Usein kysyttyä sisäilmasta

Tärkeimmät suomalaisten sairastumisen riskiä lisäävät sisäilman epäpuhtaudet ovat ulkoilman saasteet (sydän- ja verisuonitaudit, ennenaikainen kuolleisuus ja keuhkosyöpä), radon (keuhkosyöpä), passiivinen tupakointi (keuhkosyöpä) ja rakennusten kosteusvauriot (astma). Lisäksi monet sisäilman epäpuhtaudet voivat aiheuttavat esimerkiksi ärsytys-, hengitystie- ja yleisoireita.

Lue lisää:

• Miten sisäilma vaikuttaa terveyteen?
• Tautitaakka

Tärkeimmät sisäilman epäpuhtaudet Suomessa ovat ulkoilman saasteet, radon, passiivinen tupakointi ja rakennusten kosteusvauriot, kun arvioidaan kokonaisvaikutusta terveyden ja elinvuosien menetyksiin väestötasolla.

Ympäristötekijöiden merkitystä väestön terveyden kannalta voidaan vertailla keskenään arvioimalla niiden aiheuttamaa tautitaakkaa. Tautitaakka kuvaa terveiden elinvuosien menetystä. Tautitaakalla mitattuna sisäilman epäpuhtauksista selvästi merkittävimpiä Suomessa ovat sisäilmaan ulkoa kulkeutuneet pienhiukkaset. Tautitaakaltaan seuraavaksi merkittävimmät ovat radon ja passiivinen tupakointi sekä kotien kosteusvauriot. Vertailusta puuttuvat työpaikkojen altisteet¹.

Laskennallisesti on arvioitu, että pitkäaikainen altistuminen pienhiukkasille aiheuttaa Suomessa noin 1 800 ennenaikaista kuolemaa vuodessa. Radonin on arvioitu olevan yhteydessä noin 300 keuhkosyöpätapaukseen Suomessa vuosittain. Asuntojen kosteusvaurioihin liittyviä oireita saa joka vuosi joitakin kymmeniä tuhansia ihmisiä, ja astmaan sairastuu asuntojen kosteusvaurioiden vuoksi laskennallisesti vuosittain noin 800 ihmistä. Kaiken kaikkiaan astmoja diagnosoidaan Suomessa noin 15 000 vuosittain. Näihin arvioihin liittyy kuitenkin epävarmuuksia. Tuoreen FinTerveys 2017 -tutkimuksen² mukaan lähes puoli miljoonaa työikäistä on kokenut oireita työpaikan sisäilmaan liittyen viimeisen vuoden aikana. Oireilu kotona on selvästi harvinaisempaa kuin työpaikoilla.

Lue lisää: Miten sisäilma vaikuttaa terveyteen?

Lisätietoa

1. Asikainen A ym. (2013) Ympäristöaltisteisiin liittyvä tautitaakka Suomessa. Ympäristö ja Terveys -lehti, 5/2013.

2. Koponen P ym. (2018) Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa: FinTerveys 2017 -tutkimus. THL raportti 4/2018.

Rakennusten kosteusvauriot ovat yhteydessä hengitystieoireisiin ja astman kehittymiseen. Havaitut kosteus- ja mikrobivauriot tulee aina pyrkiä ehkäisemään ja korjaamaan, jotta voidaan vähentää terveysvaikutuksia ja ylläpitää rakennuksen kuntoa.

Lue lisää: Miten sisäilma vaikuttaa terveyteen?

Sisäilmassa voi esiintyä satoja kaasumaisia haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC). Näitä yhdisteitä sisäilmaan haihtuu erityisesti rakennusmateriaaleista ja niiden pinnoilta, ja niiden päästöt voivat lisääntyä esimerkiksi materiaalien kastumisen takia. Asunnoissa ja toimistoissa VOC-pitoisuudet ovat yleensä matalia ja usein alle ärsytyskynnyksen^1,2. Matalilla pitoisuuksilla VOC-yhdisteisiin liittyy lähinnä hajuhaittoja. Korkeilla pitoisuuksilla myös ohimenevät ärsytys- ja hengitystieoireet ovat mahdollisia.

Lisätietoa

1. Juntunen M, Salmela A, Jalkanen K, Hovi H, Wallenius K, Hyvärinen A (2022) Haihtuvat orgaaniset yhdisteet asunnoissa : Pitoisuustasot, yleisimmät yhdisteet ja terveysvaikutukset. THL Työpaperi 5/2022.

2. Wallenius K, Hovi H, Mahiout S, Remes J, Rautiala S, Jokela P, Leino K, Liukkonen T (2021) Haihtuvat orgaaniset yhdisteet toimistotyyppisissä työympäristöissä : Päästölähteet, mittausmenetelmät, pitoisuustasot ja terveysvaikutukset. Tietoa työstä. Työterveyslaitos.

Sekä yksittäisten VOC-yhdisteiden pitoisuudet että yhdisteiden kokonaispitoisuus (TVOC-pitoisuus) ovat suomalaisissa asunnoissa yleensä hyvin matalia. VOC-yhdisteiden keskimääräiset pitoisuudet suomalaisissa asunnoissa alittavat selvästi terveysperusteiset ohjearvot, joten haitalliset terveysvaikutukset ovat epätodennäköisiä¹.

Suomessa VOC-yhdisteille on määritetty toimenpiderajoja asumisterveysasetuksessa². Nämä toimenpiderajat eivät kuitenkaan ole terveysperusteisia, eli niiden perusteella ei voida arvioida altistumisen aiheuttamaa mahdollisten terveydellisten vaikutusten riskiä.

Terveysperusteisia VOC-yhdisteitä koskevia ohjearvoja ovat esimerkiksi WHO:n ohjearvot³ ja saksalaiset RW I/II -ohjearvot⁴.

Vuosina 2010–2019 suomalaisista asunnoista kerätyn mittausaineiston perusteella terveysperusteisten ohjearvojen ylitykset ovat sekä suhteellisen harvinaisia että pääosin lieviä¹. Terveysperusteisia ohjearvoja laadittaessa käytetään myös yleisesti turvakertoimia, joten arvon lievä ylittyminenkään ei välttämättä tarkoita terveysvaikutusten todennäköistä ilmenemistä. Myöskään sisäilmassa esiintyvä VOC-yhdisteen haju ei suoraan tarkoita, että yhdistettä esiintyisi pitoisuutena, joka voisi aiheuttaa haitallisia terveysvaikutuksia, koska useilla VOC-yhdisteillä hajukynnys on huomattavasti terveysperusteista ohjearvoa matalampi.

Lisätietoa

1. Juntunen M, Salmela A, Jalkanen K, Hovi H, Wallenius K, Hyvärinen A (2022) Haihtuvat orgaaniset yhdisteet asunnoissa : Pitoisuustasot, yleisimmät yhdisteet ja terveysvaikutukset. THL Työpaperi 5/2022.  

2. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista. Asumisterveysasetus 545/2015.

3. World Health Organization. Regional Office for Europe. (‎2010)‎. WHO guidelines for indoor air quality: selected pollutants.

4. German Committee on Indoor Air Guide Values.

Terveydensuojelu- ja työsuojelulainsäädännön tavoitteena on terveyden edistäminen ja haittojen ehkäisy, mikä edellyttää puuttumista elinympäristön riskeihin, vaikka ei täysin vielä tiedettäisikään, mistä terveyshaitat aiheutuvat ja miten vakava kosteusvaurio on haitallinen terveydelle. Näyttöä yhteydestä erityisesti astmaan ja hengitystieoireisiin on riittävästi, jotta kosteusvaurioihin on syytä tarttua aktiivisesti.

Lue lisää: Miten sisäilma vaikuttaa terveyteen?

Ensimmäiseksi kannattaa selvittää, millainen ilmanvaihto kodissasi on, jotta osaat huolehtia sen kunnosta. Asiantuntijaa kannattaa käyttää apuna, mikäli asia on vieras.

Jos kodissasi on koneellinen poistoilmanvaihto, varmista, että korvausilma tulee hallitusti ulkoa korvausilmaventtiilien kautta. Älä tuki venttiilejä, koska silloin korvausilma ei ole riittävää ja se voi tulla hallitsemattomasti rakenteiden läpi.

Jos kodissasi on koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto, tarkista IV-kone- ja sen suodattimet aika ajoin ja puhdista ne 2–4 kertaa vuodessa riippuen siitä, asutko vilkkaasti liikennöidyssä kaupunkiympäristössä vai taajamassa. Huolehdi myös, että ilmanvaihto on tasapainotettu. IV-kanavat tulisi puhdistaa suositusten mukaisesti 5–10 vuoden välein, taajama-alueilla useammin. Ilmanvaihdon tehostaminen on erittäin tärkeää myös saunomisen ja suihkujen aikana ja jälkeen. Niistä syntyvää kosteutta ei saa tuulettaa muualle asuntoon vaan ilmanvaihdon kautta ulos. Ilmanvaihtoa kannattaa tehostaa myös ruuanlaiton yhteydessä.

Jos kodissasi on painovoimainen ilmanvaihto, voi sitä tehostaa lyhytaikaisesti ikkunatuuletuksella sään salliessa.

Kotona ja tiloissa, joissa oleskellaan jatkuvasti, on ilmanvaihdon oltava päällä koko ajan. Ilmanvaihdon tehoa voi pienentää satunnaisesti, jos tilassa ei ole käyttäjiä, mutta ilmanvaihtoa ei tulisi koskaan sulkea kokonaan.

Lue lisää:

• Miten voin ylläpitää sisäilman laatua?
• Ympäristöministeriön asetus uuden rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta (1009/2017)

Lisätietoa

Sisäilmayhdistys ry (2018) Sisäilmastoluokitus 2018. Sisäympäristön tavoitearvot, suunnitteluohjeet ja tuotevaatimukset

Huolla rakennusta säännöllisesti. Puhdista rännit ja huolehdi, että sadevedet päätyvät hallitusti sadevesikaivoihin. Varmista, ettei vesi seiso rakennuksen lähellä. Rakennuksen lähellä olevan maan kallistukset tulee olla rakennuksesta pois päin. Varmista myös, että ikkunapellitysten kallistukset viettävät ikkunasta pois päin. Salaojitusten toimivuus kannattaa tarkistaa säännöllisesti. Myös vesikatto ja muut ulkoverhousmateriaalit kannattaa tarkistaa säännöllisesti ja uudistaa hyvissä ajoin ennen kuin ne hajoavat.

Lue lisää: Miten voin ylläpitää sisäilman laatua?

Tee kodista helposti siivottava esim. karsimalla turha tavara sekä suosimalla helposti puhdistettavia pintoja ja vähän pölyäviä sisustusmateriaaleja. Pölyä ja likaa voi poistaa tehokkaasti pinnoilta nihkeäpyyhinnällä tai imuroimalla. Myös vaikeammin puhdistettavat pinnat, esimerkiksi kaappien yläpinnat, on tärkeä pyyhkiä aika ajoin. Siivouksessa kannattaa käyttää yleispuhdistusaineita. Desinfioivia puhdistusaineita ei tarvita normaalissa kotisiivouksessa.

Huolehdi, että ilmanvaihto toimii tarkoituksenmukaisesti. Älä tupakoi sisällä. Jos kodissasi on tulisija, käytä laadukasta ja kuivaa polttopuuta. Sytytä tuli puiden päältä ja varmista, että tuli saa riittävästi ilmaa. Tuo puut sisälle 1–2 vuorokautta ennen niiden polttamista. Polta kynttilöitä harkiten ja sammuta ne mieluiten tukahduttamalla. Tarkista huonekasvien kasvualustat säännöllisesti ja vaihda mullat tarvittaessa uusiin. Jos havaitset esimerkiksi kosteusvauriojälkiä, parketin tummumista ja maalin hilseilyä, outoja hajuja ja kosteuden tiivistymistä, selvitä niiden syy. Korjaa havaitut ongelmat. Käytä ongelmien selvittämisessä ja korjaamisessa pätevän asiantuntijan apua. Rakentamisessa ja remontoimisessa kannattaa kodin pinnoiksi valita vähäpäästöisiä materiaaleja.

Lue lisää: Miten voin ylläpitää sisäilman laatua?

Jos rakennuksessa epäillään sisäilmaongelmaa, tulee osakkaan tai vuokralaisen ottaa yhteyttä rakennuksen omistajaan tai sen edustajaan (esim. isännöitsijään). Omakotikiinteistöissä omistaja on suoraan yhteydessä pätevään asiantuntijaan tilanteen selvittämiseksi. Työpaikalla työntekijä on puolestaan omaan esimieheen tai muuhun ennalta sovittuun tahoon yhteydessä. Kouluissa käännytään rehtorin ja päiväkodeissa päiväkodin johtajan puoleen.

Lue lisää: Epäiletkö ongelmia sisäilman laadussa?

Kunnan ympäristöterveysvalvonnasta voi kysyä apua ja neuvoja sisäilmatilanteisiin liittyen. Ympäristöterveystarkastaja arvioi mahdollisen asunnontarkastustarpeen asukkaan antamien tietojen perusteella. Asunnontarkastus voidaan tehdä terveyshaitan tai esimerkiksi lisäselvitystarpeen arvioimiseksi. Ympäristöterveysvalvonta voi myös velvoittaa kiinteistön omistajaa, joka on vastuussa rakennuksen kunnon selvittämisestä ja korjaamisesta, ryhtymään toimiin, jos esimerkiksi taloyhtiön isännöitsijä ei pyynnöistä huolimatta ryhdy hoitamaan asiaa. Oman kunnan ympäristöterveysvalvonnan yhteystiedot löytyvät kunnan verkkosivuilta.

Lue lisää: Terveydensuojeluviranomaisen rooli asunnoissa 

Rakennusmateriaalinäytteiden mikrobimäärityksen avulla voidaan osoittaa mahdollinen mikrobikasvusto näytteenä olevassa materiaalissa. Mikrobikasvuston syntyminen edellyttää tyypillisesti rakenteen kastumisen. Näin ollen mikrobikasvusto voi viitata rakennuksessa olevaan kosteusvaurioon. Rakennusmateriaalinäytteen tulos kertoo vain näytteenä olevasta materiaalinpalasta, eli johtopäätösten tekemiseen esimerkiksi rakennuksen kunnosta tarvitaan rakennusteknisiä tutkimuksia.

Lue lisää:

• Kosteus- ja mikrobivaurio rakennuksessa
• Mikrobianalytiikka

Rakennusmateriaalinäytteitä voi ottaa itse ja lähettää ne analysoitavaksi laboratorioon. Tärkeää on noudattaa laboratorion näytteenotto-ohjeita ja toimittaa näyte analysoitavaksi ripeästi näytteenoton jälkeen. Näytteenottokohdat tulee miettiä huolellisesti ja niiden määrittämiseen voi tarvita rakennusteknistä asiantuntemusta.  Jos mikrobikasvusto on silminnähtävää, ei näytteitä tarvitse analysoida. Tällöin tärkeintä on korjata ongelman syy sekä poistaa ja uusia vaurioitunut materiaali.

Lue lisää: Mikrobianalytiikka

Mikrobien mittaamiseen ilmasta liittyy monia epävarmuuksia, minkä takia ilmanäytteiden käyttöä ei voi suositella rakennuksessa olevan kosteusvauriosta johtuvan mikrobikasvuston osoittamiseen. Ilmanäytteiden tulosta voivat vääristää rakennuksissa olevat normaalit mikrobilähteet ja toiminnot sekä ulkoilmasta peräisin olevat mikrobit. Toisaalta taas mikrobikasvustosta peräisin olevien mikrobien pitoisuudet voivat vaihdella sisäilmassa runsaasti, jolloin niitä ei saada luotettavasti mitattua ilmanäytteellä. Ilmanäytteen avulla ei saada myöskään paikallistettua mahdollista mikrobikasvustoa, joten sen poistamiseksi tarvitaan aina rakennusteknisiä tutkimuksia.

Lue lisää: Leppänen ym. (2022) Mikrobikasvuston selvittämiseen käytettävät menetelmät kosteusvauriokohteissa – kirjallisuuskatsaus. THL Työpaperi 56/2022.

Homekoira voi olla avuksi rakennuksessa mahdollisesti olevan mikrobikasvuston paikallistamisessa. Homekoiratutkimuksen jälkeen on tehtävä jatkotutkimuksia koiran ilmaiseman kohdan tarkastamiseksi ja vaurion syyn selvittämiseksi sekä korjaustoimenpiteiden suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi. Homekoiratutkimus ei kuitenkaan poissulje vaurion mahdollisuutta, eli jos homekoira ei ilmaise tilassa hajua, vaurio voi silti olla mahdollinen. Homekoiran sekä koiran ohjaajan ammattitaito on tärkeää, mutta Suomessa ei ole tällä hetkellä virallista järjestelmää homekoirien tason testaamiseksi tai esimerkiksi homekoiraohjaajien sertifioimiseksi.

Kosteus- tai mikrobivaurioituneissa kohteissa pölynhallinta on otettava huomioon jo korjaustöiden aikana. Korjaustöiden jälkeen kohteessa suoritetaan rakennussiivous sekä perusteellinen siivous. Korjaustöiden ajaksi tilan irtaimisto suojataan tai mahdollisuuksien mukaan siirretään pois tilasta. Tarpeen mukaan irtaimisto puhdistetaan ennen sen palauttamista puhtaaseen, korjattuun tilaan. Irtaimistoa voidaan puhdistaa esimerkiksi tuulettamalla, pesemällä tai imuroimalla. Näkyvää hometta sisältävä irtaimisto suositellaan hävittämään.

Korjausten jälkeisessä perusteellisessa siivouksessa oleellista on kaikkien pintojen imurointi HEPA-suodattimella varustetulla imurilla, jonka jälkeen aikaisintaan vuorokauden kuluttua suoritetaan pintojen pyyhintä käyttämällä yleispuhdistusainetta sekä nihkeitä, esivalmisteltuja mikrokuitupyyhkeitä ja tarvittavia suojavarusteita. Korjatussa tilassa suositellaan käytettävän korotettua siivoustaajuutta noin 1–2 kuukauden ajan korjaustöiden valmistumisen jälkeen.

Lue lisää:

• Juntunen ym. (2021) Ohje asuntojen kosteus- ja mikrobivauriokorjausten jälkeiseen siivoukseen ja irtaimiston puhdistamiseen. THL Tutkimuksesta Tiiviisti 69/2021.
• TTL:n ohje korjausten jälkeiseen siivoukseen ja irtaimiston puhdistukseen työpaikoilla

Todetusta sisäilmaongelmasta huolimatta rakennuksen käyttöä voidaan jatkaa väliaikaisesti, jos rakennus ei vaadi välitöntä korjaamista. Jos rakennuksen käyttöä on tilapäisesti jatkettava esimerkiksi sopivien väistötilojen tai korjausresurssien puutteen takia, voidaan selvittää erilaisten käyttöä turvaavien toimenpiteiden soveltuvuutta kohteelle.

Lue lisää: Miten voin turvata rakennuksen käytön ja kuinka siivoan korjauksen jälkeen?

Käyttöä turvaavilla toimenpiteillä tarkoitetaan erilaisia tilapäiseen käyttöön tarkoitettuja ratkaisuja, joilla mahdollistetaan rakennuksen turvallinen käyttö todetuista sisäilmaa heikentävistä tekijöistä huolimatta esimerkiksi remonttia odotettaessa. Toimenpiteillä on mahdollista turvata myös remontin aikana viereisten tilojen käyttöä.

Tunnistettuja käyttöä turvaavia toimenpiteitä ovat ilmanvaihtoon liittyvät toimenpiteet, tiivistykset, ilmanpuhdistimet, siivoustaajuuden nostaminen ja tilojen osittaiset käyttörajoitukset. Monissa tapauksissa kohteeseen toteutetaan useampia käyttöä turvaavia toimenpiteitä yhtäaikaisesti.

Lue lisää:

• Miten voin turvata rakennuksen käytön ja kuinka siivoan korjauksen jälkeen?
• Juntunen ym. (2022) Käyttöä turvaavat toimenpiteet. THL Tutkimuksesta Tiiviisti 31/2022.

Tilojen osittaisia käyttörajoituksia voidaan käyttää käyttöä turvaavana toimenpiteenä, jos sisäilmaongelma ei ulotu koko rakennukseen tai vaurioitunut tila voidaan eristää muista tiloista esimerkiksi alipaineistuksella epäpuhtauksien leviämisen estämiseksi. Näissä tilanteissa käytön turvaamista voidaan tukea esimerkiksi ilmanpuhdistimilla.

Kustannustehokkaiden ja toimivien käyttöä turvaavien toimenpiteiden puuttuessa on suositeltavaa keskeyttää rakennuksen lyhytaikainenkin käyttö ja siirtyä väistötiloihin. Jos väistötiloihin siirryttäessä mukaan otetaan irtaimistoa kosteus- tai mikrobivaurioituneesta rakennuksesta, on harkittava tapauskohtaisesti, tuleeko irtaimisto puhdistaa ennen sen siirtämistä väistötiloihin.

Lue lisää:

• Miten voin turvata rakennuksen käytön ja kuinka siivoan korjauksen jälkeen?
• Juntunen ym. (2022) Käyttöä turvaavat toimenpiteet. THL Tutkimuksesta Tiiviisti 31/2022.
• TTL:n ohje korjausten jälkeiseen siivoukseen ja irtaimiston puhdistukseen työpaikoilla

Ilmanvaihtoon liittyviä käyttöä turvaavia toimenpiteitä ovat esimerkiksi ilmanvaihdon tehostaminen ja säätö, kiertoilman poistaminen käytöstä tai erilliset ilmanvaihtolaitteet.

Ilmanvaihtoa säädettäessä sen vaikutukset esimerkiksi painesuhteisiin ja ilmanvaihdon toimivuuteen tulee selvittää. Tehostamisen vaikutukset myös lämpötilaolosuhteisiin ja vetoisuuteen on huomioitava.

Jos rakennuksessa ei ole todettu sisäilmaongelmia, ilmanvaihdon jatkuvalla käytöllä ei julkisissa rakennuksissa saavuteta parempia sisäilmaolosuhteita verrattuna tilanteeseen, jossa tilan käyttöajan ulkopuolella ilmanvaihto on suljettuna ja ilmanvaihto käynnistetään kaksi tuntia ennen käyttöjakson alkua¹.

Lue lisää:

• Miten voin turvata rakennuksen käytön ja kuinka siivoan korjauksen jälkeen? 
• Juntunen ym. (2022) Käyttöä turvaavat toimenpiteet. THL Tutkimuksesta Tiiviisti 31/2022.

Lisätietoa

1. Lestinen ym. (2021) Julkisten rakennusten ilmanvaihdon käyttöaikojen vaikutus työolosuhteisiin ja sisäilman laatuun (pdf 4710,4 kt). Aalto-yliopiston julkaisusarja 3/2021

Rakennuksen painesuhteiden säätämisellä pyritään estämään epäpuhtauksien leviäminen vaurioituneista tiloista tai rakenteista käytössä olevien tilojen sisäilmaan. Mikäli epäpuhtauksia kulkeutuu sisäilmaan rakenteista, voidaan rakennus ylipaineistaa. Ylipaineistuksessa on huomioitava sen aiheuttamat riskit, kuten kosteuden kertyminen rakenteisiin. Mikäli epäpuhtaudet kulkeutuvat sisäilmaan vaurioituneista tiloista, kuten esimerkiksi kellarista, voidaan epäpuhtauksien leviäminen estää alipaineistamalla vaurioitunut tila.

Rakenteiden tiivistämisellä tai kapseloinnilla pyritään estämään hallitsemattomia ilmavirtauksia ja niiden mukana kulkeutuvien epäpuhtauksien pääsyä sisäilmaan. Tiivistyskorjauksen soveltuvuus kohteelle on tutkittava ja tiivistys suunniteltava huolellisesti. Rakennusosien tiivistyskorjaus ei ole aina mahdollista, koska joissain tapauksissa riittävää tiiviystasoa ei voida saavuttaa rakenneratkaisuista tai vaurioiden laajuudesta johtuen. Tiivistyskorjauksia ei myöskään tule käyttää vaurioituneiden materiaalien poistoon perustuvan mikrobivauriokorjauksen vaihtoehtona. Tiivistämällä voidaan alentaa lievien vaurioiden aiheuttamaa käyttäjien altistumisen riskiä, jos rakenteet ovat muuten tavoitteiden mukaiset. Tiivistämisen onnistuminen tulisi varmistaa merkkiainekokeilla ja ilmanvaihtojärjestelmä on säädettävä uudelleen korjauksen jälkeen muuttuneiden painesuhteiden takia. Tietoa tiivistämis- ja kapselointitoimenpiteiden kestävyydestä pitkällä aikavälillä on vielä vähän.

Lue lisää:

• Miten voin turvata rakennuksen käytön ja kuinka siivoan korjauksen jälkeen?
• Juntunen ym. (2022) Käyttöä turvaavat toimenpiteet. THL Tutkimuksesta Tiiviisti 31/2022.

Ilmanpuhdistimia voidaan käyttää tilapäisesti vähentämään sisäilman epäpuhtauksia, jos tilassa on todettu kohonnut epäpuhtauspitoisuus. Ilmanpuhdistimia voidaan käyttää ennen korjausten alkua tai tarvittaessa korjausten aikana. Ilmanpuhdistimien tarve on aina arvioitava tapauskohtaisesti, eikä niitä tule käyttää korjausten välttämiseksi tai korvaamaan puutteellista siivousta tai ilmanvaihtoa.

Puhdistimen tekniikasta ja toimintaperiaatteesta riippuen ilmasta voidaan poistaa kaasumaisia tai hiukkasmaisia epäpuhtauksia tai molempia. Käytettyjä tekniikoita ovat esimerkiksi mekaaninen puhdistus, adsorptio, sähköinen suodatus, ionisaatio, UV-säteily, fotokatalyyttinen oksidaatio ja plasmasuodatus. Osassa ilmanpuhdistustekniikoita voi syntyä sivutuotteina epäpuhtauksia. Laitteen valmistajan on osoitettava luotettavan tahon tekemin mittauksin, että laitteen käytöstä ei synny haitallista määrää epäpuhtauksia.

Lue lisää:

• Miten voin turvata rakennuksen käytön ja kuinka siivoan korjauksen jälkeen?
• Juntunen ym. (2022) Käyttöä turvaavat toimenpiteet. THL Tutkimuksesta Tiiviisti 31/2022.

Siivousta lisäämällä voidaan pyrkiä tilaan kertyvien epäpuhtauksien tehokkaampaan poistoon. Yleensä tiloissa toteutetaan korotetun siivoustaajuuden lisäksi myös muita rakennuksen käyttöä turvaavia toimenpiteitä.

Desinfioivia biosidivalmisteita ei tule käyttää sisäilmaongelmaisen tai kosteusvaurioituneen kohteen siivouksessa lukuun ottamatta perusteluja erikoistapauksia. Biosideiksi lasketaan sekä desinfioivat puhdistusaineet että otsoni. Tämänhetkinen tutkimustieto biosideista on hyvin suppeaa ja usean käytössä olevan biosidin teho mikrobeihin voidaan kyseenalaistaa. Lisäksi desinfiointiaineiden käyttö itsessään voi aiheuttaa esimerkiksi ärsytysoireita.

Lue lisää: Juntunen ym. (2022) Käyttöä turvaavat toimenpiteet. THL Tutkimuksesta Tiiviisti 31/2022.

Mikrobit ovat paljaalle silmälle näkymättömiä pieneliöitä. Mikrobeja ovat mm. bakteerit, arkit (arkeonit, aiemmin arkkibakteerit), homeet, hiivat ja virukset.
Mikrobit ovat siis laaja ryhmä erilaisia pieneliöitä ja niitä esiintyy kaikkialla elinympäristössämme.

Indikaattorimikrobilla tarkoitetaan mikrobeja, joita tutkimusten mukaan löytyy enemmän rakennuksista, joissa on todettu kosteus- ja mikrobivaurioita, kuin niistä, joissa vaurioita ei ole. Kosteusvaurioindikaattorien esiintyminen voi kertoa rakennuksessa olevasta kosteus- ja mikrobivauriosta. Kosteusvaurioindikaattorit ovat yleensä peräisin ulkoilmasta ja maaperästä, niin kuin muutkin rakennuksissa esiintyvät mikrobit, mutta ne viihtyvät hyvin olosuhteissa, joita rakennusten kosteusvauriot tarjoavat. Kosteusvaurioindikaattorien esiintyminen ei kerro kosteus- ja mikrobivaurion vakavuudesta tai terveydellisestä merkityksestä.

Lue lisää: Viljamaa ym. (2022) Kosteusvaurioindikaattorimikrobien rooli mikrobikasvuston määrittämisessä rakennusmateriaalista – aineistokatsaus. THL Työpaperi 53/2022.
 

Homeet, eli homesienet, ovat yksi mikrobiryhmä, jotka voivat mm. kasvaa monisoluisina ryhminä ja ne kasvattavat usein rihmaston. Sisäympäristössä homeista puhutaan yleensä silloin, kun esim. rakenteessa on kosteusvaurio, jonka seurauksena siihen on alkanut kasvaa hometta. Homeet kuten muutkin mikrobit tarvitsevat kosteutta kasvaakseen rakennusmateriaaleissa.

Bakteerit ja homeet kuuluvat mikrobeihin, mutta ovat hyvin erityyppisiä mikrobeja ominaisuuksiltaan ja rakenteeltaan. Bakteerit ovat yleensä pienempiä ja yksisoluisia mikrobeja, jotka ovat nopeita lisääntymään. Homesienet taas ovat hieman hitaampia kasvussaan, suurempia kooltaan ja voivat kasvaa laajoina, jopa silminnähden havaittavina ryhminä tai rihmastoina. Molempia voi kasvaa rakennusmateriaalissa tai sen pinnalla, jos kosteutta on saatavilla riittävästi.

Sädesienet ovat nimestään huolimatta bakteereja. Nimitys johtuu siitä, että ne kasvattavat sienien tapaan rihmastoa ja tuottavat itiöitä. Nykyään sädesienistä käytetään mieluummin nimitystä aktinomykeetit. Aktinomykeetit ovat yleisesti ympäristössä esiintyviä maaperäbakteereja, joiden tehtävänä on muiden mikrobien tapaan hajottaa orgaanista materiaalia, esim. kasvien lehtiä, osana ravinteiden luonnollista kiertokulkua. Aktinomykeettejä on myös ulkoilmassa varsinkin silloin, kun maa ei ole jään ja lumen peitossa. Koska aktinomykeettejä on normaalisti laajalti ympäristössä, niitä kulkeutuu mm. ihmisten ja lemmikkieläinten mukana myös sisätiloihin. Monien muiden mikrobien tapaan aktinomykeetit pystyvät kasvamaan kostuneiden rakennusmateriaalien pinnoilla. Aktinomykeettikasvusto on hyvä indikaattori rakennuksen kosteusvauriosta, koska ne kasvavat tyypillisesti erityisen korkeissa kosteuspitoisuuksissa. Aktinomykeettikasvuston esiintyminen rakennuksessa antaa kosteus- ja sisäilmateknisen kuntotutkimuksen tueksi lisätietoa mahdollisista kosteus- ja mikrobivaurioista, mutta ei luokittele lähtökohtaisesti rakennuksen tilannetta vakavaksi.

Lue lisää: Ovatko sädesienet niin haitallisia kuin pelätään? TTL:n blogi

Jotkin mikrobilajit, kuten esimerkiksi aktinomykeetit, ovat hyviä indikaattoreita kosteusvauriosta, koska ne suosivat rakennusten kosteusvaurioissa esiintyviä kasvuolosuhteita. Indikaattorimikrobien esiintyminen rakennusmateriaalinäytteessä antaa kosteus- ja sisäilmateknisen kuntotutkimuksen tueksi lisätietoa mahdollisista kosteus- ja mikrobivaurioista, mutta ei luokittele lähtökohtaisesti rakennuksen tilannetta vakavaksi. Myös tavanomaiset mikrobit, joita ei lueta indikaattorimikrobeiksi, voivat kasvaa kosteusvauriossa. Rakennusten kosteus- ja mikrobivauriot tuleekin aina korjata huolimatta siitä, mitä mikrobeja vauriossa esiintyy.

Lue lisää: Viljamaa ym. (2022) Kosteusvaurioindikaattorimikrobien rooli mikrobikasvuston määrittämisessä rakennusmateriaalista – aineistokatsaus. THL Työpaperi 53/2022.

Sädesieniä, eli aktinomykeettejä, on normaalisti laajalti ympäristössämme, ja niitä kulkeutuu mm. ihmisten ja lemmikkieläinten mukana myös sisätiloihin varsinkin silloin, kun maa ei ole jään ja lumen peitossa. Aktinomykeettien poikkeavan runsas esiintyminen rakennuksessa voi olla merkki kosteusvauriosta, joka tulee selvittää ja korjata. Monien muiden mikrobien tapaan aktinomykeetit pystyvät kasvamaan kostuneiden rakennusmateriaalien pinnoilla. Aktinomykeettikasvulle, niin kuin mikrobikasvulle yleensäkään, ei ole terveysperusteisia raja-arvoja, eli pelkästään määrän perusteella ei voida arvioida terveydellistä haittaa.

Lue lisää: Ovatko sädesienet niin haitallisia kuin pelätään? TTL:n blogi

Kyllä voi. Koska sädesienet, eli aktinomykeetit, kasvavat kosteusvaurion aiheuttamassa mikrobikasvustossa muiden mikrobien kanssa, poistetaan ne rakennuksesta samalla tavalla kuin mikrobikasvusto yleisestikin, eli poistamalla vaurioituneet materiaalit, siivoamalla tilat korjausten jälkeen ja puhdistamalla irtaimisto.

Toistaiseksi tutkimusnäyttö terveysvaikutusten ja sädesieni- eli aktinomykeettialtistuksen välisestä suhteesta sisäilmatilanteissa on ristiriitaista. Tutkimuksia on tehty verrattain vähän ja osassa tutkimuksista on havaittu riski astmaan tai hengitystieoireisiin, toisissa altistumisen on havaittu jopa suojaavan tai yhteyttä oireisiin ei ole havaittu. Yleisesti vahvin tutkimusnäyttö rakennusten mikrobikasvun terveysvaikutuksista liittyy todettuun kosteusvaurioon. Sisäilman aiheuttamien terveyshaittojen taustalla on siis todennäköisesti useita syitä, joten yksittäistä mikrobia ei voida pitää ainoana terveyshaittojen aiheuttajana.

Lue lisää: Miten sisäilma vaikuttaa terveyteen?

Sisäilmakysely on osa rakennuksen käyttäjien kuulemista, kun halutaan selvittää olosuhteita ja tyytyväisyyttä tiloihin sekä kartoittaa sisäilmatilannetta. Tilojen käyttäjien osallistaminen on tärkeää sisätilojen laatua ja toimivuutta selvittäessä. Muita kuulemistapoja ovat esimerkiksi haastattelut ja palaverit.

Sisäilmakysely antaa tietoa tilan käyttäjien kokemasta sisäympäristön laadusta ja tyytyväisyydestä tiloihin ryhmätasolla. Se voi antaa tietoa myös olosuhdehaittojen kokemisen yleisyydestä sekä laaja-alaisesti olosuhdehaittoihin sekä ongelman ratkaisuprosessiin vaikuttavista tekijöistä. Kyselyllä voidaan kerätä myös tietoa sisäympäristöön liittyvien haittakokemusten monitekijäisyydestä huomioitavaksi tilanteiden selvittämisessä.

Sisäilmatilanteissa kyselyn perusteella voidaan mahdollisesti auttaa tutkimusten kohdentamisessa, mutta kyselyn lisäksi ongelmatilanteen arvioinnin tulee perustua aina rakennuksen teknisiin selvityksiin sekä tarvittaessa muihin sisäilmastoselvityksiin ja koulu- ja työterveydenhuollon tietoihin.

Lue lisää: Sisäilmakysely oppilaille

Jos kyselyitä käytetään erityisesti oireiden selvittämiseen, tulisi huomioida niiden käyttöä ja tulkintaa koskevat rajoitukset. Tutkimusten mukaan kyselyillä todettu oireilun yleisyys heijastaa huonosti rakennuksen sisäilman laatua. Erityisesti oireilun osalta tulokset ovat monitulkintaisia. Oireisiin vaikuttavat yhtä aikaa muutkin tekijät kuin mahdolliset sisäilman haittatekijät, kuten terveydentila (esimerkiksi flunssaepidemiat, allergiset sairaudet), elintavat, sisäympäristön muu laatu ja viihtyisyys, psykososiaaliset tekijät (esimerkiksi työpaikoilla työyhteisön toimivuus, stressi ja huolestuneisuus) ja vuodenaika (siitepölykaudet).

Biosidien, eli desinfioivien kemiallisten aineiden, käyttöä ei suositella sisätiloissa, koska ne itsessään saattavat aiheuttaa esimerkiksi ärsytysoireita. Jos desinfiointiaineiden käyttö on perusteltua erityistapauksessa, tulisi käyttää sellaisia Tukesin hyväksymiä aineita, joista ei jää rakennukseen haitallisia kemikaalijäämiä. Tämänhetkinen tutkimustieto on hyvin suppeaa ja usean käytössä olevan biosidin teho mikrobeihin voidaan kyseenalaistaa.

Lue lisää:

• Tukesin hyväksymät biosidit
• Miten voin turvata rakennuksen käytön ja kuinka siivoan korjauksen jälkeen?
• Louhelainen ym. (2016) Biosidit ja korjausrakentaminen. Käyttö ja turvallisuus. Työterveyslaitos. 

 

Otsonointia ei suositella bakteeri- tai sienikasvuston tuhoamiseen. Suuretkaan otsonipitoisuudet (100–1000 ppm) eivät pysty tuhoamaan kaikkia sieni- tai bakteeriorganismeja rakennusmateriaalien pinnalta tai sisältä. Kosteusvauriot tulee korjata. Otsoni on myrkyllinen kaasu, joka voi olla väärinkäytettynä jopa hengenvaarallinen. Otsonin aiheuttamia akuutteja terveyshaittoja ovat rintakipu, yskä, hengitysvaikeudet ja kurkun ärsytys. Se voi myös pahentaa astman oireita ja heikentää vastustuskykyä.

Sosiaali- ja terveysministeriö¹ on arvioinut otsonin voivan aiheuttavan haittaa työntekijöiden terveydelle 0,05 ppm pitoisuutta suuremmilla keskimääräisillä pitoisuuksilla (8 tunnin HTP-arvo 0,05ppm). Lisäksi otsonoinnin sivutuotteina voi syntyä sisäilmaan terveydelle haitallisia yhdisteitä, jotka voivat myös adsorboitua (sitoutua) pintoihin ja rakenteisiin. Sivutuotteina syntyvät yhdisteet voivat pysyä sisäilmassa kuukausia, jopa pidempiä aikoja, pitoisuuksina, jotka voi haistaa. Otsonointi voi myös vaikuttaa haitallisesti pintoihin ja materiaaleihin sekä vanhentaa ja haalistaa materiaaleja.

Lue lisää:

• Miten voin turvata rakennuksen käytön ja kuinka siivoan korjauksen jälkeen?
• Leppänen ym. (2017) Otsonointi sisäympäristössä. THL Työpaperi 12/2017.

Lisätietoa

1. Sosiaali- ja terveysministeriö (2020) HTP-arvot 2020. Haitallisiksi tunnetut pitoisuudet. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:24.

Pinnat kannattaa imuroida (HEPA-suodattimella varustetulla imurilla), pinnat pyyhkiä nihkeillä mikrokuitupyyhkeillä sekä tuulettaa autoa tehokkaasti.
Otsonin reagoidessa erilaisten materiaalien kanssa voi syntyä terveydelle haitallisia reaktiotuotteita (kuten VOC-yhdisteitä, aldehydejä ja ketoneita), jotka voivat sitoutua materiaaleihin. Sivutuotteet voivat pysyä sisäilmassa kuukausia, jopa pidempiä aikoja, pitoisuuksina, jotka ihminen voi haistaa. 

Lue lisää:

• Leppänen ym. (2017) Otsonointi sisäympäristössä. THL Työpaperi 12/2017.
• Miten voin turvata rakennuksen käytön ja kuinka siivoan korjauksen jälkeen?

 

Otsonoinnin teho hajujen poistossa perustuu kemiallisten epäpuhtauksien hajottamiseen. Otsonointi ei tehoa kaikkiin hajuhaittoihin ja on hyvä huomioida, että reaktioissa voi syntyä epäpuhtauksia, jotka voivat reagoida uudestaan tuottaen lisää ärsyttäviä sivutuotteita.

Otsonoitavan tilan tulee olla tyhjä, eli tilassa ei saa olla ihmisiä, lemmikkejä eikä irtaimistoa. Otsonoitava tila tulee lukita ja merkitä varoituskyltein. Jos kyse on taloyhtiöstä, otsonoinnista tulee ilmoittaa taloyhtiölle. Lisäksi otsonin leviäminen muihin tiloihin esimerkiksi ilmanvaihdon kautta tulee estää. Hengitys- ja silmäsuojaimia tulee käyttää, kun mennään sulkemaan otsonaattori ja tehostamaan tilan ilmanvaihtoa. Otsonoinnin jälkeen tulee odottaa vähintään 24 tuntia, mielellään 48 tuntia, ennen kuin tiloihin palataan. Ilmanvaihtoa tulee tehostaa tämän, mielellään kahden vuorokauden ajan koneellisesti tai ristivetotuuletuksena. Tämän jälkeen kaikki pinnat puhdistetaan pyyhkimällä nihkeillä mikrokuitupyyhkeillä epäpuhtauksien poistamiseksi.

Lue lisää:

• Leppänen ym. (2017) Otsonointi sisäympäristössä. THL Työpaperi 12/2017.
• Miten voin turvata rakennuksen käytön ja kuinka siivoan korjauksen jälkeen?

 

Talousvedestä kotona tuotetun otsoniveden käyttöä ei voida suositella pintojen desinfiointiin, vaikka otsonointilaitteita markkinoidaan nykyisin myös kotitalouksiin ja laitteen sekä otsoniveden väitetään olevan turvallista tässä käyttötarkoituksessa. Otsonin käyttö pintojen desinfiointiin kuuluu biosidiasetuksen piiriin, mutta käytön turvallisuutta tai tehokkuutta ei ole vielä arvioitu EU-tasolla.

Otsonin desinfioiva vaikutus perustuu siihen, että otsoni sekä sen hajotessa muodostuvat happiradikaalit pystyvät tuhoamaan mikrobeja. Otsonia on käytetty pitkään esimerkiksi juomaveden ja uimaveden desinfiointiin. Otsonin käyttö uima- ja juomaveden desinfiointiin on EU:n biosidiasetuksen (EU) N:o 528/2012¹ vaatimusten piirissä. Otsonia on turvallista käyttää uima- ja juomaveden desinfiointiin, jos varmistetaan esimerkiksi aktiivihiilisuodatuksella, että kuluttajan käyttämässä vedessä ei ole enää haitallisia määriä otsonia eikä sen sivutuotteita.

Otsonointilaitteita käytetään myös lääkinnällisiin tarkoituksiin, kuten suun desinfiointiin ja haavojen parantamiseen hammaslääketieteessä. Lääkinnälliseen käyttöön markkinoitavilla laitteilla on oltava lääkkeellinen CE-merkintä² ja niitä valvoo Fimea³.

Otsoniveden teho siivouksessa on epävarmaa. Esimerkiksi Jyväskylän ammattikorkeakoulun tekemässä tutkimuksessa otsoniveden teho ei riittänyt poistamaan kaikentyyppistä likaa varsinkaan huokoisilta pinnoilta⁴. Toisaalta on mahdollista, että pinnoilla olevat kemialliset epäpuhtaudet voivat pilkkoutua otsonista peräisin olevien happiradikaalien toimesta, jolloin kemikaali voi muuttua toiseksi kemialliseksi yhdisteeksi tai hajota pienempiin osiin, joille siivoaja ja muut tilan käyttäjät voivat altistua⁵.

Otsoniveden käyttö ihmisen tai eläimen ehjän ihon desinfiointiin ei ole sallittua biosidiasetuksen perusteella, sillä otsonoidun veden riskinarvio ei pidä sisällään tätä käyttötarkoitusta. Valmistajan ei siis ole sallittua markkinoida kotitalouksiin tarkoitettuja otsonivesilaitteita ihon desinfiointiin.

Sosiaalisessa mediassa kiertää joskus väitteitä, joiden mukaan otsonivesi juotuna parantaisi terveyttä ja puolustuskykyä. Tämä ei pidä paikkaansa. Lisäksi on huomioitava, että jos otsonoitava raakavesi sisältää bromidia, muodostuu otsonoinnin yhteydessä mahdollisesti syöpää aiheuttavaa bromaattia⁶. Suomessa porakaivovedet sisältävät usein bromidia. Nieltynä pitkäaikaisesti käytetty otsonivesi voi siis lisätä syöpäriskiä.

Tilassa, jossa otsonoitua vettä tuotetaan, otsonipitoisuus voi ylittää sosiaali- ja terveysministeriön asettamat terveysperusteiset raja-arvot^7,8. Tämä tulee huomioida tiloissa, joissa otsonoitua vettä tuotetaan, muun muassa tehostamalla tilan ilmanvaihtoa.

Hengitettynä otsoni voi aiheuttaa esimerkiksi yskää, kurkun ärsytystä, hengitysvaikeuksia ja rintakipua. Toistuva altistuminen suurille otsonipitoisuuksille voi aiheuttaa astmaa, valtimon kovettumatautia ja lyhentää eliniän ennustetta⁹.

Lähivuosina otsonin käyttöä desinfiointiaineena alkaa koskea biosidivalmisteiden lupamenettely. Tällöin laitteistolla tuotetulle otsonille pitää hakea valmistelupaa Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta (Tukes)¹⁰ tai Euroopan kemikaalivirastolta. Lupaa varten hakijan on osoitettava, että laitteistolla tuotettu otsoni on turvallista ja tehokasta haetuissa käytöissä. Lupaa voi hakea joko laitteiston valmistaja tai markkinoija ja saatu lupa koskee ainoastaan sitä käyttötarkoitusta, jolle lupa on myönnetty.

Lisätietoa

1. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 528/2012 

2. CE-merkintä (Tukes)

3. Lääkinnälliset laitteet (Fimea) 

4. Tontti A (2015). Otsonoitu vesi ylläpitosiivouksessa. Jyväskylän ammattikorkeakoulu.

5. Weschler CJ (2006) Ozone’s Impact on Public Health: Contributions from Indoor Exposures to Ozone and Products of Ozone-Initiated Chemistry. Environmental Health Perspectives 114(10): 1489–1496.

6. Bromaatti (THL) 

7. STM (2020) HTP-ARVOT 2020 : Haitallisiksi tunnetut pitoisuudet. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:24.

8. Ruokolainen J. (2015) Otsoniveden käyttö siivouksessa. Itä-Suomen yliopisto.

9. Leppänen ym. (2017) Otsonointi sisäympäristössä. THL Työpaperi 12/2017.

10. Biosidivalmisteiden hyväksyminen (Tukes)

Sisäilman toksisuudella tarkoitetaan sisäilma-altisteiden kykyä aiheuttaa haittaa elävälle organismille. Se on monitahoinen yläkäsite, joka kattaa monilla eri toksisuuden mekanismeilla välittyviä haittavaikutuksia. Usein sisäilman toksisuus käsitetään virheellisesti vain bakteerien ja homeiden sekä niiden erittämien toksiinien aiheuttamaksi, vaikka taustalla voi olla lukuisia erilaisia sisä- ja ulkoilman kemiallisia, biologisia tai fysikaalisia tekijöitä. Altistumisen määrä lopulta ratkaisee sen, aiheutuuko terveysriskiä.

Lue lisää: Miten sisäilma vaikuttaa terveyteen?

Vaikka sisäilman toksisuuden mittaamiseen on saatavilla joitakin toksisuustestejä, viranomaiskäyttöön hyväksyttyä toksisuustestiä ei vielä ole olemassa. Vakuuttavaa tieteellistä näyttöä ei ole siitä, että missään toksisuustestissä havaittu toksisuus ennustaisi ihmisille aiheutuvia haittavaikutuksia tai terveyshaittaan liitettyä olosuhdetta, kuten kosteusvauriota. Jos epäilee kosteusvauriota, rakennukseen tulee tehdä kosteus- ja sisäilmatekninen selvitys, jonka avulla voidaan tunnistaa mahdolliset epäpuhtauslähteet ja puutteet.

Testien kehitys- ja validointityö on vielä alkuvaiheessa. Testikäytössä on mm. nisäkäs- ja bakteerisoluja, joista mitattava toksisuusvaste on yleensä solujen kuolema tai jonkin solutoiminnon muuttuminen. Näytemateriaaleina käytetään mm. laskeutunutta pölyä, laskeumamaljojen mikrobimassaa, rakennusmateriaaleja tai sisäilmasta tiivistettyä vettä.

Sisäilman toksisuudelle ei ole olemassa hyväksyttyjä raja-arvoja eikä virallista ohjeistusta, koska yhtäkään testiä ei vielä ole validoitu. Eri toksisuustestien tuloksena toksisuudelle annetaan yleensä arvio, joka vaihtelee välillä ’ei toksisuutta’–’voimakasta toksisuutta’. On kuitenkin huomattava, että tulos ’ei toksisuutta’ ei takaa sisäilman puhtautta, koska testit mittaavat vain yhdellä vaikutusmekanismilla ilmenevää toksisuutta ja sisäilma voi aiheuttaa haittaa myös muuten kuin toksisuuden kautta. Toisaalta testien tulokset voivat liioitella haittaa, jos tulosta ei suhteuteta tavanomaisista vertailurakennuksista kerättyjen näytteiden tuloksiin. Toksisuustestin tuloksesta ei voida päätellä toksisuuden aiheuttajaa tai tarvittavia korjaustoimenpiteitä rakennuksessa.

Sisäilman toksisuutta ei voi mitata suoraan, vaan sitä testataan välillisesti esimerkiksi tutkimalla sisäympäristöstä kerättyä pölyä tai sisäilmasta tiivistettyä vettä. Välillinen näyte ei kuitenkaan täysin vastaa koostumukseltaan ja pitoisuudeltaan sitä kokonaisuutta, jolle ihmiset sisäilman välityksellä altistuvat. Lisäksi testeihin kerättyjen näytteiden keräyspaikalla ja -ajalla on suuri vaikutus toksisuustestin tuloksiin.

Käytössä olevat menetelmät eivät mittaa sisäilmassa olevien epäpuhtauksien toksisuutta kerättyä ilmatilavuutta kohti, vaan toksisuutta pölyssä tai toksisuutta tiivistyneessä vesihöyryssä. Lyhytaikaisessa ilmanäytekeräyksessä hetkelliset päästöt esimerkiksi ulkoilmasta voivat vääristää tuloksia antaen virheellisesti väärän toksiseksi tulkitun tuloksen. Pölynäyte puolestaan voi olla pinnalle pitkän ajan kuluessa kertynyttä pölyä, jonka kerääntymisaikaa ei yleensä tiedetä. Siten yksittäinen näyte voidaan tulkita toksiseksi, vaikka positiivisen tuloksen aiheuttanut epäpuhtaus olisi esiintynyt sisäilmassa vain hetken vaikkapa muutama vuosi sitten, mutta ei enää.

Toksisuustestien tulosten tulkinnassa tarvitaan toksisuuden ja toksikologisten vaikutusmekanismien ymmärtämistä. Sisäilmaan liitetyt moninaiset oireet ilmenevät useilla eri toksisuuden ja muilla mekanismeilla, joita kaikkia ei mitenkään voida kattaa yhdellä toksisuustestillä. Testaajien tulisi ymmärtää testinsä soveltuvuusalueet ja rajoitukset, tuntea toksisuuteen vaikuttavia tekijöitä ja osata arvioida niiden merkitystä lopputulokseen. Tuloksen tulkinta vaatii asiantuntemusta ja tapauskohtausta arviointia, eikä siitä voi tehdä suoria johtopäätöksiä sisäilman haitallisuudesta ihmiselle.

Lue lisää:  Mahiout ym. (2019) Miksi sisäilman haitallisuutta ei voi arvioida toksisuustesteillä? Duodecim 135(8), 735–43.

Sisäilman toksisuustesteillä ei voi määrittää mitään yksittäistä tekijää, kuten toksiinien pitoisuuksia, eikä myöskään pelkästään kemikaalikuormaa. Testit mittaavat näytteen antamaa vastetta jossakin testisysteemissä, eikä tuloksesta pystytä päättelemään tai erittelemään vasteen aiheuttajaa. Tulokseen voivat vaikuttaa niin kemikaalit, mikrobit ja niiden erittämät toksiinit kuin myös monet tavalliset sisä- ja ulkoilman epäpuhtaudet.

Toksisuudella tarkoitetaan aineiden kykyä aiheuttaa haittaa elävälle organismille. Se on usein suhteellinen käsite – toksikologian isä Paracelcus esitti jo 1500-luvulla, että annos tekee myrkyn. Vesi voi olla toksista suurina määrinä juotuna ja toisaalta myrkyllisintä tunnetuinta ainetta, hermomyrkky botuliinitoksiinia, käytetään pieninä määrinä kosmetiikkateollisuudessa ja neurologisten sairauksien hoidossa.

Toksiinit ovat biologisten organismien, kuten eläinten, kasvien tai mikro-organismien, tuottamia myrkyllisiä aineita, joita syntyy eliöiden aineenvaihdunnassa. Suppeammassa mielessä niillä tarkoitetaan vain mikrobien tuottamia myrkkyjä. On huomattavaa, että osa niistä on vain lievästi toksisia ja silti niitäkin kutsutaan toksiineiksi.

Kreosootilla eli kreosoottiöljyllä on erityisesti rakennusalalla puhekielessä tyypillisesti viitattu erilaisiin mustiin rakennustuotteisiin ja kyllästettyyn puuhun, joilla on PAH-yhdisteille tyypillinen ratapölkkymäinen haju.

Kreosoottiöljy on öljymäinen, kellanruskea neste, jolla on pistävä ja hyvin tunnistettavissa oleva kyllästetyn ratapölkyn haju. Kreosoottiöljyllä kyllästetään teollisesti muun muassa ratapölkkyjä ja sähköpylväitä. Kreosoottiöljyä ja kivihiilipikeä saadaan kivihiilitervaa tislaamalla. Kivihiilitervaa taas syntyy sivutuotteena kivihiilen koksauksessa.

Kreosoottiöljy ja muut kivihiilitervapohjaiset tuotteet ovat satojen erilaisten yhdisteiden seoksia, jossa on mm. PAH-yhdisteitä eli polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä, fenoleita sekä heterosyklisiä happea, rikkiä ja typpeä sisältäviä yhdisteitä.

Ulkonäöltään ja käyttötarkoitukseltaan kivihiilitervapohjaisia tuotteita vastaavia rakennustuotteita on valmistettu myös maaöljyn tislauksessa muodostuvasta bitumista. Bitumi koostuu pääosin raskaista hiilivedyistä, ja kivihiilitervatuotteista poiketen siinä on tyypillisesti vain vähän PAH-yhdisteitä.

Lisätietoa

Airaksinen ym. Kivihiilitervatuotteet asuinrakennuksissa. Tutkimuksesta tiiviisti 29/2023. THL:n julkaisusarja.

Probiootti on WHO:n määritelmän mukaan elävä mikro-organismi, jonka käyttö sopivana annoksena antaa isännälleen tutkitun ja todennetun hyödyn.

Probioottisten siivoustuotteiden toiminta perustuu biofilmin muodostumiseen siivotulle pinnalle. Siten pyritään viemään elintilaa ei-toivotuilta mikrobeilta lisäämällä vaarattomien mikrobien määrää. Tutkimustieto on vielä puutteellista siitä, miten mikrobeja sisältävät siivoustuotteet vaikuttavat kodin mikrobistoon ja sen myötä mahdollisesti ihmisten mikrobialtistumiseen ja terveyteen. Todennäköisesti niistä ei kuitenkaan ole haittaa oikein käytettyinä.

Lue lisää:

• Caselli E. (2017) Hygiene: microbial strategies to reduce pathogens and drug resistance in clinical settings. Microbial Biotechnology 10(5), 1079-1083. (englanniksi).
• Velasquez ym. (2019) From one species to another: A review on the interaction between chemistry and microbiology in relation to cleaning in the built environment. Indoor Air 29(6), 880-894. (englanniksi).