Seksuaaliväkivaltaa tai -häirintää kokeneen nuoren auttaminen oppilaitoksessa

Kaikki nuoret eivät välttämättä tunnista kokemaansa seksuaaliväkivaltaa tai kerro tapahtuneesta. Seksuaaliväkivallan ja -häirinnän puheeksi ottaminen voi olla nuorelle vaikeaa, sillä seksuaaliväkivallan kokeminen aiheuttaa voimakkaita tunteita.

Aikuiset eivät saa jättää nuorta selviämään yksin. Koulun aikuiset voivat toimia nuorelle tärkeänä tukena ja voivat myös ohjata nuorta ammatillisen psyykkisen tuen piiriin.

Tällä sivulla:

Mitä tunteita seksuaaliväkivalta aiheuttaa?

Seksuaaliväkivallan kokeminen aiheuttaa voimakkaita tunteita, joiden käsittelyyn nuorella on oikeus saada apua aikuiselta. Opettajan ja muiden koulun aikuisten on hyvä tunnistaa, millaisia tunteita seksuaaliväkivallan kokemus voi nuoressa aiheuttaa, sekä tietää, mihin nuori voidaan ohjata, kun seksuaaliväkivalta tulee ilmi. 

Hämmennys 

Seksuaaliväkivallan kokemus on usein nuorelle hämmentävä ja pelottava. Seksuaaliväkivallan kokemus herättää nuoressa monenlaisia tunteita. 

  • Mikä vaikeuttaa avun hakemista, kun nuori on kokenut seksuaaliväkivaltaa ja häirintää? Mistä kaikesta nuorelle rakentuu kynnys hakea apua?
  • Kyseinen tapahtuma ei kuulunut nuoren elämän käsikirjoitukseen, eikä sellaista pitänyt tapahtua.
  • Miten tässä näin kävi? Nuori ei osannut olleenkaan odottaa, että hänelle kävisi näin.
  • Mikään ikä tai sukupuoli ei suojaa seksuaaliväkivallalta tai häirinnältä. Jokainen voi kohdata seksuaaliväkivaltaa elämänsä aikana. Moni voi pelätä ympäristön reaktioita, jos seksuaaliväkivalta tulee muiden ihmisten tietoon. 
  • Seksuaaliväkivallan uhri voi syyttää itseään, vaikka syy on aina tekijän. Ammattilaisten on tärkeää madaltaa avun hakemisen kynnystä silloin, kun nuori tunnistaa väkivallasta puhumisen hankaluuden. Nuoren on tärkeä hakea apua ammattilaisilta, eikä jäädä yksin omien tunteidensa kanssa. 

Pelko 

Rajojen rikkomisen aiheuttamaa hämmennystä voi seurata pelon tunne. Koettuaan seksuaaliväkivaltaa tai häirintää nuori saattaa pelätä, että

  • häntä syytetään tai syyllistetään kokemuksestaan  
  • hänen kokemustaan vähätellään tai sitä ei uskota
  • hänelle suututaan
  • hän kokee tuottavansa pettymyksen
  • hän ei kelpaa
  • hän on mennyt pilalle
  • hän on likainen tai vastenmielinen 
  • hän on paljastunut heikoksi ja kykenemättömäksi puolustamaan itseään ja pitämään rajojaan
  • seksuaaliväkivalta ja häirintä jatkuvat 
  • hänen mielenterveytensä järkkyy, jos hän keskustelee asiasta
  • tunteet vyöryvät ylitse ja käyvät ylivoimaisiksi ja nuori pelkää kuolevansa
  • hänet jätetään yksin ja hylätään
  • hänen vielä salaisuutena oleva seksuaalinen suuntautumisensa paljastuu muille

Syyllisyys 

Itsesyytökset ja syyllisyys saattavat häiritä nuoren mieltä. Nuori saattaa syyttää itseään tapahtuneesta ja miettiä, aiheuttiko oma toiminta väkivaltatapahtuman. Aikuisen pitää aina muistaa ja muistuttaa, että syy on tekijän, ei uhrin. Koettuaan seksuaaliväkivaltaa ja häirintää nuori saattaa syyttää itseään siitä, että

  • toimi itse aktiivisesti ja halusi tutustua kyseiseen henkilöön
  • vastasi hänen viestiinsä
  • lähetti toisen henkilön pyynnöstä alastonkuvia
  • lähti tekijän mukaan
  • sai seksuaaliväkivaltatilanteessa erektion tai kiihottui
  • lamaantui eikä mielestään taistellut riittävästi vastaan
  • ei pystynyt estämään seksuaaliväkivaltaa
  • tuli huijatuksi
  • uskoi valheisiin
  • menetti tilanteen hallinnan

Jälkikäteen moni seksuaaliväkivaltaa ja -häirintää kokenut miettii itsekseen, mitä tilanteessa olisi voinut tai pitänyt tehdä toisin. Yhtäältä omien menettelytapojen tutkiskelu voi auttaa nuorta jatkossa välttämään väkivallan. Nuori voi yrittää valaa itseensä uskoa siihen, että hallitsisi tulevaisuudessa vastaavan tilanteen.

Tällainen pohdinta ei lopulta kuitenkaan auta syyllisyydestä yli. Tilanteen tutkiminen yhdessä ulkopuolisen kanssa auttaa nuorta ymmärtämään, että hän oli tilanteessa alisteisessa asemassa. Siten se auttaa nuorta vapautumaan lamaannuttavista itsesyytöksistä.

Häpeä 

Häpeä voi vallata nuoren mielen seksuaaliväkivallan tai -häirinnän kokemuksen seurauksena. Nuoren rajoja on rikottu, ja hän saattaa tuntea itsensä likaiseksi ja vastenmieliseksi. Oma keho ja seksuaalisuus voivat herättää voimakasta häpeän tunnetta.

Häpeä varoittaa nuorta mahdollisuudesta tulla sosiaalisesti eristetyksi ja hylätyksi. Häpeä voi saada nuoren vetäytymään ja välttelemään sosiaalisia kontakteja. Nuori pyrkii hallinnan tunteeseen tekemällä itselleen sen, mitä pelkää toisten tekevän hänelle: jättävän hänet yksin. Nuori ikään kuin hylkää itsensä välttääkseen pahan olon, joka aiheutuisi muiden hylkäämisestä. Itsesyytökset ja ympäristöstä tuleva syyllistäminen voimistavat häpeän tunnetta.

Häpeän vangiksi ei tarvitse jäädä. Häpeää herättäneen tapahtuman puheeksi ottaminen voi tuntua aluksi pelottavalta. Asian puheeksi ottaminen turvallisen ihmisen kanssa kuitenkin vähentää nuoren yksinäisyyden tunnetta.  

Rikkoutunut perusluottamus  

Kun nuoren rajoja rikotaan, hänen perusluottamuksensa järkkyy. Nuoren voi olla vaikea luottaa omiin tunteisiinsa tai siihen, että hänen tunteillaan ja kokemuksellaan olisi merkitystä muille. Nuori ei ehkä uskalla pyytää apua, koska hän pelkää tulevansa väärin ymmärretyksi ja torjutuksi. Hän saattaa toimia ristiriitaisesti: ensin hakea apua ja sitten vetäytyä yksinäisyyteen, jättää vastaamatta viesteihin ja laiminlyödä sovittuja tapaamisia.

Luottamusta on vaikea palauttaa ja siihen tarvitaan tueksi ihminen, joka ottaa nuoren ajatukset ja tunteet todesta. 

Nuori voi kokea myös muita traumatisoivan tapahtuman jälkeisiä reaktioita kuten univaikeuksia, takaumia, somaattisia oireita, välttelykäyttäytymistä, ylivirittyneisyyttä, alakuloisuutta tai lamaantumista. Nuorella voi olla kokemus, että mikään ei tunnu miltään tai millään ei ole enää väliä.

Seksuaaliväkivalta on aina väkivallan tekijän syytä

Seksuaaliväkivalta ei ole koskaan väkivallan uhrin syytä. Seksuaaliväkivallan tekijä on aina vastuussa teoistaan. Mitkään seikat eivät oikeuta ketään henkilöä käyttämään väkivaltaa.

Seksuaaliväkivaltaa kokenut nuori tarvitsee usein tukea toipumiseensa. Seksuaaliväkivallan kokemus jää usein piiloon, sillä kokemus aiheuttaa syyllisyyden ja häpeän tunteita. Erityisen tärkeää on, että aikuinen kysyy nuorelta mahdollisista seksuaaliväkivaltakokemuksista. 

Kun nuori puhuu tai tuo esille oman kokemuksensa, aikuisen on tärkeintä ottaa tieto vastaan ja kertoa, että apua on saatavilla. Mikäli epäilty tapahtuma oli fyysinen teko ja siitä on kulunut alle viikko aikaa, on oikeuslääketieteellinen lääkärintutkimus erikoissairaanhoidossa tehtävä päivystyksellisesti.

Kun kyse on alle 18-vuotiaasta lapsesta, ammattilaisen (esimerkiksi opettajan) on tehtävä lastensuojelu- ja rikosilmoitus. Ammattilainen ei voi luvata nuorelle pitävänsä asian omana tietonaan. 

Huomioi, että myös digitaalisessa ympäristössä tapahtunut seksuaaliväkivalta (grooming, sextortion) kuuluu ilmoitusvelvollisuuden piiriin.

Miten opettaja voi auttaa seksuaaliväkivaltaa kokenutta nuorta?

Ole turvallinen aikuinen. Älä jätä nuorta yksin. Koulun aikuiset voivat toimia nuorelle tärkeänä tukena. He voivat myös saattaa nuoren oppilaitoksen opiskeluhuoltoon tai muuhun asiantuntevaan palveluun. Siellä tilannetta arvioidaan yhdessä ja arvion pohjalta tehdään rikosilmoitus poliisille sekä lastensuojeluilmoitus. 

Jos opettaja saa tietää rikoksesta, hän tekee ilmoituksen poliisille ja lastensuojeluun itse.

Jos seksuaaliväkivalta tai häirintä on tapahtunut sosiaalisen median alustoilla, pyydä nuorta säilyttämään viestit ja tekijän profiili. Ottakaa niistä myös kuvakaappaus mahdollista poliisitutkintaa varten. Estä tekijää ottamasta yhteyttä nuoreen.

Joskus nuorella voi olla syytä pelätä perheensä tai yhteisönsä reaktioita. Selvitä, onko nuoren perhe-elämään kuulunut kunniaan liittyvää kontrollia, väkivaltaa, sukuelinten silpomista tai niiden uhkaa. 

Tärkeää on muistuttaa, että nuori ei ole pilalla, vaikka apua ei saisi välittömästi. Myös tieto, milloin tukikäynti tai vastaava tulee olemaan, voi helpottaa. Arjen tuki on myös tärkeää toipumisen kannalta. 

Apua kannattaa hakea

Seksuaaliväkivalta horjuttaa turvallisuuden tunnetta ja traumatisoi. Toipumisen kannalta on tärkeää, että nuori pääsee tuen ja tarvittavan avun piiriin mahdollisimman pian. Tavallista on, että seksuaaliväkivaltaa kokenut haluaa unohtaa tapahtuneen eikä halua avun piiriin.

Apua kannattaa tarjota aktiivisesti nuoren välttelystä huolimatta. Välttely heikentää toipumista ja nuoren vointia. Esimerkiksi opiskeluhuollossa on mahdollista käsitellä nuoren kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä sosiaalisessa mediassa.

Materiaaleja

Koulujen ja oppilaitosten johtajille

Koulujen ja oppilaitosten opettajille

Päivitetty: