Syömishäiriöt

Syömishäiriöt ovat yleisiä mielenterveysongelmia, joita esiintyy yleisimmin naisilla nuoruusiässä ja nuoressa aikuisiässä. Poikkeavan syömiskäyttäytymisen lisäksi syömishäiriöihin liittyy psyykkisen, fyysisen tai sosiaalisen toimintakyvyn lasku. Yleisimpiä syömishäiriötä ovat laihuushäiriö (anorexia nervosa), ahmimishäiriö (bulimia nervosa) ja ahmintahäiriö (binge eating disorder, BED). 

Laihuushäiriö

Laihuushäiriöön liittyy tarkoituksellinen laihduttaminen syömistä välttelemällä ja usein runsaalla liikunnalla, itse aiheutettua oksentelulla sekä ulostuslääkkeiden, nestettä poistavien tai ruokahalua hillitsevien lääkkeiden käytöllä. Mielikuva omasta kehosta on vääristynyt siten, että vaikka henkilö olisi huomattavan laiha, hän tuntee itsensä lihavaksi. 

Ahmimishäiriö

Ahmimishäiriöön liittyy toistuva, kohtauksittainen ylensyöminen ja käyttäytyminen, jolla henkilö pyrkii estämään ruoan lihottavat vaikutukset, kuten itse aiheutettu oksentelu. Ahmimishäiriöstä kärsivän ajattelua hallitsee syöminen ja voimakas halu tai pakonomainen tarve syödä, mikä johtaa ahmimiskohtauksiin, ja toisaalta lihomisen pelko.

Ahmintahäiriö

Ahmintahäiriö ilmenee toistuvina hallitsemattomina ylensyöntikohtauksina, joihin liittyy voimakas ahdistuksen tunne. Oireisiin ei kuulu säännöllistä itse aiheutettua oksentelua tai muuta käytöstä, jolla henkilö pyrkisi estämään ruoan lihottavat vaikutukset. Ahmintahäiriöön liittyy usein merkittävä painonnousu. Syömishäiriö voi muuttaa muotoaan tyypistä toiseen. 

Hoito

Tunnistaminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, varhainen puuttuminen ja hoitoon ohjaus voivat lyhentää sairastamisaikaa ja parantaa ennustetta. 

Riittämätön, niukka ja epäsäännöllinen syöminen voivat vaikeuttaa syömishäiriön oireita ja ylläpitää niitä. Sen takia hoidossa on tärkeä tukea sairastunutta säännölliseen, energialtaan riittävään ja monipuoliseen ruokailuun.

Psykoterapeuttiset ja psykososiaaliset lähestymistavat ovat keskeisiä syömishäiriöpotilaan hoidossa. Hoitomenetelmien valinta riippuu sairauden vaiheesta, oirekuvasta, potilaan valmiudesta. Hoidon alkuvaiheessa usein keskeistä on tiedon anto syömishäiriöstä ja sen vaikutuksista vointiin ja toimintakykyyn sekä potilaan motivointi muutosten tekoon. 

Eniten näyttöä tehokkuudesta on kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan (CBT) pohjautuvista strukturoiduista hoito-ohjelmista. 

Ahmimishäiriötä sairastava saattaa hyötyä bulimian nettiterapiasta, johon tarvitaan lääkärin lähete. Syömisen ja kehonkuvan ongelmien selättämiseen on kehitetty itsehoito-ohjelma Mielenterveystalon sivustolla.
Bulimian nettiterapia (Mielenterveystalo)
Syömisen ja kehonkuvan ongelmien omahoito-ohjelma (Mielenterveystalo)
Syömishäiriön omahoito-ohjelma läheiselle (Mielenterveystalo)

Syömishäiriöiden Käypä hoito -suosituksesta on tulossa uusi päivitys. 
Käypä hoito: Syömishäiriöt

Syömishäiriöiden tunnistamisesta ja hoidosta opiskeluterveydenhuollossa löytyy oppaista:
Mielenterveys- ja päihdetyön menetelmät opiskeluterveydenhuollossa: Opas arviointiin, hoitoon ja käytäntöihin (alkaen sivulta 80)
Kouluikäisten mielenterveysongelmien tuki ja hoito perustason palveluissa: Opas tutkimiseen, hoitoon ja vaikuttavien menetelmien käyttöön (alkaen sivulta 166).

Syömishäiriöliiton toiminnoissa on paljon monimuotoista vertaistukea syömishäiriötä sairastaneille ja heidän läheisilleen.
SYLI