen. Tartuntatautilain uudistuksella tehostetaan tartuntatautien ja hoitoon liittyvien infektioiden torjuntaa. Tartuntatautilain pykälä 48 on vain yksi osa tätä torjuntatyötä. Myös muut infektioiden torjuntatoimet ovat tärkeitä. 

Useiden eri tekijöiden vuoksi sataprosenttiseen suojaan ei ole mahdollista päästä. Lainsäädännön uudistuksella tavoitellaankin sitä, että tartuntatautien vakaville seurauksille alttiilla olisi paras mahdollinen suojaa.

Työnantajan tulee huolehtia siitä, että tartuntatautien vakaville seurauksille alttiita henkilöitä hoitaa riittävän kattavasti suojattu henkilökunta. Liian tiukka laintulkinta ja ohjeistus voivat kuitenkin heikentää ilmapiiriä ja aiheuttaa vastustusta. Parhaaseen lopputulokseen päästään, kun asioista keskustellaan hyvän yhteistyön hengessä. 

Koskevatko tartuntatautilain mukaiset henkilöstön suojavaatimukset kaikkia niitä, jotka käyvät työtehtävissä sosiaali- ja terveydenhuollon toimipisteessä?

SOTE-toimipisteen johdon tulee määrittää lääketieteellisin perustein sekä ne tilat että tilanteet, joissa edellytetään pykälän 48 mukaista suojaa. Tässä johto voi käyttää apunaan lääketieteellistä asiantuntemusta ja tartuntatautien torjunnasta vastaavia ammattilaisia.

Pykälän mukaista suojaa ei tarvitse edellyttää esimerkiksi satunnaisesti toimipisteessä vierailevilta, jotka eivät pääsääntöisesti työskentele noissa tiloissa, mutta saattavat joskus käydä siellä esimerkiksi lyhytaikaisen työtehtävän takia. Se, ketä pykälä koskee ja ei koske, on aina toimipisteen johdon paikallinen päätös. 

Tartuntatautilain pykälä 48 mukaisen suojan arviointi toimintayksikössä

Pykälällä 48 torjuttavien tautien tarttuminen ja leviäminen

Miksi toimipisteen johdon ja työnantajan tulee tarkistaa ja tarvittaessa korjata laatimiaan ohjeita?

Sosiaali- ja terveydenhuollossa on ollut epäselvyyttä siitä, miten pykälän mukaista soveltuvuutta arvioidaan. Epäselvyyttä on myös ollut siitä, miten työnantajan tulisi käsitellä työntekijän soveltuvuuteen tai terveydentilaan liittyviä tietoja. Tämän seurauksena on laadittu ohjeistuksia, jotka eivät noudata lakia. Työnantaja ei voi vaatia työntekijältä kirjallista selvitystä rokotussuojasta tai taudin sairastamisesta. Selvitykseksi riittää työntekijän suullinen ilmoitus.

Ohjeistukset tulisi nyt käydä läpi ja varmistaa, että ne noudattavat henkilötietolakia ja lakia yksityisyyden suojasta työelämässä.  On hyvä muistaa, että tartuntatautilaki ei muuta palvelussuhdetta koskevaa lainsäädäntöä eikä muita työelämässä normaalisti noudatettavia toimintatapoja.

Miten edistää henkilökunnan myönteistä suhtautumista rokotuksiin? 

Työnantajan kannattaa huolehtia perehdytyksestä. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimipisteissä voi olla työntekijöitä, joilla ei ole riittäviä tietoja 

• taudeista, joita pykälän 48 mukaisilla rokotuksilla ehkäistään
• riskeistä, joita näiden tautien sairastamiseen voi liittyä
• rokotteista tai rokotusten merkityksestä tartuntatautien torjunnassa ja hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisystä. 

Rokotteisiin ja rokottamiseen liittyy myös väärinkäsityksiä ja huolenaiheita. On tärkeää kuunnella ja käsitellä huolenaiheita ja vastata kysymyksiin. Työnantajan tulee osata perustella, miksi toimipisteessä edellytetään pykälän 48 mukaista suojaa. Esimerkiksi vakavasti sairaat eivät välttämättä itse saa rokotteista riittävää suojaa tai rokotetta ei voi heille antaa. Tartuntariskin vähentämiseksi on tärkeätä, että heidän ympärillään olevat on suojattu tarttuvilta taudeilta. 

Ohjeistuksissa ja henkilökunnalle järjestetyissä keskustelutilaisuuksissa kannattaa tuoda esille, että pykälän 48 mukaiset rokotukset tehostavat myös henkilökunnan omaa suojaa. Rokotukset suojaavat työntekijää itseään ja esimerkiksi kattavista influenssarokotuksista hyötyy koko työyhteisö. 
Henkilöstön rokotukset ovat siis osa potilas- ja työturvallisuutta ja laadukasta toimintaa. 

Miten työnantaja voisi motivoida henkilöstöä ottamaan influenssarokotteen? 

Rokotuskattavuudet ovat nousseet erityisesti niissä toimipisteissä, joissa on pitkään huolehdittu henkilökunnan koulutuksesta. Erittäin hyviä kokemuksia on siitä, että esimerkiksi terveydenhoitaja, tartuntatautihoitaja tai hygieniahoitaja kiertää toimipisteissä kertomassa influenssasta ja influenssarokotuksista sekä vastaamassa kysymyksiin. 

Toimintayksikön johdon sitoutuminen on tärkeää ja työtä kannattaa tehdä pitkäjänteisesti. Yksi hyvä keino on asettaa tavoite rokotuskattavuudelle yhdessä henkilökunnan kanssa.

Miten nostaa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön influenssarokotuskattavuutta?

Pitääkö influenssarokotussuojaa edellyttää myös influenssakauden ulkopuolella?

Ei tarvitse. Suomessa influenssakausi alkaa useimmiten joulu-tammikuussa ja kestää enimmillään toukokuulle. Tavallisesti epidemia alkaa hiipua huhtikuun aikana. Riski sairastua influenssaan muulloin on hyvin pieni. Kauden ulkopuolella influenssaa havaitaan vain satunnaisesti, yleensä ulkomailta tuotuina yksittäisinä tapauksina. Syksyllä ja talvella influenssarokotteita on saatavilla, mutta myöhemmin keväällä rokotusta voi olla vaikea saada. Kesällä Suomessa rokotetta ei ole enää saatavilla lainkaan. Ei siis ole mielekästä vaatia influenssarokotussuojaa kauden ulkopuolella.  

Voiko työnantaja edellyttää lastensuojelun työntekijältä pykälän 48 mukaista suojaa sillä perusteella, että työntekijä tekee kotikäyntejä lapsiperheisiin?

Ei voi. Tavallisten perheiden kodit eivät ole sosiaali- tai terveydenhuollon toimipisteitä.

Edellytetäänkö myös varhaiskasvatuksen henkilöstöltä tartuntatautilain 48 pykälän mukaista suojaa?

Ei edellytetä, sillä päiväkodit eivät ole sosiaali- tai terveydenhuollon toimintayksiköitä.

Päiväkodissa työskentelevän henkilön oman suojan kannalta on tärkeää, että hänellä on suoja tuhkarokkoa, sikotautia, vihurirokkoa sekä vesirokkoa vastaan. Henkilön katsotaan olevan suojassa, jos hän on sairastanut nämä taudit tai ottanut kaksi annosta MPR- ja vesirokkorokotetta.

Päivähoitoikäiset lapset sairastavat ja tartuttavat influenssaa, joten työntekijän kannattaa suojautua myös sitä vastaan.

Muiden ammattiryhmien rokotukset

Pitääkö vesirokko- tai tuhkarokkosuoja osoittaa vasta-ainemäärityksillä?

Ei tarvitse. Riittää, jos työntekijä tietää sairastaneensa nämä taudit.

Miten toimitaan, jos työntekijä ei tiedä onko hän sairastanut vesirokon, eikä ole saanut rokotuksia?

Valtaosa aikuisista on sairastanut vesirokon. Rokotuksesta ei ole haittaa taudin sairastaneelle. Rokotuksen voi siis antaa, jos varmaa tietoa sairastamisesta ei ole.

Kuinka arvioida ja täydentää yksittäisen työntekijän suojaa?

Miten toimitaan, jos työntekijä ei tiedä onko hän sairastanut tuhkarokon, eikä ole saanut rokotuksia?

Jos suoja on epäselvä, annetaan MPR-rokotus. Rokotuksesta ei ole haittaa taudin sairastaneelle. 

Riittääkö tartuntatautilain mukaiseksi influenssasuojaksi se, että on edellisellä kaudella sairastanut influenssan?

Ei riitä, sillä kiertävät valtavirukset voivat vaihtua ja influenssavirukset muuntuvat. Sen takia suoja pitää ”ajantasaistaa” joka vuosi.

Olen sairastanut hinkuyskän? Enkö olekaan immuuni sille?

Et ole. Hinkuyskän sairastanut voi sairastua uudestaan. Hinkuyskän aikaansaama suoja hiipuu ajan kuluessa.

Onko olemassa pelkkää hinkuyskärokotetta?

Erillistä hinkuyskärokotetta ei ole. Tehosterokotteena käytetään dtap-rokotetta, joka samalla tehostaa suojan jäykkäkouristusta ja kurkkumätää vastaan.

Voiko hinkuyskäsuojaa tehostaa dtap-rokotteella, jos henkilö on saanut kurkkumätä-jäykkäkouristusrokotteen viime vuonna?

dtap-rokote kannattaa antaa vasta, kun edellisestä dT-rokotuksesta on kulunut kaksi vuotta. Ohjeistetulla minimivälillä pyritään välttämään hyvistä vasta-ainetasoista johtuvia laajoja paikallisreaktioita ja yleisoireita. 

Entä jos hinkuyskäsuojaa ei voida juuri nyt tehostaa ja henkilö työskentelee esimerkiksi neuvolassa?

Tartuntatautilain uudistuksen tarkoitus on torjua tarttuvia tauteja. Aivan 100-prosenttiseen suojaan ei tartuntatautien torjunnassa kuitenkaan päästä. Pyritään siis siihen, että henkilökunta olisi mahdollisimman kattavasti suojattu. 

Esimerkiksi laajan paikallisreaktion ja yleisoireiden takia rokotusväliä jouduttaisiin pidentämään merkittävästi. Tämä ei ole kenenkään etu. Yksittäisen työntekijän kohdalla työnantaja voi siis kokonaistilanteen huomioiden päättää, että työntekijä jatkaa normaalisti omassa tehtävässään ja suoja täydennetään myöhemmin. 

Kuinka toimitaan, jos työterveyshuolto on arvioinut, että työntekijä ei ole sopiva tai on rajoituksin sopiva työntehtäväänsä?

Tartuntatautilain tarkoitus on torjua tarttuvia tauteja, parantaa potilasturvallisuutta ja parantaa henkilökunnan rokotuskattavuutta. Lakia tulkittaessa ja ohjeistusta laadittaessa tulee käyttää harkintaa. Liian tiukasti lakia ei kannata tulkita ja yksittäiset tapaukset on syytä ratkaista tapauskohtaisesti. 

Tietyissä tilanteissa työntekijä voi esimerkiksi jatkaa omassa työpisteessä ja tehtävässään. Joskus taas on syytä miettiä työntekijän uudelleen sijoittamista.

Miten toimitaan, jos työntekijä ei voi ottaa rokotusta terveydellisistä syistä?

Työterveyshuollon, työntekijän ja työnantajan pitää neuvotella keskenään, mitä tehdä. On tilanteita, joissa henkilö voi kokonaisarvion perusteella jatkaa työskentelyä omassa yksikössään aivan normaalisti. Esimerkiksi vanhusten palvelutalossa työskentelevä voi jatkaa tehtävissään, vaikka hänen suojansa vesirokkoa vastaan ei olisi kunnossa. 

Voi myös olla tilanteita, joissa tietty suojavaatimus on erittäin tärkeä. Esimerkiksi syöpäpotilaita hoitavassa yksikössä työntekijöillä tulisi olla vesirokkosuoja. Jos työntekijän suoja ei ole kunnossa, hänelle tulee etsiä jokin muu soveltuva työpiste. Tartuntatautilain perusteella ei ole tarkoitus irtisanoa ketään.