Mitä haittoja MPR-rokotteella voi olla?

MPR-rokotteen sisältämät elävät heikennetyt virukset lisääntyvät elimistössä. Ne herättävät vastustuskyvyn tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan. 

Mahdollista rokotuksen haittavaikutusten riskiä pitää aina verrata itse taudin sairastamisen sekä sen jälkitautien ja komplikaatioiden riskiin.

Tuhkarokko, sikotauti tai vihurirokko ovat tauteina huomattavasti hankalampia kuin lievä infektio rokotuksen jälkeen. 

MPR-taudit voivat aiheuttaa vakavia jälkitauteja tai komplikaatioita. Niiden riski on monikymmen- tai jopa tuhatkertainen verrattuna rokotuksen aiheuttamaan riskiin.

MPR-tautien kaltaiset oireet

Rokotetuista 5 –15 prosenttia saa lieviä taudinkaltaisia oireita tyypillisesti ensimmäisen rokoteannoksen jälkeen. 

Oireet alkavat 5–12 vuorokautta rokotuksen jälkeen ja häviävät yleensä muutamassa päivässä tai viikossa. 

Tavanomaisia oireita ovat

• kuume, yskä, nuha tai silmien punotus
• tuhka- tai vihurirokkomainen ihottuma
• ärtyisyys, levottomuus, päänsärky
• lievät nivelsäryt
• lyhytaikainen imusolmukkeiden suurentuminen

Hyvin harvoin rokottamisen jälkeen on kuvattu

• korvasylkirauhasten turpoamista
• kivesten turvotusta yksittäistapauksina

Tavanomaiset taudinkaltaiset oireet eivät estä jatkorokottamista. Haittavaikutuksia ei yleensä todeta enää toisen annoksen jälkeen.

Niveltulehdustyyppiset oireet ovat harvinaisia, etenkin lapsilla. Nykyisissä MPR-rokotteissa ei ole käytetty tiettyä vihurirokkoviruskantaa, jonka yhteydessä on ilmennyt niveltulehduksia.

Tuhkarokkoon tai sikotautiin liittyy merkittävä aivokalvontulehduksen tai aivotulehduksen riski. Rokottamisen jälkeen vakavat neurologiset komplikaatiot ovat sen sijaan erittäin harvinaisia.

Kouristuskohtauksia havaitaan yleensä rokotuksen nostaman kuumeen yhteydessä. Varsinaiseen tautiin liittyvä kouristusvaara on kuitenkin huomattavasti suurempi.

Trombosytopenia eli verihiutaleniukkuus

Verihiutalepitoisuuden lasku aiheuttaa ihonalaisia mustelmia tai verenpurkaumia. 

MPR-rokotteeseen liittyvä trombosytopenia on harvinainen ja paranee yleensä itsestään. Sen yleisyys MPR-rokotusten jälkeen on tutkimuksissa ollut 1 tapaus 50 000 rokotettua kohden.

Rokotuksen jälkeen trombosytopenian riski on huomattavasti pienempi kuin tuhkarokon tai vihurirokon sairastamisen jälkeen. Usein lapsi on samanaikaisesti sairastanut muun infektion, joka on myös saattanut aiheuttaa trombosytopenian.

Allergiset reaktiot

Allergiset reaktiot, mukaan lukien anafylaksia, ovat erittäin harvinaisia MPR-rokotuksen jälkeen.

MPR-rokotteen vasta-aiheet ja varotoimet

Autismilla ei ole yhteyttä MPR-rokotteeseen

MPR-rokotteen ei ole todettu aiheuttavan autismia. Vuonna 1998 brittiläinen tutkija esitti teorian MPR-rokotteen yhteydestä autismiin. Tutkijan selvitys, käsitti yhteensä kahdeksan lapsen tiedot. 

Rokotusten osuutta autismin syntyyn on tämän jälkeen tarkasteltu laajoissa kansallisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa.  

Tutkimustulokset osoittavat, että rokotuksissa ja autismissa on kyse kahdesta erillisestä tapahtumasta, jotka sattumalta ajoittuvat samaan ikäkauteen. 

Useissa maissa ensimmäinen MPR-rokote annetaan lapsille 12–18 kuukauden iässä, jolloin myös ensimmäiset autismin oireet yleensä huomataan. 

Nykyisillä menetelmillä voidaan kuitenkin tunnistaa jo  6–12 kuukauden ikäisten lasten aivoista autismiin viittaavia muutoksia. Autismin syntymekanismeja ei vielä täysin tunneta.

Kirjallisuutta

DeStefano F. ja Shimabukuro T. T. The MMR Vaccine and Autism. Annual Review of Virology 2019.

Hazlett H. C. et al. Early brain development in infants at high risk for autism spectrum disorder. Nature 2017.

Hviid A. et al. Measles, Mumps, Rubella Vaccination and Autism. Annals of Internal Medicine 2019.