Kotikunnan määräytyminen
Oikeuskäytäntöä kotikunnan määräytymisestä
KHO 10.9.2020 T 3628 Henkilökohtainen apu – Kotikunta – Opiskelija
A:n hakemus henkilökohtaisesta avusta oli hylätty. Päätöksen perusteluissa on muun ohella todettu, että A:n vanhemmat ovat muuttaneet Y:n kaupungista X:n kaupunkiin syksyllä 2017. A on ollut tuolloin 17-vuotias ja opiskellut päätoimisesti Z:n kunnassa ammattiopistossa ensimmäistä lukukautta. Hän on viettänyt X:n kaupungissa vain viikonloppuja ja koulun loma-aikoja. Koska X:n kaupungin ei katsota olevan A:n kotikunta, sillä ei ole velvollisuutta myöntää ja järjestää hänelle henkilökohtaista apua.
Hallinto-oikeus kumosi päätöksen ja palautti asian uudelleen käsiteltäväksi. Väestötietojärjestelmän mukaan A:n kotikunta on 1.9.2017 alkaen ollut X ja hänen vakituinen osoitteensa tuosta päivästä alkaen on ollut --, X:n kaupunki. A:n perhe on syksyllä 2017 muuttanut Y:n kaupungista X:n kaupunkiin. A on ollut tuolloin alaikäinen ja opiskellut Z:n kaupungissa ammattiopistossa. A on ollut X:n kaupungissa viikonloppuisin ja koulun loma-aikoina ja hän on viettänyt kesän 2018 X:n kaupungissa.
A on tullut täysi-ikäiseksi 9.6.2018. Z:n kaupungissa A on asunut soluasunnossa opiskelija-asuntolassa. A:n opiskelun on ollut tarkoitus jatkua Z:n kaupungissa vuoteen 2020 saakka. A on pitänyt kotikuntanaan X:n kaupunkia ja esittänyt, että hänellä on kodin ja perheen lisäksi muina siteinä X:n kaupunkiin ystäviä, tukiverkostoa sekä hoitosuhde X:n kaupungissa sijaitsevaan keskussairaalaan.
Hallinto-oikeus totesi, että asiassa saadun selvityksen perusteella A on viettänyt säännöllisesti koulussa käynnin ulkopuolisen ajan X:n kaupungissa perheensä kodissa. Tähän nähden ei voida katsoa, että A ei olisi tosiasiallisesti asunut lainkaan X:n kaupungissa. A:n perheen muuttamisen ajankohdalla Y:n kaupungista X:n kaupunkiin ei ole oikeudellista merkitystä arvioitaessa A:n opiskelija-asunnossa asumisen vaikutusta hänen kotikuntaansa. A:lla on siten ollut asunto sekä Z:n kaupungissa että X:n kaupungissa. Asiaa ei ole aihetta arvioida toisin sillä perusteella, että A on tullut täysi-ikäiseksi.
A on asunut suurimman osan vuodesta Z:n kaupungissa opiskeluistaan johtuen. Asiassa esiin tulleina A:n siteinä Z:n kaupunkiin voidaan kuitenkin pitää lähinnä opiskelupaikkaa ja soluasuntoa. Kun otetaan huomioon A:n Z:n kaupunkiin asumisolosuhteista saatu selvitys, opiskelun tilapäisyys, X:n kaupungin kodista ja asumisesta saatu selvitys, perhe- ja ystävyyssiteet X:n kaupungissa sekä hoitosuhde X:n kaupungissa sijaitsevaan sairaalaan, voidaan A:lla katsoa olevan kiintein yhteys X:n kaupunkiin. Tähän nähden ja kun A on pitänyt X:n kaupunkia kotikaupunkinaan, hänen kotikuntanaan olisi tullut pitää kotikuntalain 2 §:n 2 momentin säännös huomioon ottaen X:n kaupunkia.
KHO hylkäsi X:n kaupungin valituksen ja pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.
KHO 10.9.2020 T 3628 (pdf 71 kt)
KHO 2017:108 Vuosikirjaratkaisu – Kustannusten jakautuminen kuntien välillä – Äkillinen sairastuminen – Kotikunnan valintaoikeus – Asuminen jo aiemmin kahdessa kunnassa – Asumispalvelujen kustannusten korvaaminen
B oli ennen syyskuun 2013 lopulla sattunutta aivoinfarktia oleskellut ja työskennellyt sekä X:n kaupungissa että Z:n kaupungissa, ja hänellä oli myös ollut asunto kummassakin kaupungissa. Z:n kaupungissa B oli asunut yhdessä naisystävänsä kanssa. B:llä ei ollut ennen infarktia ollut X:n kaupungissa tarvetta palveluasumiseen tai vastaaviin muihin palveluihin. B oli infarktin jälkeen Z:n kaupungissa sairaalassa ollessaan tehnyt 1.10.2013 väestörekisteriin muuttoilmoituksen Z:n kaupunkiin naisystävänsä osoitteeseen. B oli 1.8.2014 lukien asunut Z:n kaupungissa palvelutalossa tehostetun palveluasumisen turvin. Näissä olosuhteissa B:n kotikunnan katsottiin asiaa kokonaisuutena arvioiden ja B:n oma käsitys huomioon ottaen muuttuneen 1.10.2013 Z:n kaupunkiin.
Z:n kaupungin X:n kaupungilta 28.1.2014 lukien korvattaviksi vaatimissa B:n palveluasumisesta ja asumisen tukipalveluista aiheutuneissa kustannuksissa ei ollut kysymys sosiaalihuoltolain 16 a ja 42 a §:ssä tarkoitetusta tilanteesta, jossa vastuu kustannuksista säilyy sosiaalihuoltolain (710/1982) 42 b §:n mukaan aiemmalla kotikunnalla. Asiassa oli kysymys sosiaalihuoltolain 13 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuista sosiaalipalveluista, joista aiheutuvista kustannuksista oli vastuussa B:n uusi kotikunta Z. Siten X:n kaupunkia ei voitu velvoittaa korvaamaan Z:n kaupungille sen B:lle järjestämistä asumispalveluista aiheutuneita kustannuksia.
KHO 2017:107 Vuosikirjaratkaisu – Palveluasuminen – Henkilökohtainen apu – Vakava sairaus – Kyvyttömyys asua itsenäisesti – Muutto toiseen kuntaan vanhempien luokse – Kotikunnan valintaoikeus
Kotikunnassaan Etelä-Suomessa X:n kunnassa avopuolisonsa kanssa asunut A oli sairastunut vaikeaan etenevään sairauteen niin, ettei hän kyennyt kesän 2012 jälkeen enää asumaan itsenäisesti omassa kodissaan, vaan hän tarvitsi ympärivuorokautisia asumispalveluja. X:n kunta oli järjestänyt A:lle tämän kotiin vammaispalvelulaissa tarkoitettua henkilökohtaista apua 168 tuntia viikossa sekä tämän lisäksi kotisairaanhoitoa ja fysioterapiaa.
A halusi muuttaa X:n kunnasta Pohjois-Suomeen Y:n kuntaan vanhempiensa kotiin, mutta hän ei sairautensa vuoksi kyennyt asumaan itsenäisesti myöskään Y:n kunnassa. Y:n kuntaan muuttoa oli ryhdytty Y:n ja X:n sosiaaliviranomaisten toimesta valmistelemaan alkuvuodesta 2013. A oli toukokuussa 2013 hakenut Y:n kunnalta palveluasumista vanhempiensa kotiin Y:n kunnassa. Tässä yhteydessä A oli ilmoittanut aikovansa käyttää kotikunnan valintaoikeuttaan. Y:n kunta myönsi 10.6.2013 A:lle hänen hakemansa palveluasumisen, johon kuului henkilökohtainen apu ympärivuorokautisesti. A muutti 12.6.2013 Y:n kuntaan, jossa hän kuoli 12.9.2013.
Nämä olosuhteet huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei A ollut muuttanut Y:n kuntaan kotikuntalain 2 §:n 1 momentissa ja sosiaalihuoltolain 13 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Asiassa oli kysymys sosiaalihuoltolain (710/1982) 16 a §:ssä tarkoitetusta tilanteesta, jossa A:n kotikunta oli kotikuntalain 3 b §:n mukaisesti muuttunut 12.6.2013 Y:n kuntaan riippumatta siitä, että A ei ollut tehnyt muuttoilmoitusta. Siten vastuu asumispalvelujen tosiasiallisista kustannuksista ajalta 12.6.–12.9.2013 säilyi sosiaalihuoltolain 42 b §:n mukaan A:n aiemmalla kotikunnalla X:n kunnalla.
KHO 2017:106 Vuosikirjaratkaisu – Asuminen vanhempien kanssa omaishoidon turvin – Muutto toiseen kuntaan tehostetun palveluasumisen yksikköön – Palveluasuminen – Kehitysvammainen henkilö – Kotikunnan valintaoikeus
Kehitysvammainen ja nivelreumaa sairastava nuori henkilö A oli 1.10.2012 muuttanut kotikunnastaan C:stä B:n kuntaan, jossa hän asui tehostetun palveluasumisen yksikössä ja josta tuli hänen uusi kotikuntansa. Asiassa oli kysymys siitä, oliko A:n tehostetun palveluasumisen kustannuksista vastuussa 1.10.2012 lukien edelleen hänen aikaisemman kotikuntansa C:n perusteella D:n kaupunki, johon C:n kunta oli liitetty, vai oliko kustannusvastuu siirtynyt A:n muutosta alkaen B:n kunnalle.
A ei kyennyt kehitysvammansa ja sairautensa vuoksi itsenäiseen asumiseen C:n kunnassa, jossa hän oli asunut omaishoidontuen turvin yhdessä vanhempiensa kanssa. A:n tuen tarve oli jatkunut myös uudessa kotikunnassa B:ssä, jossa hänelle oli myönnetty tehostettu palveluasuminen.
Näissä olosuhteissa korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei A ollut muuttanut B:n kuntaan tarkoituksessa, jota arvioidaan kotikuntalain 2 §:n 1 momentin ja sosiaalihuoltolain 13 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tavanomaisena muuttona. Asiassa oli kysymys sosiaalihuoltolain 16 a §:ssä tarkoitetusta tilanteesta, jossa A:n kotikunta oli kotikuntalain 3 b §:n mukaisesti muuttunut 1.10.2012 C:n kuntaan. Siten vastuu palveluasumisen kustannuksista säilyi sosiaalihuoltolain 42 b §:n mukaan A:n aiemmalla kotikunnalla C:llä ja sittemmin kuntaliitoksen johdosta D:n kaupungilla.
KHO 11.4.2014 T 1249 Lyhyt ratkaisuseloste – Kehitysvammaisen erityishuolto – Kotikunta – Alaikäinen nuori – Itsenäistyminen – Vanhempien muutto
Kehitysvammainen ja autistinen A oli asunut H:n kaupungissa yhdessä vanhempiensa kanssa. A oli solminut erityishuollon kuntayhtymän kanssa toistaiseksi voimassa olevan vuokrasopimuksen ja siirtynyt lapsuudenkodistaan H:n kaupungissa pitkäaikaiseen asumispalveluun kuntayhtymän tukiyksikköön, joka sijaitsi K:n kaupungissa. A:n vanhemmat muuttivat tämän jälkeen, mutta ennen kuin A täytti 18 vuotta, R:n kaupunkiin.
H:n kaupunki vaati R:n kaupungilta korvausta A:n erityishuollon kustannuksista siitä alkaen kun A:n vanhemmat olivat muuttaneet tuohon kuntaan. H:n kaupungin mukaan A:n kotikunta oli seurannut A:n vanhempien kotikuntaa ottaen huomioon, että A:lla oli perhesuhteidensa vuoksi kiintein yhteys R:n kaupunkiin. A vieraili säännöllisesti vanhempiensa luona ja vietti heidän luonaan viikonloppuja. Hallinto-oikeus hylkäsi H:n kaupungin hallintoriitahakemuksen.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A oli muuttanut itsenäistymistarkoituksessa pois lapsuudenkodistaan ennen kuin hän oli täyttänyt 18 vuotta ja ennen kuin hänen vanhempansa olivat muuttaneet H:n kaupungista. Vanhempien muutto ei näissä oloissa vaikuttanut A:n kotikuntaan. H:n kaupungin hallintoriitahakemus oli siten tullut hylätä. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos pysytettiin.
KHO 21.3.2014 T 877 – Kotikunta – Henkilön mielipide – Kotikuntalain mukainen kiinteä yhteys
HaO totesi, että vaikka A itse pitää Pyhäjokea kotikuntanaan, ja vaikka henkilön kotikuntaa määriteltäessä pääpaino on ensisijaisesti annettava henkilön omalle käsitykselle kotikunnastaan, hallinto-oikeus ottaen huomioon A:n asumisesta ja muista olosuhteista saatavan selvityksen katsoo, että A:lla ei ole Pyhäjokeen sellaista kotikuntalaissa tarkoitettua kiinteää yhteyttä, jonka perusteella Pyhäjoki olisi katsottava hänen kotikunnakseen. Koska Pyhäjoen kunnalla ei tämän vuoksi ole velvollisuutta järjestää A:lle vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalveluja, on sosiaalijaosto voinut hylätä A:n oikaisuvaatimuksen eikä sen päätöstä näin ollen ole syytä muuttaa.
KHO 21.3.2014 T 877 (pdf 80 kt)
KHO 14.2.2014 T 481 – Kotikunta – Kotikuntalain mukainen kiinteä yhteys – Toinen asunto
Viranhaltija on lakkauttanut A:lle järjestetyt kuljetuspalvelut. Päätöksen perustelujen mukaan A:n kotikunta on muu kuin Laitila, koska hänellä ei ole kotikuntalaissa tarkoitettua kiinteää yhteyttä Laitilaan.
HaO totesi, että 28-vuotiaalla A:lla on Turussa vuokra-asunto, mutta hän oleskelee jopa muutaman kuukauden vuodesta vanhempiensa Laitilan asunnossa. A on naimaton, ja hän on jo vuosia sitten muuttanut pois kotoaan opiskelemaan ja tekemään töitä. Tässä tilanteessa kyseinen Laitilan asunto ei ole kotikuntalain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla toinen A:n käytössä oleva asunto. Turussa asuva A ei siis ole Laitilan kaupungin asukas riippumatta siitä, että hänen väestötietojärjestelmään merkitty kotikuntansa on Laitila. Laitilan kaupunki ei näin ollen ole velvollinen järjestämään hänelle vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalveluja. KHO pysytti HaO:n päätöksen.
KHO 14.2.2014 T 481 (pdf 82 kt)
KHO 2013:127 Vuosikirjaratkaisu - Perusopetus - Oppilaaksi ottaminen - Järjestämisvastuu - Koulupaikan irtisanominen - Avustaja - Kustannusvastuu - Huostaanotettu lapsi - Kunta - Rajakunta - Ruotsi
Y:n kunta oli ottanut K:n kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan huostaanottaman henkilön peruskoulun oppilaaksi perusopetuslain 28 §:n 2 momentissa tarkoitettuna ulkokuntalaisena oppilaana. Y:n kunta oli siten vastuussa siitä, että henkilölle järjestetään perusopetuslain 31 §:ssä tarkoitetut palvelut. Henkilön oli selvitetty tarvitsevan avustajaa koulunkäyntinsä tukemiseksi.
Y:n kunnan sivistyslautakunta ei voinut päättää henkilön koulupaikan irtisanomisesta sillä perusteella, että Y:n kunnan ja K:n kaupungin kesken oli erimielisyyttä avustajapalvelun järjestämisestä. Kuntien välinen kustannusriita voitiin saattaa hallintoriita-asiana erikseen ratkaistavaksi.
KHO 2012:116 Vuosikirjaratkaisu - Kehitysvammaisen erityishuolto - Laitoshoito - Alaikäinen lapsi - Kotikunta - Kuntien välinen hallintoriita
Palvelukeskuksessa asuneen alaikäisen lapsen kotikunta muuttui äidin ja sisaren kotikunnaksi perheen asuinpaikan muuttuessa huolimatta siitä, että lapsi oli ollut sijoitettuna laitoshoitoon jo silloin, kun koko perhe oli asunut aikaisemmassa kotikunnassa. Perheen uuden kotikunnan oli siten tullut huolehtia lapsen erityishuollon järjestämisestä.
KHO 23.5.2013 T 2013 – Hallintoriita – Kustannusten jakautuminen kuntien välillä – Muutto toiseen kuntaan opiskelemaan
Kysymyksessä oli vammaispalvelujen järjestämisvastuuta koskeva hallintoriita-asia kahden kunnan välillä Y ja X. HaO totesi, että väestötietojärjestelmään tehty merkintä ei oikeudellisesti sido muita viranomaisia. Viranomaisen tulee sille esitetyn selvityksen perusteella ja asianomaisia säännöksiä soveltaen ratkaista kysymys henkilön tosiasiallisesta asuinpaikasta väestötietojärjestelmään tehdystä merkinnästä riippumatta.
Asiakirjoista ilmenee, että A:n muutto on johtunut noin viisi vuotta kestävien ammattikorkeakouluopintojen aloittamisesta. Muutto ei ole johtunut mistään tuona ajankohtana tapahtuneesta muutoksesta A:n hoidon ja huollon tarpeessa. Y:n kunta ei myöskään ole sijoittanut A:ta X:n kaupunkiin hoidettavaksi tai huollettavaksi siitä huolimatta, että Y:n kunnan myöntämät määräaikaiset vammaispalvelulain mukaiset palvelut ovat tosiasiassa mahdollistaneet A:n muuton X:n kaupunkiin. X:n kaupungin kieltäydyttyä järjestämästä kustannuksellaan A:lle asumis- ja muita palveluja Y:n kunta on asian kiireellisyyden vuoksi myöntänyt nuo palvelut A:n opintojen aloittamisen mahdollistamiseksi. A:lle ei ole jäänyt asuntoa eikä perhesuhteita Y:n kuntaan eikä muutakaan kiinteää yhteyttä Y:n kuntaan.
Hallinto-oikeus katsoo, että A:n muutto X:n kaupunkiin edellä selostetuissa oloissa ei ole johtunut pääasiassa hoidosta tai huollosta sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä tai muutoin vastaavissa olosuhteissa. Muutto (Y:n kunnasta) on johtunut siitä, että A on aloittanut X:n kaupungissa noin viisi vuotta kestävät ammattikorkeakouluopinnot. A:n kotikunta on näin ollen siirtynyt X:n kaupunkiin. KHO pysytti HaO:n päätöksen.
