Työmatkat
Vammaispalveluasetuksen 6 §:n mukaan kunnan on järjestettävä kuljetuspalvelut vaikeavammaiselle henkilölle siten, että hänellä on mahdollisuus suorittaa välttämättömät työhön ja opiskeluun liittyvät matkat. Näiden matkojen järjestämisessä ei ole matkojen määrään liittyviä kuukausittaisia rajoituksia.
Vammaispalveluasetuksen 4 §:n 2 momentin mukaan myös työmatkojen osalta kunnan järjestettäviksi tulevat siis asuinkunnan alueella ajettavat ja lähikuntiin ulottuvat opiskeluun tai työhön liittyvät kuljetukset.
KHO 24.4.2014 T 1412 Kuljetuspalvelut - Työmatkat
Viranhaltija on hylännyt hakemuksen, jossa henkilö on hakenut vammaispalvelulain mukaisena kuljetuspalveluna kymmentä yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa työmatkoihin. Hakemuksen mukaan matkat ovat musiikkiesiintymisiä, tietotekniikan tukipalveluita tai juridista konsultoimista, ja sijoittuvat lähinnä Keski-Suomen alueelle. Päätöksessä on todettu, että vammaispalvelulain mukaisena kuljetuspalveluna ei myönnetä lisämatkoja sivutoimisen työn vuoksi.
HaO totesi, että asiassa on kiistatonta, että henkilö on vammaispalveluasetuksen 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu vaikeavammainen henkilö, jolla on oikeus vammaispalvelulain mukaisiin kuljetuspalveluihin. Vammaispalveluasetuksen 4 §:ssä tarkoitettua työssä käymistä on työsuhteeseen perustuvan toiminnan lisäksi myös yritystoiminta.
Kun kunta arvioi sitä, milloin kyseessä on työmatka, ei merkitystä ole sillä, turvaako tehtävä työ tosiasiassa henkilön toimeentulon. Lähtökohtana työn tekemisessä on aina se, että työnteolla mahdollistetaan vammaiselle henkilölle toimeentulon hankkiminen. Kunta ei voi kuitenkaan rajoittaa tosiasiassa tällaisen työn tekemistä arvioimalla kuinka paljon tuloja tehtävästä työstä saadaan tai mikä merkitys tai vaikutus työstä saatavalla tulonmuodostuksella on henkilön kokonaistalouden kannalta.
Vaikka henkilöllä on kaupparekisteriin merkitty yritys, ei hän ole esittänyt yrityksen toiminnasta sellaista selvitystä, jonka perusteella hänen yritystoimintaansa voitaisiin pitää vakiintuneena. Lisäksi toimeentulotukea hakiessaan hän on ilmoittanut, ettei yrityksellä ole ollut toimintaa viiteen vuoteen. Näin ollen kunnalla ei ole velvollisuutta korvata henkilölle vammaispalveluasetuksen 4 §:ssä tarkoitettuja työmatkoja. KHO pysytti HaO:n päätöksen.
KHO 24.4.2014 T 1412 (pdf 84 kt)
KHO 2013:139 Vuosikirjaratkaisu - Kuljetuspalvelut - Työmatkat - Vammaisurheilu
Opetus- ja kulttuuriministeriö oli myöntänyt paralympiatasolla vammaisratsastuksessa kilpailevalle henkilölle 15 000 euron suuruisen valmennus- ja harjoitteluapurahan vuodeksi 2012. Apurahan myöntämisen ehtona oli sitoutuminen pitkäjänteiseen ammattimaiseen valmentautumiseen.
KHO katsoi, että henkilön päivittäiset valmentautumis- ja harjoittelumatkat ratsastustallille olivat hänelle sellaisia välttämättömiä työhön liittyviä matkoja, että hänellä oli oikeus saada niihin vammaispalvelulain mukaista kuljetuspalvelua.
KHO 2009:2 Vuosikirjaratkaisu - Kuljetuspalvelut - Työmatkat - Lähikunta - Yrittäjä
Tapauksessa vaikeavammainen henkilö toimi hierojana omistamansa osakeyhtiön puitteissa. Tapauksessa vaikeavammainen henkilö oli kouluttautunut hierojaksi. Hänen tarkoituksenaan oli saada toimeksiantoja yrityksiltä ja yritysten henkilökunnan hierojana. Hierontatyö tapahtui toimeksiantajan tiloissa, joissa vaikeavammainen henkilö pyrki tekemään ainakin työpäivän aina yhdessä kohteessa. Kuukaudessa työpäiviä kertyi noin 10.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vaikeavammaisen henkilön matkat kotoa yhden päivän kestävän työtehtävän suorittamisen paikkaan ja takaisin kotiin olivat vammaispalvelulain tarkoittamia työmatkoja. Korkein hallinto-oikeus totesi, että vammaispalvelulain soveltamisen kannalta merkitystä ei ole sillä tehdäänkö työtä yrittäjänä vai palkansaajana eikä yksittäisen vaikeavammaisen työssäkäyntiin liittyvä sosiaalinen avustus ollut kiellettyä valtiontukea.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vaikeavammaisella henkilöllä oli oikeus saada kuljetuspalveluja työssä käymisen vuoksi tarpeellisiin matkoihin vammaispalveluasetuksen 4 §: 2 momentin asettamissa rajoissa.
Korkein hallinto-oikeus tarkoitti viimeisellä huomautuksellaan sitä, että korvattavaksi tulivat kohtuulliset kustannukset oman kunnan alueella tai lähikuntiin ulottuvina. Kohtuullisia kustannuksia arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota tällöin siihen, mikä on normaali työssäkäyntialue kysymyksessä olevalla paikkakunnalla.
Mikäli työtä tehdään yrittäjänä tai työsuhteessa yhtä useammassa paikassa työpäivän aikana, vammaispalvelulain mukaisia työmatkoja ovat matka kotoa päivän ensimmäiseen työpisteeseen ja viimeisestä työpisteestä kotiin.
KHO 19.6.2006 T 1572 Kuljetuspalvelu - Työmatkat - Lähikunta
Tapauksessa vaikeavammainen henkilö haki asuinkunnastaan Järvenpäästä Vantaan Tikkurilaan tehtäviä työmatkakustannuksia. Työmatkan pituus on 22 kilometriä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että siihen nähden että kysymys oli lähellä pääkaupunkiseutua olevasta kunnasta, josta on tavanomaista tehdä työmatkoja pääkaupunkiseudulle ja kun vaikeavammaisen henkilön ilmoittamaa työmatkan pituutta ei myöskään voitu pitää pääkaupunkiseudun olot huomioonottaen poikkeuksellisen pitkänä, tuli haetut matkan järjestää vammaispalvelulain mukaisina työmatkoina.
Helsingin HAO 5.6.2006 Nro 06/0714/6 Kuljetuspalvelu - Työmatkat
Tapauksessa oli kysymys siitä, voidaanko eläkkeellä olevan taiteilijan työhuoneella käyntiä muutaman kerran viikossa pitää vammaispalvelulain tarkoittamina työmatkoina. Hallinto-oikeus katsoi kuten sosiaalilautakunnan jaostokin, että työhuoneelle tehtäviä matkoja ei voitu pitää vammaispalveluasetuksen tarkoittamina välttämättöminä työhön liittyvinä matkoina vaan muihin jokapäiväiseen elämään kuuluvina matkoina.
Asiassa annettiin merkitystä sille, että vaikeavammaisen henkilön pääasiallinen tulolähde oli eläke, taiteilijan työstä saadut tulot olivat satunnaisia tuloja.
KHO 31.12.2003 T 3401 Kuljetuspalvelu - Työmatkat - Yhdenvertaisuus - Perustuslaki
Tapauksessa kysymys oli näkövammaisesta henkilöstä, joka oli vanhuuseläkkeellä. Vanhuseläkkeestä huolimatta hän teki keikkatöitä satunnaisesti muutaman päivän viikossa. Viranhaltija hylkäsi hakemuksen koska työmatkoja ei myönnetty kunnassa vanhuuseläkkeen saajille. Henkilön työmatkapäätös oli lakkautettu viranhaltijan päätöksellä.
Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja katsoi, että työmatkojen osalta lainsäädäntöä on tulkittava siten, että kuljetuspalvelun tarkoituksena on poistaa työn tekemiseen liittyviä esteitä ja mahdollistaa vammaiselle toimeentulon hankkiminen. Näin ollen, kun otettiin huomioon että henkilö oli vanhuuseläkkeellä päätoimestaan sekä hänen nykyisen toimintansa laajuus, puheenaolevia matkoja ei voitu pitää välttämättöminä työhön liittyvinä matkoina. Hallinto-oikeus ei pitänyt muutoksenhaun alaista päätöstä perustuslain 6 §:n vastaisena.
Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja totesi, että henkilö toimii yksityisyrittäjänä, joka oman ilmoituksensa mukaan jatkoi työntekoa. Työtilaisuuksia oli vaikeavammaisen henkilön oman arvion mukaan korkeintaan kolmena päivänä viikossa.
Korkein hallinto-oikeus viittasi perustuslain 6 §:n 2 momenttiin jonka mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää syytä asettaa eri asemaan mm. iän perusteella. Vammaispalvelulaissa tai vastaavassa asetuksessa ei ole säännöstä, jonka mukaan vanhuuseläkkeelle siirtyminen estäisi kuljetuspalvelujen myöntämisen työmatkoihin. Henkilön kuljetuspalveluhakemusta ei korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan voitu hylätä sillä perusteella, että vanhuuseläkettä saavalle ei myönnetä kuljetuspalveluja työmatkoihin.
Helsingin HAO 6.11.2001 nro 01/0870/6 Kuljetuspalvelu - Työmatkat - Asiointimatkat
Tapauksessa vaikeavammainen henkilö haki kuljetuspalveluja työnohjausmatkoihin 1-2 työnohjauskäyntiin kuukaudessa. Sosiaalilautakunnan jaosto katsoi, että matkat eivät olleet työmatkoja vaan asiointimatkoja.
Hallinto-oikeus pysytti sosiaalilautakunnan jaoston päätöksen ja katsoi, että kun otettiin huomioon lainsäädännön tavoite edistää vammaisen henkilön suoriutumista jokapäiväisessä elämässään, on vammaispalveluasetuksen 4 §:n 1 momenttia tulkittava niin, ettei siinä ole tarkoitettu niitä matkoja, joita työelämässä suoritetaan työn tekemiseen liittyen.
Asiassa oli selvitetty, että kokopäivätyössä työnohjauksessa voitiin käydä työajalla ja siitä saatiin myös kilometrikorvauksia. Hallinto-oikeus katsoi, että työnohjausmatkoja oli pidettävä matkoina, joita työelämässä suoritetaan työn tekemiseen ja siinä kouluttautumiseen liittyen.
Välttämättömillä työhön liittyvillä matkoilla tarkoitetaan yleensä matkoja asunnosta työpaikkaan ja takaisin. Vammaispalvelulain ja -asetuksen tarkoittamina työmatkoina ei voida pitää sellaisia työntekijän tavanomaisiin työtehtäviin liittyviä työnantajan teettämiä matkoja esimerkiksi työpisteestä toiseen.
Korvattavaksi eivät tule sellaiset matkat, jotka vammainen työntekijä tekee työsopimuksensa tai työnantajan määräyksen perusteella. Tällaiset matkat ovat luonteeltaan työnantajan määrättävissä olevia matkoja, josta työntekijä saa korvauksen joko työsopimuksen tai työehtosopimuksen mukaisesti palkkana, kilometrikorvauksena, oman auton käyttökorvauksena tai muulla tavoin.
Lähteet
Räty, Tapio (2010) Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry.
