Vesirokko
Mikä on vesirokko?
Vesirokko on Varicella zoster -viruksen aiheuttama tarttuva koko kehon tulehdustauti, joka terveillä lapsilla paranee useimmiten hyvin noin viikossa.
Vesirokko voi kuitenkin olla vakava infektio
- pitkäaikaista iho- tai keuhkosairautta, esimerkiksi atopiaa tai astmaa, sairastavilla lapsilla
- nuorilla
- aikuisilla
- puolustuskyvyltään heikentyneillä potilailla.
Raskaudenaikainen vesirokko aiheuttaa huomattavan komplikaatioriskin sekä äidille että sikiölle.
Vesirokkotaudin jälkeen virus jää piileväksi hermosolmukkeisiin ja voi myöhemmin aktivoitua, mikä aiheuttaa vyöruusuihottuman. Aktivoituminen voi johtua siitä, että ikä tai jokin muu syy on heikentänyt puolustuskykyä.
Miten vesirokko tarttuu?
Vesirokko tarttuu erittäin herkästi. Virus leviää ilma-, pisara- ja kosketustartuntana sairastuneen hengitysteistä ja ihorakkuloista. Jo lyhytaikainen oleskelu samassa huoneessa vesirokkoa tartuttavan kanssa voi johtaa siihen, että vesirokolle altis saa tartunnan.
Itämisaika on tavallisimmin noin 2 viikkoa (10–21 päivää).
Tartuttavuus alkaa jo 1–2 päivää ennen oireiden alkua ja loppuu rakkuloiden rupeuduttua. Tartuttavuusaika on useimmiten noin 5 vuorokautta oireiden alkamisesta , immuunipuutteisilla yleensä pidempi.
Sairastunut lapsi tulee aina pitää poissa päivähoidosta, kunnes rakkulavaihe on ohi.
Virustartunnan voi saada myös vyöruusurakkulanesteestä, josta viruksen erittyminen on vähäisempää ja paikallisempaa kuin vesirokossa.
Miten vesirokkoa ehkäistään?
Vesirokkoa ehkäistään rokotuksin. Kaksi annosta rokotetta antaa hyvän suojan vakavaa vesirokkoa vastaan. Rokote voidaan antaa vielä 72 tunnin kuluessa altistuksesta, mikäli rokottamiselle ei ole estettä.
Raskaana olevia ja immuunipuutteisia ei kuitenkaan saa rokottaa. Heille on syytä aloittaa estolääkitys ja harkita, tarvitaanko myös vesirokkovasta-ainevalmistetta.
Toimenpideohje torjuntatoimista vesirokkotapauksen yhteydessä
Mitkä ovat vesirokon oireet?
Vesirokon ensioireina ennen ihottuman puhkeamista saattaa esiintyä
- kuumetta
- päänsärkyä
- ruokahaluttomuutta
- yleistä sairauden tunnetta.
Vesirokolle tyypillinen löydös on vesirakkulainen voimakkaasti kutiseva ihottuma, joka ilmaantuu vaiheittain:
- punaiset läiskät tai näppylät muuttuvat jo muutamassa tunnissa vesirakkuloiksi
- vesirakkulat alkavat rupeutua 3–4 päivän jälkeen
- rakkulat arpeutuvat.
Sairastuneella on samanaikaisesti kehossaan eri vaiheissa olevia muutoksia.
Rakkulaihottuma voi olla lievä, rokotetulla jopa huomaamaton. Sen sijaan esimerkiksi atoopikoilla rakkuloita on yleensä selvästi tavanomaista 250–500 kappaletta enemmän. Tällöin on huomattava riski saada jälkitautina bakteeritulehdus.
Mitkä ovat vesirokon jälkitaudit ja seuraukset?
Tavallisin vesirokon komplikaatio on raapimisen seurauksena syntyvä ihon bakteeritulehdus. Sen tavallisimmat aiheuttajabakteerit ovat stafylokokki ja streptokokki.
Ihon bakteeritulehdus voi johtaa myös vakavaan yleistyneeseen tautiin, kuten sepsikseen tai nekrotisoivaan faskiittiin.
Aikuisilla ja erityisesti raskaana olevilla esiintyy vesirokkokeuhkokuumetta.
Harvinaisia, mutta vakavia jälkitauteja ovat muun muassa
- aivotulehdus
- munuaiskerästulehdus
- maksatulehdus
- nivel- umpilisäke- ja kivestulehdus
- verenvuototaipumus.
Miten vesirokko todetaan?
Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan eli tyypilliseen rakkulaihottumaan. Virus voidaan myös osoittaa rakkulanesteestä ja sairastettu tauti voidaan jälkeenpäin todeta tutkimalla vasta-aineet verestä.
Vesirokon laboratoriotutkimukset
Miten vesirokkoa hoidetaan?
Terveillä lapsilla oireenmukainen hoito on useimmiten riittävä. Jos iholle kehittyy bakteeritulehdus, voidaan tarvita mikrobilääkitystä (antibioottia).
Viruslääkitys on perusteltua aloittaa aina raskaana oleville, mutta myös pitkäaikaissairaille lapsille sekä nuorille ja aikuisille.
Immuunipuutteiset tarvitsevat yleensä sairaalahoitoa.
