Liikkumisen tuki

Tämän sivun sisältö

• Liikkumisen ensisijainen lähtökohta on esteetön ja toimiva julkinen joukkoliikenne
• Oikeus liikkumisen tukeen
• Mihin liikkumisen tukea myönnetään?
• Liikkumisen tuen toteuttamistavat
• Liikkumisen tuen määrä
• Liikkumisen tuen alueellinen laajuus

Liikkumisen tuki kuuluu hyvinvointialueen erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin. Tämä tarkoittaa, että vammaisella henkilöllä on subjektiivinen oikeus saada liikkumisen tukea, jos vammaispalvelulaissa määritellyt edellytykset palvelun saamiseksi täyttyvät. Hyvinvointialueen on tällöin järjestettävä palvelu määrärahoista riippumatta.

Liikkumisen ensisijainen lähtökohta on esteetön ja toimiva julkinen joukkoliikenne

Kaikille soveltuvan liikkumisen ensisijainen lähtökohta on järjestää liikkuminen esteettömän ja toimivan julkisen joukkoliikenteen avulla.
Sosiaalihuoltolaki 23 § (Finlex)

Vammaista henkilöä tuetaan ensisijaisesti käyttämään julkista joukkoliikennettä, johon kuuluu myös kutsu- ja palveluliikenne. 

Vammainen henkilö voi saada sosiaalihuoltolain perusteella myös julkisen liikenteen käytön ohjausta ja ohjattua harjoittelua, saattajapalvelua sekä ryhmäkuljetuksia, jotka ovat ensisijaisia suhteessa vammaispalvelulain mukaiseen liikkumisen tukeen. Lisäksi vammainen henkilö voi saada itsenäisen liikkumisen ja julkisella joukkoliikenteellä liikkumisen opetteluun vammaispalvelulain 7 §:n mukaista valmennusta.   
Sosiaalihuoltolaki 23 § (Finlex)

Julkisten joukkoliikennepalvelujen sopivuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon, onko tällaista liikennettä tosiasiallisesti vammaisen henkilön käytettävissä ja saavutettavissa sillä tavoin, että palvelun tarvitsijoiden tarpeet ja perusoikeudet tulevat turvattua. Julkinen joukkoliikenne ei välttämättä ole vammaiselle henkilölle soveltuva esimerkiksi keliolosuhteiden vuoksi. 

Liikkumisen tuella ei ole kuitenkaan tarkoitus korvata sellaisia julkisen joukkoliikenteen puutteita, jotka heikentävät yleisesti alueen asukkaiden liikkumismahdollisuuksia.

Oikeus liikkumisen tukeen

Vammaisella henkilöllä on oikeus saada tarvitsemansa kohtuullinen liikkumisen tuki silloin, kun:

• hänellä on toimintarajoitteensa vuoksi erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja
• hän ei pysty itsenäisesti käyttämään julkista joukkoliikennettä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia.

Vammaispalvelulaki 28 § (Finlex)

Kohtuullinen liikkumisen tuki

Hyvinvointialueella on velvollisuus järjestää kohtuullinen liikkumisen tuki. Kohtuullisuusarvioinnissa tulee ottaa huomioon esimerkiksi vammaisen henkilön yksilöllinen liikkumisen tarve, matkan pituus ja tarkoitus, matkojen määrä ja se, missä paikkakunnan tai alueen asukkaat tavanomaisesti asioivat ja liikkuvat. 

Kohtuullisuusarviointi tulee tehdä sekä vammaisen henkilön tuen tarpeen että kustannusten näkökulmasta.

Liikkumisen tuen kokonaisuus on määriteltävä vammaisen henkilön yksilöllisten tarpeiden mukaan, joten sen laajuuden tai kohtuullisuuden määrittely ei voi perustua ennalta asetettuihin yleisiin kilometri- tai eurorajoihin.  

Vanhan vammaispalvelulain mukainen oikeuskäytäntö ja kohtuullisuuden arviointi

Vanhassa vammaispalvelulaissa (380/1987) subjektiivinen oikeus oli rajattu koskemaan kohtuullisia kuljetuspalveluita, joten siihen perustuvaa oikeuskäytäntöä voi hyödyntää ohjeellisesti.  
Kuljetuspalvelut (Oikeuskäytäntö-osio)

Kohtuuttoman suuret vaikeudet

Kohtuuttoman suuria vaikeuksia käyttää itsenäisesti julkista joukkoliikennettä voivat aiheuttaa esimerkiksi: 

• vaikeudet liikennevälineeseen mentäessä ja siitä poistuttaessa
• erittäin huonokuntoinen tie tai 
• haasteet liikenteen odottamattomissa tilanteissa, kuten äkkijarrutuksissa. 

Nämä tilanteet voivat aiheuttaa turvattomuutta ja tapaturma-alttiutta erityisesti, jos vammaisella henkilöllä on vaikeuksia ylläpitää tasapainoa tai hän ei pysty pitämään kiinni. Liikkumisen apuvälinettä käyttävän vammaisen henkilön mahdollisuus käyttää julkista joukkoliikennettä voi olla rajallinen myös sen vuoksi, että henkilö tarvitsee asianmukaisen avun liikennevälineeseen siirtymisessä sekä siitä poistuttaessa.

Liikkumisen tuen tarve voi johtua erilaisista toimintarajoitteista

Liikkumisen tuen tarve voi johtua

• fyysisestä 
• kognitiivisesta, 
• psyykkisestä, 
• sosiaalisesta tai 
• aisteihin liittyvästä toimintarajoitteesta. 

Kognitiivinen toimintarajoite voi ilmetä esimerkiksi niin, että henkilö ei kykene hahmottamaan ympäristöään, ei löydä oikeaa pysäkkiä tai osaa kävellä asemalle, nousta oikeaan bussiin tai jäädä pois oikealla pysäkillä taikka kävellä pysäkiltä määränpäähän. Psyykkisissä, kuten muissakin sairauksissa, edellytyksenä on pitkäaikainen tai pysyvä toimintarajoite, joka aiheuttaa kohtuuttoman suuria vaikeuksia käyttää julkista joukkoliikennettä itsenäisesti. Esimerkiksi vaikea-asteinen paniikkihäiriö tai pelkotila saattaa oikeuttaa liikkumisen tuen saamiseen, mutta lieväasteinen ei. 

Liikkumisen tukea on mahdollista saada, vaikka vammainen henkilö tarvitsisi toisen henkilön apua aina kodin ulkopuolella liikkuessaan. Toisaalta, jos vammainen henkilö kykenee esimerkiksi henkilökohtaisen avun avulla käyttämään julkisia joukkoliikennevälineitä, hänellä ei välttämättä ole avustajan kanssa matkustaessaan oikeutta taksimatkaan. Matkaan käytettävä mahdollisesti pidempi aika pitää kuitenkin ottaa huomioon avustajan tuntitarvetta arvioitaessa.

Liikkumisen tuen tarpeen arviointi ja koematkat

Liikkumisen tuen tarvetta arvioitaessa tulee ottaa huomioon henkilön liikkumisen tarve, hänen käytettävissään olevat liikkumista tukevat muut palvelut sekä toimintaympäristön esteettömyys eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina. Lisäksi on otettava huomioon se, että henkilön toimintakyky voi olla erilainen hänelle tutussa ja vieraassa ympäristössä. Samoin liikkumisen tuen toteuttamistapaa, määrää ja alueellista laajuutta arvioitaessa on otettava huomioon vammaisen henkilön asiakassuunnitelmaan kirjattu liikkumisen tuen tarve, muut käytettävissä olevat palvelut ja toimintaympäristön esteettömyys. Lasten ja nuorten yksilöllisen liikkumisen tuen tarpeen arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota myös lapsen tai nuoren ikään ja kehitysvaiheeseen.

Henkilön kyky ja tosiasiallinen mahdollisuus käyttää itsenäisesti julkista joukkoliikennettä arvioidaan yksilöllisesti esimerkiksi koematkoja tekemällä tai muulla yksilölliseen arviointiin soveltuvalla tavalla. Arvioinnissa on huomioitava henkilön fyysiset, psyykkiset, kognitiiviset, sosiaaliset ja aisteihin liittyvät toimintarajoitteet sekä toimintaympäristö ja muut olosuhteet. 

Koematkan aikana fysioterapeutti tai muu soveltuva ammattihenkilö matkustaa asiakkaan kanssa yhdessä joukkoliikennevälineellä.  Matka aloitetaan kotoa ja päätetään kotiin. Tarkoituksena on arvioida, minkälaisia vaikeuksia matkan aikana ilmenee ja ovatko ne niin suuria, että joukkoliikenteen käyttäminen itsenäisesti olisi asiakkaalle kohtuuttoman vaikeaa. 

Mihin liikkumisen tukea myönnetään?

Liikkumisen tukea on järjestettävä: 

• työ- ja opiskelumatkoihin 
• vanhan, edelleen osittain voimassaolevan sosiaalihuoltolain (710/1982) 27 d ja e § mukaisen työllistymistä tukevan toiminnan ja työtoiminnan matkoihin sekä 
• muun tavanomaisen elämän matkoihin. 

Vammaispalvelulaissa tarkoitettuja muita tavanomaisen elämän matkoja, joihin liikkumisen tukea myönnetään, ovat esimerkiksi asioimiseen, harrastuksiin, sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen liittyvät matkat.

Kehitysvammaisten henkilöiden työtoiminnan matkoista säädetään vammaispalvelulain (675/2023) 27 §:ssä. Näistä matkoista ei tehdä liikkumisen tuen päätöstä. 
Lue lisää: Työllistymistä tukeva toiminta ja työtoiminta

Liikkumisen tukea on lisäksi järjestettävä tarvittaessa: 

• valmennuksen
• erityisen osallisuuden tuen
• tuetun päätöksenteon
• vaativan moniammatillisen tuen ja 
• lyhytaikaisen huolenpidon matkoihin.  

Näitä edellä mainittuja palveluja voidaan järjestää myös henkilön kotona, jolloin ei ole aina tarpeen liikkua kotoa muualle.

Jos valmennukseen tai muuhun palveluun kuuluu osana palvelun sisältöä liikkumista julkisilla liikennevälineillä tai muuta liikkumista, tällaisen liikkumisen katsotaan sisältyvän palveluun, eikä siihen myönnetä erikseen liikkumisen tukea. Liikkumisen tukena ei myöskään järjestetä terveydenhuoltoon liittyviä tai muita matkoja, joiden kustannuksiin henkilö saa korvausta muun lain nojalla. Tällaisia matkoja ovat myös kuntoutukseen, esimerkiksi terapioihin, liittyvät matkat.  

Vammaispalvelulaki 28§ (Finlex)

Liikkumisen tukea on mahdollista järjestää vain osalle matkaa, jos vammainen henkilö pystyy käyttämään itsenäisesti julkista joukkoliikennettä muun osan matkaa. Tämä voi olla tarkoituksenmukaista erityisesti pitkillä matkoilla. Tällöin tulee kuitenkin varmistaa, että siirtymät liikennevälineestä toiseen onnistuvat aiheuttamatta kohtuutonta haittaa vammaiselle henkilölle.

Työ- ja opiskelumatkat

Liikkumisen tukea on järjestettävä vammaiselle henkilölle siten, että hänellä on mahdollisuus suorittaa välttämättömät työhön ja opiskeluun liittyvät matkat. 

Työllä tarkoitetaan työ- tai virkasuhteisen työn lisäksi yritystoimintaa. Työn ei tarvitse turvata henkilön toimeentuloa kokonaisuudessaan, vaan se voi olla myös osa-aikaista. Olennaista on, että vammainen henkilö tekee työtä tai harjoittaa yritystoimintaa säännöllisesti. Työmatkoihin ei ole kuitenkaan oikeutta silloin, kun matkat liittyvät harrastusluonteiseen toimintaan.

Työmatkalla tarkoitetaan matkustamista kotoa työn suorittamispaikkaan ja takaisin. Matkan alku- tai päätepiste voi olla muukin kuin koti tai tavanomainen työn suorittamispaikka, ellei se aiheuta kohtuutonta pidennystä matkaan. Työmatkan päätteeksi voi esimerkiksi jäädä suoraan asioille. 

Liikkumisen tukena ei korvata työtehtäviin liittyviä, työpäivän aikana tehtäviä matkoja. Koska nämä matkat ovat työnantajan määrättävissä, työnantajan tulee korvata niistä aiheutuvat kustannukset. Myös yrittäjä vastaa yritystoiminnassa tehtävien matkojen kustannuksista itse.

Opiskelumatkat korvataan, jos matkat liittyvät opiskeluun, joka:

• johtaa tutkintoon tai ammattiin tai parantaa valmiuksia tällaiseen opiskeluun taikka
• parantaa henkilön mahdollisuuksia työllistyä esimerkiksi henkilön ammattitaitoa vahvistamalla. 

Opiskelulla tarkoitetaan esimerkiksi:

• perusopetuksen jälkeistä opiskelua, esimerkiksi lukiossa sekä ammattiin tähtäävässä opiskelussa ammattioppilaitoksissa
• opiskelua ammattikorkeakouluissa ja yliopistossa
• työelämän valmiuksia kehittävää koulutusta, ainakin pitkäkestoisempi työvoimapoliittinen koulutus 
• opiskeluun kuuluvaa harjoittelujaksoa
• opiskeluun kuuluvia pakollisia tutustumiskäyntejä ym.

Opiskelua on myös valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus. Opiskelumatkana ei sen sijaan korvata harrastusluonteiseen opiskeluun liittyvää matkaa, jonka ei voida arvioida parantavan henkilön mahdollisuuksia työllistyä. 

Liikkumisen tuki ja vammaishuippu-urheilu

Liikkumisen tuen tarvetta arvioitaessa urheilu voidaan tietyissä tilanteissa rinnastaa työntekoon. Hallituksen esityksessä vammaispalvelulaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 191/2022 vp) on tältä osin viitattu sekä Yhdenvertaisuusvaltuutetun 17.4.2019 antamaan kannanottoon, että korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun (KHO 2013:139). 

Yhdenvertaisuusvaltuutettu antoi kannanoton vammaisurheilijoiden yhdenvertaisuuden edistämisestä 17.4.2019. Kannanoton mukaan ainakin apurahaa saavien huippu-urheilijoiden kohdalla urheilu pitää rinnastaa työntekoon, kun arvioidaan kuljetuspalveluiden tarvetta.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu: Vammaisurheilijoiden yhdenvertaisuutta on edistettävä 

KHO on antanut vuosikirjaratkaisun (KHO 2013:139) huippu-urheiluun ja kuljetuspalveluun liittyen. Sen mukaan apurahaa saavan paralympiatasolla kilpailevan henkilön päivittäiset valmentautumis- ja harjoittelumatkat ratsastustallille olivat hänelle sellaisia välttämättömiä työhön liittyviä matkoja, että hänellä oli oikeus saada niihin vammaispalvelulain mukaista kuljetuspalvelua.  Apurahan myöntämisen ehtona oli sitoutuminen pitkäjänteiseen ammattimaiseen valmentautumiseen.
KHO 2013:139 vuosikirjaratkaisu (Finlex)

Liikkumisen tuen toteuttamistavat

Liikkumisen tukea voidaan myöntää usealla eri toteuttamistavalla tai toteuttamistapojen yhdistelmällä. Päätökseen liikkumisen tuesta on kirjattava liikkumisen tuen toteuttamistapa. Liikkumisen tuki voidaan toteuttaa: 

• kuljetuspalveluna
• henkilökohtaisella avulla
• saattajan avulla
• antamalla taloudellisena tukena henkilön käyttöön auto tai muu hänelle soveltuva kulkuneuvo
• myöntämällä auton tai muun kulkuneuvon hankintaan taloudellista tukea tai
• muulla soveltuvalla tavalla.

Hyvinvointialueella on oltava laissa luetelluista toteuttamistavoista käytettävissä vähintään henkilökohtainen apu ja sen lisäksi kuljetuspalvelu ja tarvittaessa siihen liittyvä saattajan apu tai tuki.

Vammaispalvelulaki 29 § (Finlex)

Vammaisella henkilöllä on subjektiivinen oikeus liikkumisen tukeen, mutta ei sen tiettyyn toteuttamistapaan. Liikkumisen tukea ei esimerkiksi ole välttämätöntä järjestää taksimatkoina silloin, kun vammainen henkilö kykenee käyttämään julkista joukkoliikennettä henkilökohtaisen avun avulla. 

Valitessaan liikkumisen tuen toteuttamistapaa hyvinvointialue ei kuitenkaan voi rajoittaa vammaisen henkilön yksilöllistä oikeutta saada hänelle sopivia palveluja ja tukitoimia. Viranhaltijan on varmistuttava liikkumisen tukea järjestettäessä, että kyseessä olevan vammaisen henkilön yksilölliset tarpeet liikkumiseen toteutuvat ja että valitut toteuttamistavat soveltuvat yksittäiselle palveluun oikeutetulle henkilölle.

Liikkumisen tuki kuljetuspalveluna

Jos liikkumisen tuki toteutetaan kuljetuspalveluna, tulee myös kuljetuspalvelun käytännön toteuttamistavan vastata vammaisen henkilön yksilöllisiin tarpeisiin. Vammaisella henkilöllä ei kuitenkaan ole subjektiivista oikeutta tiettyyn toteuttamistapaan, kuten oikeuteen käyttää vakiotaksia. 

Vanhaa vammaispalvelulakia (380/1987) koskevassa oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että kuljetuspalveluiden järjestämistapa ei saa tosiasiallisesti estää henkilöä käyttämästä hänelle myönnettyä palvelua. 

Liikkumisen tuki henkilökohtaisen avun avulla 

Liikkumisen tuki voidaan toteuttaa myös henkilökohtaisen avun avulla. Tämä on mahdollista silloin, kun vammainen henkilö pystyy käyttämään julkista joukkoliikennettä avustajan avustamana tai liikkumaan muuten avustajan avustamana. Avustustuntien määrää arvioitaessa tulee ottaa huomioon liikkumiseen käytettävä aika. 

Henkilökohtainen apu liikkumisen tuen toteuttamistapana voi sopia erityisesti tilanteisiin, joissa vammaisella henkilöllä on henkilökohtainen avustaja käytettävissään esimerkiksi koko päivän tai työpäivän ajan taikka ympärivuorokautisesti.

Liikkumisen tuki saattajan avulla

Kolmantena liikkumisen tuen toteuttamistapana on palvelun toteuttaminen saattajan avulla. Saattaja voidaan myöntää myös erillisenä liikkumisen tuen toteuttamistapana eikä pelkästään kuljetuspalveluun liittyvänä palveluna. 

Auto tai muu kulkuneuvo vammaisen henkilön käyttöön

Hyvinvointialue voi antaa taloudellisena tukena vammaisen henkilön käyttöön auton tai muun kulkuneuvon tai myöntää niiden hankintaan taloudellista tukea. Tällöin edellytetään kuitenkin, että vammaisen henkilön liikkumisen tuen tarve on runsasta. Runsas liikkumisen tuen tarve voi johtua esimerkiksi työssä käymisestä tai opiskelusta.
Vammaispalvelulaki 29§ (Finlex)

Vanhaa vammaispalvelulakia (380/1987) koskevassa soveltamiskäytännössä on katsottu, että vammaisen lapsen perheen käyttöön voidaan antaa auto tai myöntää perheelle tukea auton hankintaan, jos auto on tarpeen lapsen ja hänen tarvitsemiensa apuvälineiden kuljettamista varten. Näin voidaan menetellä myös uutta vammaispalvelulakia sovellettaessa.

Auton tai muun kulkuneuvon myöntäminen vammaisen henkilön käyttöön tai niiden hankinnan tukeminen voi tuoda joustoa vammaisen henkilön tai vammaisen lapsen perheen liikkumiseen. Se voi tulla myös pidemmällä aikavälillä edullisemmaksi kuin yksittäisten matkojen korvaaminen. Vammaisten henkilöiden käyttöön annettavat autot tai muut kulkuneuvot voivat olla hyvinvointialueen omia tai hyvinvointialue voi hankkia niitä esimerkiksi leasing-sopimuksella.

Auton tai muun kulkuneuvon antamisesta vammaisen henkilön käyttöön, auton tai muun kulkuneuvon hankintaan myönnettävän tuen määrästä sekä vakiomalliseen autoon tai muuhun kulkuneuvoon tehtävien välttämättömien muutostöiden korvaamisesta säädetään vammaispalvelulain taloudellista tukea koskevassa 32 §:ssä. 
Taloudellinen tuki (linkki)

Liikkumisen tuki muulla kulkuneuvolla

Muuna kulkuneuvona voi tulla kyseeseen esimerkiksi moottorikelkka tai mönkijä. Muulla kulkuneuvolla ei kuitenkaan tarkoiteta sähköpyörätuolia, sähkömopoa tai muita lääkinnällisenä kuntoutuksena myönnettäviä apuvälineitä.

Liikkumisen tuki muulla tavalla

Liikkumisen tuki on mahdollista toteuttaa myös muulla soveltuvalla tavalla. Muu soveltuva tapa voi olla esimerkiksi digitaalinen sovellus tai etäopastus, jos henkilöllä on vaikeuksia hahmottaa ympäristöä, tunnistaa kelloa tai nousta oikeaan bussiin. 

Liikkumisen tuki voidaan toteuttaa myös eri toteuttamistapoja yhdistelemällä

Liikkumisen tuki voidaan toteuttaa myös eri toteuttamistapoja yhdistelemällä. Vammainen henkilö voi pystyä käyttämään esimerkiksi henkilökohtaisen avustajan kanssa julkista joukkoliikennettä osan matkasta, jolloin muu osa matkasta on mahdollista toteuttaa esimerkiksi kuljetuspalveluna. Toteuttamistavan valinnassa on tällöin kiinnitettävä huomiota vammaispalvelulain 1 luvun säännöksiin koskien päätöksentekoa ja palveluiden toteuttamista. Toteuttamistavan valinnassa tulee vanhaa vammaispalvelulakia (380/1987) koskevan oikeuskäytännön mukaisesti lisäksi ottaa huomioon, että toteuttamistapa ei saa estää tai kaventaa subjektiivista oikeutta liikkumisen tukeen.

Matkojen yhdistely

Kuljetuspalvelumatkoja voidaan yhdistellä toteutettavaksi samalla kulkuvälineellä, jollei siitä aiheudu matkustusajan kohtuutonta pitenemistä tai muuta kohtuutonta haittaa vammaiselle henkilölle. Kohtuuttoman haitan arvioinnissa on otettava huomioon henkilön toimintakykyyn tai terveyteen vaikuttavat seikat sekä matkan tarkoitus. Henkilön toimintarajoitteesta johtuva avun tarve sekä esimerkiksi matkan aikana tarvittava toisen henkilön antama apu voivat myös olla este matkojen yhdistelylle. Lisäksi matkan pitkä kesto voi joissakin tilanteissa aiheuttaa henkilölle kohtuutonta rasitusta. Työssä käynti ja opiskelu edellyttävät täsmällisyyttä ja usein liikkumista ruuhka-aikoina, joten erityisesti näissä matkoissa matkustusaika ei saisi kohtuuttomasti pidentyä eikä yhdistelystä saisi aiheutua muuten kohtuutonta haittaa.

Liikkumisen tuen määrä

Vammaisella henkilöllä on oikeus saada liikkumisen tukea välttämättä tarvitsemansa määrä silloin, kun matkat liittyvät:

• työssäkäyntiin ja opiskeluun 
• sosiaalihuoltolain (710/1982) 27 d ja e §:n mukaiseen työllistymistä tukevaan toimintaan ja työtoimintaan
• valmennukseen
• erityiseen osallisuuden tukeen
• tuettuun päätöksentekoon
• vaativaan moniammatilliseen tukeen tai 
• lyhytaikaiseen huolenpitoon.

Muun tavanomaisen elämän matkoihin liikkumisen tukea on järjestettävä vähintään 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa, ellei henkilö hae tätä pienempää määrää matkoja. Sen sijaan hyvinvointialueella voi olla tapauskohtaisesti velvollisuus myöntää vammaiselle henkilölle enemmän kuin 18 matkaa kuukaudessa. Lisämatkojen tarve muuhun tavanomaiseen elämään tulee harkita vammaisen henkilön yksilöllisen liikkumisen tarpeen mukaan siten, että otetaan huomioon yhdenvertaisuus ja osallisuus sekä liikkumisen tuen kohtuullisuus. Liikkumisen tuen määrä on kirjattava sitä koskevaan päätökseen.

Vammaispalvelulaki 28 & 30§ (Finlex)

Matkojen määrä, jos vammaiselle henkilölle on annettu käyttöön auto tai autonhankinnan tukea

Matkojen määrää arvioidaan kuitenkin eri tavoin, jos hyvinvointialue on antanut taloudellisena tukena vammaisen henkilön käyttöön auton tai muun kulkuneuvon taikka myöntänyt taloudellista tukea niiden hankintaan. Tällöin vammaisella henkilöllä on oikeus saada muuta liikkumisen tukea vähintään 24 yhdensuuntaista matkaa vuodessa, ellei vammainen henkilö hae tätä pienempää määrää matkoja. 

Myönnettävän muun liikkumisen tuen tarkoituksena on turvata vammaisen henkilön osallistumismahdollisuudet myös muun muassa silloin, kun auto on korjattavana tai keliolosuhteet estävät auton käytön. Matkoja on mahdollista käyttää kaikkiin vammaispalvelulaissa mainittuihin toimintoihin, joihin liikkumisen tukea voi saada.  Vähimmäismäärää pienemmän matkamäärän ja lisämatkojen myöntämistä tulisi arvioida samalla tavalla kuin tavanomaiseen elämään kuuluvaan toimintaan liittyvien matkojen osalta.

Vammaispalvelulaki 30  § (Finlex)

Oikeus kohtuulliseen pysähdykseen yhdensuuntaisen matkan aikana

Vammaisella henkilöllä on oikeus tehdä yhdensuuntaisen matkan aikana kohtuullinen pysähdys tai poikkeama asiointia varten. Tällainen kohtuullinen pysähdys tai poikkeama yhdensuuntaisen matkan varrella voi olla esimerkiksi lapsen päiväkotiin vieminen tai sieltä hakeminen. 

Kohtuullisuuden arvioinnissa tulee ottaa huomioon vammaisen henkilön yksilölliset tarpeet, pysähdyksen tai poikkeaman kesto ja tarkoitus sekä pysähdyksestä tai poikkeamasta aiheutuvien kustannusten määrä. Jos matkan päämäärä kuitenkin on asiointi, tällöin asiointia ei pidetä säännöksessä tarkoitettuna pysähdyksenä tai poikkeamana. Säännöksen ei ole tarkoitus johtaa tilanteeseen, jossa henkilö tekisi matkan kotoa asiointipaikkaan ja takaisin kotiin käyttämättä tähän kahta matkaa.

Vammaispalvelulaki 30 § (Finlex)

Matkabudjetti

Hyvinvointialue voi vammaisen henkilön hakemuksesta toteuttaa liikkumisen tuen siten, että sen määrä perustuu matkojen määrän sijaan euromäärään tai kilometri- ja euromäärään. Euromäärään sekä kilometri- ja euromäärään perustuvia matkoja voi tehdä koko maan alueella. Tyypillisiä euro- tai kilometrimäärään perustuvia matkoja voivat olla esimerkiksi pidemmät matkat kauempana asuvien sukulaisten luo sekä loma-ajan matkat.

Matkabudjetista on tehtävä asiakkaalle muutoksenhakukelpoinen päätös.

Euromäärää tai kilometri- ja euromäärää määriteltäessä on otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon vammaisen henkilön aiemmin liikkumiseen käyttämä kilometrimäärä tai euromäärä ja se, miten tämä määrä vastaa vammaisen henkilön tarpeisiin. Tärkeää on, ettei päätös matkabudjetin määrästä perustu vain vammaisen henkilön aiempaan liikkumiseen, jos se ei enää vastaa vammaisen henkilön tarpeita.

Hyvinvointialueella on velvollisuus huolehtia siitä, että vammaisen henkilön oikeus liikkumisen tukeen toteutuu riippumatta sen toteuttamistavasta. Vammaisella henkilöllä on hakemuksesta oikeus siirtyä matkojen määrään perustuvaan liikkumisen tukeen.

Vammaispalvelulaki 30 § (Finlex)

Vammaispalvelulaki 31 § (Finlex)

Matkojen jaksottaminen

Liikkumisen tuen määrä voidaan myös vammaisen henkilön hakemuksesta jaksottaa pidemmälle, enintään vuoden mittaiselle aikavälille palvelun joustavuuden lisäämiseksi. Liikkumisen tuen jaksottamisesta on tehtävä asiakkaalle muutoksenhakukelpoinen päätös. 

Kun hyvinvointialueella tehdään liikkumisen tuen jaksottamista koskeva päätös, hyvinvointialueen on otettava huomioon vammaisen henkilön edellytykset seurata matkojen käyttöä, jotta oikeus liikkumisen tukeen ei vaarannu. Matkojen käyttöä olisi hyvä voida seurata reaaliaikaisesti tai ainakin lähes reaaliaikaisesti, jotta niiden käytön suunnittelu ja seuranta olisi mahdollisimman helppoa.

Vammaispalvelulaki 30 § (Finlex)

Liikkumisen tuen alueellinen laajuus

Liikkumisen tuen alueellinen laajuus on kirjattava sitä koskevaan päätökseen. 

Liikkumisen tuen alueellisella laajuudella tarkoitetaan sitä maantieteellistä aluetta, jonka sisällä vammaisella henkilöllä on oikeus käyttää liikkumisen tuen palvelua. Alueellista laajuutta arvioitaessa tulee huomioida palvelun kohtuullisuus niin vammaisen henkilön liikkumisen tuen tarpeen kuin palvelusta aiheutuvien kustannustenkin näkökulmasta. 

Alueellinen laajuus matkabudjetissa

Euromäärään sekä kilometri- ja euromäärään perustuvia matkoja voi tehdä koko maan alueella. 
Vammaispalvelulaki 31 § (Finlex)

Liikkumisen tuen laajuuden tai kohtuullisuuden määrittely ei voi perustua ennalta asetettuihin yleisiin kilometri- tai eurorajoihin, koska liikkumisen tuen kokonaisuus on määriteltävä vammaisen henkilön yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tarkoituksena on, että yhdessä vammaisen henkilön kanssa suunnittelemalla liikkumisen tuen kokonaisuudesta on mahdollista saada kohtuullinen sekä vammaisen henkilön että liikkumisen tuesta aiheutuvien kustannusten kannalta.

Työ- ja opiskelumatkat

Vammaispalvelulaissa työ- ja opiskelumatkoille ei ole määritelty kuntarajoihin perustuvaa aluetta, vaan laajuus arvioidaan tapauskohtaisesti. Arvioinnissa on otettava huomioon vammaisen henkilön yhdenvertainen oikeus työntekoon ja opiskeluun sekä vammaisen henkilön yksilöllinen liikkumisen tuen tarve. 

Vammaispalvelulaki 31 § (Finlex)

Muut kuin työ- ja opiskelumatkat

Muita matkoja kuin työ- ja opiskelumatkoja voi tehdä oman asuinkunnan alueella, oman asuinkunnan ja toiminnallisten lähikuntien välillä sekä oman asuinkunnan ja oman elämän kannalta merkittävien kuntien välillä. 

Toiminnallinen lähikunta

Toiminnallisella lähikunnalla tarkoitetaan lähintä mahdollista kuntaa, josta vammaisen henkilön tarvitsema palvelu on saatavissa. Toiminnallisen lähikunnan määrittelyyn vaikuttaa se, kuinka ihmiset yleensä alueella liikkuvat ja missä he asioivat sekä se, kuinka erilaisia palveluita on saatavissa. 

Oman elämän kannalta merkittävä kunta

Oman elämän kannalta merkittävällä kunnalla tarkoitetaan kuntaa, jossa vammaisella henkilöllä on tarve käydä toistuvasti perhe- tai ystävyyssuhteen, vapaa-ajan asunnon tai muun vastaavan syyn vuoksi. Silloin, kun on kyse vammaisen henkilön elämän kannalta merkittävään kuntaan tehtävästä matkasta, matkan pituus voidaan huomioida myönnettävien matkojen määrässä. Tällöin voidaan myös edellyttää, että vammainen henkilö käyttää osaan matkaa esteetöntä julkista joukkoliikennettä.

Erityisestä syystä tehtävä matka

Erityisestä syystä kertaluonteisia muita kuin työ- ja opiskelumatkoja voi tehdä myös muiden kuntien alueelle. Näistä matkoista tehdään erillinen päätös. Tällaisena matkana voisi tulla kyseeseen esimerkiksi Suomeen suuntautuva lomamatka.

Vammaispalvelulaki 31 § (Finlex)

Lähteet

Vammaispalvelulaki 675/2023 (Finlex)
Hallituksen esitys HE 191/2022 vp Hallituksen esitys eduskunnalle vammaispalvelulaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi (Eduskunta)
Valiokunnan mietintö STVM 52/2022 vp (Eduskunta)