Erityishuolto-ohjelma ja palvelusuunnitelma

Tämän sivun sisältö

Palvelusuunnitelma ja erityishuolto-ohjelma
Vammaispalvelulaki on ensisijainen suhteessa kehitysvammalakiin
Yksilöllinen erityishuolto-ohjelma
Kehitysvammaisuuden huomioiminen sosiaalityössä

Palvelusuunnitelma ja erityishuolto-ohjelma

Palvelusuunnitelma on kokonaisesitys siitä avun, tuen ja palvelujen yhdistelmästä, mitä henkilö tarvitsee voidakseen elää mahdollisimman yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä.
Asiakassuunnitelma ja palvelusuunnitelma

Erityishuollon tarpeessa olevalle henkilölle tehdään palvelusuunnitelman lisäksi erityishuolto-ohjelma. Erityishuolto-ohjelma on erillinen päätösasiakirja. Se ei ole suunnitelma vaan päätös.

Vammaispalvelulaki on ensisijainen suhteessa kehitysvammalakiin

Kehitysvammaisten henkilöiden tarvitsemat erityispalvelut järjestetään ensisijaisesti vammaispalvelulain nojalla silloin, kun ne ovat riittäviä ja sopivia sekä kehitysvammaisen henkilön edun mukaisia. Vammaispalvelulaki on siis lähtökohtaisesti ensisijainen kehitysvammalakiin nähden.
Vammaispalvelulaki 4 § (Finlex)

Sosiaalihuoltolaki on ensisijainen suhteessa vammaispalvelulakiin.
Lue lisää Vammaispalvelujen käsikirjasta: Yleislaki ja erityislaki

Palveluja on järjestettävä kehitysvammalain nojalla, jos sosiaalihuoltolain tai vammaispalvelulain mukaiset palvelut ja tukitoimet eivät ole asiakkaalle riittäviä tai sopivia.

Kehitysvammalaki ei sinänsä rajaa mitään palvelumuotoa pois eikä toisaalta sido olemassa olevien kehitysvammapalvelujen käyttöön. Henkilön yksilöllinen avun ja tuen tarve ratkaisee erityishuoltona annettavan palvelun sisällön.

Joissakin tapauksissa palvelujen antaminen erityishuoltona vaikuttaa asiakasmaksuihin, ts. erityishuollon palvelut ovat asiakkaalle pääsääntöisesti maksuttomia, ylläpitomaksua lukuun ottamatta. Asiakaslain 8 § velvoittaa tällaisissa tapauksissa toimimaan ensisijaisesti asiakkaan edun mukaisesti. Myös sosiaalihuoltolaki edellyttää, että sovelletaan niitä säännöksiä, jotka parhaiten toteuttavat asiakkaan etua.
Asiakaslaki 8 § (Finlex)
Sosiaalihuoltolaki 2 § (Finlex)

Kehitysvammalain soveltaminen ei edellytä kehitysvammadiagnoosia

Kehitysvammalain soveltaminen ei edellytä kehitysvammadiagnoosia. Riittää, että henkilön kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt ja että tämä johtuu synnynnäisestä tai kehitysiässä saadusta sairaudesta tai vammasta. Jotta kehitysvammaisuudesta voidaan puhua, vammaisuuden tulee ilmetä lapsuudessa tai viimeistään nuoruudessa ennen 18 vuoden ikää.
Kehitysvammalaki 1 § (Finlex)
Lisätietoa kehitysvammaisuuden lääketieteellisestä näkökulmasta (verneri.net)

Yksilöllinen erityishuolto-ohjelma

Erityishuolto-ohjelma on kehitysvammalain mukaisesti hyväksytty muutoksenhakukelpoinen päätös.

Yksilöllinen erityishuolto-ohjelma on laadittava jokaiselle hyvinvointialueella asuvalle erityishuollon tarpeessa olevalle henkilölle.

Erityishuolto-ohjelma antaa oikeussuojaa yksittäiselle kehitysvammaiselle henkilölle. Siihen tulee kirjata kaikki ne palvelut, joita henkilölle myönnetään kehitysvammalain perusteella riippumatta siitä milloin, missä ja kuka palvelut todellisuudessa järjestää.

Erityishuolto-ohjelma on mahdollisuuksien mukaan laadittava yhteistyössä:

henkilön itsensä ja hänen laillisen edustajansa tai
sosiaalihuollon asiakaslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa henkilön laillisen edustajan taikka
hänen palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuvan omaisensa tai muun läheisensä sekä
vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmän kanssa.

Sosiaalihuollon asiakaslaki 9 § (Finlex)

Ohjelmaa on tarpeen mukaan tarkistettava.

Kehitysvammalaki 34–36 § (Finlex)

Hyvinvointialueilla toimii kaksi eri vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmää

Hyvinvointialueella toimii kaksi eri vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmää:

Päätöksiä tekevä vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmä, joka tekee erityishuoltoa koskevia päätöksiä. Päätöksiä tekevän vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmän jäseninä pitää olla vähintään kolme hyvinvointialueen viranhaltijaa. Asiantuntijaryhmässä tulee olla edustettuna lääketieteen, psykologian ja sosiaalityön asiantuntemus.
Vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmä, joka tekee tutkimuksia ja antaa lausuntoja sekä on asiakkaan tukena käytännön työskentelyssä.

On tärkeää, että näissä asiantuntijaryhmissä ei ole samoja henkilöitä.

Kehitysvammalaki 23 § (Finlex)

Erityishuolto-ohjelman hyväksyminen

Erityishuoltoon pyrkimistä koskeva aloite tulee tehdä hyvinvointialueelle.

Erityishuollon antamisesta ja lopettamisesta päättää päätöksiä tekevä vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmä.

Kehitysvammalaki 31 § (Finlex)

Erityishuollon yksilölliseksi toteuttamiseksi päätöksiä tekevän vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmän tai sen määräämissä rajoissa toimintayksikön vastaavan johtajan tulee hyväksyä erityishuolto-ohjelma jokaista erityishuollon tarpeessa olevaa henkilöä varten.
Kehitysvammalaki 34 § (Finlex)

Kehitysvammaisuuden huomioiminen sosiaalityössä

Kehitysvammaisuudesta itsestään aiheutuu erityisiä tuen ja palveluiden tarpeita, jotka pitää ottaa huomioon palvelujen toteuttamisen lisäksi itse palvelusuunnitteluprosessissa.

Kehitysvammaisella henkilöllä on usein vaikeuksia ymmärtää, kun puhutaan pelkästään käsitteellisesti, abstraktia puhekieltä käyttäen. Monet viranomaisten työkäytännöt saattavatkin turhaan rajoittaa kehitysvammaisen henkilön toimintakykyä.

Palvelusuunnitelmaprosessissa pitää edetä asiakkaan tahdissa. Yhdellä keskustelukerralla on varminta käsitellä vain yhtä teemaa. Toisen teeman mukaan ottaminen voi käydä kehitysvammaiselle henkilölle vaikeaksi.

Kehitysvammaisella ihmisellä voi olla monipuolisia voimavaroja valintojen ja päätösten tekemiseen. Hän on usein vahvimmillaan omassa ympäristössään ja silloin, kun hän voi konkreettisesti ja toiminnallisesti ilmaista itselleen merkityksellisiä asioita, tahtoa, tarpeita tai tavoitteita. Usein työskentelyyn täytyy ottaa mukaan myös avustavia henkilöitä (palvelujen käyttäjän avustaja tai tukihenkilö, puhevammaisten tulkki, läheiset, lähityöntekijä ym).

Tarvittaessa on käytettävä puhetta tukevia tai korvaavia kommunikointikeinoja. Jos työntekijä ei itse hallitse näiden käyttöä riittävästi, voi puhevammaisten tulkki helpottaa tilannetta.

Lue lisää Vammaispalvelujen käsikirjasta:

Palvelusuunnitelman tekeminen pelkästään asiakkaan omaisen tai läheisen kanssa tulee kyseeseen vain hyvin harvoin ja ainoastaan silloin, kun muuta vaihtoehtoa ei ole.

Lue lisää:

Palvelusuunnitteluprosessi vaatii aikaa ja luottamuksen rakentamista

Palvelutarpeiden selvittäminen ja palvelusuunnitelman työstäminen täytyy nähdä yhteistyöprojektina, johon on varattava riittävästi aikaa ja tapaamiskertoja. Yksi tapaamiskerta asiakkaan kanssa ei yleensä riitä palvelusuunnitelman laatimiseen.

Kehitysvammaisen henkilön kanssa työskentely edellyttää aina luottamuksellisen yhteistyösuhteen rakentamista. Tässä onnistuminen tai epäonnistuminen vaikuttaa ratkaisevasti lopputuloksen laatuun. Siksi ensimmäinen tapaamiskerta tarvitaan usein esittäytymiseen ja tutustumiseen, yhteisen kielen etsimiseen sekä siitä sopimiseen, miten työskentelyä jatketaan.

Asiakkaan ymmärretyksi tuleminen pitää huomioida

Silloin, kun henkilö ei yksin pysty ymmärtämään asioita ja tarvitsee tukea päätöksenteossa, sitä täytyy tarjota. On huolehdittava siitä, että jokaisella on mahdollisuus osallistua elämänsä suunnitteluun ja tavoitteidensa asettamiseen ja saada tähän tarvittava tuki. Kehitysvammainen henkilö hyötyy usein siitä, että hänellä on mukanaan tukihenkilö. Tämä voi olla joku ulkopuolinen henkilö, johon hän luottaa ja joka voi osaltaan turvata asiakkaan oikeuden tulla kuulluksi ja ymmärretyksi.

Elämäntilanteen ja tarpeiden kartoitusvaiheessa voidaan käyttää joustavasti erilaisia työvälineitä sekä koota tietoja henkilön suostumuksella tämän verkostolta. Henkilön toimintakyvyn kuvaaminen on tärkeä osa tiedonkeruuta, mutta yhtä tärkeää on avustaa henkilöä ilmaisemaan omia tarpeitaan ja toiveitaan.