Kuljetuspalvelumatkojen käyttötarkoitus
Huomioi tämä Oikeuskäytäntö-sivuilla!
Uusi vammaispalvelulaki (675/2023) on voimassa 1.1.2025 alkaen. Luet nyt vanhan vammaispalvelulain mukaista oikeuskäytäntöä (380/1987).
Sote-palvelujen järjestämisvastuu siirtyi kunnilta hyvinvointialueille 1.1.2023. Oikeuskäytäntö-osiossa käytetään vielä kunta sanaa, koska suurin osa oikeuskäytännöstä on julkaistu ennen sote-uudistusta.
Asiointi- ja vapaa-ajan matkojen tarkoitus ja kohde ovat vaikeavammaisen henkilön itsensä harkittavissa ja päätettävissä. Kunnan toimielin ei voi hakijan puolesta päättää sitä, mihin matkat voivat suuntautua.
Poikkeuksellisesti vaikeavammaisen henkilön tulee esittää tarvittaessa kuljetuspalvelutarpeestaan (matka tarkoitus) yksityiskohtaisempaa selvitystä silloin, kun
- kysymys on työ- ja opiskelumatkoista
- vaikeavammainen henkilö on laitoshoidossa
- arvioidaan, onko jotain muuta paikkakuntaa kuin kunnan naapurikuntaa pidettävä vaikeavammaisen henkilön ns. toiminnallisena lähikuntana
- kuljetuspalveluja haetaan enemmän kuin vammaispalveluasetuksen tarkoittama vähimmäismäärä edellyttäisi.
Lisäksi joissakin tapauksissa yksityiskohtaisempaa selvitystä voidaan edellyttää, kun vammainen henkilö hakee kuljetuspalvelua lähikuntiin ulottuvina ja kyseessä on esimerkiksi kustannusten kohtuullisuuden arviointi matkan pituuden vuoksi. Tämä voi olla mahdollista esimerkiksi tilanteessa, jossa kunnan ja lähikuntien muodostama alue on laaja ja/tai etäisyydet ovat pitkiä. Vammaispalveluasetuksen mukaan matkojen pitää kuitenkin voida ulottua lähikuntiin. Pelkästään kuntarajan ylittäminen ei tee kustannuksista kohtuuttomia. Jotta yksityiskohtaisempaa selvitystä voidaan edellyttää, täytyy arvion lähteä perustellusta oletuksesta, että kustannukset muodostuvat kohtuuttomiksi.
KHO 19.11.2014 T 3614 - Kuljetuspalvelu - Työmatkat - Kuljetuspalvelun tarve
Yrittäjänä toimivalle A:lle oli myönnetty talvikuukausiksi 24 kuljetuspalvelumatkaa kuukaudessa yritystoimintaan liittyviin matkoihin. A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien kahdeksaa matkaa viikossa ympäri vuoden. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. A valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen. KHO kumosi hallinto-oikeuden ja kunnan päätökset ja palautti asian perusturvalautakunnalle. KHO:n mukaan yrittäjälle oli tämän välttämättä niitä tarvitessa korvattava kaksi yhdensuuntaista yritystoimintaan liittyvää matkaa päivässä. Se seikka, että A ei ollut aina käyttänyt hänelle aiemmin myönnettyjä matkoja, ei ollut riittävä perustelu myöntää vähemmän. Yrittäjäriskiin kuuluu, että joinakin aikoina töitä on enemmän kuin toisina. Kunta oli hylännyt hakemuksen kesäkuukausien ajalta vedoten siihen, että sokea A oli saanut liikkumistaidon ohjausta ja pystyisi kävelemään kesäisin pääasialliseen toimintapisteeseensä. KHO totesi, että A saattoi myös kesäisin tarvita kuljetuspalvelumatkoja silloin, kun yritystoiminta edellytti liikkumista muualle.
KHO 19.11.2014 T 3614 (pdf 99 kt)
KHO 14.11.2001 T 2830 - Kuljetuspalvelu - Kuljetuspalvelun tarve - Lähikunta
Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden ja sosiaalilautakunnan päätökset siltä osin, kuin valittajan hakemuksen mukaisia kuljetuspalvelumatkoja lähikuntiin oli rajoitettu matkojen määrän tai kohteen osalta. Korkein hallinto-oikeus totesi, että valittajalla oli oikeus käyttää hänelle kuljetuspalveluina kuuluvat matkat tarpeensa mukaan, joko asuinkunnassaan tai lähikunnissa.
Lähteet
Vammaispalvelujen käsikirjan lakiryhmä
Räty, Tapio (2010) Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry.
