Lähikunta ja asuinkunnan rajojen ylittäminen
Kuljetuspalvelujen järjestämisvelvollisuus koskee vammaispalveluasetuksen 4 § :n mukaan vaikeavammaisen henkilön tarpeellisia, jokapäiväiseen elämään liittyviä kuljetuksia, jotka liittyvät:
- työssä käymiseen
- opiskeluun
- asioimiseen
- yhteiskunnalliseen osallistumiseen
- virkistykseen
- tai muuhun sellaiseen syyhyn.
Kuljetuspalvelujen järjestämisvelvollisuus koskee asuinkunnan alueella tai lähikuntiin ulottuvia kuljetuksia.
Oikeuskäytännössä on lähikunniksi hyväksytty lähes poikkeuksetta maantieteelliset rajakunnat. Lähikuntaa ei voi kuitenkaan käsittää yksinomaan siten, että se koskisi vain maantieteellisiä rajakuntia. Lähikunta voidaan määritellä "toiminnallisena lähikuntana", jolloin on otettava huomioon vammasta tai sairaudesta aiheutunut tarve sellaisiin palveluihin, joita ei ole saatavissa asuinkunnan tai kuntaan rajoittuvien lähikuntien alueelta.
Kohtuullisia kustannuksia arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, missä muut kuntalaiset käyvät yleisesti esimerkiksi kaupoissa, teattereissa tai hoitavat muita jokapäiväiseen elämään liittyviä asioita. Työmatkojen osalta toiminnallinen lähikunta voi määrittyä esimerkiksi kuntalaisten normaalin työssäkäyntialueen mukaan.
Tapauskohtaisesti voidaan ottaa huomioon myös henkilön elämäntilanteesta, vammasta tai sairaudesta johtuvat erityiset tarpeet, joita ei voida tyydyttää omassa asuinkunnassa tai sen lähikunnissa. Tällaisessakaan tilanteessa etäisyys ei saa kuitenkaan olla kohtuuttoman pitkä.
KHO:2022:43 Vuosikirjaratkaisu – Kuljetuspalvelu –Työssäkäynnin mahdollistava kuljetuspalvelu – Myönnetyn kuljetuspalvelun käyttäminen toissijaisella työskentelypaikkakunnalla – Yksilölliset perusteet – Asetuksen ristiriita lain kanssa
Asiassa oli kysymys Kaarinan kaupungin velvollisuudesta myöntää vaikeavammaiselle henkilölle oikeus käyttää jo myönnettyä kuljetuspalvelua kahtena päivänä kuukaudessa Helsingin sisäisinä kuljetuksina majoituspaikan ja toissijaisen työpaikan välillä, kun hänen edellytettiin työskentelevän työnantajansa pääkonttorissa.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että Helsinki ei ole Kaarinan maantieteellinen lähikunta eikä Helsinkiä voida myöskään pitää Kaarinan toiminnallisena lähikuntana sillä perusteella, että vaikeavammaisen henkilön toissijainen työskentelypaikka sijoittuu Helsinkiin.
Asiassa saadun selvityksen perusteella vaikeavammainen henkilö tarvitsi vammansa johdosta välttämättä vaadittua kuljetuspalvelua suoriutuakseen matkoista majoituspaikan ja toissijaisen työskentelypaikkakunnan sisällä. Kun otettiin erityisesti huomioon vaikeavammaisen henkilön yksilöllinen tarve ja kun kyseessä oli jo myönnetyn kuljetuspalvelun toteuttaminen osittain Helsingissä, korkein hallinto-oikeus katsoi, että matkoja voitiin pitää vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuullisina.
Vammaispalveluasetuksen 4 §:n 2 momentin säännös kuljetuspalvelun rajautumisesta asuinkunnan alueella tapahtuviin tai lähikuntiin ulottuviin kuljetuksiin rajoittaisi tällaisessa tilanteessa hakijan oikeutta kuljetuspalveluun tavalla, joka tässä yksittäistapauksessa johtaisi ristiriitaan vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin kanssa. Korkein hallinto-oikeus totesi tämän perusteella, että vammaispalveluasetuksen 4 §:n 2 momentin säännös tuli tässä yksittäistapauksessa jättää perustuslain 107 §:n nojalla soveltamatta. Tämä lopputulos oli myös yhteensopiva perustuslain 6 §:ssä tarkoitetun yhdenvertaisuusperiaatteen ja vammaispalvelulain 1 §:stä ilmenevän vammaispalvelulain tarkoituksen kanssa.
KHO:2022:43 Vuosikirjaratkaisu (Finlex)
KHO 13.3.2017/1118 Lyhyt ratkaisuseloste - Kuljetuspalvelu - Lähikunta - Opiskelumatkat - Matkan pituus
Vaikeavammainen A oli hakenut vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 8 §:n 2 momentin mukaisena kuljetuspalveluna 12 yhdensuuntaista matkaa päästäkseen avoimen korkeakoulun opetukseen Y:n kuntaan, joka ei ollut A:n kotikunnan maantieteellinen rajakunta. Y:n kunta sijaitsi noin 85 kilometrin päässä A:n kotikunnasta. Hallinto-oikeus oli kumonnut lautakunnan päätöksen, jolla A:lle ei ollut myönnetty hakemaansa kuljetuspalvelua.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:n suorittamat kyseiset matkat olivat osa hänen jokapäiväiseen elämäänsä kuuluvia kuljetuksia, jotka kuuluvat kunnan järjestämisvelvollisuuden piiriin vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin nojalla sikäli, kuin ne ulottuvat A:n asuinkunnan tai lähikuntien alueelle. Lähikunta voi olla myös muu kuin kotikunnan maantieteellinen rajakunta, jolloin käsitettä laajentavana seikkana huomioon on otettava vaikeavammaisen henkilön yksilöllinen kuljetustarve sekä tarve sellaisiin yleensä saatavilla oleviin palveluihin, joita kotikunnan tai naapurikunnan alueella ei ole. Koska kunnan korvausvelvollisuuteen kuuluvat vain kuljetuspalvelusta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, matka toiminnalliseen lähikuntaan ei voi kuitenkaan olla kohtuuttoman pitkä.
Kun otettiin huomioon kuntien välinen etäisyys, korkein hallinto-oikeus katsoi, että Y:n kuntaa ei voitu pitää esillä olleissa olosuhteissa sellaisena toiminnallisena lähikuntana, johon A:n kotikunnan tulisi korvata A:n opiskeluun liittyvät kyseessä olleet matkat vammaispalvelulain nojalla. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi perusturvalautakunnan päätöksen voimaan.
KHO 2016:8 Vuosikirjaratkaisu - Kuljetuspalvelu - Lähikunta - Naapurikunta - Kuntaliitos
Vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.
Vammaispalveluasetuksen 4 §:n 2 momentin mukaan jokapäiväiseen elämään kuuluvia kuljetuksia ovat vaikeavammaisen henkilön asuinkunnan alueella tapahtuvat tai lähikuntiin ulottuvat kuljetukset.
Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että vammaispalvelulaissa ja vammaispalveluasetuksessa tarkoitettuina vaikeavammaisen henkilön kuljetuspalveluun kuuluvina lähikuntina on pidettävä vaikeavammaisen henkilön asuinkuntaan rajoittuvia naapurikuntia.
Kun otettiin huomioon voimassa oleva lainsäädäntö ja sen oikeuskäytännössä vakiintunut tulkinta, kunta ei voinut rajata sen naapurikuntiin ulottuvia kuljetuksia kuljetuspalvelualueen ulkopuolelle.
KHO 3.3.2015 T 616 Kuljetuspalvelu – Lähikunta – Matkan pituus
Kysymys oli syöpää sairastavan pienen lapsen kuljetuksista syöpää sairastavien lasten ryhmätoimintaan. Ryhmätoimintaa järjestettiin muualla kuin lapsen kotikunnassa tai kotikunnan naapurikunnissa.
Tapauksessa arviointiin vaikutti erityisesti se, onko tällaista ryhmätoimintaa järjestettävissä lapsen kotikunnassa tai kotikunnan maantieteellisissä naapurikunnissa. Arvioitavaksi tuli myös, mikä merkitys tällaisella vertaisryhmätoiminnalla lapsen kehityksen kannalta on. Hallinto-oikeus totesi nimenomaan, että lapsen kotikunnassa tai naapurikunnissa ei ollut saatavilla sellaista kerhotoimintaa, johon lapsi olisi voinut hänen infektioriskinsä huomioon ottaen osallistua.
Hallinto-oikeus, kuten KHO:kin katsoi, että näissä oloissa, ja kun matkoja oli pidettävä pituudeltaan ja kustannuksiltaan kohtuullisina, matkoissa kyseessä olevaan ryhmätoimintaan oli kyse sellaisista vammaispalveluasetuksen 4 §:ssä tarkoitetuista lähikuntaan ulottuvista kuljetuksista, jotka kunnan oli järjestettävä lapselle.
KHO 3.3.2015 T 616 (pdf 129 kt)
KHO 14.2.2014 T 482 Kuljetuspalvelu - Lähikunta - Matkan pituus
Henkilölle oli myönnetty 18 yhdensuuntaista taksimatkaa kuukaudessa asuinkuntansa Saarijärven, asuinkunnan naapurikuntien ja Saarikan muiden kuntien alueella. A on vaatinut, ettei matkustusaluetta rajata vain Saarikka-kuntiin, vaan hänelle annetaan mahdollisuus matkustaa Jyväskylään ja Keuruulle. Tämä mahdollistaisi sen, että henkilö voisi käydä tapaamassa tyttäriään.
HaO totesi, että lähikuntia määriteltäessä on kiinnitettävä huomiota matkan pituuteen sekä vammaisen henkilön esittämään yksilölliseen kuljetustarpeeseen. Jyväskylä ja Keuruu eivät ole maantieteellisesti Saarijärven rajakuntia. Saarijärveltä Keuruulle on matkaa noin 70 km ja Jyväskylään noin 65 km.
Ottaen huomioon Keuruun ja Jyväskylän sijainti ja etäisyys henkilön asuinkunnasta, ei niitä voida pitää Saarijärven kunnan vammaispalveluasetuksessa tarkoitettuina toiminnallisina lähikuntina. KHO pysytti HaO:n päätöksen.
KHO 14.2.2014 T 482 (pdf 81 kt)
KHO 14.2.2014 T 483 Kuljetuspalvelu - Lähikunta - Matkan pituus
Viranhaltija on hylännyt henkilön hakemuksen saada käyttää hänelle myönnettyjä vammaispalvelulain mukaisia matkoja Kirkkonummelta Helsinkiin tehtäviin matkoihin.
Henkilön mukaan hän ei saa tarvitsemiaan palveluita Kirkkonummelta tai sen lähikunniksi määritellyistä kunnista. Tällaisia palveluita ovat terveyskenkämyymälät sekä kangas- ja vaatekaupat. Lisäksi henkilön harrastus- ja virkistysmahdollisuudet (konsertit, taidenäyttelyt, teatterin ja museot sekä muut harrastukset) painottuvat Helsinkiin. Myös muu yhteiskunnallinen ja järjestötoiminta tapahtuu Helsingissä.
HaO totesi, että henkilö voi hoitaa päivittäiset asiansa Kirkkonummella ja sen naapurikunnissa. Helsinkiä ei ole pidettävä Kirkkonummen toiminnallisena lähikuntana pelkästään henkilön tarvitsemien palveluiden tai siellä tarjolla olevien Kirkkonummea ja sen naapurikuntia laajempien kulttuuri- ja virkistyspalvelujen vuoksi.
Henkilö ei ole myöskään esittänyt sellaista yksilöityä selvitystä järjestötoimintaan osallistumisesta, elämänkatsomuksellisesta vakaumuksestaan tai lähisukulaistensa asuinpaikoista, minkä perusteella Helsinkiä voitaisiin pitää sellaisena lähikuntana, jonne suuntautuvat matkat kuuluisivat kunnan järjestettävien kohtuullisten kuljetuspalveluiden piiriin. KHO pysytti HaO:n päätöksen.
KHO 14.2.2014 T 483 (pdf 78 kt)
KHO 2013:9 Vuosikirjaratkaisu - Kuljetuspalvelu - Lähikunta - Asuinkunta - Matkan pituus
Vaikeavammaiselle henkilölle oli myönnetty oikeus käyttää hänelle vammaispalvelulain mukaisena kuljetuspalveluna myönnettyjä matkoja osittain hänen asuinkuntansa Uudenkaupungin alueella ja Uudenkaupungin lähikunnissa sekä osittain hänen kotikuntaansa Mynämäelle suuntautuviin matkoihin. Henkilö oli hakenut oikeutta käyttää osan matkoista Mynämäen ja Turun välisiin matkoihin.
Hallinto-oikeus katsoi, että kun otettiin huomioon vaikeavammaisen henkilön yksilölliset olosuhteet ja tarpeet, hakemusta ei olisi tullut hylätä. Hallinto-oikeus kumosi perusturvalautakunnan ja viranhaltijan päätökset ja palautti asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että koska Mynämäki ei ole henkilön asuinkunta, kunnalla ei ollut velvollisuutta järjestää tälle kuljetuksia Mynämäellä eikä Mynämäeltä sen lähikuntiin. Turkua, johon on Uudestakaupungista matkaa 70–80 kilometriä, ei ollut myöskään pidettävä Uudenkaupungin toiminnallisena lähikuntana asiassa esitettyjen yksilöllisten kuljetustarpeiden perusteella. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi voimaan perusturvalautakunnan päätöksen. Äänestys 4–1.
KHO 2012:86 Vuosikirjaratkaisu - Kuljetuspalvelu - Lähikunta - Matkan pituus
Tapauksessa Lohjalla asuva henkilö haki vammaispalvelulain mukaista kuljetuspalvelua asioimis- ja virkistysmatkoihinsa siten, että hänellä olisi oikeus käyttää kuljetuspalveluja myös toiminnallisiin lähikuntiin, Helsinkiin (65 km), Espooseen (52 km), Tuusulaan (77 km), Vantaalle (70 km) ja Nurmijärvelle (54 km) suuntautuviin matkoihin. Henkilö toimi eri luottamustehtävissä Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:ssä.
Lisäksi hän toimi Fysioterapia-alan Näkövammaiset ry:n alueyhteyshenkilönä. Hän on lisäksi kertonut käyvänsä Vantaalla opaskoirakoulussa opaskoiransa terveyteen liittyvissä asioissa sekä koulutustilaisuuksissa ja tapaamisissa. Lisäksi henkilö on kertonut, että lapsen sairastuessa hän joutuu viemään lapsen hoitoon Nurmijärvelle, jossa hänen vanhempansa asuvat. Nurmijärvellä asuu myös suuri osa hänen ystävistään.
KHO katsoi, että kuljetuspalvelumatkoja Helsinkiin, Vantaalle, Espooseen ja Tuusulaan on pidettävä sellaisina vammaispalveluasetuksen 4 §:ssä tarkoitettuina lähikuntaan ulottuvina kuljetuksina, jotka Lohjan kaupungin on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle.
KHO otti ratkaisun perusteluissaan huomioon henkilön esittämän selvityksen kuljetustarpeestaan näkövammaisten yhdistys- ja harrastustoimintaan sekä matkojen kohtuullisen pituuden. KHO katsoi päinvastoin kuin hallinto-oikeus, että kuljetuspalvelumatkoja Nurmijärvelle ei voida pitää sellaisina vammaispalveluasetuksessa tarkoitettuina lähikuntaan ulottuvina kuljetuksina, jotka Lohjan kaupungin olisi vammaispalvelulain perusteella järjestettävä.
KHO 9.5.2012 T 1193 Kuljetuspalvelu - Lähikunta - Matkan pituus
Koska ratsastusmahdollisuus oli tarjolla lähempänäkin, kuljetuspalvelua ei myönnetty kaukana olevaan kuntaan.
KHO 9.5.2012 T 1193 (pdf 81 kt)
KHO 19.10.2011 T 3005 Kuljetuspalvelu - Lähikunta - Matkan pituus
Opiskelupaikka X kunnassa (80 km kotikunnasta) ei tehnyt kuntaa toiminnalliseksi lähikunnaksi, koska henkilön olisi ollut mahdollista vastaanottaa vastaava opiskelupaikka kotikunnassa.
KHO 19.10.2011 T 3005 (pdf 84 kt)
KHO 28.12.2007 T 3425 Kuljetuspalvelu - Lähikunta - Matkan pituus - Luottamuksensuoja
Viranhaltija oli hylännyt henkilön hakemuksen saada käyttää vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalvelumatkoja lomapaikkakunnallaan. Hallinto-oikeus hylkäsi asiassa tehdyn valituksen todeten, että kunnalla on velvollisuus järjestää kuljetuspalveluja vaikeavammaisen henkilön asuinkunnan alueella tapahtuvina tai lähikuntaan ulottuvina kuljetuksina.
Kyseessä olevaa lomapaikkakuntaa ei voitu pitää kaupungin lähikuntana. Valituksessaan vaikeavammainen henkilö totesi, että kaupunki oli aiemmin myöntänyt hänelle kuljetuspalvelumatkoja lomapaikalle. Valittaja viittasi hallintolakiin, jonka mukaan viranomaisen toiminnan on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.
KHO hylkäsi valituksen ja totesi, että lomapaikkakunnalla tapahtuvien kuljetusten järjestämiseen kunnalla ei ole lakisääteistä velvollisuutta. Kunnat voivat tosin kustantaa myös lomapaikkakunnalla tapahtuvia kuljetuksia.
KHO katsoi, että päätökset, joilla vaikeavammaiselle henkilölle on aikaisemmin myönnetty vammaispalvelulain vaatimukset ylittäviä kuljetuspalveluja myös lomapaikkakunnalla eivät saavuta sellaista pysyvyyttä, ettei palvelua voitaisiin myöhemmin lopettaa kohdentamalla kuljetuspalvelut kyseessä olevassa kaupungissa järjestettäviksi ja lisäksi kaupungin lähikuntiin siten kuin vammaispalveluasetuksen 4 §:n 2 momentissa on säädetty.
KHO totesi, että kunnan päätös ei ollut yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen eikä, kun kysymys oli taloudellisen etuuden myöntämisestä, rajoittanut henkilön liikkumisvapautta.
KHO 16.3.2006 T 577 Kuljetuspalvelu - Lähikunta - Asuinkunta
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vammainen henkilö, jolle oli järjestetty palveluasuminen muualla kuin kotikunnassa, ei ollut oikeutettu käyttämään osaa myönnetystä kuljetuspalvelusta kotikunnassaan, koska hänen asuinkuntansa oli se kunta, jossa palveluasunto sijaitsi. Henkilön kotikunta ei ollut myöskään asuinkunnan lähikunta.
KHO 19.6.2006 T 1573 Kuljetuspalvelu - Lähikunta - Matkan pituus
Tapauksessa korkein hallinto-oikeus katsoi, että lähikuntaa ei voida määritellä pelkästään siten, että sellainen olisi vain naapurikunta, maantieteellinen rajakunta. Lähikunta voi olla toiminnallinen lähikunta, minkä määrittelyssä on otettava huomioon tarve sellaisiin yleisesti saatavilla oleviin palveluihin, joita asuinkunnan tai naapurikunnan alueella ei ole tarjolla.
Tällaisissakaan tilanteissa etäisyys ei saa kuitenkaan olla kohtuuttoman pitkä. Tapauksessa haettiin vapaa-ajanmatkoja vapaa-ajanasuntoon, johon etäisyys kaupungista oli noin 65 kilometriä. Kunta jossa vapaa-ajanasunto sijaitsi, ei ollut kaupungin rajakunta.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kuntaa, jossa vapaa-ajanasunto sijaitsi, ei sen sijainti ja etäisyys kaupungista huomioon ottaen pidetty sellaisena kaupungin lähikuntana, jonne suuntautuneet matkat kuuluivat kaupungin järjestettävien kohtuullisten kuljetuspalvelujen piiriin.
Hämeenlinnan HAO 25.3.2004 Nro 04/0084/3 Kuljetuspalvelu - Lähikunta - Matkan pituus
Tapauksessa vaikeavammaisen hakemus oli hylätty sillä perusteella, että matka suuntautui sellaisen kunnan alueelle, joka ei kuulunut kunnan määriteltyihin toiminnallisiin lähikuntiin. Tapauksessa vaikeavammainen vaati, että hän voi käyttää kuljetuspalvelumatkoja siten, että hän matkustaa kunnan vahvistaman toiminnallisen lähikunnan rajalle ja jatkaa matkaansa siitä omalla kustannuksellaan.
Hallinto-oikeus hyväksyi vaikeavammaisen vaatimuksen ja totesi, että kunta ei voi rajoittaa vaikeavammaisen oikeutta kuljetuspalveluihin määräämällä näiden matkojen tarkoituksesta tai kohteesta.
Kunta ei voi myöskään vaikeavammaisen henkilön puolesta päättää, mihin hänelle myönnetyt kuljetuspalvelun matkat suuntautuvat ja kun vaikeavammainen oli ilmoittanut käyttävänsä hänelle myönnettyä palvelua matkakustannuksiin, jotka syntyvät kunnan tai sen lähikunnan alueella, ei perusturvalautakunnan yksilöjaosto ollut voinut hylätä hakemusta sillä perusteella, että matkan varsinainen kohde ei sijainnut kunnan lähikuntien alueella.
KHO 30.9.1998 T 2107 Kuljetuspalvelu - Lähikunta - Matkan pituus - Opiskelumatkat - Työmatkat
Tapauksessa Heinolassa asuva hakija oli anonut vaikeavammaisen kuljetuspalvelujen myöntämistä hänen asuinkunnastaan Helsinkiin tehtäviin opiskelumatkoihin. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kun otettiin huomioon Helsingin kaupungin etäisyys Heinolan kaupungista, Helsingin kaupunkia ei pidetty vammaispalveluasetuksen 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuna Heinolan kaupungin lähikuntana.
KHO 10.9.1998 T 1808 Kuljetuspalvelu - Lähikunta - Matkan pituus
Tapauksessa haettiin kuljetuspalveluja Merikarvian kuntaan, jossa vaikeavammaisella henkilöllä oli lähisukulaisia. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vaikeavammaisen henkilön matkoja hänen läheisten sukulaisten luo sekä kesäasunnolle Porista Merikarvialle (50 km) voitiin pitää jokapäiväiseen elämään kuuluvina kuljetuksina. Merikarvian kuntaa oli pidettävä Porin lähikuntana.
KHO 18.6.1996 T 2035 Kuljetuspalvelu - Lähikunta - Matkan pituus
Ylännettä ei pidetty Turun lähikuntana ottaen huomioon sen sijainti ja etäisyys Turusta (60 km). Tapauksessa haettiin kuljetuspalveluja vaikeavammaisen henkilön vapaa-ajanasunnolle.
Lähteet
Vammaispalvelujen käsikirjan lakiryhmä
Räty, Tapio (2010) Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry.
