Kuljetuspalvelun maksut ja korvaukset
Huomioi tämä Oikeuskäytäntö-sivuilla!
Uusi vammaispalvelulaki (675/2023) on voimassa 1.1.2025 alkaen. Luet nyt vanhan vammaispalvelulain mukaista oikeuskäytäntöä (380/1987).
Sote-palvelujen järjestämisvastuu siirtyi kunnilta hyvinvointialueille 1.1.2023. Oikeuskäytäntö-osiossa käytetään vielä kunta sanaa, koska suurin osa oikeuskäytännöstä on julkaistu ennen sote-uudistusta.
Asiakasmaksut
Kuljetuspalvelun asiakasmaksuista säädetään asiakasmaksuasetuksen 6 §:ssä, jonka mukaan vaikeavammaisille järjestettävistä kuljetuspalveluista voidaan periä enintään paikkakunnalla käytettävissä olevan julkisen liikenteen maksua vastaava maksu tai muu siihen verrattavissa oleva kohtuullinen maksu.
Asiakasmaksut
KHO:2020:20 Vuosikirjaratkaisu - Kunnallisasia – Asiakasmaksu – Vammaispalvelu – Kuljetuspalvelun omavastuu – Yleispäätös omavastuun määräytymisestä – Kilometripohjaisuus – Käytössä olevat kertaliput vyöhykepohjaisia
Kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta oli päättänyt, että vaikeavammaisten henkilöiden kuljetuspalvelujen omavastuuna peritään edelleen Matkahuollon hinnaston mukainen kilometrien mukaan määräytyvä kertalipun hinta. A:n tekemä oikaisuvaatimus hylättiin. Hallinto-oikeus hylkäsi samoin A:n tekemän kunnallisvalituksen.
Asiassa saadun selvityksen mukaan kaupungin sisäisessä linja-autoliikenteessä tavallinen kertalipun hinta oli korttijärjestelmään siirtymisen jälkeen 3,50 euroa. Kuljetuspalvelun asiakasmaksu oli sen sijaan lautakunnan tekemän yleispäätöksen mukaan kaupungin sisäisillä yli kuusi kilometriä pitkillä matkoilla tätä korkeampi. Kuljetuspalvelun asiakasmaksu saattoi muodostua korttijärjestelmän mukaista kertalipun hintaa korkeammaksi myös kuntarajat ylittävillä matkoilla.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että sosiaali- ja terveyslautakunnan tekemä yleispäätös oli sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun asetuksen 6 §:n vastainen.
EOA 11.7.2014 Dnro 454/4/14 Kuljetuspalvelu - Asiakasmaksu - Järjestämistapa - Kunnan tiedonantovelvollisuus
Kantelija arvosteli täysi-ikäiselle vaikeavammaiselle lapselleen järjestettyjä kuljetuspalveluja ja kuljetuspalveluista määrätyn asiakasmaksun suuruutta. Kuljetuspalvelujen järjestämistapaa muutettiin ilman, että kantelijaan olisi etukäteen oltu yhteydessä tai asiasta muutoin kantelijalle tiedotettu.
Tältä osin oikeusasiamies korosti, että viranomaisten neuvojen ja selvitysten tulee olla selkeitä eivätkä ne saa johtaa sosiaalihuollon asiakkaan oikeudenmenetyksiin tai asiakkaalle kuuluvien oikeuksien kaventumiseen.
Kunnan lausunnon mukaan kantelijan lapselle on kuljetuspalvelut järjestetty hänelle turvallisella ja sopivalla tavalla yhteiskuljetuksena. Oikeusasiamies totesi, että kunnan harkinnassa on se, miten kuljetuspalvelut käytännössä järjestetään. Kunta voi järjestää kuljetuspalvelut yksilökuljetuksina tai esimerkiksi yhteiskuljetuksina. Kuljetuspalvelut on järjestettävä vaikeavammaisen henkilön vammasta tai sairaudesta johtuvan tarpeen edellyttämällä yksilöllisellä tavalla.
Kunnan valitsema kuljetuspalvelujen järjestämistapa ei saa estää tai kaventaa vaikeavammaiselle henkilölle kuuluvaa erityistä oikeutta kuljetuspalveluihin. Mikäli kantelija on tyytymätön kuljetuspalveluihin ja kuljetuspalveluita koskevaan järjestämistapaan on hänellä oikeus vaatia valitun järjestämistavan muuttamista.
Asiakasmaksun osalta oikeusasiamies totesi, että kantelijan lapselle tehdyn päätöksen mukaan omavastuuosuus laskutetaan jälkikäteen kuukausittain linja-auton kuukausitaksan mukaan. Tältä osin maksun määrääminen on tapahtunut kunnalle kuuluvan harkintavallan rajoissa. Lisäksi lapselle tehdystä kunnan päätöksestä ilmeni, että "maksu peritään riippumatta toteutuneista matkamääristä." Maksun tällainen määrääminen johtaa siihen, että maksu peritään myös niistä kuukausittaisista myönnetyistä matkoista, joita vaikeavammainen henkilö ei tosiasiassa käytä.
Oikeusasiamiehen näkemyksen mukaan maksu voidaan periä vain siltä osin kuin asiakas on tosiasiassa käyttänyt hänelle myönnettyä palvelua ellei asiakasmaksulaissa tai sen perusteella annetussa asetuksessa ole muuta säädetty. Tällainen maksun periminen käyttämättömistä kuljetuspalveluista on asiakasmaksulain vastaista.
KHO 2013:62 Vuosikirjaratkaisu - Kuljetuspalvelu - Palvelun järjestämistapa - Taksin tilausmaksu - Tilaaminen puhelimella
Vaikeavammaisten henkilöiden kuljetuspalveluja käyttävä asiakas joutui maksamaan kuljetuksensa tilaamisesta puhelimitse erityistä tilausmaksua. KHO katsoi, että kuljetuspalveluja ei ollut järjestetty vammaispalvelulaissa tarkoitetulla tavalla, mikäli hänelle tällöin palvelun käyttämisestä aiheutuvat kustannukset tosiasiassa ylittivät sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun asetuksen 6 §:ssä vaikeavammaisten kuljetuspalveluista perittävälle maksulle säädetyn kohtuullisena pidettävän maksun enimmäismäärän.
AOA 20.8.2012 Dnro 1050/4/11 Kuljetuspalvelu - Asiakasmaksu - Kunnan Harkintavalta
Asia käsitteli taksin tilauksesta aiheutuneiden kustannusten huomioimista kuljetuspalvelumaksua määrättäessä. AOA totesi, että kuljetuspalveluista perittävän maksun suuruus on sidottu julkisen liikenteen maksuun tai muuhun siihen verrattavissa olevaan kohtuulliseen maksuun siten, että perittävä maksu voi olla enintään niiden suuruinen.
Asiakasmaksuasetuksen 6 §:n säännös on väljä ja antaa mahdollisuuden soveltajalleen harkintavallan käyttöön. Viimekädessä tuomioistuin (hallinto-oikeus) ratkaisee kysymyksen siitä, onko asiakasmaksulain ja – asetuksen tarkoittama asiakkaalta perittävä maksu oikean suuruinen.
Maksun suuruus ei saa kaventaa tai estää vaikeavammaiselle henkilölle kuuluvien oikeuksien toteutumista. Tästä syystä AOA pitää välttämättömänä, että asiakasmaksulain säännökset maksun määräämisessä ja sen suuruudessa ovat riittävän yksiselitteisiä ja täsmällisiä.
EOA 10.3.2005 Dnro 676/4/03 Kuljetuspalvelu - Asiakasmaksu
Oikeusasiamies totesi ratkaisussaan, että hallinto-oikeudet voivat päätyä yksittäisissä ratkaisuissa erilaiseen lopputulokseen ilman, että ne olisivat ylittäneet lain suomaa harkintavaltaa tai menetelleet laillisuusvalvonnan näkökulmasta arvioituna lain vastaisesti.
Oikeusasiamies viittasi ratkaisussaan esimerkiksi Oulun lääninoikeuden 7.10.1999 antamaan päätökseen siitä, että kuljetuspalvelusta kuukausittain perittävän maksun määrä oli laskettava käyttäen laskentaperusteena seutulipun hintaa sen voimassaoloalueella.
Vastaavasti Kuopion hallinto-oikeus antoi 17.12.2002 päätöksen, jonka mukaan kuljetuspalveluiden omavastuuosuus tuli julkisen liikenteen puuttuessa laskea kuntalipun hinnan mukaan ja Rovaniemen hallinto-oikeus puolestaan 12.10.2004 katsoi, että omavastuuosuus oli laskettava bussin vuosilipun hintaan perustuvaksi omavastuuosuudeksi.
Helsingin hallinto-oikeus katsoi 2004 marraskuussa antamassaan ratkaisussa, että kuljetuspalveluista perittävä omavastuuosuuden suuruus määräytyi sen mukaisesti, kun omavastuuosuus vastasi käytössä olevaa julkisen liikenteen maksua asuinkunnan alueella tapahtuvien ja lähikuntiin ulottuvien kuljetusten osalta.
Turun HAO 16.5.2003, Nro 03/0343/2 Kuljetuspalvelu - Asiakasmaksu
Hallinto-oikeus katsoi, että kuljetuspalvelusta perittävän maksun suuruus on asiakasmaksuasetuksessa sidottu julkisen liikenteen maksuun tai muuhun siihen verrattavissa olevaan kohtuulliseen maksuun siten, että perittävä maksu voi olla enintään niiden suuruinen.
Jos kunnan alueella ei ole järjestetty linja-autoliikennettä tai muuta julkista liikennettä, maksu voi olla julkisen liikenteen taksaa vastaava tai muu siihen verrattavissa oleva kohtuullinen maksu. Sosiaalilautakunnan päätöksen mukaisia maksuja ei ollut määritelty julkisten kulkuneuvojen käyttämistä vastaavien maksujen mukaan, vaan prosenttiosuutena taksimatkan kustannuksista.
Kun maksut eivät olleet määrältään kaikilta osin olleet vastaavan pituisen matkan julkisen liikenteen taksaa vastaavia, vaan olivat ylittäneet sen mukaisen maksun, päätös oli lainvastainen.
KHO 7.10.2003 T 2390 Kuljetuspalvelu - Asiakasmaksu
Tapauksessa oli kunnallisvalituksena valitettu kunnan vahvistamasta kuljetuspalveluista perittävästä maksusta – taksasta. Hallinto-oikeus katsoi, että kunnan kuljetuspalveluista voitiin periä enintään linja-autoliikenteen henkilötaksaa vastaava kertalipun maksu. Kun valtuuston päätöksellä vahvistamat taksat ylittivät joissain tapauksissa kunnassa käytettävissä olevan julkisen liikenteen maksua vastaavan maksun, kunnanvaltuuston päätös oli lainvastainen.
Hallinto-oikeus totesi, että vaikka vaikeavammaiselle järjestetyt kuljetuspalvelut ja niiden maksujärjestelmä eivät vastanneet julkisenliikenteen sarja- ym. alennuslippujärjestelmää, ei kunnanvaltuusto ollut velvollinen vahvistamaan kuljetuspalvelumaksuja näiden mukaan. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi asiasta tehdyn valituksen.
Hämeenlinnan HAO 27.1.2003 Nro 03/0044/3 Kuljetuspalvelu - Asiakasmaksu
Hallinto-oikeus hylkäsi kuljetuspalvelumaksusta tehdyn valituksen ja totesi päätöksessään, että kunta oli voinut päättää, että vaikeavammaiselta henkilöltä peritään hänen käyttämistään kuljetuspalveluista kilometriperusteiseen linja-autotaksaan perustuvat omavastuuosuudet.
Hämeenlinnan HAO 28.3.2000 Nro 00/239/4 Kuljetuspalvelu - Asiakasmaksu
Hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan, että kun kuljetuspalveluista perittävän omavastuuosuuden pienin määrä ylitti paikkakunnalla perittävän linja-autotaksan määrän, oli sosiaalilautakunnan päätöstä tältä osin asiakasmaksuasetuksen 6 §:n vastainen.
Mikkelin LO 7.7.1993 T 488 Kuljetuspalvelu - Asiakasmaksu
Oikeuskysymyksenä oli, voiko kunnanvaltuusto hyväksyä sosiaali‑ ja terveydenhuollon asiakasmaksuista taksan, jonka mukaan vaikeavammaisen kuljetuspalvelusta perittävä maksu on enintään taksin kuljetusmaksun suuruinen.
Kunnanvaltuuston hyväksymän taksan mukaan vaikeavammaisten kuljetuspalveluista perittiin yhdensuuntaisesta matkasta oman kunnan alueella 20 markkaa ja vieraan kunnan alueelle ulottuvasta matkasta 40 markkaa. Kunnassa ei ollut sisäistä linja‑auto-liikennettä.
Kunnan jäsen valitti päätöksestä sillä perusteella, että perittävä maksu ylitti linja‑autoliikenteen lipun hinnan ja että esimerkiksi naapurikuntaan tehtävä matka maksaa yleisellä kulkuneuvolla 21 markkaa.
Lääninoikeus kumosi kunnanvaltuuston päätöksen, koska asiakasmaksuasetuksen 6 §:n mukaan vaikeavammaisille järjestettävistä kuljetuspalveluista voidaan periä enintään paikkakunnalla käytettävissä olevan julkisen liikenteen maksua vastaava maksu tai muu siihen verrattavissa oleva kohtuullinen maksu.
Korvattavat kohtuulliset kustannukset
Kunnan on korvattava vaikeavammaiselle henkilölle asiakasmaksun ylittävältä osin kuljetuspalveluista aiheutuvat kohtuulliset kustannukset.
Oikeuskäytännössä on katsottu, ettei kunta voi määrätä oikeudellisesti sitovalla tavalla yleisohjeilla tai talousarviomääräyksillä euromääräistä ylärajaa korvaukselle siten, ettei yksilöllinen tarveharkinta olisi mahdollista. Kustannusten kohtuullisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon matkojen pituus ja matkoista vaikeavammaiselle henkilölle aiheutuneet todelliset kustannukset.
KHO 18.11.2015 T 3341 Kuljetuspalvelu - Korvattavat kustannukset
Kunta hylkäsi 12.6.2013 A:n hakemuksen oikeudesta saada käyttää vammaispalvelulain mukaisiin kuljetuspalvelumatkoihin laskutusperiaatteella sellaista taksiyritystä, jolla ei ollut maksukorttipäätteellistä inva-autoa. Kyse oli tilanteista, joissa maksukorttipäätteellistä inva-autoa oli vaikea saada.Viranhaltija hylkäsi A:n hakemuksen tämän 14.5.2013 itse maksaman matkan korvaamisesta. Päätöksen mukaan pelkästään se seikka, että A:lla ei ollut aikaa etsiä maksukortillista taksiyritystä matkalleen, ei ollut peruste myöntää hänelle jälkikäteistä laskutusoikeutta hänen 14.5.2013 tekemästään taksimatkasta.
A valitti hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus velvoitti kunnan suorittamaan A:lle tämän vaatimuksen mukaisesti 41,10 euroa vammaispalvelulain mukaisesta kuljetuspalvelumatkasta 14.5.2013. Hallinto-oikeus totesi, että A oli ilmoittanut 7.5.2013 sähköpostitse kaupungin sosiaaliohjaajalle, että hän oli yrittänyt tilata kolmesta eri taksiyrityksestä aamuksi 14.5.2013 taksin, jossa kunnan antama maksukortti kävisi, tässä kuitenkaan onnistumatta. Tämän vuoksi A oli pyytänyt lupaa käyttää muuta taksia laskutusperiaatteella. Asiassa ei ollut ilmennyt, että kunnan puolelta olisi vastattu A:lle ennen kuin viranhaltijan päätöksellä 12.6.2013. A oli lopulta maksanut matkansa itse.
Hallinto-oikeus katsoi, että kunnalla oli oikeus päättää menettelystä kuljetuspalvelujen järjestämiseksi. Järjestämiskäytäntö ei kuitenkaan saanut vaikuttaa siten, ettei vaikeavammainen henkilö pysty käyttämään hänelle myönnettyjä kuljetuspalveluja. A oli pyrkinyt toimimaan kunnan ohjeiden mukaisesti hyvissä ajoin ennen matkaa. Hän ei kuitenkaan ollut onnistunut tilaamaan taksia, jossa kunnan myöntämä maksukortti olisi toiminut. A ei saanut ennen matkaa vammaispalvelusta vastausta siihen, voiko hän laskuttaa matkan jälkikäteen. Kunnan puolelta ei osoitettu, että A olisi käytännössä voinut toimia toisin kuin hän oli toiminut. Kunta ei ollut myöskään väittänyt, että A olisi käyttänyt kuljetuspalvelumatkoja enemmän kuin hänelle olisi myönnetty, tai että suoritettu matka ei olisi ollut sellainen, johon kuljetuspalvelua sai käyttää. Hallinto-oikeus katsoi, että tässä tilanteessa kunnan oli korvattava A:lle tämän itse maksama taksimatka, jotta hänen oikeutensa kuljetuspalveluun toteutuisi myös kyseessä olevan matkan osalta.
A valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen sillä perusteella, että kunta ei ollut yhteydenotoista huolimatta maksanut invataksimatkaa. Lisäksi A vaati, että vammaistyön päällikkö velvoitettaisiin vastaamaan A:lle yksilöidysti A:n hänelle kirjaamon kautta toimittamiin valituksiin, jotka olivat koskeneet vammaistyön päällikön alaisten henkilöiden toimintaa A:n asioissa. KHO jätti A:n valituksen tutkimatta, koska asia oli jo ratkaistu A:n eduksi ja koska hallintotuomioistuimissa ei käsitellä kanteluasioita.
KHO 18.11.2015 T 3341 (pdf 86 kt)
EOA 31.12.2010 Dnro 469/4/09 Kuljetuspalvelu - Korvattavat kustannukset - Yksilöllinen tarveharkinta
Vaikka kunta on asettanut euromääräisen ylärajan kuljetuspalvelumatkan korvaukselle, ei tällainen kustannusten yläraja saa estää yksilöllistä tarveharkintaa.
KHO 21.2.2008 T 316 Kuljetuspalvelu - Korvattavat kustannukset - Kustannusten korvaaminen takautuvasti - Asianosaisen selvitysvastuu
Tapauksessa vaikeavammaisen henkilön kuljetuspalveluja koskeva hakemus oli aikanaan hylätty sillä perusteella, että viranhaltija ei pitänyt häntä kuljetuspalveluihin oikeutettuna vaikeavammaisena henkilönä. Hallinto-oikeus oli puolestaan katsonut, että henkilö oli vaikeavammainen ja hänellä oli oikeus hakemuksentekohetkestä kuljetuspalveluihin.
Tämän jälkeen viranhaltija oli päättänyt korvata takautuvalta ajalta henkilölle jo aiheutuneet kustannukset jälkikäteen taksikuitteja ja selvityksiä vastaan. Viranhaltijan päätöksen mukaan ajettujen reittien tuli ilmetä kuiteista. Vaikeavammainen henkilö esitti selvityksenään takautuvalta ajalta kahden häntä kuljettaneen yksityishenkilön laatimat matkaselvitykset, jotka sisälsivät tietoja tehtyjen matkojen alkamis- ja päättymisajankohdista, ajetut kilometrimäärät, matkareitit sekä kustannukset.
Viranhaltija hylkäsi hakemuksen ja katsoi, että esitettyä selvitystä ei voitu pitää luotettavana. Hallinto-oikeus hylkäsi asiasta tehdyn valituksen ja katsoi, että vaikeavammaisen henkilön ei voitu katsoa esittäneen takautuvalta ajalta tekemistään asiointi- ja vapaa-ajanmatkoistaan sellaisia selvityksiä, joidenka perusteella olisi mahdollista luotettavasti päätellä hänelle matkoista aiheutuneet todelliset kustannukset, jotka kunta olisi velvollinen korvaamaan.
Hallinto-oikeus katsoi, että kuljetuspalveluiden korvaaminen takautuvasti edellyttää, että palvelun saaja voi esittää luotettavan selvityksen tekemistään matkoista sekä hänelle niistä aiheutuneista kustannuksista. Tällaisina selvityksinä voidaan pitää lähinnä kuitteja taksilla suoritetuista matkoista. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.
Saamatta jääneet kuljetuspalvelut voidaan korvata myös rahasuorituksena, mikäli palveluun oikeutetulla henkilöllä on ollut siihen oikeus korvaushakemusta koskevana aikana. Tällöin palveluun oikeutetulle aiheutuneet kustannukset korvattaan jälkikäteen. Tällaisessa tilanteessa palveluun oikeutetun on kuitenkin pystyttävä luotettavasti selvittämään hänelle jo aiheutuneet kustannukset.
EOA 23.1.2006 Dnro 2600/4/04 Kuljetuspalvelu - Korvattavat kustannukset
Oikeusasiamies piti mahdollisena sellaista menettelyä, että kunta oli määritellyt vammaiselle henkilölle annetun kuljetuspalvelukortin tekniseksi ylärajaksi tietyn euromäärän. Mikäli matkan hinta ylitti mainitun teknisen ylärajan, kuljetuspalvelun saajalla oli mahdollisuus joko maksaa itse ylimenevä osuus taksille ja saada maksamansa osuus kuittia vastaan jälkikäteen tililleen sosiaaliviraston kautta. Mahdollista oli myös sellainen menettely, että taksinkuljettaja laskutti sosiaalivirastoa ylimenevästä osuudesta.
Oikeusasiamies piti menettelyä asianmukaisena. Oikeusasiamies totesi kuitenkin, että mikäli kunta maksaa kuljetuspalvelun jälkikäteen, on kunnan varmistettava palvelun käyttömahdollisuus esimerkiksi matkaennakkoa myöntämällä tai käsittelemällä kuljetuspalvelulaskut nopeasti. Asiakkaan tulee oikeusasiamiehen käsityksen mukaan voida tarvittaessa neuvotella myös muusta itselleen soveltuvasta korvausmenettelystä toimivaltaisen viranhaltijan kanssa.
KHO 30.11.2005 T 3183 Kuljetuspalvelu - Korvattavat kustannukset - Kustannusten korvaaminen takautuvasti - Kunnan tiedonantovelvollisuus
Tapauksessa kuljetuspalveluja koskeva hakemus oli pantu vireille 4.2.2004 tehdyllä hakemuksella takautuvasti vuosilta 2002 ja 2004 sekä tulevalle ajalle hakemuskuukaudesta eteenpäin. Hakija haki jo itse kustantamiaan matkoja takautuvalta ajalta siten, että ne korvataan kuljetuspalveluina vammaispalvelulain mukaisesti.
Asiassa ilmeni, että asiassa ei ollut aikaisemmin keskusteltu kuljetuspalvelujen järjestämisestä hakijan esittämään tarkoitukseen. Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen sillä perusteella, että kysymyksessä on lähtökohtaisesti oikeus palveluun eikä matkoista syntyneiden kulujen korvaukseen.
Hallinto-oikeus katsoi, että kunnan ei voida vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaan muutoinkaan katsoa olevan velvollinen korvaamaan vammaiselle henkilölle aiheutuneita matkakustannuksia ajalta ennen kuljetuspalveluiden järjestämistä koskevan hakemuksen tekemistä.
Hallinto-oikeus totesi vielä, että yleisenä oikeusperiaatteena on, ettei kukaan voi vedota siihen, ettei tunne lakia, joten myöskään sillä seikalla, ettei vaikeavammainen henkilö tai hänen edunvalvojansa ollut tietoinen lain sisällöstä ennen vuotta 2004, ei ollut asiassa merkitystä.
Korkein hallinto-oikeus puolestaan totesi, että asiassa oli kysymys saamatta jääneistä kuljetuspalveluista. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tällaisia palveluja ei tarkoitettu korvattavaksi jälkikäteen vammaispalvelulain 9 §:ssä tarkoitettuina taloudellisina tukitoimina. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei valituksessa tarkoitetulta osalta ole syytä muuttaa.
Kunnalla ei ole velvollisuutta korvata vaikeavammaiselle henkilölle saamatta jäänyttä palvelua. Mikäli asiakas ei ole osannut hakea kuljetuspalveluja aikaisemmin, ei hänellä ole oikeutta saada kuljetuspalveluja takautuvasti hakemuskuukautta edeltävältä ajalta. Kunnalle voi syntyä kuitenkin korvausvelvollisuus, mikäli se on laiminlyönyt informointivelvollisuutensa. Tällainen informointivelvollisuus sisältyy sosiaalihuollon asiakaslain 5 §:n säännökseen.
EOA 28.9.2005 Dnro 431/4/04 Kuljetuspalvelu - Korvattavat kustannukset - Järjestämistapa
Tapauksessa oli kysymys kuljetuspalvelujen maksujärjestelmästä ja maksujärjestelmän muuttamisesta. Kunta oli siirtynyt taksiseteleiden käytöstä korvausmenettelyyn, jonka mukaan vammainen henkilö maksoi kuljetuspalvelumatkan hinnan kokonaisuudessaan itse, jonka jälkeen hänelle korvattiin omavastuun ylittävä osuus erillisen laskun perusteella 1–2 viikon kuluessa jälkeenpäin.
Sosiaalilautakunnan selityksen mukaan omavastuuosuuden ylittävä osuus pyrittiin maksamaan asiakkaan tilille kolmantena arkipäivänä sen jälkeen, kun asianmukainen lasku oli saapunut sosiaalipalvelukeskukseen virastoaikana. Mikäli asiakkaalla oli vaikeuksia suoriutua maksuista, hänelle voitiin antaa maksuennakkoa. Asiakas pystyi tämän jälkeen maksamaan matkoja niillä korvauksilla, joita hän sosiaalipalvelukeskuksesta maksamistaan sai.
Oikeusasiamiehen saaman selvityksen mukaan kuittien palauttaminen tapahtui lisäksi kaupungin valmiiksi maksamilla kirjekuorilla tai esimerkiksi kotipalvelun mukana tai muiden asiointi- ja virkistysmatkojen yhteydessä. Kuitteja pystyttiin palauttamaan myös virka-ajan ulkopuolella.
Oikeusasiamies viittasi korkeimman hallinto-oikeuden maksukäytäntöön koskeneisiin päätöksiin (KHO 4.12.1995 T 5041 ja KHO 1.12.1999 T 3904), joissa korkein hallinto-oikeus totesi, että kunta voi päättää paitsi siitä, miten kuljetuspalvelut kunnassa järjestetään, myös siitä miten kuljetuspalvelukustannukset maksetaan. Kunnalla on myös oikeus muuttaa aikaisempaa käytäntöään.
Oikeusasiamies totesi, että kunnan on kuitenkin huolehdittava siitä, että henkilön oikeus kuljetuspalveluihin tosiasiallisesti toteutuu. Mikäli kunta maksaa kuljetuspalvelun jälkikäteen, on varmistettava palvelun käyttömahdollisuus (esimerkiksi matkaennakkoa myöntämällä) tai käsittelemällä kuljetuspalvelulaskut nopeasti.
Asiaan liittyi myös korkeimman hallinto-oikeuden päätös KHO 26.2.2004 T 394, jossa korkein hallinto-oikeus katsoi, että kunta oli voinut sille kuuluvan harkintavallan rajoissa päättää valittajalle kuljetuspalvelumatkoista aiheutuneiden kustannusten korvaustavasta.
Kunnan edellä selvitetyn korvauskäytännön ei ollut osoitettu estäneen valittajaa tosiasiallisesti käyttämästä hänelle myönnettyjä kuljetuspalveluja eikä näin myöskään asettaneen häntä eriarvoiseen asemaan muihin nähden. Vaikeavammaisella henkilöllä ei ole oikeutta vaatia kunnan velvoittamista erityiseen järjestämis- tai maksatustapaan.
KHO 1.12.1999 T 3904 Kuljetuspalvelu – Korvattavat kustannukset – Järjestämistapa
Tapauksessa sosiaalilautakunta oli hylännyt vaikeavammaisen henkilön hakemuksen saada ajaa vaikeavammaisten kuljetuspalveluina myönnetyt matkan ns. luottoajona siten, että vaikeavammainen henkilö maksoi taksimatkastaan ainoastaan omavastuuosuuden ja autoilija sai ylimenevältä osalta korvauksen valtakirjalla suoraan sosiaalilautakunnalta.
Tapauksessa palvelun käyttäjä sai kuittia vastaan sosiaalilautakunnan päätöksen mukaisesti jälkikäteen korvauksen sosiaalitoimistolta omavastuuosuuden ylittävältä osalta. Lääninoikeus, kuten korkein hallinto-oikeuskin katsoi, ettei kunnan päättämä korvaustapa estänyt vaikeavammaista henkilöä käyttämästä hänelle myönnettyjä kuljetuspalveluja. Lautakunnan päätös ei siten loukannut kansalaisten yhdenvertaisuutta eikä päätös muutenkaan ollut lainvastainen.
KHO 23.8.1995 T 2553 Kuljetuspalvelu – Korvattavat kustannukset
Kunta oli asettanut korvauksen ylärajaksi 130 mk. Ylärajan lisäksi erilliseen hakemukseen perustuen suoritettiin myös kohtuullinen määrä yli 130 mk maksavista matkoista. Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksessään, että sosiaali- ja terveyslautakunta ei ollut voinut rajoittaa korvauksen myöntämistä siten, että yli 130 mk maksavista matkoista korvaus myönnettiin eri hakemuksesta.
Uudenmaan LO 2.11.1993 T 1209/2 Kuljetuspalvelu – Korvattavat kustannukset
Lääninoikeus katsoi paitsi muuta, että kun vaikeavammainen henkilö liikkui kodin ulkopuolella sähkökäyttöisen pyörätuolin avulla, joka voitiin purkamatta kuljettaa invataksissa tai purettuna tavallisessa taksissa, niin tämä pyörätuolin purkaminen tavallista taksia käytettäessä tai invataksin käyttö lisäsivät vaikeavammaiselle henkilölle kuljetuspalveluista aiheutuvia kustannuksia.
Lääninoikeus katsoi, että sosiaalilautakunnan tulee ottaa myös nämä tekijät huomioon korvatessaan henkilölle kuljetuksista aiheutuneita kustannuksia.
Lähteet
Räty, Tapio (2010) Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry.
