Lasten mielenterveys ja mielenterveyden häiriöt

Lapsen mielenterveys kehittyy vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Jokainen lapsi on yksilö, jonka kehittymiseen vaikuttavat hänen omien piirteidensä lisäksi läheiset ihmissuhteet kotona, varhaiskasvatuksessa ja koulussa. Myös poliittiset päätökset ja yhteiskunnassa vallitseva suvaitsevaisuus tai syrjintä vaikuttavat lapseen ja hänen ympäristöönsä. Mielenterveyden kehittymisen kannalta erityisen herkkiä vaiheita ovat raskausaika ja ensimmäiset elinvuodet sekä nuoruusikä. 

Mielenterveys on tärkeä voimavara, joka auttaa selviämään iänmukaisista haasteista, olemaan myönteisessä vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja hyväksymään oman itsensä.  Hyvinvointi lapsuusaikana on arvo sinänsä, eikä sen edistämistä pitäisi perustella pelkästään tulevien, mahdollisesti aikuisiässä ilmenevien ongelmien vuoksi.    

Häiriöt ovat monien tekijöiden summa

Lasten kehitys on yksilöllistä, eikä kaikki lasten oireilu viittaa mielenterveyden häiriöön. Esimerkiksi käyttäytymisen, keskittymisen ja tunne-elämän vaikeudet voivat liittyä lapsen kasvuympäristön tekijöihin, jolloin ensisijaista on pyrkiä vaikuttamaan niihin. Lapsen oireilua tuleekin tarkastella suhteessa lapsen kehitysvaiheeseen ja kehitysympäristön tilanteeseen.

Lapsen oireilu voi olla reagointia esimerkiksi vanhempien eroon tai muuhun muutostilanteeseen, kuten esimerkiksi muuttoon tai koulun aloitukseen, jolloin oireilu voi olla aivan normaali ja iänmukainen reaktio uuteen tilanteeseen.

Lasten mielen hyvinvointia edistetään ja mahdollista oireilua helpotetaan tyypillisesti tukemalla vanhempia ja koko perheen rakentavaa vuorovaikutusta ja toimintakykyä. Mitä nuoremmasta lapsesta on kysymys, sitä tärkeämpää on tukea lapsen kehitystä vanhempien kautta.

Kodin ohella lapsen muillakin arjen kehitysympäristöillä on tärkeä rooli mielen hyvinvoinnin edistämisessä. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja koulujen tilasuunnittelussa ja toiminnan järjestämisessä tulee huomioida oppimisympäristön vaikutus lapsen mielenterveydelle. Myös vapaa-ajan toiminta vuorovaikutussuhteineen on tärkeä hyvinvoinnin edistämiselle. 

Kehitystä tukevat ympäristöt ovat erityisen tärkeitä niille lapsille, joilla on erityistarpeita esimerkiksi neuropsykiatrisen oireilun, aistiherkkyyden tai liikuntarajoitteen myötä. Onkin tärkeää huomioida lasten kehitykselliset tarpeet kokonaisvaltaisesti erilaisten palveluiden järjestämisessä.

Häiriöiden yleisyys ja hoito

Varsinaisen mielenterveyden häiriön yleisyydeksi lapsiväestössä on viime vuosikymmenien laajojen väestötutkimusten perusteella arvioitu noin 10–15 %. Lapsilla yleisimpiä häiriöitä ovat ahdistuneisuushäiriöt (noin 7–10 %:lla lapsista), aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöt (5 %), käytöshäiriöt (4–6 %) ja masennustilat (1–3 %).  Vakavampien häiriöiden esiintyvyydessä ei ole viime vuosina todettu suuria muutoksia, mutta sen sijaan erilainen lieväasteinen oireilu on yleistynyt. 

On arvioitu, että noin puolet aikuisiän mielenterveyshäiriöistä on alkanut jo ennen 14 vuoden ikää ja noin 75 prosenttia ennen 24 vuoden ikää. Lasten mielenterveysongelmien ja -häiriöiden hoidossa ensisijaisia ovat erilaiset lapseen ja perheeseen kohdistettavat psykososiaaliset hoitomuodot. 

THL on julkaissut oppaan ”Kouluikäisten  mielenterveysongelmien  tuki ja hoito perustason palveluissa”. Oppaasta löytyy myös tietoa tavallisimmista  mielenterveysongelmista ja -häiriöistä, niiden yleisyydestä, tunnistamisesta, kulusta ja hoitolinjoista.
Kouluikäisten mielenterveysongelmien tuki ja hoito perustason palveluissa. 

Tarkempaa tietoa eri häiriöistä löytyy Mielenterveystalosta.
Lapsiperheet (Mielenterveystalo) 

Kouluikäisten mielenterveys -artikkelit: tukea vaikuttavien tuki- ja hoitomenetelmien käyttöön (Terveysportti)