Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön rokotukset

Tällä sivulla

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön rokotukset ovat osa työ- ja potilasturvallisuutta ja laadukasta toimintaa.

Työnantaja on velvollinen suojaamaan työntekijää työtehtäviin liittyviltä biologisilta vaaroilta (738/2002  ja 933/2017). Työtehtäviin tai työmatkoihin liittyvä suojatarve arvioidaan työterveyshuollossa. Työnantaja kustantaa työntekijöilleen ne rokotukset, joilla työntekijää suojataan työstä johtuvilta vaaroilta.

Tartuntatautilain vaikutukset sosiaali- ja terveysalan henkilöstön rokotuksiin

Tartuntatautilain (1227/2016) mukaan työnantajan on syytä huolehtia siitä, että tartuntatautien vakaville seurauksille alttiita potilaita tai asiakkaita hoitavilla työntekijöillä ja työharjoittelussa olevilla opiskelijoilla on pykälän 48 mukainen suoja. 

Tartuntatautien vakaville seurauksille alttiita ovat esimerkiksi 

  • potilaat, joiden puolustusjärjestelmä on merkittävästi heikentynyt sairauden tai sen hoidon takia
  • alle yksivuotiaat
  • 65 vuotta täyttäneet
  • raskaana olevat.

Tartuntatautien vakaville seurauksille alttiiden parissa työskentelevällä tulee olla

  • rokotuksen tai sairastetun taudin antama suoja tuhkarokkoa ja vesirokkoa vastaan
  • rokotuksen antama suoja influenssaa vastaan
  • imeväisikäisiä jatkuvasti hoitavilla rokotuksen antama suoja hinkuyskää vastaan.

Työnantajan tulee määritellä ne sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden asiakas- ja potilastilat, joissa hoidetaan lääketieteellisesti arvioituna tartuntatautien vakaville seurauksille alttiita asiakkaita tai potilaita. Näihin tiloihin kuuluvat myös sairaankuljetuksessa käytettävät kulkuneuvot. Arvioinnissa toimipisteen johto käyttää apunaan tartuntatautien torjunnan ammattilaisia.

Tartuntatautilain pykälä 48 mukaisen suojan arviointi toimintayksikössä

Työnantajan tulee huolehtia siitä, että tartuntatautien vakaville seurauksille alttiita hoitaa riittävästi suojattu henkilöstö. Näissä tiloissa työskentelyyn saa käyttää vain erityisestä syystä henkilöä, jolla on puutteellinen suoja.

Erityisiä syitä tällaisen henkilöstön käyttöön voivat olla esimerkiksi:

  • Käytettävissä ei ole muuta ammattitaitoista henkilökuntaa
  • Uusi työntekijä on saatava nopeasti töihin.
  • Työntekijän oma terveydentila estää rokotuksen ottamisen.

Työnantajan tulee kertoa työntekijöille, minkälainen suoja kussakin työpisteessä on tarpeen. Työnantajan tulee myös osata perustella työntekijöille, miksi toimipisteessä edellytetään pykälän 48 mukaista suojaa. Työnantajan tulee huolehtia henkilöstön riittävästä perehdytyksestä ja koulutuksesta.

Työnantaja ilmoittaa työterveyshuoltoon, minkälaista suojaa kussakin toimintayksikössä edellytetään.  Työnantajan ja työterveyshuollon kannattaa alusta lähtien suunnitella pykälän 48 toteuttamiseen vaadittavat toimet yhteistyössä. Näin myös työterveyshuolto saa riittävät tiedot, joiden perusteella se pystyy toimimaan. Rokotusten järjestäminen ja terveystietojen käsittelyyn liittyvät toimintatavat tulee huomioida myös työterveyshuollon suunnitelmassa. Henkilöstölle tulee esimerkiksi selvittää, kuinka toimitaan toistuvasti annettavien rokotusten kanssa. 

Työntekijä voi halutessaan itse kertoa työnantajalle, onko hänellä toimipisteen edellyttämä suoja.  Suullinen ilmoitus riittää. Työnantaja ei voi vaatia työntekijältä kirjallista selvitystä annetuista rokotuksista tai sairastetuista taudeista.

Työterveyshuolto arvioi tarvittaessa, soveltuuko työntekijä työskentelemään tiloissa, joissa hoidetaan tartuntatautien vakaville seurauksille alttiita asiakkaita tai potilaita.  Soveltuvuuden arviointi voidaan tehdä työhöntulotarkastuksen yhteydessä tai silloin, kun työntekijälle ensimmäistä kertaa annetaan pykälän 48 mukaisia tehtäviä. 

Työntekijä toimittaa soveltuvuuden arvioinnin tuloksen työnantajalle. 

Pykälän 48 mukaisia rokotuksia saa työterveyshuollossa tai omassa terveyskeskuksessa. Suojan täydentämisestä huolehtii ensisijaisesti työnantaja.

Työnantajien on syytä aina sopia paikallisesti rokotusjärjestelyistä hyvinvointialueen kanssa. Tartuntatautilain 48 pykälän mukaisiin rokotuksiin saa käyttää kansallisen rokotusohjelman rokotteita. Hyvinvointialue seuraa näiden rokotteiden käyttöä.

Ohjeita kunnan kanssa sovittujen rokotusten toteuttamiseen on Rokotusten järjestäminen -sivulla.
Rokotusten järjestäminen hyvinvointialueella

Annetut rokotukset tulee kirjata asianmukaisesti potilaskertomukseen (149/2017). Työntekijän  rokotukset kirjataan joko terveyskeskuksen tai työterveyshuollon potilaskertomukseen.

Opiskelijoiden rokotukset kirjataan tilanteen mukaan joko opiskeluterveydenhuollon potilaskertomukseen tai edellä mainittuihin potilaskertomuksiin.

Opiskeluterveydenhuollon on huolehdittava työharjoitteluun menevien suojasta ja tarvittavista rokotuksista. Influenssarokotusta voidaan tarjota opiskelijalle myös toimipisteessä, jossa hän työskentelee influenssarokotusaikana. Tärkeintä on, että rokotuksen saa mahdollisimman sujuvasti.

Opiskelijoiden rokotukset

Influenssarokotukset

Potilaiden ja asiakkaiden hoitoon ja huoltoon osallistuvalla sosiaali- ja terveydenhuollon sekä lääkehuollon henkilöstöllä  on oikeus ilmaisiin influenssarokotuksiin. Työntekijän oman suojan lisäksi rokotusten tavoitteena on suojata välillisesti myös asiakkaita ja potilaita.

Työnantajan tulee huolehtia siitä, että influenssan vakaville seurauksille alttiita henkilöitä hoitaa riittävän kattavasti influenssaa vastaan rokotettu henkilökunta. Influenssan vakaville seurauksille alttiita henkilöitä ovat esimerkiksi potilaat, joiden puolustusjärjestelmä on merkittävästi heikentynyt sairauden tai sen hoidon vuoksi. Influenssan vakaville seurauksille altistavat myös raskaus, alle 12 kuukauden tai yli 65 vuoden ikä. 

Influenssasuojaa ei tarvitse edellyttää influenssakauden ulkopuolella.

MPR-rokotukset

Työntekijän tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkosuojasta on huolehdittava, jos hän ei ole sairastanut näitä tauteja tai saanut MPR-rokotuksia niitä vastaan. MPR-rokote on kaikille maksuton osana rokotusohjelmaa.

Vaikka MPR-taudit ovat lähes hävinneet Suomesta, terveydenhuoltohenkilöstöllä on keskimääräistä suurempi vaara altistua ja sairastua esimerkiksi tuhkarokkoon. Työntekijän rokotukset suojaavat myös potilaita.

Tuhkarokkosuoja on erityisen tärkeää osastoilla, joissa hoidetaan immuunipuutteisia. Vihurirokkosuojan tulee olla kunnossa erityisesti odottavia äitejä hoitavilla.

Selvitä tautihistoria työhöntulotarkastuksessa haastattelemalla. Jos henkilö ei ole sairastanut MPR-tauteja tai hän ei ole saanut kahta annosta MPR-rokotetta, täydennä rokotussuoja. Vasta-ainemäärityksiä ei tarvita. Rokotuksesta ei ole haittaa, vaikka henkilöllä olisi jo suoja näitä tauteja vastaan.

Erityisesti tuhkarokon vakaville seurauksille alttiiden henkilöiden parissa työskentelevällä tulee olla joko sairastetun taudin tai MPR-rokotuksen antama suoja tuhkarokkoa vastaan. Tuhkarokon vakaville seurauksille alttiita henkilöitä ovat esimerkiksi potilaat, joiden elimistön puolustusjärjestelmä on merkittävästi heikentynyt sairauden tai sen hoidon vuoksi. Myös erityisesti alle yksivuotiaiden ja raskaana olevien parissa työskentelevillä tulee olla suoja tuhkarokkoa vastaan.

Jos työntekijä ei ole sairastanut tuhkarokkoa tai saanut MPR-rokotuksia lainkaan, hänelle suositetaan kahta MPR-rokotetta vähintään kuuden kuukauden välein.

Vesirokkorokotukset

Jos henkilö ei ole sairastanut tai ei tiedä sairastaneensa vesirokkoa, anna rokote. Aikuiselle vesirokko voi olla erittäin rankka ja siihen liittyy vakavien jälkitautien riski. Työhöntulotarkastuksessa tulee etenkin alle 45-vuotiailta naisilta kysyä, ovatko he sairastaneet vesirokon.Tällä pyritään suojaamaan työntekijää raskaudenaikaiselta vesirokolta.

Vesirokon vakaville seurauksille alttiiden henkilöiden parissa työskentelevällä tulee olla joko sairastetun taudin tai vesirokkorokotuksen antama suoja. Vesirokon vakaville seurauksille alttiita henkilöitä ovat esimerkiksi potilaat, joiden elimistön puolustusjärjestelmä on merkittävästi heikentynyt sairauden tai sen hoidon vuoksi. Myös alle yksivuotiaiden, raskaana olevien ja 65 vuotta täyttäneiden ja sitä vanhempien parissa työskentelevillä tulee olla suoja vesirokkoa vastaan. Ikääntyneet ovat harvoin alttiita vesirokolle, mutta jos he sairastuvat, tauti on yleensä vakava.

Työntekijöiden vesirokkorokotustarve on niin vähäistä, että vesirokkorokotteita ei kannata hankkia työterveyshuoltoon vain varalle. Ensin kannattaa kartoittaa onko rokotustarve todella olemassa ja kuinka montaa työntekijää se koskee. Valtaosassa työpaikkoja vesirokkorokotuksia ei tarvita lainkaan.

Rokotussarjaan kuuluu kaksi rokotusta, joiden minimiväli on 3 kuukautta.

Hinkuyskärokotukset

Alle 12 kuukauden ikäisiä vauvoja jatkuvasti hoitavilla työntekijöillä tulee olla hinkuyskäsuoja. Rokotettaviin kuuluvat muun muassa

  • imeväisiä hoitava sairaalahenkilökunta
  • äitiys- ja lastenneuvolan henkilökunta
  • lapsipotilailta näytteitä ottava laboratoriohenkilöstö.

Hinkuyskä on imeväisille hengenvaarallinen. Lapsen omilla rokotuksilla ei saavuteta riittävää suojaa ensimmäisinä elinkuukausina.

Voit antaa työntekijälle hinkuyskärokoteosion sisältävän dtap-rokotteen tavallisen kurkkumätä-jäykkäkouristusrokotuksen (dT-tehoste) sijasta. Edellisen dT-tehosteen ja dtap-tehosteen minimiväli on 2 vuotta.

Huomaa myös, että suurin osa sosiaali- ja terveysalan opiskelijoista ei tarvitse hinkuyskäsuojaa.

Rokotuksen antama suoja hinkuyskää vastaan heikkenee noin 3-4 vuodessa, joten suoja tulisi tehostaa viimeistään viiden vuoden kuluttua. 

Koska rokotuksella saatu hinkuyskäsuoja heikkenee melko nopeasti, henkilökuntaa ei tule rokottaa ”etukäteen varmuuden vuoksi” vaan nimenomaan silloin, kun henkilö työskentelee tai siirtyy työskentelemään toimipisteeseen, jossa hoidetaan jatkuvasti imeväisikäisiä.

Opiskelijan hinkuyskäsuoja kannattaa tehostaa vasta, kun hän on aloittamassa työharjoittelun imeväisikäisten parissa. Suojaa kannattaa edellyttää etenkin, jos harjoittelujakso on pitkäkestoinen. 

Hepatiitti B -rokotukset

Työssä saadut hepatiitti B -tartunnat ovat Suomessa erittäin harvinaisia. Tietyissä työtehtävissä on mahdollista altistua hepatiitti B-virukselle keskimääräistä enemmän. Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijä tarvitsee hepatiitti B-rokotuksen, jos hän voi työssään altistua verelle. Altistumisriski arvioidaan työterveyshuollossa. Työnantaja kustantaa hepatiitti B-rokotukset sellaiselle työntekijälle, joka ei ole ennestään immuuni.

Koronarokotukset

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa työskentelevien suojaa koronavirustautia vastaan koskeva tartuntatautilain väliaikainen 48 a pykälä oli voimassa 1.1.-31.12.2022. 

1.1.2023 alkaen laissa ei ole määritetty velvoitteita sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön suojasta koronavirustautia vastaan. Työntekijän oman suojan kannalta on kuitenkin tärkeää, että sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa työskentelevän koronarokotussuoja on kunnossa.

Päivitetty: