Päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittavat välineet, koneet ja laitteet

Oikeuskäytäntöä päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittavista välineistä, koneista ja laitteista

Vammaiselle henkilölle korvataan vammaispalvelulain 9§:n mukaan puolet niistä kustannuksista, jotka hänelle aiheutuvat päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittavien välineiden, koneiden ja laitteiden hankkimisesta. Vammaisen henkilön on pystyttävä näyttämään, missä määrin haettava väline tai laite on tarpeellinen ja toisaalta välttämätön vamman johdosta jokapäiväisessä elämässä suoriutumisessa.

Näihin tukitoimiin on oikeus vammaisella henkilöllä, joka tarvitsee välineitä, koneita tai laitteita vammansa tai sairautensa johdosta liikkumisessa, viestinnässä, henkilökohtaisessa suoriutumisessa kotona tai vapaa‑ajan toiminnassa. Lainsäädäntö ei sinänsä aseta mitään rajoituksia sille minkälainen kone, väline tai laite tulee korvauksen piiriin.

Korvauksen ulkopuolelle jäävät kuitenkin lääkinnällisenä kuntoutuksena myönnettävät välineet, koneet ja laitteet. Lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvat välineet, koneet ja laitteet voivat kuitenkin tulla korvattavaksi toissijaisesti, silloin kun vammainen henkilö ei saa hänelle riittäviä tai sopivia palveluja terveydenhuoltolain tai vakuutus- ja työeläkelaitosten apuvälinepalveluja säätelevän lainsäädännön nojalla.

Vammaisella henkilöllä on oikeus vaihtaa väline uudempaan malliin tai hankkia kokonaan uusi laite. Korvauksen saamisen edellytyksenä kuitenkin on, että

• aikaisemmin myönnetty väline tai laite ei vastaa enää sairaudesta tai vammasta aiheutuvaa tarvetta
• laitteen toimintakyky on vähentynyt tai
• vamma tai sairaus on edennyt siten, ettei laite enää sovellu siihen tarkoitukseen, mihin se on alunperin myönnetty.

Tarpeen muuttuminen tulee hakemuksen yhteydessä aina pystyä osoittamaan. Pelkästään käyttömukavuus tai muu vammaan tai sairauteen liittymätön peruste ei oikeuta vaihtolaitteen hankinnan korvaukseen.

Harrastusvälineiden hankkimisesta aiheutuneita kustannuksia voidaan korvata silloin, kun niihin sisältyy sellaisia erityiskustannuksia, jotka johtuvat vammasta tai sairaudesta.

Auton hankintaan on mahdollista saada korvausta silloin, kun autoa pidetään päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittavana välineenä, koneena tai laitteena.
Auton hankinnan tuet ja muutostyöt autoon

KHO 1.9.2016 T 3680 – Älypuhelin – Parranajokone – Ajanhallintalaite  

A:lle oli myönnetty henkilökohtaista apua päivittäisiin toimiin 120 tuntia kuukaudessa ja harrastuksiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämiseen 30 tuntia kuukaudessa. Avustajana ei saanut päätöksen mukaan toimia äiti tai muu lähiomainen.

A oli hakenut myös korvausta päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittavien laitteiden hankkimiseen. Tällaisia laitteita olivat A:n hakemuksen mukaan älypuhelimet A:lle ja hänen omaishoitajana toimivalle äidilleen, Handifon-niminen muistin apuväline tai Handi II –niminen ajanhallintakalenteri sekä parranajokone. 

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Se totesi, että asiassa on arvioitava, onko valittajalla vammaispalvelulain 8 d §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla erityisen painavat perusteet ja onko valittajan edun mukaista, että hänen äitinsä tai muu läheisensä toimii henkilökohtaisena avustajana.

A:n autismin kirjoon liittyvien toimintakyvyn ongelmien takia ideaalinen henkilökohtainen avustaja olisi pitkäaikaisesti sitoutunut, perehtynyt autismin kirjon ilmiöihin yleensä ja potilaan tapaan ajatella ja toimia erityisesti. Valittajan on vaikea, ellei mahdoton, muuttaa käytöstään vaihtuvien avustajien mukaan.

Valittaja ei ole osoittanut, että sellaista henkilökohtaista avustajaa, joka pystyy vastaamaan valittajan tarpeisiin ja kommunikoimaan valittajan kanssa hänen etunsa mukaisella tavalla, ei olisi saatavissa. Valittajalla ei ole näin ollen myöskään muita erityisen painavia syitä lähiomaisen toimimiselle avustajana.

Hallinto-oikeus toteaa haettujen laitteiden osalta, että parranajokonetta voidaan pitää hyvin tavanomaisena miesten laitteena. Sen tarvetta ei voida pitää ensisijassa valittajan vammasta johtuvana. Älypuhelimet ja ajanhallintalaite ovat valittajalle tarpeellisia ja helpottavat valittajaa toimimaan itsenäisemmin päivittäin. Asiaa arvioitaessa on otettava huomioon, että valittajalle on myönnetty vammaispalvelulain mukaisena tukitoimena päivittäisistä toiminnoista suoriutumiseen henkilökohtaista apua yhteensä 150 tuntia kuukaudessa kotona ja kodin ulkopuolella. Viranomainen on tuonut asiassa esille, että valittajan kanssa ei ole pystytty laatimaan yhteistä palvelusuunnitelmaa sen määrittämiseksi, miten haetut palvelut voitaisiin sovittaa yhteen valittajan edun mukaisella tavalla. Kun arvioidaan valittajan tilannetta ja hänelle myönnettyjä palveluja kokonaisuutena, kyseisiä laitteita ei voida pitää välttämättöminä hänen päivittäisistä toiminnoista suoriutumiselleen eikä siten vammaispalvelulain nojalla korvattavina.

KHO hylkäsi A:n valituksen henkilökohtaisen avustajan henkilön osalta ja eväsi valitusluvan päivittäisistä toiminnoista suoriutumiseen tarvittavien laitteiden osalta. 

KHO 1.9.2016 T 3680 (pdf 118 kt)

Helsingin HAO 16.3.2007 nro 07/0350/6 – Matkapuhelin – Tietokone 

Tapauksessa haettiin kannettavaa tietokonetta ja matkapuhelimen hankinnasta aiheutuneiden menojen korvaamista. Hakija oli sokea, ja sokeus vaikeutti erityisen paljon itsenäistä tiedonsaantia ja hankintaa ja viestintävälineiden kuten matkapuhelimen käyttöä. Henkilö oli työkyvyttömyyseläkkeellä ja toimi vapaa-aikanaan eri vammaisjärjestöjen toiminnassa ja teki jonkin verran asennus- ja koulutustehtäviä.

HaO oikeus katsoi, että kannettava tietokone ja matkapuhelin helpottivat henkilön omatoimista viestintää ja muuta suoriutumista, mutta niitä ei kuitenkaan voitu pitää sellaisina vammaispalvelulain ja asetuksen tarkoittamina välineinä ja laitteina, joita henkilö tarvitsee tavanomaisista päivittäisistä toiminnoista suoriutuakseen.

Helsingin HAO 7.3.2007 nro 07/0301/6 – Mikropuhelin

Tapauksessa haettiin korvausta tekstipuhelimesta aiheutuviin vuokrakustannuksiin. Hakijalla oli synnynnäinen vaikea-asteinen kuulovamma, ja hän käytti viittomakieltä. Hakija oli perustellut mikropuhelimen hankintaa sillä, että hän voisi sen avulla käyttää äidinkieltään eli viittomakieltä asioiden hoitamisessa.

Tapauksessa viranhaltija myönsi hakijalle halvemman mallin vuokrakustannukset, joka perustui kuitenkin suomen kieleen eikä antanut mahdollisuutta käyttää viittomakieltä. Haettava mikropuhelin (tästä aiheutuneet vuokrakustannukset) oli kehitetty kuuroille, joiden äidinkieli oli viittomakieli.

HaO hylkäsi valituksen ja katsoi, että arvioitaessa kunnan velvollisuutta suorittaa henkilölle hänen vaatimansa mikropuhelimenhankinnasta aiheutuviin kustannuksiin korvausta on otettava huomioon se, miten se helpottaa henkilön omatoimista viestintää ja missä määrin väline on tarpeellinen ja välttämätön henkilön vamman johdosta. HaO katsoi johtopäätöksenään, että haettu mikropuhelin helpotti jossain määrin henkilön omatoimista suoriutumista viestinnässä verrattuna viranhaltijan ja jaoston myöntämään tekstipuhelimeen, mutta haettua mikropuhelinta ei voitu pitää sellaisena välineenä ja laitteena, jota henkilö tarvitsi päivittäisistä toiminnoista suoriutumiseen. 

HaO katsoi, että jaosto oli siten voinut jättää myöntämättä henkilölle korvauksen mikropuhelimen vuokraan tekstipuhelimesta aiheutuvan vuokrakustannuksen ylittävältä osalta.

KHO 5.5.2006 T 1042 – Tietokone

Tapauksessa haettiin lapselle tietokonetta luku- ja kirjoitustaidon parantamiseksi. Kyse ei tässä tapauksessa ollut tavanomaisista elämäntoiminnoista, eikä tässä tapauksessa välttämättömästä apuvälineestä. 

Helsingin HAO 22.2.2000 nro 00/0149/6 – Matkapuhelin

Tapauksessa vammainen henkilö haki kommunikaattorin vaihtamista uuteen kommunikaattoriin. Vammainen henkilö selvitti hakemuksessaan, että hänen vuonna 1997 hankkimansa matkapuhelin oli jo vanhentunut, kulunut ja siinä oli myös huono akku. Uusi matkapuhelin olisi puolestaan turvallinen ja uudenaikainen.

Hakija totesi valituksenaan lisäksi, että uusi matkapuhelin sisälsi tekstiviesti-, faxi- ja sähköpostimahdollisuudet. Koska hän oli kuuro ja liikuntavammainen hän ei tarvinnut sitä soittamiseen. Hallinto-oikeus pysytti sosiaalilautakunnan jaoston päätöksen ja totesi, ettei vammainen henkilö ollut osoittanut, että hänen aikaisemmin hankkimansa laite oli toimintakyvytön tai hänen tarpeisiinsa sopimaton.

HaO katsoi, ettei vammainen henkilö ollut esittänyt eikä asiassa muutoinkaan ollut ilmennyt sellaista selvitystä, jonka perusteella vammaisen henkilön käytössä olleen laitteen vaihtoa uudempaan malliin olisi ollut pidettävä hänelle vamman tai sairauden vuoksi tarpeellisena.

Turun ja Porin LO 12.8.1997 T 330/2 – Perunankuorimakone

Lääninoikeus katsoi, että perunankuorimakoneen osalta hakemusta ei voitu hylätä sillä perusteella, että kerran viikossa käyvä kotipalveluhenkilökunta voi hoitaa perunoiden kuorimisen tai että ateriat ovat ostettavissa palvelutalon ravintolasta. Hakijalla oli oikeus saada korvaus sen hankkimiskustannuksiin sosiaalilautakunnan käytettävissä olevien määrärahojen rajoissa.

Turun ja Porin LO 23.6.1994 T 668/2 – Tandempyörä

Lääninoikeus katsoi, että tandempyörä oli valittajalle tarpeen hänen vammansa johdosta liikkumisessa ja vapaa-ajan toiminnassa. Lääninoikeus ei ottanut ratkaistavakseen, oliko lautakunnalla käytettävissä olevien määrärahojen rajoissa mahdollisuus tukitoimen myöntämiseen.

Uudenmaan LO 5.1.1994 T 6/2, Downin syndroomaa sairastavalle lapselle haettiin viestintä‑ ja ilmaisukyvyn parantamiseksi puhenäytinlaitteistoa. Lääninoikeus katsoi, että kyse oli lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvasta välineestä.

Turun ja Porin LO 28.10.1992 T 1069/2 – Pyykinpesukone

Korvausta haettiin kuivausrummulla varustetun pyykinpesukoneen hankintaan. Vammainen henkilö totesi valituksessaan lääninoikeudelle, että hän oli halvaantunut aikanaan tapaturmaisesti, minkä johdosta hän oli pysyvästi liikuntarajoitteinen. Hänen oikea kätensä oli kankea ja heikkovoimainen eikä hän pystynyt suorittamaan sillä tehtäviä juuri lainkaan. Myös käveleminen on normaalia hitaampaa ja ontuvaa. Pyykin kuivumaan ripustaminen oli tehtävä yhdellä kädellä. Valittajan perheeseen kuului puoliso sekä kaksi alaikäistä lasta. Näissä olosuhteissa pyykkiä oli pestävä päivittäin ja ottaen huomioon valittajan vamman, hän katsoi, että kuivausrummulla varustettu pesukone oli hänelle välttämätön.

Lääninoikeus kumosi sosiaalilautakunnan päätöksen katsoen, että ottaen huomioon vammaisen henkilön terveydentilan ja olosuhteet hakija tarvitsi vammansa vuoksi valituksessa tarkoitettua pesukonetta, joka oli kuivausrummulla varustettu pystyäkseen suoriutumaan itsenäisesti perheensä pyykkihuollosta.

Korvausta ei voida evätä yksinomaan sillä perusteella, että muut perheenjäsenet voisivat tehdä kodinhoitoon liittyviä tehtäviä ilman ao. välinettä, laitetta tai konetta. Kysymys on yksinomaan siitä, miten vammainen henkilö pystyy itsenäisesti suoriutumaan kotona.

Hämeen LO 14.10.1992 T 1074/3 – Tietokone

Lääninoikeus katsoi, että tietokone voi olla välttämätön viestintäväline kuurolle henkilölle. 

Katso myös 
Hämeenlinnan HAO 19.4.2013 13/0186/1 (Finlex)

Kymen LO 11.2.1991 T 159 – Mikroaaltouuni

Näkövammainen henkilö haki avustusta mikroaaltouunin hankintaan. LO katsoi, että mikroaaltouunin hankkiminen edisti vammaisen henkilön omatoimista suoriutumista kotona.

Lähde

Räty, Tapio (2010) Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry.