Kuljetuspalvelujen järjestämistavat
Kunnalla on oikeus valita kuljetuspalvelun järjestämistapa. Kunta ei voi kuitenkaan rajoittaa vammaisen henkilön yksilöllistä oikeutta saada hänelle sopivia palveluja ja tukitoimia. Viranhaltijan on varmistuttava kuljetuspalveluja järjestettäessä, että kyseessä olevan vaikeavammaisen henkilön yksilölliset tarpeet liikkumiseen toteutuvat ja että valitut kuljetusten järjestämistavat soveltuvat yksittäiselle palveluun oikeutetulle henkilölle.
KHO 14.2.2020/641 Lyhyt ratkaisuseloste - Kuljetuspalvelu - Järjestämistapa - Vakiotaksioikeus
Asiassa oli kysymys vammaispalvelulaissa tarkoitetun kuljetuspalvelun järjestämistavasta.
Kunta oli aiemmin myöntänyt autistiselle ja vaikeasti kehitysvammaiselle A:lle kuljetuspalveluun niin sanotun vakiotaksioikeuden. Tehtävän siirryttyä kuntayhtymälle A:n kuljetuspalvelut järjestettiin matkojenyhdistelykeskuksen (taksien tilauskeskus) kautta. A:sta oli tehty keskukseen yksilöllinen profiili, jonka perusteella myös A:lle entuudestaan tuntematon kuljettaja sai tiedon A:n erityistarpeista.
Kuntayhtymän viranhaltija hylkäsi A:n edunvalvojan tekemän hakemuksen vakiotaksioikeuden palauttamisesta ja yksilöjaosto hylkäsi tehdyn oikaisuvaatimuksen. Kuntayhtymän mukaan oikeutta ei voitu myöntää asiakkaalle muun ohella sen vuoksi, että kuntayhtymässä kuljetuspalveluiden erillisoikeutena ei ollut vakiotaksioikeutta.
Hallinto-oikeus kumosi A:n edunvalvojan valituksesta kuntayhtymän päätöksen ja palautti asian kuntayhtymälle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus totesi päätöksessään, että palvelun järjestäjällä on lähtökohtaisesti oikeus päättää, miten vaikeavammaisen henkilön kuljetuspalvelu järjestetään ja myös muuttaa kuljetuspalvelun järjestämistapaa. Kuljetuspalvelun saajalla ei siten ole ehdotonta oikeutta saada kuljetuspalvelua haluamallaan tavalla. Kuljetuspalvelujen järjestämistapa ei saa kuitenkaan estää tai kaventaa vaikeavammaiselle henkilölle kuuluvaa subjektiivista oikeutta kuljetuspalveluun. Jos henkilö ei voi vammansa vuoksi tai muusta perustellusta syystä käyttää hänelle myönnettyä kuljetuspalvelua, kuljetuspalvelu on järjestettävä henkilön yksilöllisten tarpeiden edellyttämällä tavalla. Järjestämistapaa koskevassa päätöksessä on arvioitava, edellyttääkö hakijan yksilöllinen tilanne kuljetuspalvelun järjestämistä tavanomaisesta poikkeavalla tavalla.
Hallinto-oikeuden mukaan A:n kuljetukset olivat sujuneet hyvin sen noin 10 vuoden ajan, jolloin hänellä oli ollut oikeus käyttää tuttua taksinkuljettajaa. Esitetyn selvityksen perusteella A:lla oli terveydentilansa vuoksi edelleen suuria vaikeuksia kohdata itselleen vieraita henkilöitä. A:n sopeutuminen muutoksiin oli hidasta ja vaati suunnitelmallisuutta. Tämä oli johtanut suuriin ongelmiin kuljetuksissa, ja A oli ahdistunut kuljetuksiin liittyvistä ongelmatilanteista. A ei ollut välittömästi päätöksen tekemisen jälkeen käyttänyt kuntayhtymän hänelle myöntämää kuljetuspalvelua, vaan A:n äiti oli kuljettanut häntä. Myöhemmin A oli käyttänyt palvelua muutamia kertoja kuukaudessa, mutta ainoastaan siten, että kuljetuksissa oli ollut mukana A:n äiti tai muu avustava henkilö. Myös Kelan kuljetuksia koskenut vakiotaksioikeus oli sittemmin lakkautettu, mikä oli johtanut A:n oirehtimiseen ja fysioterapian toteuttamiseen tästä syystä kotona.
Saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus arvioi, että A:lla oli hänen sairauksiensa ja vammaisuutensa aiheuttamien toimintarajoitteiden ja oireiden vuoksi kohtuuttoman suuria vaikeuksia käyttää kuljetuspalvelua siinä muodossa kuin kuntayhtymä oli sen hänelle myöntänyt. A:lle oli siten myönnettävä vakiotaksioikeus tai muuten järjestettävä kuljetuspalvelu hänen tarpeitaan vastaavalla tavalla.
Korkein hallinto-oikeus hylkäsi kuntayhtymän valituksen. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muutettu.
KHO 14.2.2020/641 (Korkein hallinto-oikeus)
KHO 16.7.2019 T 3406 - Kuljetuspalvelu - Järjestämistapa - Matkojen yhdistelykielto - Saattajalisä - Henkilöauton käyttöoikeus
Kunta ei ollut päätöksellään myöntänyt A:lle enää irrotusta Helsingin Matkapalvelun käytöstä. A:lle on myönnetty kuljetuspalveluun saattajalisä, henkilöauton käyttöoikeus ja matkojen yhdistelykielto.
A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksen. Saadun selvityksen mukaan A on kuulonäkövammainen. A on hakemuksessaan todennut, että ne syyt, joiden perusteella hänelle on aiemmin myönnetty irrotus Helsingin Matkapalvelusta, ovat edelleen olemassa. Asiassa tulisi myös huomioida lähivuosina vaikeutunut kuulonäkövamma sekä korkean iän ja muun fyysisen kunnon tuomat haasteet Matkapalvelun käytölle.
Valituksenalaisesta päätöksestä ilmeni, että A:lle vuonna 2016 tehty määräaikainen päätös Matkapalvelusta irrottamisesta perustui osin siihen, että suuri määrä näkövammaisia kuljetuspalvelun asiakkaita liitettiin Helsingin Matkapalvelun käyttäjiksi vuonna 2016. Tilanteen tasoittamiseksi asiakkaiden liittämistä Matkapalvelun käyttäjiksi porrastettiin siten, että osalle asiakkaista myönnettiin vielä määräaikainen irrotus. Aikaisemmin vuonna 2016 tehty päätös A:n irrottamisesta tilaamasta kuljetuspalvelua Helsingin Matkapalvelukeskuksen kautta ei sellaisenaan perusta hänelle oikeutta irrottamiseen hänelle myöhemmin tehtävissä päätöksissä.
Hallinto-oikeus totesi olevan sinänsä uskottavaa, että Matkapalvelun toimintakäytännöt odotusaikoineen hankaloittavat A:n matkustamista jonkin verran, mutta niiden ei voitu arvioida estävän häntä käyttämästä hänelle myönnettyä kuljetuspalvelua tai vaikeuttavan palvelun käyttöä kohtuuttomasti.
KHO pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.
KHO 16.7.2019 T 3406 (pdf 45 kt)
KHO 7.6.2019 T 2724 - Kuljetuspalvelu - Järjestämistapa - Matkojen yhdistely ja kesto - Odotusaika
Kuntayhtymä oli hylännyt A:n hakemuksen kuljetuspalvelun ohitilausoikeudesta, jolla asiakas saa tilata kuljetuksen suoraan valitsemaltaan autoilijalta.
A valitti hallinto-oikeuteen, joka kumosi kuntayhtymän päätöksen ja palautti asian ohitilausoikeuden myöntämistä varten. Saadun selvityksen mukaan A sairastaa vaikea-asteista spastista tetraplegiaa, ja häneltä on operoitu neuromuskulaarinen skolioosi. A on aiemmin käynyt päivätoiminnassa, mutta käymisen on käytännössä estänyt taksikyytien hankaluus. Taksikyydit kestävät A:n mukaan vähintään tunnin ja 20 minuuttia, mutta usein enemmänkin yhteen suuntaan matkojen yhdistelyn vuoksi. A:n vääntyneestä häntäluusta johtuen 1,5 tunnin istuminen taksissa aiheuttaa selkeän riskin painehaavojen kehittymiselle häntäluun seutuun. A:n mukaan yli tunnin mittaiset matkat ovat hänelle liian pitkiä. Lääkärinlausunnossa todetaan, että A ei kykene istumaan yhdessä asennossa pitkään, ja hän tarvitsee automatkoille saattajan, koska ei osaa kommunikoida. A osaa ilmeillään ilmaista, kun asentoa on vaihdettava. Tästä syystä taksin ohitilausoikeus on välttämätön, jotta matkustusaika jää kohtuulliseksi.
Hallinto-oikeus totesi, että kunnalla on lähtökohtaisesti oikeus päättää, miten vaikeavammaisen kuljetuspalvelu järjestetään ja myös muuttaa kuljetuspalvelun järjestämistapaa. Järjestämistapa ei saa kuitenkaan estää tai kaventaa vaikeavammaiselle kuuluvaa subjektiivista oikeutta kuljetuspalveluun. Mikäli henkilö ei voi vammansa vuoksi tai muusta perustellusta syystä voi käyttää kunnan päättämällä tavalla järjestettyä kuljetuspalvelua, on kunnan järjestettävä kuljetuspalvelu henkilön yksilöllisten tarpeiden edellyttämällä tavalla. Palveluiden järjestämistapaa koskevaa päätöstä tehtäessä on arvioitava, edellyttääkö hakijan yksilöllinen tilanne kuljetuspalvelun järjestämistä tavanomaisesta poikkeavalla tavalla. Mikäli kunnan käyttämä palvelujen järjestämistapa estää vaikeavammaista henkilöä tosiasiassa käyttämästä hänelle myönnettyä kuljetuspalvelua, on vakiotaksimahdollisuus tai ohitilausoikeus yksi tapa järjestää henkilön kuljetuspalvelut.
A:lla on aiemmin ollut ohitilausoikeus eivätkä hänen olosuhteensa ole muuttuneet. A on lisäksi esittänyt selvitystä siitä, ettei hän tosiasiallisesti pysty käyttämään kuljetuspalvelua ilman ohitilausoikeutta. Viranomaisen ja A:n matkojen kestosta esittämät väitteet ovat keskenään ristiriitaisia, mutta A on tuonut esiin myös sen, että kuljetuspalvelua järjestettäessä tulee ottaa huomioon myös odotusaika. Hallinto-oikeus piti uskottavana sitä, että matkat kokonaisuudessaan saattavat kestää kauemmin kuin A:n terveydentilan salliman noin 45 minuuttia. Hallinto-oikeus arvioi, että A ei terveydentilansa vuoksi ole pystynyt käyttämään kuljetuspalvelua, joten A:n kuljetuspalveluja ei ole järjestetty lain edellyttämällä kohtuullisella tavalla.
KHO pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.
KHO 7.6.2019 T 2724 (pdf 80 kt)
KHO 9.7.2018 T 3365 - Kuljetuspalvelu - Järjestämistapa - Oikeus perua matka - Matkojen määrä
A haki 6-8 lisämatkaa kuljetuspalveluihinsa ja oikeutta perua matka alle 30 minuuttia ennen sen alkua. Kunta hylkäsi hakemuksen.
Hallinto-oikeuden mukaan kunnalla on oikeus päättää kuljetuspalvelujen järjestämistavasta, eikä kuljetuspalvelun saajalla siten ole ehdotonta oikeutta saada kuljetuspalvelua haluamallaan tavalla järjestettynä. Edellytyksenä on kuitenkin, että vammaispalvelulain tarkoittamien kuljetuspalveluiden järjestämistavoista päätettäessä ei estetä vammaisen henkilön yksilöllistä oikeutta saada hänelle sopivia palveluja ja tukitoimia. Hallinto-oikeus katsoi, että vaikka A saattoi saada epilepsiakohtauksia, myös häneltä voitiin edellyttää matkojen perumista ohjeissa edellytettyä aikaa ennen lähtöä.
A:lle oli myönnetty vammaispalveluasetuksen mukainen vähimmäismäärä kuljetuspalvelumatkoja. Mikäli vaikeavammainen henkilö hakee matkoja enemmän kuin asetuksen tarkoittama vähimmäismäärä, hänen on pystyttävä perustelemaan vammasta tai sairaudesta aiheutuva lisämatkojen tarve. Edellytyksenä on tämän lisäksi, että kyse on tavanomaisiin elämäntoimintoihin kuuluvasta välttämättömästä liikkumistarpeesta. Asiassa ei ollut esitetty sellaisia perusteita lisämatkojen tarpeelle, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan päätöstä olisi aihetta tältäkään osin muuttaa.
KHO pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.
KHO 9.7.2018 T 3365 (pdf 87 kt)
KHO 2018:64 Vuosikirjaratkaisu - Kuljetuspalvelu - Järjestämistapa - Vaikeavammainen lapsi - Lapsen etu - Tarve itsenäistymiseen
Vuonna 2002 syntynyt vaikeavammainen A sairasti vaikeaa synnynnäistä sydänvikaa, minkä lisäksi hänen toimintakykyään heikensi aivoinfarktin seurauksena toispuolihalvaus ja epilepsia. A ei kestänyt fyysistä rasitusta, mikä aiheutti A:lle huonovointisuuskohtauksia, eikä hän saanut olla sairautensa vuoksi ulkona yli kymmenen asteen pakkasessa.
A:lle oli myönnetty vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu ja irrotus Helsingin Matkapalvelun käytöstä, minkä johdosta hän oli saanut tilata kuljetuspalveluun kuuluvat kuljetukset suoraan valitsemaltaan taksiliikennöitsijältä. Helsingin kaupunki päätti vuonna 2016 A:n ollessa 13-vuotias, että hänelle ei enää myönnetä irrotusta Helsingin Matkapalvelun käytöstä.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että vammaispalvelulain mukaisia palveluja järjestettäessä vaikeavammainen lapsi on erityisen tuen tarpeessa nuoren ikänsä ja vaikeavammaisuutensa vuoksi. Tämän takia kunnan tuli kiinnittää erityinen huomio A:n etuun ja itsenäistymisen tukemiseen vammaispalvelulain mukaisia palveluja järjestäessään. Korkein hallinto-oikeus arvioi, että A:n itsenäinen liikkuminen ilman vanhempia ja kuljetuspalvelun omatoiminen käyttö muodostui hänelle kohtuuttoman vaikeaksi Matkapalvelun kautta järjestettynä hänen vaikean sairautensa ja siitä johtuvien toimintarajoitteiden takia. A tuli edelleen irrottaa Matkapalvelun käytöstä. Äänestys 4–1.
KHO 2017:95 Vuosikirjaratkaisu - Kuljetuspalvelu -Näkövammainen - Järjestämistapa - Tilauskeskus - Luottamuksensuoja
Näkövammaiselle A:lle oli myönnetty vuonna 2008 toistaiseksi voimassa olevalla päätöksellä irrotus Helsingin Matkapalvelukeskuksen (nykyinen Helsingin Matkapalvelu) käytöstä, minkä vuoksi hän oli saanut tilata vammaispalvelulain mukaiseen kuljetuspalveluun kuuluvat kuljetukset suoraan valitsemaltaan taksiautoilijalta. Helsingin kaupunki päätti marraskuussa 2015, että A:lle ei enää myönnetä irrotusta Helsingin Matkapalvelun käytöstä. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n valituksen.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vammaispalvelulain mukaisessa kuljetuspalvelussa on kyse subjektiivisesta oikeudesta. Kunnalla ei kuitenkaan ole lakisääteistä velvollisuutta järjestää kuljetuspalvelua vaikeavammaisen itsensä toivomalla tai muutoinkaan tietyllä tavalla, vaikka sen tuleekin ottaa huomioon palvelua järjestäessään vaikeavammaisen henkilön toivomukset ja mielipide. Päätös, jolla A:lle oli aiemmin myönnetty irrotus Helsingin Matkapalvelukeskuksen käytöstä, ei ollut saavuttanut sellaista pysyvyyttä, ettei kuljetuspalvelun järjestämistapaa voitu muuttaa uudella päätöksellä. Asiassa ei siten myöskään ollut loukattu luottamuksensuojaa. Korkein hallinto-oikeus pysytti hallinto-oikeuden päätöksen.
Katso myös samaa asiaa koskeva ratkaisu:
KHO 8.6.2017 T 2736 (pdf 97 kt)
KHO 6.5.2014 T 1500 - Kuljetuspalvelu - Järjestämistapa - Vakiotaksi
Viranhaltija on hylännyt henkilön hakemuksen saada vakiotaksin käyttöoikeus hänelle myönnettyyn vammaispalvelulain mukaiseen kuljetuspalveluun. Päätöksen mukaan henkilöllä ei ole vammasta tai sairaudesta johtuvaa syytä, jonka vuoksi hän ei voisi käyttää keskitettyä taksin tilausnumeroa kuljetuspalvelun tilaamisessa.
HaO totesi, että asiassa esitetyn selvityksen mukaan henkilö on syntymäsokea. Hän on perustellut hakemustaan muun muassa sillä, hän ei pysty kontrolloimaan kuljettajan toimia eikä tarvittaessa auttamaan kuljettajaa oikeaan osoitteeseen löytämisessä. Vaikka henkilöllä on kertomansa mukaan ollut käytännön ongelmia tuntemattomien kuljettajien kanssa, asiassa ei ole kuitenkaan ilmennyt, että hän ei pystyisi näistä ongelmista huolimatta käyttämään kuljetuspalveluja kaupungin järjestämällä tavalla ilman oikeutta vakiotaksiin. Henkilölle on myönnetty palvelulisä, joten tarvittaessa taksinkuljettaja avustaa häntä ennen matkaa ja sen jälkeen. KHO pysytti HaO:n päätöksen.
KHO 6.5.2014 T 1500 (pdf 88 kt)
KHO 21.3.2014 T 879 - Kuljetuspalvelu - Järjestämistapa - Vakiotaksi
Viranhaltija on hylännyt henkilön hakemuksen saada vakiotaksin käyttöoikeus hänelle myönnettyyn vammaispalvelulain mukaiseen kuljetuspalveluun, koska vakiotaksin käyttö ei ole henkilön sairauden vuoksi perusteltua. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan henkilö sairastaa muun muassa vaikea-asteista keuhkoahtaumatautia, verenpainetautia, uniapneaa ja aikuistyypin diabetesta ja hän on merkittävän ylipainoinen. Hänen jalkojensa iho on todella ohutta, ja jalat ovat haavaherkät. Hän on allerginen koivulle, nurminatalle, pujolle ja histamiinille. Hänellä on hengenahdistusta etenkin pakkasilla ja allergiakaudella. Henkilö jaksaa kävellä yhtämittaisesti 100 metriä tasamaalla. Hän ei pysty kulkemaan portaissa. Hän on myös herkkä hajusteille.
HaO totesi, että henkilön kuljetuspalvelun toteuttamisessa on otettava huomioon hänen kokonsa, liikkumiskykynsä ja hajusteherkkyytensä asettamat edellytykset taksille. Hänelle on kuitenkin mahdollisuus tilatessaan taksin kaupungin määrittelemästä numerosta ilmoittaa toiveensa taksiin liittyen. Henkilölle on myönnetty kuljetuspalveluun palvelulisä, joten kuljettaja voi tarvittaessa noutaa hänet sisältä, jotta hänen ei välttämättä tarvitse odottaa taksia ulkona. Hallinto-oikeus katsoo, että henkilö ei ole osoittanut, että kuljetuspalvelujen tilaustapa olisi tosiasiallisesti estänyt häntä käyttämästä hänelle myönnettyä palvelua. Tilaustavan ei voida katsoa myöskään kohtuuttomasti vaikeuttavan hänen mahdollisuuksia käyttää hänelle myönnettyjä palveluja. KHO pysytti HaO:n päätöksen.
KHO 21.3.2014 T 879 (pdf 76 kt)
Katso myös
KHO 21.3.2014 T 878 (pdf 78 kt)
Helsingin HAO 31.1.2008 nro 08/0137/6 - Kuljetuspalvelu - Vapautus matkojen yhdistelystä - Taksin ottaminen tolpalta
Korkein hallinto-oikeus oli palauttanut asian sosiaalilautakunnalle uudestaan käsiteltäväksi. Viranhaltija oli hylännyt henkilön kuljetuspalveluja koskevan hakemuksen, jolla vaikeavammainen henkilö oli hakenut vapautusta matkojen yhdistelystä ja oikeutta käyttää puolet kuljetuspalvelumatkoista ottamalla taksin tolpalta. Tapauksessa vaikeavammaiselle henkilölle oli myönnetty henkilöautotaksin käyttöoikeus ja saattajalisä.
Helsingin hallinto-oikeus kumosi asiassa sosiaalilautakunnan jaoston päätöksen ja totesi, että henkilö luokiteltiin näkökenttätutkimuksen perusteella sokeaksi. Hänellä oli näin ollen erityisen suuria vaikeuksia liikkua kodin ulkopuolella vaikka hänelle olikin myönnetty kuljetuspalvelu ja oikeus käyttää henkilöautotaksia.
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan matkojen yhdistämisvelvoite paluukyytien osalta aiheutti näkövammaiselle henkilölle kohtuuttomia vaikeuksia käyttää kuljetuspalveluja tai voi jopa estää ainakin osittain sen käytön. Tähän nähden hallinto-oikeus katsoi, että henkilön kuljetuspalvelujen järjestäminen vammaispalvelulain ja -asetuksen mukaan edellytti sitä, että hänelle myönnettiin oikeus ottaa puolessa kuljetuspalvelumatkoissa taksi taksiasemalta tolpalta.
Helsingin HAO 10.5.2007 nro 070559/6 - Kuljetuspalvelu - Järjestämistapa - Tilauskeskus - Työmatkat
Viranhaltija oli hylännyt vaikeavammaisen henkilön hakemuksen saada vakiotaksin käyttöoikeus työ- tai vapaa-ajanmatkoille, koska matkat pystyttiin järjestämään matkapalvelukeskuksen toimesta. Tapauksessa vaikeavammainen hakija esitti, ettei hän voi käyttää matkapalvelukeskuksesta tilattua autoa työmatkoilla ja työstä myöhästymisiä on tapahtunut usein, kun paikalle on saapunut auto jota vaikeavammainen henkilö ei sairautensa ja vammansa vuoksi voinut käyttää.
Hallinto-oikeus totesi, että vaikeavammaisen henkilön kuljetuspalveluja hänen työmatkoillaan ei voitu aina järjestää matkapalvelukeskuksen kautta siten kuin hänen osaltaan oli asiakastietoihin merkitty. Hallinto-oikeus katsoi, että koska kysymys oli nimenomaan vaikeavammaisen henkilön työmatkoista, kuljetuspalvelujen toteutuminen työmatkoilla edellytti vakiotaksin käyttämistä.
Etelä-Suomen LH 14.9.2006 STU 1082 A - Kuljetuspalvelu - Järjestämistapa - Tilauskeskus
Lääninhallitus totesi valvontapäätöksessään, että matkoja yhdisteltäessä on arvioitava ja harkittava yhdisteltyjen matkojen määrää ja tarkoituksenmukaisuutta ottaen huomioon kunnan liikenteen volyymi sekä alueen laajuus ja näiden aiheuttamat ongelmat matkojen yhdistelylle.
Valvontapäätöksestä ilmenee, että virastolla tulisi olla asiakkaiden tasapuolisen kohtelun turvaamiseksi matkapalvelukeskuksesta irrottamiselle selkeät pääperiaatteet, joiden perusteella yksilöllinen harkinta voidaan toteuttaa.
Lääninhallitus katsoi, että koska kuljetuspalveluiden järjestämisessä on kyse toimintarajoitteisista asiakkaista, tulee kuljettajien olla riittävän ammattitaitoisia, jotta he kykenevät takaamaan asiakkaiden turvallisuuden matkan aikana.
Lääninhallitus kiinnitti huomiota myös siihen, että matkojen välittäjän ja liikennöitsijöiden yhteistyön tulee toimia saumattomasti ja tästä yhteistyöstä tulee nimenomaisesti sopimuksella sopia. Palautteiden osalta lääninhallitus totesi, että yksittäisten matkojen osalta ensisijainen vastuu palautteisiin vastaamisesta kuuluu kaupungille ja kuljetuspalvelujärjestelmästä vastaaville palveluntuottajille.
Mikäli kunta järjestää kuljetuspalveluita ostopalvelusopimuksin tai muiden hankintasopimusten perusteella hankkimalla palvelun yksityiseltä palveluntuottajalta, on sen varmistettava, että hankittavat palvelut vastaavat samaa tasoa, mitä edellytetään vastaavalta kunnalliselta toiminnalta.
KHO 31.5.2005 T 1298 - Kuljetuspalvelu - Järjestämistapa - Saattajapalvelu
Viranhaltija oli päättänyt olla myöntämättä henkilölle oikeutta käyttää henkilöautotaksia kuljetuspalveluun kuuluvilla matkoilla. Viranhaltija oli myös hylännyt vaikeavammaisen henkilön vaatimuksen siitä, että hänen aviopuolisonsa tulisi voida toimia maksuttomasti saattajana.
Hallinto-oikeus hylkäsi vaikeavammaisen tekemät valitukset. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että liikuntavammojen lisäksi vaikeavammaisen henkilön tasapainoelimen vaurioituminen aiheutti hänelle huimausta ja pahoinvointia, joka esti häntä käyttämästä pikku-bussia.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vaikeavammaiselle henkilölle myönnetyn kuljetuspalvelun toteutuminen edellytti, että hän voi suorittaa matkansa henkilöautotaksilla. Saattajapalvelun osalta korkein hallinto-oikeus pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun, jossa oli todettu, että vaikeavammaista henkilöä ei voitu pitää sellaisena vammaisena, joka tarvitsisi toisen henkilön apua niin paljon, ettei taksinkuljettajan apu olisi riittävää välittömästi kuljetuspalveluihin liittyvissä liikkumisissa.
Vaikka kunnalla on siis oikeus päättää kuljetuspalvelujen järjestämistavasta, on vammaisella henkilöllä mahdollisuus vaatia palvelua järjestettäväksi hänelle sopivalla yksilöllisellä tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että kunnan on tehtävä myös palvelun järjestämistapaa koskevien vaatimusten osalta yksilöhuollon päätös.
Järjestämistapaa koskevia päätöksenvaraisia asioita voivat olla esimerkiksi vaatimus vakiotaksista (vammainen henkilö haluaa käyttää tuttua samaa taksinkuljettajaa) tai vaatimus siitä, että vammaisen henkilön yksilölliset tarpeet huomioon ottaen hänen matkojaan ei yhdistellä, vaatimus siitä, että vammainen henkilö vapautetaan tilaamasta taksia matkojen yhdistelykeskuksen kautta tai joku muu sellainen tapa järjestää kuljetuspalveluja, joka turvaa henkilön yksilölliset tarpeet liikkumisen sekä huomioi hänen vammansa tai sairautensa aiheuttamat rajoitukset liikkumisessa.
Lähteet
Vammaispalvelujen käsikirjan lakiryhmä
Räty, Tapio (2010) Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry.
