Koematkat

Kuljetuspalveluita järjestettäessä on arvioitava onko henkilö vammaispalveluasetuksen 5 §:ssä tarkoitettu vaikeavammainen, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei vammansa tai sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. 

Vaikeavammaisuuden selvittämiseksi kunnan on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä. Oikeuskäytännössä on katsottu, että vaikeavammaisuutta arvioitaessa on lääkärinlausuntojen lisäksi kiinnitettävä huomiota muihin selvityksiin kuten tehtyyn koematkaan, ja siihen onko henkilöllä tosiasiassa mahdollisuus käyttää esteetöntä julkista liikennettä sekä millä etäisyydellä käytettävät joukkoliikennepaikat sijaitsevat henkilön kodista (ks. KHO 3.9.2008 T 2153).

Kuljetuspalvelua koskevat hakemukset on toisinaan hylätty sillä perusteella, että henkilön kyky käyttää julkisia liikennevälineitä on jäänyt selvittämättä hänen kieltäydyttyään koematkan tekemisestä. Joissakin tapauksissa lääketieteellinen selvitys henkilön vaikeavammaisuudesta on kuitenkin ollut niin yksiselitteistä, ettei hakemusta ole voitu hylätä sillä perusteella, ettei koematkaa ole suoritettu (ks. KHO 25.5.2012 T 1382) Toisaalta kuljetuspalvelun tarpeesta annetusta lääkärintodistuksesta ilmenevä arvio ei yksistään osoita, että henkilö olisi kuljetuspalvelun suhteen vaikeavammainen, vaan koematka on voinut osoittaa toisin (ks. KHO 23.10.2019 T 5033).

KHO 18.8.2020 T 3416 Kuljetuspalvelu - Vammaispalvelulain mukaiset tutkimukset – Koematka – Asian selvittäminen

Kunta oli hylännyt A:n hakemuksen kuljetuspalvelusta, koska A:ta ei voitu pitää vaikeavammaisena henkilönä kuljetuspalvelun suhteen. 

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Selvityksen mukaan A:n liikkumista vaikeuttavat lanneselän kipu ja astma. A on kertonut, ettei pysty käsittelemään pahasti nivelrikkoisilla käsillään rollaattoria julkisissa liikennevälineissä. Esitetyn lääkärinlausunnon mukaan A:n liikkumisen vaikeudet on kuvattu vaikea-asteisiksi. Hallinto-oikeus katsoi, että kuljetuspalvelun tarpeesta annetusta lääkärintodistuksesta ilmenevä arvio ei yksistään osoita, että A olisi kuljetuspalvelun suhteen vaikeavammainen. Tehty koematka on sujunut hyvin, eikä A ole tarvinnut apua. Hallinto-oikeus katsoi, että A:ta ei kuljetuspalvelun tarvetta arvioitaessa ole pidettävä vaikeavammaisena.

KHO kumosi hallinto-oikeuden sekä kunnan päätökset ja palautti asian kunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus totesi, että fysioterapeutin koematkasta julkisilla liikennevälineillä antamasta lausunnosta käy ilmi, että fysioterapeutin ehdotuksesta A oli ottanut koematkalle mukaan rollaattorin, ja että fysioterapeutti oli puolestaan kuljettanut kävelykeppiä. Lisäksi lausunnosta käy ilmi, että kun A ei ollut halunnut mennä rollaattorin avulla raitiovaunuun, fysioterapeutti oli vaihtanut hänen kanssaan apuvälinettä. Tästä eteenpäin A oli kulkenut kävelykepin avulla. Lausunnosta käy vielä ilmi, että paluumatkalla A oli loppumatkasta vaihtanut kävelykepin rollaattoriin.

KHO katsoi fysioterapeutin lausunnosta ilmenevien seikkojen perusteella, että asiassa on toteutetun koematkan perusteella jäänyt epäselväksi A:n kyky käyttää itsenäisesti julkisia kulkuneuvoja. Koematkan selostuksen perusteella A on joutunut vaihtamaan matkan aikana apuvälinettä, eikä hän ole myöskään pystynyt kuljettamaan ilman apua molempia apuvälineitä. Asiassa on siten jäänyt epäselväksi, onko A:ta pidettävä vaikeavammaisena henkilönä, joka tarvitsee välttämättä kuljetuspalvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoistaan. Kunnan ei olisi tullut hylätä A:n hakemusta vammaispalvelulain tarkoittamista kuljetuspalveluista mainitsemallaan perusteella. 

KHO 18.8.2020 T 3416 (pdf 71 kt)

KHO 23.10.2019 T 5033 Kuljetuspalvelu - Vammaispalvelulain mukaiset tutkimukset – Koematka – Lääkärintodistus

Kunta oli hylännyt A:n hakemuksen kuljetuspalveluista.

A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksen. Selvityksen mukaan A:lla on astma, verenpainetauti, sepelvaltimotauti ja nivelreuma. Hän ei käytä apuvälineitä ja liikkuu ulkona avustajan kanssa. Lääkärintodistuksen mukaan A:lla on sairausvakuutuslain mukainen pysyvä oikeus käyttää taksia ja haittaluokituksen mukaan hän ei kykene käyttämään julkisia joukkoliikennevälineitä. Toisen lääkärinlausunnon mukaan A:lla on vasemman raajaparin heikkoutta ja puheentuoton ongelma. A liikkuu ulkona toisen ihmisen kanssa. Sisällä hän pystyy liikkumaan vain lyhyitä matkoja ja olemaan pystyssä vain hetken. Fysioterapeutin laatimassa lausunnossa koematkasta todetaan A:n kanssa suoritetun koematkan sujuneen kuitenkin hyvin. 

Hallinto-oikeus totesi, että saadun selvityksen perusteella A:n liikkumista vaikeuttavat vasemman puolen raajaparin heikkous ja hengenahdistukset. Lääkärinlausunnon mukaan A:n liikkumisen vaikeudet on kuvattu vaikea-asteisiksi. Hallinto-oikeus katsoi, että kuljetuspalvelun tarpeesta annetusta lääkärintodistuksesta ilmenevä arvio ei yksistään osoita, että A olisi kuljetuspalvelun suhteen vaikeavammainen. Tehty koematka on sujunut hyvin, eikä A:lla ole ollut mukana apuvälineitä eikä hän ole tarvinnut apua. Näin ollen hallinto-oikeuden mukaan A:ta ei ollut pidettävä vaikeavammaisena kuljetuspalveluiden suhteen. 

KHO pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.

KHO 23.10.2019 T 5033 (pdf 757 kt)

KHO 31.1.2014 T 237 Kuljetuspalvelu - Vammaispalvelulain mukaiset tutkimukset - Asianosaisen selvitysvastuu

Viranhaltija on hylännyt henkilön hakemuksen vammaispalvelulain mukaisesta kuljetuspalvelusta sillä perusteella, että häntä ei voitu pitää vaikeavammaisena henkilönä. Henkilölle oli puhelimitse tarjottu mahdollisuutta fysioterapeutin tapaamiseen ja mahdollisuutta koematkaan julkisilla kulkuneuvoilla. Henkilö ei halunnut mahdollisuutta koematkaan, koska hän katsoi sen tarpeettomaksi ja mahdottomaksi toteuttaa.

HaO totesi, että vammaispalvelulain 11 §:n mukaan henkilön tarvitsemien vammaispalvelulain mukaisten palvelujen ja tukitoimien selvittämiseksi hänet voidaan osoittaa lääkärin tai muun asiantuntijan tutkimukseen. HaO katsoi, että henkilön terveydentilasta esitetty selvitys huomioon ottaen ei ole ilmeistä, että koematkan tekeminen olisi sinänsä ollut mahdotonta toteuttaa. Näin ollen ja kun henkilön kyky käyttää julkisia kulkuneuvoja on tältä osin jäänyt selvittämättä henkilön oman toiminnan vuoksi, jaosto on voinut hylätä hänen kuljetuspalveluhakemuksensa. KHO pysytti HaO:n päätöksen.

KHO 31.1.2014 T 237 (pdf 79 kt)

Katso myös
HFD 31.1.2014 T 238 (pdf 78 kt)
KHO 29.8.2014 T 2558 (pdf 89 kt)

KHO 25.5.2012 T 1382 Kuljetuspalvelu - Vammaispalvelulain mukaiset tutkimukset - Asianosaisen selvitysvastuu

Henkilöllä on lukuisten sairauksiensa takia erityisiä vaikeuksia liikkumisessa, eikä hän voi sairauksiensa takia käyttää julkisia liikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Henkilön terveydentilasta esitetty selvitys huomioon ottaen hänen kuljetuspalveluhakemustaan ei ole voitu hylätä sillä perusteella, että koematkaa ei ole suoritettu.
KHO 25.5.2012 T 1382 (pdf 103 kt)

KHO 3.9.2008 T 2153 Kuljetuspalvelu - Vammaispalvelulain mukaiset tutkimukset - Asian selvittäminen

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenee, että henkilön vaikeavammaisuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota saataviin lääkärinlausuntoihin, muihin selvityksiin esimerkiksi tehtyyn koematkaan, ja siihen onko henkilöllä tosiasiassa mahdollisuus käyttää esteetöntä julkista liikennettä sekä millä etäisyydellä käytettävät joukkoliikennepaikat sijaitsevat henkilön kodista.

Lähteet

Vammaispalvelujen käsikirjan lakiryhmä 

Räty, Tapio (2010) Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry.