Kosteus- ja mikrobivaurio rakennuksessa

Mies remontoi huonetta.

Mikrobit, eli bakteerit, sienet (hiivat ja homeet), virukset ja alkueliöt, voivat kasvaa rakenteissa, jos kosteutta on riittävästi saatavilla. Rakennusten kosteus voi olla peräisin useista lähteistä, esim. sade- ja sulamisvesistä, maaperästä, ulko- ja sisäilmasta tai käyttövesistä.

Rakenteisiin voi jäädä rakennusaikaista rakennekosteutta, jos esimerkiksi betonivalujen ei anneta kuivua riittävästi tai rakenteet ja rakennusmateriaalit ovat alttiina sadevesille rakennusaikana. Kosteus voi johtua rakenteisiin muun muassa vuodoista, tiivistymisen tai kapillaarisen siirtymisen kautta. Myös puutteellisesti toimiva ilmanvaihto voi osaltaan vaikuttaa kosteusvaurioiden syntyyn.

Rakennuksia ei voida selkeästi jakaa vaurioitumattomiin ja vaurioituneisiin. Rakennukset myös vanhenevat ja kuluvat ja niiden kosteustekninen toimivuus voi muuttua. Lähes mikä tahansa rakennusmateriaali homehtuu, kun se on riittävän kauan kostea. Pitkäaikaisen kosteusvaurion seurauksena voi puurakenteissa ilmetä myös lahoamista. 

Rakennuksen terveydellisten olosuhteiden arvioimista varten on säädetty asumisterveysasetus ja laadittu sen soveltamisohje. Niiden mukaisesti toimenpiteisiin terveydensuojelulain mukaisen terveyshaitan selvittämiseksi ja tarvittaessa sen poistamiseksi tai rajoittamiseksi tulee ryhtyä (ns. toimenpiderajan ylitys), kun rakennuksessa on:

  • korjaamaton kosteus- tai lahovaurio
  • aistinvaraisesti todettua ja tarvittaessa analyyseillä varmistettua mikrobikasvua rakennuksen sisäpinnalla, sisäpuolisessa rakenteessa tai lämmöneristeessä silloin, kun lämmöneriste ei ole kosketuksissa ulkoilman tai maaperän kanssa, tai
  • mikrobikasvua muussa rakenteessa tai tilassa, jos sisätiloissa oleva voi sille altistua.

Kosteissa tiloissa, kuten pesuhuoneissa, saattaa esiintyä pistemäistä mikrobikasvustoa, joka voidaan yleensä poistaa puhdistamalla pinnat ja tehostamalla ilmanvaihtoa. Tällöin ei välttämättä ole kyse varsinaisesta kosteusvauriosta eikä toimenpiderajan ylityksestä.

Rakennuksilla on vuosikymmenten tai jopa vuosisatojen pituinen elinkaari, jonka aikana voi tapahtua monia odottamattomia vesivahinkoja tai kosteuden kertymistä rakenteisiin. Tyypillistä kosteusvauriota ei ole, vaan vauriot voivat olla pieniä tai ne voivat hallita jopa kokonaisia rakennuksen osia.

Kosteusvaurioiden yleisimpiä syitä ovat mm.

  • suunnitteluvirheet ja riskialttiit suunnitteluratkaisut
  • rakennusvirheet
  • rakenteiden ja materiaalien tekninen vanheneminen
  • kunnossapidon laiminlyöminen
  • lämpö- ja vesieristevauriot.

Mikrobivaurion toteaminen

Ilmeiset, rajalliset, nopeasti havaitut kosteus- ja mikrobivauriot, joiden syy on selvillä, kuten astianpesukoneen äkillinen vuoto, voivat olla helppoja todeta ja korjata.

Joskus mikrobikasvu on ilmeistä, silmin havaittavaa. Tällöin mikrobiologisia määrityksiä ei tarvitse tehdä. Näkyvät mikrobivauriot ja niiden aiheuttajat, eli kosteusvauriot, tulee aina korjata.

Usein tilanne on kuitenkin varsin epäselvä, eikä mahdollisen rakenteissa olevan mikrobikasvun olemassaolo, sijainti, laajuus tai syy ole tiedossa. Tällöin rakennuksessa tulee tehdä kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus, jossa rakenteiden toteutuksen ja kunnon tarkistuksen yhteydessä otetaan tarvittaessa mikrobiologisia näytteitä mikrobikasvun varmistamiseksi.

Jos mikrobinäytteiden analysointi katsotaan tarpeelliseksi, suositellaan ensisijaisesti rakennusmateriaalinäytteiden analysointia. Rakennusmateriaalinäytteiden analysoinnin avulla voidaan varmistaa mikrobikasvuston mahdollinen olemassaolo materiaalissa, josta näyte on otettu.

Näytteenottokohta tulee valita siten, että näyte edustaa mahdollisimman hyvin tarkasteltavaa rakennetta, rakennusosaa tai rakennusmateriaalia. Näyte analysoidaan laboratoriossa ja laboratorio antaa tuloksesta tulkinnan, jonka merkitys rakennuksen kunnon kokonaisarvioon analysoidaan yhdessä muiden rakennuksen tietojen kanssa.

Toksisuus eli myrkyllisyys

Huonepölyn tai sisäilmasta tiivistetyn veden toksisuutta mittaamalla ei voida varmuudella tunnistaa tai luokitella kosteusvaurioituneita rakennuksia eikä toksisuuden arviointimenetelmiä pidä käyttää rakennusten terveyshaitan arvioinnissa tai kosteusvaurioituneiden rakennusten korjausten kiireellisyyden määrittelyssä. Viranomaisten hyväksymää menetelmää huonepölyn toksisuuden mittaamiseksi ei ole tällä hetkellä olemassa.

Nykyiset toksisuutta mittaavat menetelmät mittaavat kaikkien toksisuutta aiheuttavien tekijöiden yhteisvaikutusta. Niiden avulla ei siten voida sulkea pois yksittäisten tekijöiden, kuten esimerkiksi ihmisen normaalista toiminnasta tai ulkoilmasta tulevien epäpuhtauksien vaikutusta testin tulokseen.

Mikrobivaurioituneet rakenteet tulisi aina korjata riippumatta siitä, havaitaanko rakennuksessa toksisuutta.

Lue lisää:

Päivitetty: