Vaativat erotilanteet ja eron jälkeinen väkivalta

Vaativassa erotilanteessa on tärkeää erottaa toisistaan lapsen henkinen kaltoinkohtelu, hetkellisesti toimimaton vanhemmuus erokriisin keskellä, lapsen käyttäminen väkivallan ja vainon välineenä entistä puolisoa kohtaan sekä se, milloin yhteydenotoissa on kyse tarpeellisesta lasten asioiden hoitamisesta vanhempien välillä.

Vanhempien vaativa ero- ja huoltoriitatilanne on riski lapsen hyvinvoinnille ja turvallisuudelle. Jos tilannetta lähestytään vain vanhempien välisenä riitana, jäävät lapsen hyvinvointia uhkaavat riskitekijät tunnistamatta ja tarkoituksenmukainen apu saamatta.

Riskinarvioinnin prosessi

1. Puheeksi ottaminen ja riskien tunnistaminen. Tilanteesta keskustellaan eri osapuolten, lapsen, vanhempien ja muiden ammattilaisten kanssa. Riskit tunnistetaan ja nimetään. Tavoitteena on havaita myös piiloon jäävät riskisignaalit ja luoda moniammatillinen kokonaiskuva siitä, millaista apua lapsi ja vanhemmat tarvitsevat.
2. Riskien arviointi (1 = matala, 2 = keskitaso, 3 = korkea). Arvioidaan, kuinka vakavasta riskistä on kysymys lapsen hyvinvoinnin ja turvallisuuden näkökulmasta. Riskien arvioinnissa kiinnitetään huomiota fyysisen kaltoinkohtelun tai väkivallan uhan lisäksi henkiseen kaltoinkohteluun ja lapseen suoraan tai välillisesti vaikuttaviin tekijöihin.
3. Työsuunnitelma: tavoitteet ja toimenpiteet. Asetetaan tavoitteet ja laaditaan suunnitelma riskien vähentämiseksi. Samalla sovitaan työnjaosta ja prosessin johtamisesta: ketkä työskentelevät perheenjäsenten kanssa ja mitä tukitoimia tai hoitotoimenpiteitä toteutetaan.
4. Seuranta ja tarkistukset. Arvioidaan tapahtuneita muutoksia. Väliarviointia tehdään yhteisissä verkostotapaamisissa. Työskentelyn päättyessä lapsen tilanteesta laaditaan moniammatillinen loppuarvio.

Riskinarvioinnissa myös menneillä tapahtumilla on merkitystä. Arvioinnissa on erotettava toisistaan

• lapselle aiemmin aiheutunut haitta ja potentiaalinen riski
• mitä tulevaisuudessa saattaa tapahtua ja
• kuinka todennäköisenä riskin uusiutumista voidaan pitää.

Systemaattinen ja moniammatillinen riskinarviointi varmistaa, että esimerkiksi väkivalta, lapselle vahingollinen vanhemmuus tai lapsen tarve suojeluun eivät jää tunnistamatta. Riskinarvioinnilla voidaan parhaimmillaan ehkäistä erokonfliktin tai väkivallan pitkittyminen ja syveneminen, jopa lapsi- ja perhesurmat. 

Moniammatillisen riskinarvioinnin tavoitteet ja tehtävät

• suojella lasta kaikenlaiselta väkivallalta
• turvalliset ihmissuhteet ja kasvuympäristö
• lapselle turvalliset tapaamisympäristöt
• lapsen turvan kokemus
• lapsen edun mukaiset sopimukset ja päätökset
• tarkoituksenmukaiset tuki- ja hoitopolut.

Katso videolta lisää riskinarvioinnista, riskinarvioinnin prosessista ja riskienseulontalomakkeesta.

Ensi- ja turvakotien liitto tarjoaa koulutusta riskinarvioinnista vaativissa erotilanteissa.

Lisätietoa

• Marak-moniammatillinen riskinarviointi
• Stenroos, Paula & Vaitomaa, Johanna (2021.) Lapsen turvallisuutta ja hyvinvointia uhkaavien riskitekijöiden arviointi. Teoksessa Vaitomaa, Johanna, Muukkonen, Tiina & Rautio, Susanna (toim.) Vaativan erotyön käsikirjaLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä. Ensi- ja turvakotien liitto.
• Mason, Barry (2015). Towards Positions of Safe Uncertainty. The Journal of Solution Focus in Organisations, Volume 7, Number 1, May 2015, pp. 28–43(16).
• Munro, Eileen (2008). Effective Child Protection, 2nd edition, London, Sage.

Lapsella on oikeus tulla kuulluksi vanhempien erotilanteessa. Vaikka lapsi ei ole osapuolena vanhempien välisessä sopimuksessa tai asianosaisena itseään koskevassa huoltoriidassa, lapselle tulee antaa mahdollisuus kertoa omista mielipiteistään ja toivomuksistaan.

Päätöksentekoa ei aseteta lapsen vastuulle ja lapsella on myös oikeus olla ottamatta kantaa. Keskeistä on turvata lapsen osallisuus, mutta muistaa myös mahdollisuus rajoittaa lapsen osallisuutta lapsen suojaamisen tarpeen nojalla.

Lapsen haastattelu edellyttää haastattelijalta tietoa lapsen kehityksestä ja konfliktoituneen eron merkityksestä lapselle. Tärkeää on tieto lapsen haastatteluun liittyvistä tekijöistä ja kysymystyypeistä. Lähtökohtana haastattelussa ovat avoimet kysymykset.

Lapsen haastatteluun valmistautuessa on hyvä miettiä kysymyksenasetteluja, joiden kautta on mahdollista kartoittaa vaihtoehtoisia selitysmalleja asioille (hypoteesiajattelu), esimerkiksi lapsen mustavalkoiselle suhtautumiselle vanhempiinsa.

Avoimet kysymykset ja vaihtoehtoisten selitysmallien kartoittaminen läpi haastattelun parantavat mahdollisuuksia välttää omien ennakko-olettamien ja asenteiden vaikutusta päätöksentekoon. Jokainen lapsen kanssa käsiteltävä teema tulee valmistella huolella.

Lapsen aitoa mielipidettä ei aina tavoiteta millään kuulemisella. Tähän liittyy muun muassa lapsen kokema lojaliteettiristiriita vanhempien välissä. Lapsen haastattelussa tulee huomioida vanhemman mahdollinen vaikuttaminen lapsen mielipiteeseen, mikä voi tapahtua myös tahattomasti. Vanhempien on vaikea arvioida luotettavasti itse sitä, miten keskustelut lapsen kanssa tai lapsen kuulemat aikuisten väliset keskustelut vaikuttavat lapsen mielikuviin ja mielipiteeseen.

Lapsen mielipidettä selvitetään tuomioistuimen pyytämän olosuhdeselvityksen johdosta. THL:n julkaisussa (Opas lapsenhuoltolain mukaisen sosiaalilautakunnan selvityksen laatimiseksi. Asiantuntijaryhmän suositusLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä) on suosituksia ja haastattelurunko lapsen haastatteluun.

Katso lisää lapsen haastattelusta videolta.

Lisätietoa

• Kääriäinen, Aino (2019). Lapsen kuulemisesta kirjoittaminen olosuhdeselvityksissäLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä. Janus vol. 27 (4) 2019, 379–394.
• Hyvärinen, Sauli & Pösö, Tarja (toim., 2018). Lasten haastattelu lastensuojelussa. Jyväskylä: PS-kustannus.

Lapsen asema riitaisessa erossa on vaikea ja kuormittava. Vanhempien erotessa lapsi käy läpi vahvaa tunneprosessia, joka jää usein näkymättömiin. Riitaisassa erossa lapsi voi jäädä yksin omien tunteiden ja ajatustensa kanssa vanhempien omien ristiriitojen ja kuormituksen vuoksi.

Lapsi on psykologinen asianosainen, vaikka hänellä ei ole juridista asianosaisuutta. Koska vanhemmat ovat lapselle tärkeitä ja lapsella on oikeus pitää molemmat vanhempansa elämässään, lapsi osoittaa kiintymystä kumpaakin kohtaan olemalla näille lojaali. Vanhempien eron aiheuttaman konfliktin keskellä lapsi joutuu lojaliteettiristiriitaan.

Lapsenhuoltolaki edellyttää, että lapsen omat toivomukset ja mielipide on lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa selvitettävä ja otettava huomioon sikäli kuin se on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista.

Kun vanhemmat riitelevät lapsesta, lapsen odotetaan ilmaisevan mielipiteensä. Lasta kuultaessa lojaliteettiristiriita korostuu ja lapsi joutuu tekemään valintaa äidin tai isän kannan mukaan. Lojaalius vanhempiaan kohtaan aiheuttaa sen, ettei hän halua aiheuttaa pettymystä kummallekaan.

Lapsi kuitenkin voi asettua toisen vanhemman puolelle samalla rikkoen lojaalisuuden toista kohtaan. Lapsi voi myös hakea hyväksyntää toiselta vanhemmalta ja valita toisen vanhemman hyläten samalla toisen. Lojaliteettiristiriita voi näyttäytyä myös lapsen etääntymisellä molemmista vanhemmista.

Lapsen kuuleminen riitaisissa erotilanteissa on vaativa tehtävä, joka edellyttää asiantuntemusta. Konfliktissa lapsi on riitelyn kohteena ja riita koskee suoraan lapsen suhdetta vanhempiinsa. Jos lapsi joutuu valitsemaan kahden vanhemman väliltä, joihin molempiin on kiintynyt, lapsen voi olla vaikea muodostaa riippumatonta mielipidettä.

Katso lisää lapsen lojaliteettiristiriidasta ja sen eri ilmenemismuodoista videolta.

Lisätietoa

Risto Karttunen (2010): Isän ja äidin välissä. Lapsen kuulemisen psykologinen kehys huolto- ja tapaamisriidoissaLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä. Väitöskirja. Tampereen yliopisto.

Vieraannuttaminen on henkistä väkivaltaa. Sen yhteydessä voi esiintyä myös pakottavaa kontrollia, joka voi sisältää taloudellista, henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa sekä vainoa. Vieraannuttaminen on yksi perheväkivallan muoto, jolla on huomattavat ja laaja-alaiset kielteiset seuraukset lapsen ja koko perhesysteemin kannalta. Vaikeimmissa tapauksissa vieraannuttava käyttäytyminen tuhoaa lapsen ja toisen vanhemman välisen suhteen kokonaan.

Vieraannuttaminen voi ilmetä kahdella tavalla:

• ns. perinteisenä vieraannuttamisena, jolloin lapsen ja vanhemman suhde on ollut turvallinen, hyvä ja myönteinen ennen eroa, mutta lapsi torjuu tämän toisen vanhemman käyttäytymisen seurauksena, tai
• vieraannuttamisena väkivallan jatkumona, jolloin vieraannuttaminen on osa perheen yhteiselämän aikana alkanutta parisuhde- ja perheväkivaltaa joka jatkuu eron jälkeen.

Lapsen suojeleminen kaltoinkohtelevalta vanhemmalta ei ole vieraannuttamista. Vieraannuttamista eivät myöskään ole tilanteet, joissa toinen vanhempi on käyttäytynyt lasta kohtaan väkivaltaisesti, jos lapsi pelkää toista vanhempaa tai haluaa muista syistä omaehtoisesti etääntyä toisesta vanhemmastaan tai jos vanhempi itse haluaa olla vähemmän vuorovaikutuksessa lapsensa kanssa ja välttelee tapaamisia.

Katso video: Vakavat huoltoriidat lapsen näkökulmasta - katsaus vieraannuttamiseen ja väkivaltaepäilyihin (Ensi- ja turvakotien liitto, YouTube)Linkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä

Hypoteesiajattelu ja vaihtoehtoiset selitysmallit

Hypoteesilla tarkoitetaan oletusta tai otaksumaa. Systeemiajattelussa keskeisiä ovat hypoteesit ja niiden kautta tapahtuva työskentely. Se on työskentelyä suhteiden kanssa ja suhteissa.

Tilanteen arvioinnissa ja hypoteesin muodostamisessa on tärkeää ottaa huomioon perheen ja läheisverkoston sekä asiakkaan ja ammattilaisten väliset valtasuhteet. Hypoteesien avulla voidaan tutkia perhesuhteiden vuorovaikutusta, käyttäytymiskuvioita, sääntöjä ja pelejä.

Hypoteesityöskentelyn kautta on mahdollista arvioida, onko kyse vieraannuttamisesta, vieraantumisesta, heikoista vanhemmuustaidoista vai lapsen kaltoinkohtelusta. Arvioinnissa täytyy huomioida kattavasti kaikki vaihtoehdot.

Lapsen nykytilanteen psyykkinen ja fyysinen turvallisuus tulee aina varmistaa ensin. Tilannetta on peilattava myös perhesuhteiden historiaan ja lapsi-vanhempisuhteisiin. Painopiste asetetaan juurisyihin: mistä tässä on kysymys? Mikä selittää lapsen käyttäytymistä ja oireilua juuri tässä tilanteessa?

Vieraannuttamistilanteiden tutkimisessa on tärkeää pitää esillä useita erilaisia tulkintavaihtoehtoja arvioinnin alkuvaiheessa. Työntekijän tai moniammatillisen tiimin ei tarvitse valita yhtä hypoteesia. Hypoteesien oikeaan osuvuus tulee esiin vasta, kun niiden ohjaamana otetaan askeleita eteenpäin: osa hypoteeseista osuu, osa ei.

On kuitenkin tilanteita, joissa on edettävä saatujen taustatietojen perusteella rohkeasti ja nopeastikin yhden hypoteesin varassa, jotta ammattilaisten velvollisuus suojella lasta toteutuu (esim. vakava väkivalta ja vaino).

• Arvioi tilanteen vakavuus lapsen näkökulmasta (lievä-vaikea).
• Arvioi, mistä juuri tässä tilanteessa on kysymys.
• Selvitä, mitkä tekijät ylläpitävät uskomuksia tai haitallista käyttäytymistä.
• Keskustele lapsen ja vanhempien kanssa erikseen.
• Vältä johtopäätösten tekemistä yhden vanhemman kertoman perusteella.
• Selvitä faktat ja hyödynnä mahdollisimman laajasti muiden ammattilaisten tietoja perheestä.
• Älä lukittaudu yhteen hypoteesiin, vaan tutki avoimesti myös muita selityksiä vanhemman tai lapsen käyttäytymiselle.
• Työskentelyn tarkoitus on saada aikaan myönteinen muutos ja päästä ulos vahingollisista toimintakaavoista.

Katso videolta lisää vaihtoehtoisista selitysmalleista lapsen ja vanhemman väliselle kontaktikatkolle.

Lisätietoa

• Vieraannuttaminen (Ensi- ja turvakotien liitto)Linkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä
• Drozd, Leslie & Olesen, Nancy (2004) Is It Abuse, Alienation, and/or Estrangement? A Decision TreeLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä. Journal of Child Custody, Vol. 1(3) 2004.
• Häkkänen-Nyholm, Helinä, Laajasalo, Taina & Tuuri, Tiina (2013). Lapsen vieraannuttaminen vanhemmasta: toimintatavat ja niiden vaikutus lapsen ja vanhemman hyvinvointiin. PsyJuridican tutkimusjulkaisuja; PsyJuridica.
• Laajasalo, Taina (2021). Lapsi myrskyn keskellä – vaikeiden huoltoriitojen dynamiikka, väkivalta, väkivaltaepäilyt ja vieraannuttaminenLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä. Teoksessa Vaitomaa, Johanna, Muukkonen, Tiina & Rautio, Susanna (toim.) Vaativan erotyön käsikirja. Ensi- ja turvakotien liitto.
• October, Martta & Tervo, Jaana (toim., 2022) Opas lapsenhuoltolain mukaisen sosiaalilautakunnan selvityksen laatimiseksi. Asiantuntijaryhmän suositusLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
• Vaitomaa, Johanna, Hietanen, Päivi & Rautio, Susanna (toim.). Tunnista, puutu ja auta – keinoja vieraannuttamisen tunnistamiseen ja perheiden auttamiseen. Ensi- ja turvakotien liitto. 
• Cecchin, Giofranco & Boscolo, Luigi (1987.) Hypothesizing, circularity, and neutrality revisited: An invitation to curiosity. Family Process 26 (4), 405–413.

Palvelujärjestelmässä ei aina tunnisteta, onko kyse huoltoriidasta vai riitelystä, väkivallasta, lapsen vieraantumisesta vai vieraannuttamisesta. Se, mitä ilmiötä ryhdytään tarkastelemaan, vaikuttaa asioiden hoitamiseen. Tilannetta tulee tarkastella kokonaisuutena ja yhdellä työntekijällä tulisi olla kokonaisvastuu asiakasprosessista. Kokonaistilanteen huomioimisessa keskeisiä ovat lapsen ja turvallisuuden näkökulmat.

Auttaminen ja puuttuminen on palvelujärjestelmässä osittain hajanaista ja vastuuta saatetaan siirtää muualle. Palvelujärjestelmää hyödynnetään myös väkivallan välineenä käynnistämällä uudelleen erilaisia viranomaisprosesseja. Pahimmallaan tämä voi tarkoittaa asiakkaalle vuosia kestävää kierrettä ja kuormitusta.

Mikäli tilanne jatkuu eikä väkivaltaa saada katkaistua, kaikki oireilevat koetusta väkivallasta. Vaativissa erotilanteissa ja niihin liittyvässä väkivallassa tulisi hyödyntää erilaisia interventioita ja eri ammattilaisten yhteistyötä.

Eron jälkeinen vaino on yksi eron jälkeisen väkivallan muodoista. Teot voivat olla monimuotoisia ja niiden tunnistaminen edellyttää kokonaisuuden kartoittamista ja moninaisten tekomuotojen huomioimista. Eron jälkeisen väkivallan tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen tarvitaan ammatillista koulutusta, systemaattisia puuttumisen keinoja ja selkeitä palvelupolkuja.

Katso videolta esimerkki vainoon liittyvästä asiakastapauksesta ja asiakkaan palvelupolusta sekä rakenteellisista haasteista.

Lisätietoa

Laitinen, Merja, Kinnunen, Jaana & Hannus, Riitta (toim., 2019). Varjosta Valoon. Eron jälkeisen vainon tunnistaminen, katkaisu ja uhrien selviytymisen tukeminenLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä. Ensi- ja turvakotien liitto.

Lapsella on oikeus erityiseen suojeluun ja tämä oikeus on juridinen velvollisuus. Lapsen oikeuksista säännellään laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983), perustuslaissa (731/1999) sekä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa (SopS 60/1990). Haastavissa erotilanteissa on tärkeää turvata lapsen oikeus osallisuuteen sekä oikea-aikaisiin palveluihin.

Lapsen oikeuksien lisäksi huoltajilla on velvollisuuksia. Lapsenhuoltolain 1§:n keskiössä on lapsen suojeleminen erilaisilta haitallisilta tilanteilta. Laissa säädetään, että lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä.

Lapselle tulee myös turvata tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi sekä myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti vanhempiensa kanssa. Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti.

Huoltajilla on vastuu lapsen turvallisesta kasvusta ja kehityksestä. Heidän valinnoillaan ja toiminnallaan on suuri merkitys myös siinä, miten lapsi selviytyy erotilanteesta. Lapsen haavoittuvan aseman vuoksi tämän hyvinvointia ei kuitenkaan voi jättää yksin huoltajien vastuulle. Mitä enemmän lapsen kasvu ja kehitys uhkaa vaarantua, sitä suuremmaksi tulee julkisen vallan vastuu.

Riitaisissa eroissa huoltajien yhteistoimintavelvoitteesta voi muodostua lapsen etua uhkaava haaste, jos oireilevalta lapselta esimerkiksi kielletään apu.

Katso videolta lisää lapsen oikeuksista ja lainsäädännön näkökulmista vaativissa erotilanteissa.

Lisätietoa

• Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) (Finlex)Linkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä
• Suomen perustuslaki (731/1999) (Finlex)Linkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä
• YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 60/1990) (Finlex)Linkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä

Vaativissa erotilanteissa on tyypillistä, että lapsella ja vanhemmilla on asiakkuuksia eri palveluissa ja monta samanaikaista prosessia. Perheen tilanne ja palvelujen kokonaisuus ei kuitenkaan ole välttämättä hallussa missään palvelussa. Perheiden tarvitsema apu, tuki ja tieto jakautuvat monelle taholle ja perhettä saatetaan auttaa usealla eri taholla yhtä aikaa.

Työskentelyn kannalta haastavia voivat olla tilanteet, joissa lapsen hyvinvointi on vaarantunut, mutta perhe ei ota vastaan apua. Riitaisassa erotilanteessa vanhemmat eivät välttämättä näe oman toimintansa lapselle aiheuttamaa haitta tai omaa rooliaan ongelmassa. Yhteinen työskentely ei ole mahdollista vanhempien syytellessä toisiaan.

Vaativissa erotilanteissa työntekijä saattaa kokea keinottomuutta. Moniammatillisen ja organisaatiorajat ylittävän työskentelyn tarve on vaativissa erotilanteissa suuri ja hyödyksi myös työntekijälle. Vahva ammattitaito suojaa työntekijää. Vaativien erotilanteiden parissa tehtävä työ on vaativaa työtä, jossa toimivat tukirakenteet ja johtaminen ovat tärkeitä.

Lait ja ohjeet eivät voi tarjota valmiita ratkaisuja kaikkiin kiistoihin. Riskinä on, että näitä tilanteita käsitellään vanhempien välisen riitelyn näkökulmasta, eikä lasta kohdata. Palvelujärjestelmän ja yksittäisen työntekijän joustavuus sekä vaativien erotilanteiden tarkasteleminen ensisijaisesti lapsen edun näkökulmasta luovat edellytykset sille, että lapsi saa tarvitsemaansa apua.

Katso videolta paneelikeskustelu moniammatillisen yhteistyön onnistumisista ja haasteista sekä lapsen edun turvaamisesta huolto- ja tapaamisoikeutta koskevan oikeusprosessin aikana ja jälkeen.

Lisätietoa

Hautanen, Teija & Ritala-Koskinen, Aino (2022) Monialaisen työn rajat vaikeissa ero- ja huoltoriitatilanteissa. Teoksessa Yliruka, Laura, Eriksson, Pia, Jokinen, Liisa & Pasanen, Kaisa (toim.) Kohti monitoimijaista lastensuojelua hyvinvointialueillaLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä.