Kuljetuspalvelumatkojen määrä ja käyttöaika

Vammaispalveluasetuksen 6 §:n mukaan kuljetuspalveluja on järjestettävä asetuksen 5 §:ssä tarkoitetulle henkilölle siten, että hänellä on mahdollisuus suorittaa välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi vähintään kahdeksantoista yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuuluvaa matkaa kuukaudessa.

Vaikeavammaisen henkilön subjektiivista oikeutta kuljetuspalveluun ei saa rajata niin, että oikeus olisi kuukaudessa aina enintään 18 matkaa. Mikäli tarve on 18 matkaa suurempi (ja tarve on myös toteen näytetty), on mahdollista, että kunta on velvollinen järjestämään enemmän kuin 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa. Lisämatkojen on liityttävä vammaispalvelulain 8 §:n mukaisesti tavanomaisiin elämäntoimintoihin.

KHO:2022:65 Vuosikirjapäätös Kuljetuspalvelu - Harkintavallan käyttö - Kunnallinen soveltamisohje - Vuosikiintiö - Viranomaisen ja tuomioistuimen ratkaisuvalta

Vaikeavammaiselle oli myönnetty 18 yhdensuuntaista asiointi- ja vapaa-ajan matkaa kuukaudessa. Kunta oli hylännyt hänen hakemuksensa saada näihin matkoihin vuosikiintiö.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että kunnan velvollisuus järjestää kuljetuspalvelumatkoja määräytyy kuukausikohtaisesti. Vammaispalvelulain 3 §:n 2 momentin mukaisesti lain mukaisia palveluja ja tukitoimia järjestettäessä on kuitenkin huomioitava asiakkaan yksilöllinen avun tarve.

Kunnan soveltamisohjeen mukaan kuljetuspalvelumatkoja varten voitiin perustellusta syystä myöntää vuosikiintiö. Ratkaistessaan hakemusta vuosikiintiöstä viranomaisella on harkintavaltaa, ja kielteinen päätös voi perustua siihen, että hakija ei ole osoittanut myöntämiskriteereissä tarkoitettua perusteltua syytä. Esillä olevassa asiassa ei kuitenkaan käynyt riittävän selvästi ilmi, millä tavoin kunta oli arvioinut vaikeavammaisen henkilön esittämiä perusteluja eikä myöskään sitä, minkä tyyppisiä syitä kunnassa oli pidetty perusteltuina. Asia palautettiin kunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Äänestys 3-2.

KHO:2022:65 Vuosikirjapäätös (Finlex)

KHO 30.3.2021 H 1114 Kuljetuspalvelu - Kuljetuspalvelujen määrä - Kuljetuspalvelujen jaksottaminen 

Kunta hylkäsi A:n hakemuksen, jolla hän haki 396 kuljetuspalvelumatkaa vuodessa. Perustelujen mukaan A:lle oli aiemmin myönnetty 288 yhdensuuntaista matkaa vuodelle 2019 ja tässä matkamäärässä on jo huomioitu lisämatkoja. Vuosipäätös mahdollistaa palvelun joustavan käytön vuoden aikana.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. A:lla on ollut käytettävissään yhteensä 24 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa, yhteensä 288 kuljetuspalvelumatkaa vuodessa ja hän on saanut jakaa koko vuodelle tarkoitetut matkat haluamallaan tavalla vuoden ajalle. A:n hakemuksesta ilmenee, että hän on hakenut yhdeksää lisämatkaa kuukautta kohti kauppa- ja asiointikäynteihin, teatterissa ja konserteissa käyntiin, ystävien ja sukulaisten luona sekä yleisötapahtumissa, museoissa, kirkossa ja hautuumaalla käymiseen ja Aksonin ja Suomen kipu ry:n tapaamisiin. A ei ole voinut osallistua kaikkiin tapahtumiin, mihin olisi halunnut, koska kuljetuspalvelumatkat eivät ole riittäneet. Hallinto-oikeus totesi, että kunnan järjestämisvelvollisuus koskee vain kohtuullisia vaikeavammaisen henkilön välttämättä tarvitsemia kuljetuspalveluja. Hallinto-oikeuden mukaan kun otetaan huomioon A:n kuljetuspalvelun tarpeestaan esittämä selvitys, hänelle jo myönnettyjen kuljetuspalvelumatkojen määrä sekä se seikka, että A voi jakaa koko vuoden kuljetuspalvelumatkat haluamallaan tavalla vuoden ajalle ja hakea tarvittaessa lisämatkapäätöstä akuuttien ja yllättävien välttämättömien lisäkuljetustarpeiden osalta, ei voida katsoa, että A tarvitsisi välttämättä tavanomaisista elämäntoiminnoista suoriutuakseen tätä määrää enempää matkoja.

KHO pysytti hallinto-oikeuden päätöksen.

KHO 30.3.2021 H 1114 (pdf 445 kt)
Vrt. KHO 2.11.1999 T 2943

KHO 17.12.2015 T 3739 Kuljetuspalvelu - Kuljetuspalvelujen määrä

A haki lisämatkoja niin, että hänellä olisi käytössään yhteensä 40 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa. Kunta hylkäsi hakemuksen ja katsoi, että 18 matkaa oli kohtuullinen määrä A:n jokapäiväiseen elämään kuuluvien asioiden hoitamiseksi. 

Hallinto-oikeus kumosi kunnan päätöksen ja palautti asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Asiassa saadun selvityksen mukaan A asui yksin. Hän kävi kahdesti viikossa kaupassa, koska tarvitsi lääkityksensä ja diabeteksen takia tuoreita hedelmiä ja vihanneksia. Näkövamman vuoksi A kävi pankissa henkilökohtaisen avustajansa kanssa. A vieraili kehitysvammaisen tyttärensä luona kahdesti kuukaudessa, samaten äitinsä luona. Toisen tyttärensä haudalla A kävi kerran viikossa. A kävi jalkahoitajalla kerran ja hierojalla kaksi kertaa kuukaudessa. Näiden säännöllisten matkojen lisäksi A:lla oli liikkumistarvetta mm. ystävien luokse ja kampaajalle. A oli toimittanut hallinto-oikeuteen tositteita maksamistaan taksikuljetuksista. Hallinto-oikeus arvioi, että A:n yksityiskohtainen ja tositteilla varmennettu selostus tarvitsemistaan lisämatkoista osoittivat, että A tarvitsi yhteensä 26 yhdensuuntaista kuljetuspalvelumatkaa kuukaudessa, jotta hän selviytyisi tavanomaisista elämän toiminnoista. 

A valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja vaati edelleen, että matkoja myönnettäisiin yhteensä 40. KHO hylkäsi valituksen ja pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun. 

KHO 17.12.2015 T 3739 (pdf 88,20 kt)

KHO 14.2.2014 T 479 Kuljetuspalvelu - Kuljetuspalvelujen määrä - Luottamuksensuoja

Henkilölle oli myönnetty 26 yhdensuuntaista vpl:n mukaista asiointi- ja virkistysmatkaa kuukausittain. Matkojen lisäämistä on valituksessa vaadittu sillä perusteella, että henkilöllä on ollut aikaisemmin 30 yhdensuuntaista asiointi- ja virkistysmatkaa, eikä hänen kuljetuspalveluiden tarpeensa ole tästä ainakaan vähentynyt. 

HaO totesi, että kunta on huolehtinut kohtuullisten kuljetuspalveluiden järjestämisvelvollisuudestaan. Kunta on myöntänyt henkilölle aikaisemmin määräaikaisella päätöksellä 12 yhdensuuntaista lisämatkaa asiointi- ja virkistysmatkoihin. Uutta ajanjaksoa koskevia vammaispalvelulain mukaisia lisämatkoja koskevaa hakemusta ratkaistaessa on ratkaisijalla ollut oikeus selvittää uudelleen tuen myöntämisedellytykset. Edellistä vuotta koskeva lisämatkojen myöntämispäätös ei siten ole synnyttänyt sellaista hallintolain 6 §:ssä tarkoitettua oikeutettua odotusta, jonka suojaamiseksi henkilölle olisi tullut myöntää seuraavalle vuodelle entinen määrä lisämatkoja. KHO pysytti HaO:n päätöksen.

KHO 14.2.2014 T 479 (pdf 80 kt)

KHO 15.5.2000 T 906 Kuljetuspalvelu - Kuljetuspalvelujen määrä

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kunnan velvollisuus järjestää vaikeavammaisen henkilön kuljetuspalvelumatkoja, voi yksittäistapauksissa vammaisen henkilön olosuhteistaan ja kuljetuspalvelujen tarpeestaan esittämän selvityksen perusteella olla laajempikin, kuin vammaispalveluasetuksen 6 §:ssä mainittu 18 yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuuluvaa matkaa kuukaudessa.

Mikäli vaikeavammainen henkilö hakee matkoja enemmän kuin asetuksen tarkoittama vähimmäismäärä (18 yhdensuuntaista matkaa), on hänen pystyttävä perustelemaan vammasta tai sairaudesta aiheutuva lisämatkojen tarve. Edellytyksenä lisäksi on, että kyse on tavanomaisiin elämäntoimintoihin kuuluvasta välttämättömästä liikkumistarpeesta.

KHO 1.11.2005 T 2835 Kuljetuspalvelu - Kuljetuspalvelujen määrä - Tavanomaiset elämän toiminnot

Tapauksessa vaikeavammainen henkilö haki jo myönnettyjen 18 matkan lisäksi 20 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa hakeakseen lapsensa kotiin noin kilometrin etäisyydellä olevasta päiväkodista silloin, kun hänen puolisonsa oli estynyt kuljettamasta lasta.

Korkein hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan, että vastaavissa olosuhteissa on tyypillistä, että kotona oleva puoliso huolehtii päivähoidossa olevan lapsen kuljettamisesta kotoa päiväkotiin ja päiväkodista kotiin silloin, kun se ei toiselle puolisolle ole mahdollista vuorotyön takia. Kuljetus kuuluu tavanomaisiin elämäntoimintoihin tällaisissa perhetilanteissa.

Vaikeavammainen henkilö ei vaikeavammaisuutensa vuoksi kyennyt suoriutumaan tästä toiminnosta ilman kuljetuspalveluja. Koska vaikeavammainen tarvitsi siten välttämättä kuljetuspalveluja suoriutuakseen tavanomaisia elämäntoimiin kuuluvista lapsen päivähoitokuljetuksista, oli kunta velvollinen järjestämään vaikeavammaiselle henkilölle 20 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa tyttären päivähoitokuljetuksia varten siitä huolimatta, että hänelle oli jo myönnetty oman asioimisensa ja virkistyksensä, yhteiskunnallisen osallistumisensa ja muiden vastaavien syiden vuoksi 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa.

Tapauksessa kunta oli myös tarjonnut vanhemmille mahdollisuutta saada lapsi vuoropäivähoitoon lapsen vaikeavammaisen henkilön puolison työvuorojen mukaisella tavalla. Tällöin lapsen isä olisi voinut hakea lapsen päivähoidosta. Tämä olisi merkinnyt lapselle kohtuuttoman pitkiä päiväkotihoitojaksoja. Tällaisen vaihtoehdon tarjoaminen olisi ollut lapsen edun vastaista eikä siten tällaisen vaihtoehdon tarjoaminen ollut mahdollista.

Mikäli kunta pystyy tarjoamaan haettujen kuljetuspalvelujen vaihtoehdoksi sellaista muuta järjestämistapaa, joka mahdollistaa henkilön välttämättömien tarpeiden huomioimisen ja joka ei ole kohtuuton, tilanne voi muuttua. Oleellista on arvioida, mitkä ovat ne tavanomaiset jokapäiväiseen elämään liittyvät tarpeet, joiden osalta on arvioitava välttämättömiä kuljetustarpeita.

Helsingin HAO 28.11.2006 Nro 06/1386/6 Kuljetuspalvelu - Kuljetuspalvelujen määrä - Tavanomaiset elämän toiminnot

Tapauksessa lapsen äiti haki hänelle jo myönnetyn 18 yhdensuuntaisen matkan lisäksi 20 matkaa viikossa lapsen kuljetuksiin päiväkotiin ja takaisin. Hakijan lapsi oli hoidossa yksityisessä päiväkodissa muualla kuin vaikeavammaisen henkilön asuinalueella.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja totesi, että lapsen päiväkotikuljetukset kuuluvat tavanomaiseen elämän toimintoihin ja vaikeavammaisen kuljetuspalveluja voidaan myöntää myös mainittujen matkojen suorittamiseen. Valituksen alaisesta jaoston päätöksestä kävi kuitenkin ilmi, että vaikeavammaisella henkilöllä olisi ollut mahdollisuus hakea hoitopaikkaa kotinsa lähellä sijaitsevasta päiväkodista, jolloin matkaa kertyi päiväkotiin noin 200 metriä.

Kun vaikeavammainen henkilö oli itse valinnut lapsensa hoitopaikaksi yksityisen päiväkodin ja hän tarvitsi kuljetuspalveluja viedäkseen lapsensa sinne, ei vaikeavammainen henkilö ollut esittänyt sellaista selvitystä, jonka perusteella lapsen hoito sanotussa yksityisessä päiväkodissa olisi ollut välttämätöntä.

Hallinto-oikeuden mukaan asiassa ei myöskään käynyt ilmi, ettei vaikeavammainen henkilö voisi saada riittäviä ja sopivia päivähoitopalveluja kotinsa lähellä sijaitsevasta päiväkodista. Asiassa otettiin huomioon vammaispalvelulain toissijaisuussäännös, jonka mukaan kaupunki ei ollut siten velvollinen myöntämään kuljetuspalvelua matkoihin, jotka suuntautuivat kyseessä olevaan yksityiseen päiväkotiin.

Vaikeavammaisen henkilön olisi tullut näyttää, että lapsen hoito kunnan tarjoamassa päiväkodissa ei vastannut lapsen tarpeita tai yksityisen päivähoidon valitsemiseen olisi ollut muu sellainen tärkeä syy, joka olisi ehdottomasti vaatinut lapsen päivähoidon järjestämistä mainitussa yksityisessä päivähoitopaikassa. Sosiaalihuollon asiakkaan omat valinnat voivat joskus aiheuttaa sen, että oikeutta palveluun ei synny.

EOA 30.5.2003 Dnro 595/4/01 Kuljetuspalvelu - Kuljetuspalvelujen määrä - Subjektiivinen oikeus

Tapauksessa vaikeavammaisen henkilön tuli toimittaa kuljetuspalvelutoimistoon edellisen kuukauden taksitositteiden jäljennökset ennen seuraavan kuukauden taksitositteiden saamista. Tapauksessa vaikeavammainen henkilö ei ollut toimittanut edellisen kuukauden matkojensa taksitositteiden jäljennöksiä po. toimistoon. Matkoja oli järjestetty tämän johdosta vaikeavammaiselle henkilölle seuraavassa kuukaudessa vain neljä kappaletta.

Oikeusasiamies totesi, että sosiaalityöntekijä oli menetellyt vammaispalvelujen järjestämistä koskevien säännösten vastaisesti rajoittaessaan vaikeavammaisen henkilön kuljetuspalvelujen määrää neljään sillä perusteella, että vaikeavammainen henkilö ei ollut toimittanut taksitositteiden jäljennöksiä edelliseltä kuukaudelta sosiaalitoimistoon.

Oikeusasiamiehen käsityksen mukaan sosiaalityöntekijä oli puuttunut edellä kuvatulla tavalla menetellessään lainvastaisesti kuljetuspalvelujen saajan subjektiiviseen oikeuteen. Oikeusasiamies korosti, että sosiaaliviranomaisten velvollisuutena on huolehtia siitä, että heidän menettelynsä ei johda yksittäisen henkilön oikeuksien tai etuuksien menetyksiin.

Lainvastaisesta matkojen määrän rajoittamisesta voi olla kysymys silloin, kun kunnan menettely tosiasiallisesti estää vammaista henkilöä käyttämästä hänelle kuuluvia kuukausittaisia kuljetuspalvelumatkoja. Kunnan on järjestettävä palvelut siten, että vaikeavammaisen henkilön oikeus toteutuu kalenterikuukausitasolla.

KHO 2.11.1999 T 2943 Kuljetuspalvelu - Kuljetuspalvelujen määrä - Kuljetuspalvelujen jaksottaminen

Tapauksessa henkilölle oli myönnetty kuljetuspalveluja 18 yhdensuuntaista asioimis- ja virkistysmatkaa kuukaudessa. Päätöksen mukaan kuljetuspalvelumatkoja ei voinut siirtää seuraavalle kuukaudelle. Vaikeavammainen henkilö vaati, että matkoja ei rajoitettaisi käytettäväksi kuukausittain, vaan että niitä voitaisiin käyttää vuoden aikana omien tarpeiden mukaan.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kunnalla ei vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin ja vammaispalveluasetuksen 6 §:n mukaan ole velvollisuutta suostua siihen, että henkilö, jolle kuljetuspalveluja on myönnetty, saa siirtää tiettynä kuukautena käyttämättä jääneitä matkoja toisen kuukauden aikana tehtäväksi.

Kunnan velvollisuus järjestää kuljetuspalveluja määräytyy kuukausikohtaisesti. Vaikeavammaisella henkilöllä ei ole oikeutta siirtää käyttämättä jääneitä matkoja seuraaville kuukausille käytettäväksi. Mikäli matkoja ei käytetä, ovat mainitut matkat siltä kuukaudelta "menetetty".

Kunnalla on kuitenkin mahdollisuus luopua kuukausikohtaisesta tarkastelusta myöntäessään kuljetuspalveluja. Kunta voi siirtyä esimerkiksi vuosijaksotukseen tai kuukausikohtaisen tarkastelun sijasta esimerkiksi kolmen kuukauden jaksotuskauteen. Tällaisessa tilanteessa vammaisella henkilöllä on mahdollisuus jaksottaa hänelle myönnetyt matkat haluamallaan tavalla. Tällainen jaksotusmenettely voi olla myös kunnan kannalta edullisempaa.

KHO 18.1.1995 T 140 Kuljetuspalvelu - Kuljetuspalvelujen määrä

Tapauksessa vaikeavammaisille puolisoille oli myönnetty kuljetuspalvelut siten, että puolet kuljetuksista katsottiin yhteisiksi, koska kumpikin puolisoista kuuluin kuljetuspalvelujen piiriin. Lääninoikeus katsoi, että puolisoille oli myönnetty kuljetuspalveluina jokapäiväiseen elämään liittyviä matkoja lain säätämät 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa.

Puolisot eivät olleet näyttäneet, etteivät he voisi kulkea osaa kuljetuspalvelumatkoista yhteiskuljetuksissa. Lääninoikeus katsoi, että heidän kuljetuspalvelutarpeensa oli riittävästi turvattu. Korkein hallinto-oikeus pysytti lääninoikeuden päätöksen.

Keski‑Suomen LO 18.11.1993 T 1062 Kuljetuspalvelu - Kuljetuspalvelujen järjestämisvastuu

Kotihoidossa oleva hengityshalvauspotilas haki vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalveluja asioimismatkoihin, harrastusmatkoihin ja vierailuihin. Sosiaalilautakunta hylkäsi hakemuksen katsoen, että kuljetuspalvelujen järjestäminen kuului erikoissairaanhoitopiirille.

Lääninoikeus kumosi lautakunnan päätöksen katsoen, että asiakasmaksulain mukaan sairaalan on järjestettävä vain hengityshalvauspotilaan hoitoon liittyvät kuljetukset; muut kohtuulliset kuljetuspalvelut on järjestettävä vammaispalvelulain perusteella. Samoin Uudenmaan LO 25.4.1989 T 624/II.

Lähteet

Vammaispalvelujen käsikirjan lakiryhmä

Räty, Tapio (2010) Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry. 2010.