Ylimääräiset vaate- ja erityisravintokustannukset

Vammaispalvelulain 9 §:n mukaan vammaiselle henkilölle korvataan hänen vammansa tai sairautensa edellyttämän tarpeen mukaisesti ylimääräiset kustannukset, jotka aiheutuvat vamman tai sairauden edellyttämän vaatetuksen ja erityisravinnon hankkimisesta.

Oikeuskäytäntöä erityisravintokustannuksista

Ennakkopäätös KHO:2024:37 – Taloudellinen tuki – Varhaiskasvatuksen ruokailu – Erityisravintovalmiste – Kustannuksen ylimääräisyys

Varhaiskasvatuksessa olleelle lapselle oli haettu vammaispalvelulain nojalla taloudellista tukea lapsen varhaiskasvatuksessa tapahtuvan ruokailun osalta erityisravintokustannuksiin. Lapsen ruokailu toteutettiin antamalla hänelle kliinistä ravintovalmistetta. Varhaiskasvatuksen järjestäjän velvollisuus ravinnon ja ruokailun järjestämiseen ei koskenut kliinisiä ravintovalmisteita tai niihin verrattavia tuotteita, jotka korvataan sairausvakuutuslain nojalla. Kansaneläkelaitos oli myöntänyt ravintovalmisteeseen korvausta sairausvakuutuslain nojalla.

Erityisravintovalmisteen hankkimisesta oli aiheutunut vammaispalvelulain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu kustannus ja lapsi oli joutunut käyttämään erityisravintoa pitkäaikaisesti ja säännöllisesti vammaispalveluasetuksen 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Ratkaistavana oli, voitiinko kustannuksia asian olosuhteet huomioon ottaen pitää laissa tarkoitetulla tavalla ylimääräisinä kustannuksina.

Korkein hallinto-oikeus piti hyväksyttävänä lähtökohtana sitä, että kun arvioitiin kustannusten ylimääräisyyttä, voitiin ottaa huomioon erityisravintokustannusten ja tavanomaisten ruokakustannusten laskennallinen erotus ja ensisijaisten tukimuotojen kautta saatu taloudellinen apu. Tällaisen laskelman jälkeen lapsen ravintovalmisteesta aiheutuva kokonaiskustannus oli varsin kohtuullinen verrattuna lasten kuukausittaisista ravintokustannuksista tehtyihin laskelmiin. Kun otettiin huomioon myös Kansaneläkelaitoksen myöntämä vammaistuki, erityisravintovalmisteista perheelle aiheutuvia kustannuksia ei ollut pidettävä ylimääräisinä kustannuksina siten kuin vammaispalvelulaissa ja -asetuksessa tarkoitettiin. Hakemus taloudellisesta tuesta oli voitu hylätä.

Ennakkopäätös KHO:2024:37 (Finlex)

Oikeuskäytäntöä ylimääräisistä vaatekustannuksista

Ylimääräisiä kustannuksia arvioitaessa voidaan vähennyksenä ottaa huomioon kaikki sellaiset menot ja kustannukset, jotka voidaan normaalisti katsoa syntyvän vaatteen hankkimisesta. Vaatetuskustannusten korvauksissa otetaan huomioon vammaisen henkilön ikä ja vaatteiden käyttötarkoitus. Kulttuurisidonnaiset sekä myös etnisiin tekijöihin liittyvät syyt voivat vaikuttaa korvauksen määrään (esimerkiksi vammaisen romanihenkilön vaatetus).

KHO 24.4.2014 T 1409 - Ylimääräiset vaatekustannukset - yleisesti myynnissä oleva

Kunta on hylännyt hakemuksen avustuksen saamiseksi MBT-erityisjalkineiden hankintaan sekä vammaispalvelulain nojalla että lääkinnällisenä kuntoutuksena. Henkilöllä on perussairautena osteoporoosi, minkä seurauksena hänellä on reisiluun kaulan murtuma. Tämän lisäksi hänellä on lanneselän alueella Scheuremannin tautiin sopivat muutokset sekä degeneratiiviset muutokset. Näiden vaivojen lisäksi A:lla on polvissa ja käsissä degeneratiiviselta pohjalta johtuvia nivelkipuja. Hoitolinjauksissa on päädytty aktiiviseen fysioterapiaan.

Asiakirjoissa on todettu, että reumatautien puolelta henkilölle on suositeltu MBT-jalkineita, joilla pyritään vähentämään niveliin sekä lanneselkään kohdistuvaa iskurasitusta. Asiakirjassa on suositettu erityisjalkineiden hankkimista kesä- ja talvikäyttöön.

HaO katsoi, että asiassa esitetystä maksusitoumussuosituksesta ilmenee, että MBT-jalkineet ovat sinänsä hyödylliset henkilölle. Hän on myös tuonut esiin aikaisemmin korvatuilla MBT-jalkineilla olleen käytännössä myönteisiä vaikutuksia hänen toimintakykyynsä. HaO kuitenkin katsoo, että saadun selvityksen perusteella MBT-jalkineita ei voida pitää henkilön liikkumisen kannalta niin välttämättöminä, että kaupunki olisi velvollinen korvaamaan niiden hankkimisesta aiheutuvat kustannukset lääkinnällisen kuntoutuksen perusteella. Henkilön tarkoittamia kenkiä on yleisesti myynnissä ja niitä on valmiina ostettavissa. Henkilölle ei voida katsoa aiheutuneen tarkoittamiensa kenkien hankkimisesta sellaisia vammaispalvelulaissa ja -asetuksessa tarkoitettuja ylimääräisiä vaatekustannuksia, jotka kaupunki olisi velvollinen korvaamaan.

KHO hylkäsi valituslupahakemuksen vammaispalvelulain nojalla haettavasta tukitoimesta ja pysytti HaO:n päätöksen lääkinnällisen kuntoutuksen osalta annetusta päätöksestä.

KHO 24.4.2014 T 1409 (pdf 91 kt) 

Helsingin HAO 13.6.2007 Nro 07/0739/6 - Ylimääräiset vaatekustannukset - Asianosaisen selvitysvelvollisuus

Hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan, että henkilö ei ollut esittänyt vaatteiden teettämisestä ja korjauttamisesta hänelle aiheutuneista kustannuksista sellaista luotettavaa selvitystä, jonka perusteella korvausta olisi voitu suorittaa viranhaltijan jo myöntämän määrän lisäksi. Kuiteista eivät ilmenneet tehdyt hankinnat. Toinen kuiteista oli ollut lisäksi vanhentunut.

HaO katsoi ratkaisussaan vielä, että henkilön hakemia liinavaatteita ei voitu pitää vamman tai sairauden edellyttämänä tarpeellisena vaatetuksena.

Helsingin HAO 14.8.2006 Nro 06/0930/6 Ylimääräiset vaatekustannukset - Kustannusten määrittäminen

Tapauksessa haettiin korvausta ylimääräisiin vaatekustannuksiin siten, että ne olisi korvattu tietyllä rahasummalla, jossa hakija olisi voinut hankkia ja tilata valmisvaatteita. Hallinto-oikeus katsoi, että kunnalla ei ollut vammaispalvelua koskevien säännösten nojalla velvollisuutta korvata hakijalle valmiina ostettavien vaatteiden ostamisesta aiheutuvia kuluja ylimääräisinä vaatekustannuksina.

Hakija oli toissijaisesti vaatinut vaatteiden teettämisestä aiheutuvien kulujen korvaamista kokonaisuudessaan vähennettynä materiaalikuluilla. Hallinto-oikeus katsoi, että ylimääräisiksi vaatekustannuksiksi katsotaan teetetyn vaatteen hinta vähennettynä vastaavan valmiina ostettavan vaatteen hinnalla.

Helsingin HAO 3.5.2006 nro 06/0557/6 - Ylimääräiset vaatekustannukset - Kustannusten määrittäminen

Tapauksessa henkilö joutui käyttämään erikoisvalmisteisia rintaliivejä. Erikoisvalmisteisten rintaliivien hankintahinnasta oli vähennetty normaalirintaliivien keskihinta. Henkilö vaati hankintahintaa kokonaisuudessaan korvattavaksi.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja totesi, että viranhaltijan arvioima normaalien liivien keskihinta vastasi sitä osuutta, jossa ei ole katsottu olevan kysymys ylimääräisistä vaatekustannuksista vaan sellaisista menoista, jotka voitaisiin normaalistikin katsoa syntyvän rintaliivien hankkimisesta.

Turun HAO 25.6.2001 T 01/0351/2 Ylimääräiset vaatekustannukset – Määrärahasidonnainen palvelu – Yleinen järjestämisvastuu

Vammainen henkilö haki korvausta auton hankinnasta ja ylimääräisistä vaatekustannuksista. Hänen tarpeensa kyseisiin tukitoimiin oli todettu hallinto-oikeuden lainvoimaisella päätöksellä. Hallinto-oikeus oli palauttanut asian kuntaan tarkemmin selvitettäväksi. Kunnan sosiaalilautakunta kuitenkin hylkäsi hakemuksen uudelleen sillä perusteella, ettei lautakunnan talousarviossa ollut määrärahaa harkinnanvaraisiin taloudellisiin tukitoimiin.

Hallinto-oikeus kumosi henkilön valituksesta lautakunnan päätöksen ja velvoitti lautakunnan suorittamaan tälle tämän hakemat korvaukset. Hallinto-oikeuden mukaan lautakunnan päätöstä oli arvioitava suhteessa kunnan järjestämisvelvollisuuteen. Lautakunta oli päättänyt, ettei talousarvioon varattaisi määrärahaa vammaisille tarkoitettuja, kunnan harkinnassa olevia taloudellisia tukitoimia varten. Päätöksellä oli käytännössä kokonaan poistettu kunnassa asuvilta vammaisilta mahdollisuus määrärahasidonnaisten palveluiden ja tukitoimien saamiseen. Se merkitsi kunnalle vammaispalvelulailla säädetyn yleisen järjestämisvelvollisuuden rikkomista ja kuntalaisten perusoikeuksien toteutumatta jäämistä.

Lautakunta oli jättänyt selvittämättä haettujen kustannusten määrän ja laiminlyönyt yksilöllisen tarveharkinnan, vaikka hallinto-oikeus oli sitä nimenomaan edellyttänyt. Hallinto-oikeus totesi, ettei lautakunta enää asiaa uudelleen käsitellessään ollut voinut hylätä korvausvaatimusta pelkästään sillä perusteella, ettei tarkoitukseen ollut varattu määrärahaa. Asiakkaan tarve oli lainvoimaisesti todettu, palveluiden ja tukitoimien tarve kunnassa oli selvittämättä eikä kunnassa ollut tehty päätöstä etuuksien suuntaamisesta niitä eniten tarvitseville.

Turun HAO 25.6.2001 T 01/0351/2 (Finlex)

KHO 1990 A 118 - Ylimääräiset vaatekustannukset - Yksilöllinen tarveharkinta

Sosiaalilautakunnan vahvistamilla yleisohjeilla, jotka koskivat vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain nojalla maksettavia korvauksia, ei ollut voitu rajoittaa vammaiselle henkilölle aiheutuvien ylimääräisten vaatetuskustannusten korvaamista perusvaatetuksen osalta 3 000 mk:n ylittäviin kustannuksiin vuodessa.

Kunta ei voi antaa sitovia euromääräisiä ohjeita kustannusten korvaustasosta. Korvattava määrä perustuu kuitenkin usein kunnan arvioon keskimääräisistä korvattavista vaatetuskustannuksista. Mikäli kunta on määritellyt tällaisen keskimääräiskorvauksen, tulee edellytykset tukeen kuitenkin aina arvioida yksilöllisesti.

Lähteet

Räty, Tapio (2010) Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry.

Vammaispalvelujen käsikirjan lakiryhmä