Oman auton vaikutus kuljetuspalveluun
Vaikeavammaisella henkilöllä on subjektiivinen oikeus kuljetuspalveluin, jos vammaispalvelulain ja –asetuksen edellytykset täyttyvät. Kuljetuspalveluja on järjestettävä niille oikeutetulle henkilölle siten, että hänellä on mahdollisuus suorittaa välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi vähintään kahdeksantoista yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuuluvaa matkaa kuukaudessa.
Jos vaikeavammaisen henkilön käytössä on auto, jonka hankintaan hän on saanut vammaispalvelulain mukaista avustusta tai autoverolain mukaisen autoveron palautuksen, kuljetuspalvelumatkojen määrää saatetaan joissain tilanteissa yksilöllisen harkinnan mukaan vähentää.
Vammaisen henkilön olosuhteiden muuttuessa voi tarve kuljetuspalveluihin vaihdella. Olosuhteiden muutoksiin, jotka vaikuttavat palvelujen tarpeeseen on luettava sääolojen muuttuminen sekä liikkumisvälineen käytön tosiasiallinen estyminen. Tarpeen muuttumiseen voivat myös vaikuttaa muut tekijät, kuten perheenlisäys, avioero tai esimerkiksi vamman tai sairauden eteneminen.
KHO 18.8.2011 T 2250 Kuljetuspalvelu – Käytössä oleva auto
Kun otetaan huomioon, että A:n matkojen tarve liittyy osittain hänen sairautensa hoitoon sekä vammaispalvelulain mukaan korvattavien matkojen tarpeesta saatu selvitys, hänelle vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin perusteella myönnettyjen matkojen määrä on voitu alentaa 18 matkasta 8 matkaan kuukaudessa sillä perusteella, että hänellä on käytössään auto, jonka hankintaan on myönnetty vammaispalvelulain mukaista avustusta.
KHO 18.8.2011 T 2250 (pdf 89 kt)
KHO 13.9.2002 T 2171 Kuljetuspalvelu – Käytössä oleva auto – Sopimuksen mitättömyys
Tapauksessa kunta oli tehnyt sopimuksen vaikeavammaisen henkilön kanssa siitä, että hän luopuu osasta kuljetuspalvelumatkoista, jotta autoavustusta voitaisiin hänelle myöntää. Kunta oli siis tosiasiassa asettanut autoavustuksen ehdoksi kuljetuspalvelumatkoista luopumisen. Korkein hallinto-oikeus totesi, ettei tällaista ehtoa voida asettaa taloudellisten tukitoimien edellytykseksi. Tällainen ehto muutoinkin on hyvän tavan vastainen.
Uudenmaan LO 16.9.1999 nro 99/0828/6 Kuljetuspalvelu – Käytössä oleva auto - Lapsi
Tapauksessa haettiin lapsen kuljetusta varten kuljetuspalveluja. Perheelle oli myönnetty aikaisemmin vammaispalvelulain nojalla korvausta auton hankkimiseen lapsen kuljetustarpeita varten. Tämän lisäksi perheelle oli jo aikaisemmin myönnetty kuljetuspalveluja 8 yhdensuuntaista taksimatkaa.
Lapselle oli lisäksi myönnetty korvaus henkilökohtaisten avustajien palkkaamiseen siten, että avustajina toimi yksinhuoltaja vanhemman ollessa työssä, eri henkilöitä. Henkilökohtaisella avustajalla ei ollut ajokorttia.
Lääninoikeus katsoi, että kun otettiin huomioon lapsen vammaisuudesta aiheutunut kuljetuspalvelujen tarve sekä se, että perheessä ollutta autoa ei voitu käyttää lapsen kuljetuksiin, oli lapselle järjestettävä 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa sen estämättä, että aiemmin lautakunta oli myöntänyt auton hankkimista varten korvausta vammaispalvelulain nojalla.
KHO 5.9.1996 T 2718 Kuljetuspalvelu – Käytössä oleva auto
Vaikeavammaisella henkilöllä oli oikeus saava vammaispalvelulain nojalla kuljetuspalveluna 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa siitä huolimatta, että perheessä oli auto. Puoliso tarvitsi autoa työmatkoillaan. Auton hankkimiseen ei oltu myönnetty korvausta vammaispalvelulain nojalla eikä saatu autoveron palautusta.
Mikäli autoon ei ole saatu tukea vammaispalvelulain perusteella tai autoveron palautusta, ei autoa missään olosuhteissa voida ottaa huomioon matkojen määrää vähentävänä tekijänä.
KHO 5.9.1996 T 2720 Kuljetuspalvelu – Käytössä oleva auto
Vaikeavammaisen henkilön matkojen määrää oli mahdollista alentaa vammaispalveluasetuksen 6 §:stä säädetystä 18 yhdensuuntaisesta matkasta kuukaudessa sillä perusteella, että vammaisen perheen käytössä oli auto, joka oli hankittu autoveron palautusetuuden turvin vammaisen henkilön kuljetustarpeita varten.
Kuljetuspalvelujen määrää voidaan yksilöllisen harkinnan perusteella rajoittaa esimerkiksi siinä tapauksessa, jos kunta voi osoittaa, että perheessä tai vaikeavammaisen henkilön käytettävissä olevaa autoa käytetään tosiasiallisesti vaikeavammaisen henkilön kuljetuksiin.
Oulun LO 30.9.1992 T 906/II Kuljetuspalvelu – Käytössä oleva auto
Lapsen vanhemmat hakivat kuljetuspalveluina 216 yhdensuuntaista matkaa vuodelle 1992. Sosiaalilautakunta myönsi kaksi yhdensuuntaista matkaa koko vuodelle ja hylkäsi hakemuksen muilta osin. Hylkyperusteena oli se, että lapsen vanhemmilla oli käytettävissään lapsen kuljetusta varten auto, johon oli saatu vammaispalvelu mukaista autoavustusta.
Sosiaalilautakunnan käsityksen mukaan kahta vammaispalvelulain mukaista etuutta ei voi saada samanaikaisesti. Lapsen vanhemmat valittivat asiasta katsoen, että perheen henkilöauto, johon oli saatu vuonna 1988 avustusta, oli pojan kasvamisen ja apuvälineiden lisääntymisen vuoksi käynyt liian pieneksi. Selvityksen mukaan lapselle välttämätöntä sähköpyörätuolia ei voitu saada kasaan ja pakattua henkilöautoon.
Lääninoikeus katsoi, että vuonna 1988 hankittu auto ei enää soveltunut kuljetuksiin johtuen tilaa vaativasta sähköpyörätuolista ja muista tarvittavista apuvälineistä.
Perheen tarve kuljetuspalveluihin oli muuttunut, koska perheen käytössä ollut auto ei soveltunut enää lapsen kuljetuksiin. Lapsen vammasta aiheutunut tarve oli muuttunut johtuen mukana kuljetettavista lisä- ja apuvälineistä. Tarkoituksenmukaiset, vamman vaatimat välttämättömät apuvälineet olisivat edellyttäneet tilavampaa autoa. Apuväline sinänsä edellytti kuljetuspalvelujen käyttämistä.
Myös alaikäisellä lapsella voi olla kuljetuspalveluihin nähden sellaista tarvetta, johon ei voi vaikuttaa aikaisemmin myönnetty autoavustus. Auton käyttö lapsen tarpeisiin voi myös muusta syystä estyä. Jos vaikeavammainen henkilö selvittää hakemuksessaan perusteet esteelle, kuljetuspalvelut on järjestettävä.
Lähteet
Vammaispalvelujen käsikirjan lakiryhmä
Räty, Tapio (2010) Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry.
