Toimintakyky ja mielenterveyshäiriöt

Toimintakyky tarkoittaa ihmisen fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia edellytyksiä selviytyä hänelle itselleen merkityksellisistä ja välttämättömistä jokapäiväisen elämän toiminnoista. Myös ympäristöllä on vaikutus toimintakykyyn. Jos toimintakyky on alentunut, muiden ihmisten tuella ja erilaisilla palveluilla voidaan vaikuttaa siihen, miten hyvin pärjää siinä ympäristössä, jossa elää. 
Mitä toimintakyky on? (Toimintakyky-sivusto)

Mielenterveyshäiriötä sairastavien elämässä on toimintakykyyn vaikuttavia asioita, joita ei ole yleisväestössä. Esimerkiksi tietyillä psyykenlääkkeillä on vaikutuksia, jotka alentavat toimintakykyä. Vakavaa mielenterveyshäiriötä, kuten skitsofreniaa, pidempään sairastavien toimintakyvyn on todettu olevan huonompi kuin vastaavan ikäisen yleisväestön. Mielenterveyshäiriöiden vaikutus ihmisen terveyteen ei siis rajoitu vain mielen hyvinvointiin.

Masennukseen liittyy subjektiivista kärsimystä, muun muassa uupumusta ja keskittymiskyvyn puutetta, mutta lievä depressio ei aiheuta korkeaa toimintakyvyttömyyttä. On myös niin sanottua korkean toimintakyvyn masennusta, jolloin masennus voi aiheuttaa jopa supersuorittamista. Masennuspotilailla esiintyvä samanaikainen ahdistuneisuushäiriö heikentää yleensä psykososiaalista toimintakykyä ja elämänlaatua.

Lääkehoidon vaikutus toimintakykyyn

Lääkitys on useimmiten välttämätön osa vakavien mielenterveyshäiriöiden hoitoa. Psykoosilääkkeillä hoidetaan tavallisesti psykoottisia oireita, kuten näkö- tai kuuloharhoja, harhaluuloja tai mielialan psykoottisia muutoksia. Psykoosilääkkeiden tavallinen haittavaikutus varsinkin hoidon alussa on väsymys, jolla voi olla vaikutuksia toimintakykyyn. Varsinkin vanhukset ovat herkkiä psykoosilääkkeiden haitoille. Näitä ovat muun muassa kognitiiviset oireet kuten muistivaikeudet, kaatumisvaara, lääkkeiden aiheuttama jäykkyys ja vapina, väsymys, ummetus ja suun kuivuminen. 

Rauhoittavat lääkkeet voivat heikentää motoriikan koordinaatiota ja lihasvoimaa, mikä voi johtaa kaatumisiin. Viime vuosina on myös herännyt huoli siitä, että lääkkeiden käyttö mahdollisesti lisää riskiä muistisairauksiin. Lisää tietoa psyykenlääkkeiden vaikutuksesta muun muassa toimintakykyyn löytyy Mielenterveystalosta.
Lääkehoito mielenterveyshäiriöissä (Mielenterveystalo) 

Fyysinen toimintakyky

Hankaluudet esimerkiksi kävelemisessä ja portaiden nousemisessa voivat vaikeuttaa jokapäiväisten askareitten hoitamista ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä. Syynä on usein heikentynyt lihasvoima. Liikunnan harrastaminen voi jäädä mielenterveyden häiriöitä sairastavalla vähäiseksi, muun muassa lääkitykseen liittyvän väsymyksen ja sairauteen joskus liittyvien oireiden, kuten aloitekyvyn puutteen takia. Aloitekyvyn puute passivoi ja voi aiheuttaa liikkuvuuden vähenemistä, joka puolestaan tekee harjoittelun aloittamisesta vaikeampaa. Liikunnan vähyys heikentää lihasvoimaa ja itseään toistava kierre pahenee.

Terveys 2000 -väestötutkimuksessa on todettu, että vakavaa mielenterveyden häiriötä sairastavien mitattu lähi- ja kaukonäkö on muuta väestöä huomattavasti heikompi. Näöntarkastuksessa käyminen on vakavaa mielenterveyden häiriötä sairastavilla kuitenkin huomattavasti harvinaisempaa, joten harvemmilla heistä on käytössään sopivat silmälasit.

Tiedonkäsittelyyn liittyvä toimintakyky

Kognitiivisessa eli tiedonkäsittelyyn liittyvässä toimintakyvyssä, kuten sanasujuvuudessa ja kielellisessä muistissa on vakavaa mielenterveyshäiriötä sairastavilla enemmän rajoituksia kuin muulla väestöllä. Näiden lisäksi vakavammat negatiiviset oireet (tunteiden latistuminen, puheen köyhtyminen, epäsosiaalisuus, anhedonia eli kyvyttömyys tuntea mielihyvää ja apaattisuus), masennusoireet, puheen tuottamisen ongelmat ja heikentynyt kaukonäkö ovat yhteydessä vaikeuksiin jokapäiväisten askareitten tekemisessä.

Sosiaalinen toimintakyky

Sosiaalinen toimintakyky eli ihmisen kyky toimia osana yhteisöä ja yhteiskuntaa ei ole vain yksilön ominaisuus. Yksilöllisten piirteiden lisäksi siihen kuuluu sosiaaliset verkostot ja ympäristö. Mielenterveyshäiriöihin usein liittyvän stigman vuoksi ihminen voi välttää kontakteja kodin ulkopuolella. Vakaviin mielenterveyshäiriöihin liittyvät negatiiviset oireet, masennusoireet, kognitiiviset ongelmat ja heikentynyt näkökyky ovat yhteydessä alentuneeseen sosiaaliseen toimintakykyyn.

Apua toimintakyvyn ylläpitämiseen 

TOIMIA-suosituksessa todetaan, että mielenterveyshäiriöiden varhainen tunnistaminen ja toimintakyvyn arvioiminen ovat tärkeitä, jotta toiminta- ja työkyvyn menetystä ehkäisevät hoito- ja kuntoutustoimet voidaan ajoittaa oikein. Suositukset ovat asiantuntijoiden valmistelemia suosituksia siitä, miten toimintakykyä tulisi mitata ja arvioida tietyissä tilanteissa. Suositusten tavoitteena on yhtenäistää toimintakyvyn arviointikäytäntöjä.
TOIMIA-tietokanta (Toimintakyky-sivusto)

Toimintakykyarvion tulee perustua kliiniseen tutkimukseen ja objektiivisiin havaintoihin, sekä aiemman seurantatiedon ja toimintaympäristön tai lähiverkoston havaintojen kokoamiseen. Lisäksi henkilön subjektiivinen kokemus toimintakyvystä ja siihen vaikuttavista tekijöistä on tärkeää selvittää. Säännöllisten terveystarkastusten ja toimintakyvyn arviointien tulisi kuulua vakavaa mielenterveyden häiriötä sairastavan hoitoon.
Mielenterveysongelmiin liittyvä toimintakyvyn arviointi (Toimia-tietokanta) 

Hyvään mielenterveyshäiriön hoitoon kuuluu myös toimintakyvyn arviointi, ja tämä onkin otettu huomioon Käypä hoito -suosituksissa.
Skitsofrenian Käypä hoito -suositus (Duodecim)
Depression Käypä hoito -suositus (Duodecim)
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön Käypä hoito -suositus (Duodecim)
Ahdistuneisuushäiriöiden Käypä hoito -suositus (Duodecim)

Työkyky ja mielenterveys

Mielenterveyden häiriön vaikutus työkykyyn ei ole suorassa suhteessa oireiden määrään tai sairauden vaikeusasteeseen. Työkykyyn vaikuttavat myös yksilölliset ominaisuudet ja voimavarat, työntekijän saama tuki ja työpaikan mahdollisuus vaikuttaa kuormittuneisuuteen. Lisää tietoa työkyvystä ja mielenterveyshäiriöistä löytyy Työterveyslaitoksen sivuilta.
Työkyky ja mielenterveys (Työterveyslaitos)

Kelan rahoittaman kuntoutuspsykoterapian tavoite on kohentaa tai ylläpitää opiskelu- tai työkykyä. Kuntoutuspsykoterapiaa korvataan työ- tai opiskelukyvyn tukemiseksi tai parantamiseksi henkilöille, joilla on todettu työ- tai opiskelukykyä uhkaava mielenterveyden häiriö.
Kuntoutuspsykoterapia (Kela.fi)

Lisätietoa

Katinka Tuisku, Tarja Melartin, Aki Vuokko: Mielenterveysongelmiin liittyvä toimintakyvyn arviointi. TOIMIA-verkosto

Katinka Tuisku, Aki Vuokko, Tanja Laukkala, Jenni Mäntynen ja Tarja Melartin: Psykiatrinen työ- ja toimintakykyarvio - miksi, milloin ja miten? Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 2012;128(21):2251-9

Jaana Suvisaari, Saana Eskelinen, Satu Viertiö, Johanna Leppäniemi, Heli Koivumaa-Honkanen, Eila Sailas: Psykoosisairauksiin liittyvät fyysiset terveysongelmat ja niihin vaikuttaminen.  Teoksessa Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009-2015. Kehittyviä käytäntöjä 2011. ISBN 978-952-245-683-0

Satu Viertiö: Functional limitations and quality of life in schizophrenia and other psychotic disorders. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) 2011