Miten voin turvata rakennuksen käytön ja kuinka siivoan korjauksen jälkeen?

Rakennusten sisäilmaongelmien syiden korjaaminen ei ole aina mahdollista. Kyseessä voi olla suunnitteilla olevan korjauksen pitkä esivalmisteluaika tai tarvittavien väistötilojen puute. Näissä tilanteissa voidaan harkita rakennuksen käyttöä turvaavia toimenpiteitä.

Suunniteltujen kunnostustöiden toteuttamisen jälkeen korjattu tila tulee siivota ja irtaimisto mahdollisesti puhdistaa. Näillä toimilla pyritään mahdollistamaan hyvä sisäilman laatu sekä tilan normaali käyttö korjausten jälkeen.

Rakennuksen käyttöä voidaan turvata tilapäisesti

Käyttöä turvaavilla toimenpiteillä tarkoitetaan erilaisia ratkaisuja, joilla vähennetään tai torjutaan rakennuksen käyttäjien altistumista rakennusperäisille sisäilman laatua heikentäville tekijöille, ja siten mahdollistetaan rakennuksen turvallinen käyttö todetuista sisäilmaa heikentävistä tekijöistä huolimatta. Käyttöä turvaavat toimenpiteet ovat aina tilapäisiä ratkaisuja, joita käytetään odotusaikana esimerkiksi rakennuksen korjaukseen asti tai ennen korvaaviin tiloihin siirtymistä.

Käyttöä turvaavia toimenpiteitä ovat esimerkiksi ilmanvaihtoon liittyvät toimenpiteet, tilojen painesuhteiden säätö, tiivistykset, ilmanpuhdistimet, siivoustaajuuden nostaminen ja tilojen osittaiset käyttörajoitukset. Myös osittaisia korjaustoimenpiteitä voidaan pitää käyttöä turvaavina toimenpiteinä. Monissa tapauksissa kohteeseen toteutetaan useampia käyttöä turvaavia toimenpiteitä yhtäaikaisesti. Laadunvarmistus ja käytönaikainen seuranta ovat tärkeitä rakennuksissa, joissa toteutetaan käyttöä turvaavia toimenpiteitä.

Käytön turvaamisen on oltava suunnitelmallista ja toimenpiteille on määritettävä elinkaari, eli se, kuinka pitkä käyttöikä rakennukselle pyritään toimenpiteellä mahdollistamaan. Yleinen käyttöä turvaavien toimenpiteiden elinkaari on 1–5 vuotta, mutta usein työtavat ja materiaalit pyritään valitsemaan siten, että elinkaarta voidaan jatkaa jopa kymmenellä vuodella. Tämä johtuu esimerkiksi peruskorjaus- ja uudisrakentamishankkeiden pitkistä suunnittelu- ja esivalmisteluajoista. 

Ilmanvaihtoon liittyvät toimenpiteet 

Rakennuksen käyttöä voi turvata erilaisilla ilmanvaihdollisilla toimenpiteillä. Näitä voivat olla esimerkiksi ilmanvaihdon tehostaminen ja säätäminen, joilla pyritään korvaamaan likainen ilma puhtaalla tehokkaammin. Tuloilman sekoittumista oleskeluvyöhykkeelle voidaan lisäksi varmistaa oikealla suunnittelulla, esteettömyydellä tai käyttämällä alilämpöistä ilmaa tuloilmana. Epäpuhtauksien ja hajujen leviämistä vaurioituneista tiloista muihin tiloihin voidaan estää muun muassa välttämällä palautusilman käyttöä. Lisäksi erillisten, mahdollisesti tilakohtaisten ja siirrettävien, ilmanvaihtolaitteiden käyttö on mahdollista.

Ilmanvaihdollisilla toimenpiteillä voidaan pyrkiä ehkäisemään myös hallitsemattomia, alipaineesta johtuvia ilmavuotoja, sillä poistoilmamääriin nähden liian alhainen tuloilmamäärä aiheuttaa rakennukseen liiallisen alipaineen.

Ilmanvaihtoa säädettäessä sen vaikutukset esimerkiksi painesuhteisiin ja ilmanvaihdon toimivuuteen tulee selvittää. Tehostamisen vaikutukset myös lämpötilaolosuhteisiin ja vetoisuuteen on huomioitava.

Painesuhteiden säätö

Rakennuksen painesuhteiden säätämisellä pyritään estämään epäpuhtauksien leviäminen vaurioituneista tiloista tai rakenteista käytössä olevien tilojen sisäilmaan. Mikäli epäpuhtauksia kulkeutuu sisäilmaan rakenteista, voidaan rakennus ylipaineistaa. Jos epäpuhtaudet kulkeutuvat sisäilmaan vaurioituneista tiloista, kuten esimerkiksi kellarista, voidaan epäpuhtauksien leviäminen estää alipaineistamalla vaurioitunut tila.

Rakenteiden tiivistäminen ja kapselointi

Käyttöä turvaavana toimenpiteenä rakenteiden tiivistämisellä tai kapseloinnilla pyritään estämään hallitsemattomia ilmavirtauksia ja niiden mukana kulkeutuvien epäpuhtauksien pääsyä sisäilmaan. Tiivistyskorjauksen soveltuvuus kohteelle on tutkittava ja tiivistys suunniteltava huolellisesti. Tiivistämisen onnistuminen tulisi varmistaa merkkiainekokeilla ja ilmanvaihtojärjestelmä on säädettävä uudelleen korjauksen jälkeen muuttuneiden painesuhteiden takia. Rakenteiden tiivistämiskorjaus voi olla tilanteesta riippuen myös pysyvä korjaustoimenpide.

Ilmanpuhdistimet

Ilmanpuhdistimia voidaan käyttää tilapäisesti vähentämään sisäilman epäpuhtauksia käyttöä turvaavana toimenpiteenä esimerkiksi ennen korjausten alkua tai korjausten aikana viereisten tilojen suojaamiseksi. Ilmanpuhdistimien tarve on aina arvioitava tapauskohtaisesti, eikä niitä tule käyttää korjausten välttämiseksi tai korvaamaan puutteellista siivousta tai ilmanvaihtoa.

Puhdistimen tekniikasta ja toimintaperiaatteesta riippuen ilmasta voidaan poistaa kaasumaisia tai hiukkasmaisia epäpuhtauksia tai molempia. Käytettyjä tekniikoita ovat esimerkiksi mekaaninen suodatus, adsorptio, sähköinen suodatus, ionisointi, UV-säteily, fotokatalyyttinen oksidaatio ja plasmasuodatus.

Tilan käyttäjällä tulee olla riittävät tiedot ilmanpuhdistimen toiminnasta ja tarvittavista huoltotoimenpiteistä, kuten suodattimien vaihtovälistä. Puhdistinta valitessa tulee huomioida puhdistimen huollon tarve, puhtaan ilman tuotto CADR (Clean Air Delivery Rate), sopiva asettelu tilaan ja se, että puhdistin on suunniteltu poistamaan niitä epäpuhtauksia, joita tilassa on. Ilmanpuhdistimien käytön yhteydessä tilaan voi myös syntyä epäpuhtauksia, sillä tietyt tekniikat voivat tuottaa sivutuotteena haitallisia epäpuhtauksia, kuten otsonia, varattuja partikkeleja ja ultrapieniä hiukkasia. Laitteen valmistajan on tärkeä osoittaa luotettavan tahon tekemin mittauksin, että laitteen käytössä ei synny haitallisia määriä epäpuhtauksia. HEPA- ja aktiivihiilisuodattimia käytettäessä ei synny epäpuhtauksia.

Yleisimmät ilmanpuhdistustekniikat ja niiden toiminta
Ilmanpuhdistustekniikka Mihin perustuu? Mitä voidaan poistaa? Mitä sivutuotteita voi syntyä?
mekaaninen suodatus (esim. HEPA-suodatin) epäpuhtaudet jäävät kiinni suodattimeen hiukkasmaiset epäpuhtaudet kuten siitepöly, mikrobit ja pienhiukkaset ei synny sivutuotteita
adsorptio (esim. aktiivihiilisuodatin) epäpuhtaudet jäävät kiinni suodattimeen kaasumaiset epäpuhtaudet kuten VOC-yhdisteet ei synny sivutuotteita
sähköinen suodatus hiukkaset varataan sähköisesti ja kerätään vastakkaisesti varattuihin kennoihin hiukkasmaiset epäpuhtaudet kuten siitepöly, mikrobit ja pienhiukkaset varatut hiukkaset, otsoni ja ultrapienet hiukkaset
ionisointi hiukkaset varataan sähköisesti ja ne kiinnittyvät tilan pintoihin kuten seiniin ja lattioihin hiukkasmaiset epäpuhtaudet kuten siitepöly, mikrobit ja pienhiukkaset varatut hiukkaset, otsoni ja ultrapienet hiukkaset
UV-säteily säteily läpäisee mikrobin solukalvon ja muuttaa DNA:ta, estäen solun uusiutumisen, mikä johtaa solukuolemaan mikrobit otsoni
fotokatalyyttinen oksidaatio hydroksyyliradikaalit hajottavat epäpuhtauksia mikrobit ja kaasumaiset epäpuhtaudet kuten VOC-yhdisteet mm. formaldehydi ja asetaldehydi
plasmasuodatus hiukkasia sidotaan sähköisesti, menetelmässä tuotetaan myös UV-säteilyä mikä tuhoaa mikrobeja sekä vapaita radikaaleja ja hapettimia, jotka pilkkovat epäpuhtauksia mikrobit ja kaasumaiset epäpuhtaudet kuten VOC-yhdisteet mm. otsoni ja formaldehydi

Ilmanpuhdistimia käytetään runsaasti, mutta lisää tutkimusta niiden tehosta epäpuhtauksien poistossa ja mahdollisista terveysvaikutuksista tarvitaan. Lisätietoa ilmanpuhdistimista voi lukea mm. AVATER-hankkeen raportista.

Lue lisää: Avaimet terveelliseen ja turvalliseen rakennukseen (AVATER) - Yhteenvetoraportti

Korotettu siivoustaajuus

Siivoustaajuuden nostamisella pyritään poistamaan tilaan kertyviä epäpuhtauksia tehokkaammin ja sitä käytetään yleensä yhdessä muiden käyttöä turvaavien toimenpiteiden kanssa. Olennaista on siivota normaalia useammin, erityisiä siivousaineita tai erilaisia menetelmiä ei tarvita.

Tilojen osittaiset käyttörajoitukset 

Tilojen osittaisia käyttörajoituksia voidaan käyttää käyttöä turvaavana toimenpiteenä, jos sisäilmaongelma ei ulotu koko rakennukseen tai vaurioitunut tila voidaan eristää muista tiloista esimerkiksi alipaineistuksella epäpuhtauksien leviämisen estämiseksi. Väistötiloihin siirtyminen ei ole käyttöä turvaava toimenpide, mutta väistötilat on otettava käyttöön, jos rakennuksen sisäilmaa ei saada parannettua riittävästi muiden toimenpiteiden avulla.

Kosteus- ja mikrobivauriokorjauksen jälkeinen siivous 

Remontin jälkeinen siivous tulee ottaa huomioon jo ennen korjaustöiden aloittamista. Irtaimisto tulee mahdollisuuksien mukaan siirtää erilliseen tilaan puhdistamista varten tai suojata. Korjaustöiden aikana pölynhallintaa voidaan toteuttaa esimerkiksi tilojen osastoinnilla ja alipaineistuksella.

Kosteusvauriokorjausten jälkeen tilassa tehdään rakennussiivous sekä perusteellinen siivous. Rakennussiivouksen tarkoituksena on puhdistaa korjattu tila rakennustöiden jäljiltä poistamalla pöly, irtolika, tahrat ja jätteet. Perusteellinen siivous ajoitetaan vähintään kahdelle eri päivälle:

  • Ensimmäisenä päivänä tilan kaikki pinnat ja materiaalit imuroidaan HEPA-suodattimella varustetulla imurilla. 
  • Toisena päivänä kovat materiaalit pyyhitään nihkeillä mikrokuitupyyhkeillä. 

Perusteellisen siivouksen aikana on suositeltavaa käyttää vähintään FFP2-luokan hengityksensuojainta, suojakäsineitä ja erillisiä siivousvaatteita.

Irtaimiston puhdistamisen tarpeellisuus arvioidaan tapauskohtaisesti ottaen huomioon vaurion laajuus ja se, kuinka laajasti irtaimisto on pääsyt likaantumaan. Irtaimisto puhdistetaan ennen sen palauttamista korjattuun, siivottuun tilaan tai korjaustöiden aikana suojattuna ollut irtaimisto puhdistetaan korjatussa tilassa perusteellisen siivouksen yhteydessä. Irtaimisto suositellaan puhdistettavan erillisessä tilassa, jossa käytetään ikkunatuuletusta tai tarpeen mukaan alipaineistusta. Irtaimistoa voi puhdistaa myös ulkona.

Irtaimiston puhdistamisessa käytetään HEPA-suodattimella varustettua imuria ja yleispesuaine-vesi-liuoksessa esivalmisteltuja mikrokuitu- tai kertakäyttöpyyhkeitä. Imuroinnin ja nihkeäpyyhinnän lisäksi irtaimiston puhdistamisessa käytetään huolellista tuuletusta ja tekstiileille pesua mahdollisimman kuumassa, mielellään vähintään 60 °C lämpötilassa. Irtaimistoa puhdistaessa on suositeltavaa käyttää vähintään FFP2-luokan hengityksensuojainta, suojakäsineitä ja erillisiä siivousvaatteita.

Tarkempi ohjeistus siivoukseen ja irtaimiston puhdistamiseen: 
Ohje asuntojen kosteus- ja mikrobivauriokorjausten jälkeiseen siivoukseen ja irtaimiston puhdistamiseen

Ohjeen soveltaminen muiden remonttikohteiden siivouksessa 

Edellä esitettyä ohjeistusta voidaan soveltaa myös sellaisissa remontoitavissa asunnoissa, joissa ei ole kosteus- ja mikrobivauriota.  Kaikenlaisten asuntoremonttien aikana vapautuva rakennuspöly voi mahdollisesti aiheuttaa terveydellistä riskiä, jos se sisältää esimerkiksi lehtipuu- tai kvartsipölyä.

Kvartsipölyltä tulee suojautua käyttämällä suojakäsineiden ja suojavaatetuksen lisäksi FFP3-luokan hengityksensuojainta. Puupölyltä suojautumiseen suositellaan vaatetuksen ja käsineiden lisäksi FFP2-luokan hengityksensuojainta, jos siivottavana on vähäinen määrä pölyä. Isompia määriä siivotessa suositellaan FFP3-luokan hengityksensuojainta.

Jos tilassa on tehty asbestipurkutyö, on korjaustöiden jälkeinen asbestisiivous luvanvaraista ja vaatii erityistä suojautumista.

Jos tilan irtaimisto on ollut remontin ajan suojattu tai siirrettynä eri tilaan, ei irtaimiston puhdistusta yleensä tarvita.

Otsonin ja muiden biosidien käyttö siivouksessa ja sisäilmatilanteissa 

Desinfioivia biosidivalmisteita ei tule käyttää siivouksessa tai kunnostustöissä lukuun ottamatta yksittäisiä erityistilanteita. Biosideiksi lasketaan sekä desinfioivat puhdistusaineet että otsoni.  Biosidien käyttöä harkittaessa tulee huomioida seuraavat asiat:

  • Ennen biosidikäsittelyä vaurioitunut rakenne poistetaan mahdollisuuksien mukaan tai käsiteltävä pinta puhdistetaan mekaanisesti.   
  • Biosideja ei tule käyttää suoraan mikrobikasvustoon. 
  • Biosideina käytettävät tuotteet ovat erilaisia kemialliselta koostumukseltaan, teholtaan ja käyttötavoiltaan.
  • Tämänhetkinen tutkimustieto on hyvin suppeaa ja usean käytössä olevan biosidin teho mikrobeihin voidaan kyseenalaistaa. Lisäksi desinfiointiaineiden käyttö itsessään voi aiheuttaa esimerkiksi ärsytysoireita.

Otsonointia ei suositella bakteeri- tai sienikasvuston tuhoamiseen. Suuretkaan otsonipitoisuudet (100–1000 ppm) eivät pysty tuhoamaan kaikkia sieni- tai bakteeriorganismeja rakennusmateriaalien pinnalta tai sisältä. Lisäksi sekä otsoni itsessään, että otsonoinnin sivutuotteena mahdollisesti syntyvät yhdisteet voivat olla terveydelle haitallisia. Sosiaali- ja terveysministeriö on arvioinut otsonin voivan aiheuttavan haittaa työntekijöiden terveydelle 0,05 ppm pitoisuutta suuremmilla keskimääräisillä pitoisuuksilla (8 tunnin HTP-arvo).

Jos otsonointikäsittely päädytään tekemään hajuhaitan poistamiseksi, sen tulee suorittaa ammattilainen tarvittavat varotoimenpiteet huomioiden:

  • Otsonoitavan tilan on oltava tyhjä sekä tavaroista että ihmisistä ja eläimistä. Otsonin leviäminen muihin tiloihin on estettävä.
  • Ilmanvaihto on suljettava tai ilmanvaihtoventtiilit teipattava tiiviisti umpeen. Otsonin leviäminen myös ovi- ja ikkuna-aukkojen tai muiden ilmavuotoaukkojen kautta on estettävä teippaamalla ne tiiviisti.
  • Otsonoitava tila on merkittävä varoituskyltein, ja jos kyseessä on asunto, tulee taloyhtiölle ilmoittaa otsonoinnista.

Otsonointi haurastuttaa ja vaurioittaa erilaisia materiaaleja mm. muoveja ja nahkaa. Otsonointi ei myöskään sovellu huokoisten materiaalien hajunpoistoon, sillä ne sitovat itseensä otsonoinnissa syntyneitä uusia epäpuhtauksia, mikä voi aiheuttaa pitkäaikaista hajuhaittaa.

Otsonoinnin jälkeen suositellaan käyttämään 48 tunnin varoaikaa, jonka aikana tilaa tulee tuulettaa huolellisesti, jotta ilmassa olevat epäpuhtaudet poistuvat. Lisäksi varoajan jälkeen pinnoille mahdollisesti laskeutuneet epäpuhtaudet tulee puhdistaa pyyhkimällä pinnat nihkeillä mikrokuitupyyhkeillä.

Lue lisää:

Päivitetty: