Ahdistuneisuushäiriöt
Ahdistuneisuus on tunnetila, johon voi liittyä jännitystä, pelkoa, levottomuutta, huolestuneisuutta tai jopa paniikin tai kauhun kokemus. Ajoittaisina pelko ja lievä ahdistuneisuus ovat arkipäiväisiä, kaikkien elämään joskus kuuluvia tunteita. Vaikeaakin ahdistusta esiintyy suurella osalla nuorista. Kukin meistä voi oppia itselle sopivia keinoja, joilla stressistä, kurjistakin elämän tilanteista ja suurista muutoksista voi selvitä ja toipua niin, ettei ahdistus ja toimintakyvyttömyys pitkity.
Ahdistuneisuushäiriöissä ahdistuneisuus on voimakasta, pitkäkestoista ja toimintakykyä rajoittavaa. Hoitoa kannattaa hakea, jos ahdistuneisuus on voimakasta, kestää viikkoja tai estää normaalia päivittäistä toimintaa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi, ettei pysty puhumaan muiden edessä tai liikkumaan julkisilla liikennevälineillä ahdistuksen vuoksi. Apua tulee hakea myös, jos ahdistus saa ajattelemaan itsen vahingoittamista. Ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisiä mielenterveyshäiriöitä. Ne rajoittavat usein elämää ja heikentävät toimintakykyä ja elämänlaatua.
Alla olevaan taulukkoon on koottu psyykkisiä ja kehollisia ahdistuneisuusoireita ja miten ne voivat näkyä käyttäytymisessä.
| Psyykkiset oireet | Keholliset oireet | Käyttäytymisoireet |
|---|---|---|
|
|
|
Yleisimmät ahdistuneisuushäiriöt
Yleisimpiä ahdistuneisuushäiriöitä ovat paniikkihäiriö, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, julkisten paikkojen pelko ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Myös pakko-oireinen häiriö kuuluu Suomessa käytössä olevan tautiluokituksen, ICD-10:n, mukaan ahdistuneisuushäiriöihin. Käypä hoito -suosituksessa löytyy tietoa ahdistuneisuushäiriöiden esiintyvyydestä.
Ahdistuneisuushäiriöiden Käypä hoito -suositus
Ahdistuneisuushäiriöiden diagnostiset kriteerit löytyvät psykiatrian luokituskäsikirjasta.
Suomalainen tautiluokitus ICD-10:n psykiatriaan liittyvät koodit
Sosiaalisten tilanteiden pelko
Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä henkilö pelkää ja karttaa tilanteita, joissa hän kokee joutuvansa toisten tarkkailun, arvioinnin ja arvostelun kohteeksi. Pelko voi liittyä pahimmillaan lähes kaikkeen kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa, mutta se voi myös rajoittua esimerkiksi esiintymistilanteisiin.
Paniikkihäiriö
Paniikkihäiriö on ahdistuneisuushäiriö, johon liittyy toistuvia, voimakkaita ahdistuneisuuskohtauksia eli paniikkikohtauksia. Niihin kuuluu usein fyysisiä oireita sekä pelottava tunne mielen ja kehon hallinnan menettämisestä. Kohtaukset kestävät tavallisesti muutaman minuutin ja helpottavat yleensä itsestään ilman hoitoa. Niihin ei häiriön alkuvaiheessa liity mitään laukaisevaa tekijää. Kohtausten toistuessa henkilö kuitenkin alkaa usein välttää tilanteita, joissa kohtauksia voisi esiintyä, tai paikkoja, joista voisi olla vaikea päästä pois mikäli kohtaus yllättäisi.
Julkisten paikkojen pelko
Julkisten paikkojen pelkoon liittyy ahdistuneisuus sellaisissa paikoissa tai tilanteissa, joista pois pääseminen voisi olla vaikeaa tai joissa ei olisi saatavissa apua, mikäli ahdistuneisuusoireet alkaisivat. Tavallisia paikkoja, joita julkisten paikkojen pelosta kärsivä ihminen välttää, ovat esimerkiksi kauppojen jonot, liikkuminen kaupungilla ruuhka-aikaan, julkiset kulkuneuvot, teatterit, elokuvateatterit tai muut julkiset tilaisuudet, joissa on paljon väkeä.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö
Yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön liittyy liiallinen huoli ja ahdistus, joka koskee useita elämänalueita ja monia toimintoja ja tapahtumia ja on jatkunut vähintään kuuden kuukauden ajan lähes päivittäin. Henkilön on vaikea hallita huolestuneisuuttaan.
Pakko-oireinen häiriö
Pakko-oireiseen häiriöön liittyy pakkoajatuksia ja -toimintoja, jotka ovat häiritseviä ja aikaa vieviä. Pakkoajatukset ovat mieleen toistuvasti tunkeutuvia, ahdistavia, epämiellyttäviä ja vierailta tuntuvia ajatuksia. Pakkotoiminnot ovat toistuvia toimintaketjuja, joilla henkilö pyrkii vähentämään pakkoajatuksiin liittyvää ahdistuneisuutta.
Yleisyys Suomessa
Terveys 2000 -tutkimuksessa arvioitiin neljän ahdistuneisuushäiriön yleisyyttä viimeisen vuoden aikana 30-vuotiailla suomalaisilla. Tutkimuksessa paniikkihäiriö todettiin 1,9 prosentilla, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö 1,3 prosentilla, julkisten paikkojen pelko 1,2 prosentilla ja sosiaalisten tilanteiden pelko 1 prosentilla.
Nuorten aikuisten (20–34-vuotiaiden) psyykkistä terveyttä kartoittaneessa tutkimuksessa arvioitiin ahdistuneisuushäiriöiden esiintymistä elämänaikaisesti, toisin sanoen häiriön olemassaoloa jossain henkilön elämänvaiheessa. Tässä tutkimuksessa jokin elämänaikainen ahdistuneisuushäiriö todettiin 12,6 prosentilla tutkituista.
Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan opiskelijoiden ahdistuneisuushäiriödiagnoosien määrä on noussut viime vuosikymmenen aikana.
Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus (YTHS)
Lasten ja nuorten ahdistuneisuushäiriöistä löytyy tietoa Mielenterveystalosta.
Tietoa lapsen peloista ja ahdistuksesta
Nuorten ahdistus
Nuorten ahdistuneisuushäiriöistä löytyy tietoa myös muualta aihesivustollamme.
Nuorten ahdistus ja ahdistuneisuushäiriöt
Taustatekijät
Ahdistuneisuushäiriöt alkavat usein nuoruusiässä tai varhaisaikuisuudessa, sosiaalisten tilanteiden pelko usein jo lapsuusiässä. Ne ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä. Niille altistavia tekijöitä ovat muun muassa lapsuusiän traumaattiset kokemukset, koulukiusaaminen ja päihteiden käyttö. Tietyt piirteet, kuten kielteisillä tunteilla reagoiminen ja estyneisyys, sekä masennusjaksot altistavat myös ahdistuneisuushäiriöille.
Ahdistuneisuushäiriöihin ei tavallisesti liity väkivaltaista tai uhkaavaa käytöstä. Ensisijaista aggressiivisuuden hallinnassa onkin ennakoida ja huomioida kiroilu ja uhkailu aggressiivisen käyttäytymisen varomerkkeinä sekä puhumalla vahvistaa asianmukaista ja rauhallista käyttäytymistä.
Ahdistuneisuushäiriöiden ehkäisy
Ahdistuneisuushäiriöiden ehkäisyn keinoja ovat
- säännöllinen unirytmi ja ateriarytmi
- kohtuukuormitteinen liikunta
- kaltoinkohtelun tunnistaminen ja kaltoinkohteluun vaikuttaminen
- koulu- ja työpaikkakiusaamisen huomioon ottaminen mahdollisina oireita laukaisevina tekijöinä.
Ahdistuneisuushäiriön omahoito
Ahdistuneisuuden hoidossa vahvistetaan yksilön omia taitoja. Tietyt ajatusmallit voivat altistaa ahdistuneisuudelle. Toisaalta ahdistuneisuutta voi oppia hallitsemaan myös elintavoilla ja esimerkiksi hengitysharjoituksilla.
Ahdistuksen omahoito-ohjelma sisältää tietoa ja harjoituksia, joiden avulla voit saada liiallisen ahdistuksen tunteen hallintaan. Omahoito-ohjelma perustuu yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa tehokkaiksi todettuihin ja tutkittuihin toimintatapoihin.
Ahdistuksen omahoito-ohjelma (Mielenterveystalo)
Palleahengitys, rentouta lihasjännitys ja rentouta ajatuksesi (Mielenterveystalo)
Ahdistuneisuushäiriön lääketieteellinen hoito
Ahdistuneisuushäiriöt arvioidaan ja hoidetaan pääsääntöisesti perustasolla. Alkuvaiheessa omahoitoon opastus, psykiatrisen sairaanhoitajan tai psykologin antama lyhytterapia tai nettiterapia tulisi liittää hoitoon. Jos ahdistuksen oireet ovat lieviä, voi riittää itsehoito tai omahoito.
Kouluterveydenhuollossa, terveyskeskuksessa tai työterveyshuollossa hoitona voidaan tarjota lieviin oireisiin psykiatrisen sairaanhoitajan tai psykologin tapaamisia, lyhytpsykoterapiaa tai lääkärin lähetteellä verkkoterapiaa. Koulussa ja opiskelijahuollossa myös osa kuraattoreista ja terveydenhoitajista on saanut koulutuksen ahdistuksen terapeuttiseen interventioon.
Pitkittyvää, toimintakykyä vakavammin haittaavaa tai muihin psykiatrisiin sairauksiin liittyvää ahdistuneisuushäiriöitä voidaan hoitaa myös psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa, psykoterapialla ja/tai lääkkeillä.
Psykoterapiamuodoista erityisesti kognitiiviset psykoterapiamuodot on osoitettu vaikuttavaksi hoitomuodoksi. Jos oireet ovat vakavia, voidaan harkita lääkehoitoa. Lääkehoitona käytetään masennuslääkkeitä, erityisesti serotoniinin takaisinoton estäjiä eli SSRI-lääkkeitä. Lääkityksen ei tulisi jäädä ainoaksi hoitomuodoksi, ja vastetta seurataan aktiivisesti.
Jos ahdistuneisuus heikentää opiskelu- tai työkykyä merkittävästi tai siihen liittyy muita samanaikaisia psykiatrisia häiriöitä, diagnostiikasta ja hoitosuunnitelmasta konsultoidaan erikoissairaanhoitoa. Tämä on tärkeää myös nuorten kohdalla, sillä ahdistuneisuushäiriö altistaa myös muille mielenterveyden häiriöille.
Vakavampien ahdistuneisuushäiriöiden hoitoon käytetään psykoterapiaa, ja erityisesti kognitiiviset psykoterapiamuodot on osoitettu vaikuttavaksi hoitomuodoksi. Terapia voidaan tarjota osaamisen ja resurssien mukaan esimerkiksi perustasolla, työterveyshuollossa tai KELA:n korvaamana.
Ahdistuneisuushäiriöt ja Kelan kuntoutukseen ohjaaminen (Käypä hoito)
Mielenterveyden häiriötä sairastavan kuntoutuskurssit (Kela)
Mielenterveyden häiriöitä sairastavien sopeutumisvalmennuskurssit (Kunnonpaikka)
