Rotavirusrokote

Rokote ehkäisee rotaviruksen aiheuttamia vakavia oksennus- ja ripulitauteja.
Mikä on rotavirus?

Tällä sivulla

• Kenelle rotavirusrokote annetaan?
• Mitä rokotetta käytetään ja mitä se sisältää?
• Rokotusohjeet
• Annostus ja aikataulu
• Mitkä ovat rokotteen vasta-aiheet ja varotoimet?
• Mitä hyötyjä rotavirusrokotteella on?
• Mitä haittoja rotavirusrokotteella voi olla?
• Rotavirusrokotteen historia rokotusohjelmassa

Kenelle rotavirusrokote annetaan?

Kansallisessa rokotusohjelmassa rotavirusrokotuksen saavat ilmaiseksi 6-31 viikon ikäiset pikkulapset.

Mitä rokotetta käytetään ja mitä se sisältää?

Rokotusohjelmassa käytetään RotaTeq-rokotetta.

• Rokote sisältää eläviä, taudinaiheuttamiskyvyltään heikennettyjä viruksia.
• Apuaineina on sokereita, suoloja ja puhdistettua vettä.
• Rokote ei sisällä tehosteainetta eikä säilytysaineita.
• Rokote ehkäisee rotavirusten aiheuttamaa rajua suolistoinfektiota, jossa oireina ovat oksennukset, ripulointi ja kuume. 

Rotateq-rokotteen koostumus (Lääkeinfo.fi)

Katso rokotepakkauksesta tarkemmat ohjeet rokotteen käyttövalmiiksi saattamisesta. 

Rokotusohjeet

• Anna rokote suun kautta, älä milloinkaan injektiona.
• Purista rokote putkilosta kevyesti lapsen suuhun.
• Jos lapsi pulauttaa rokotteen, älä anna uutta annosta.

Voit antaa suun kautta annosteltavan rotavirusrokotteen millä tahansa aikavälillä muiden rokotteiden kanssa, mukaan lukien BCG-rokote. Voit antaa rokotteen myös yhtä aikaa muiden rokotteiden kanssa.

Samanaikainen ja perättäinen rokottaminen eri rokotteilla (Rokottamisen tärkeimmät muistisäännöt)

Keskosten rokottaminen

Ennenaikaisena syntyneellä lapsella (alle 37 viikkoa) on täysaikaista lasta suurempi riski saada vaikeaoireinen rotavirusinfektio ensimmäisten elinvuosiensa aikana.

• Voit antaa rotavirusrokotteen keskoselle, jos raskaus on kestänyt vähintään 25 viikkoa.
• Rokotuspäätöksen tekee lasta hoitava lääkäri.
• Rokotukset annetaan kalenteri-iän eli syntymäpäivästä lasketun iän mukaan.
• Huomioi hengitystiekatkoksen riski, kun annat rotavirusrokotteen 28-viikkoiselle tai sitä nuoremmalle keskosvauvalle, jonka hengityselimistö ei ole vielä riittävästi kehittynyt.

Koska näillä lapsilla rokotuksen hyödyt ovat suuret, rokotusta ei tule siirtää tai jättää antamatta.

Huomioi nämä, kun annat rokotteen

• Lasta ei saisi syöttää juuri ennen rokotteen antamista, koska tällöin pulautusriski kasvaa.
• Ruoan, nesteen tai äidinmaidon antaminen eivät vaikuta rokotteen tehoon.
• Rokotteesta tulleesta heikennetystä viruksesta ei koidu vaaraa terveille perheenjäsenille tai läheisille.  Tärkeintä on huolehtia tavanomaisesta käsihygieniasta esimerkiksi vaipanvaihdon yhteydessä.
• Rotavirusrokotteen saanut lapsi voi osallistua vauvauintiin.

Annostus ja aikataulu

Yksi rokoteannos on 2 millilitraa.

Rokotusaikataulu on suunniteltu niin, että rokotukset annetaan ennen kuin lapsen riski sairastua vakavaan rotavirustautiin on suurin. Lisäksi tällä aikataululla vältetään ajanjaksoa, jolloin suolentuppeuman riski on korkein.

THL suosittaa, että lapset rokotetaan 2, 3 ja 5 kuukauden ikäisinä. Jos tämä ei ole mahdollista, nyrkkisääntö on:

• Ensimmäinen annos voidaan antaa 6 viikon iästä alkaen, ja se tulee antaa ennen 12 viikon (12.0) ikää.
• Kolmas annos tulee antaa ennen kuin lapsi on täyttänyt 32 viikkoa (32.0).
• Annosten minimivälin tulee olla neljä viikkoa.

Perusrokotussarjan jälkeen ei anneta tehosteita. Tutkimusten mukaan suoja on erinomainen vielä kolmen vuoden kuluttua viimeisestä annoksesta.

Mitkä ovat rotavirusrokotteen vasta-aiheet ja varotoimet?

Kun teet rokotuspäätöstä, huomioi yleiset varotoimet ja vasta-aiheet, jotka koskevat eläviä, heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältäviä rokotteita.

Jos äiti on raskausaikana saanut esimerkiksi reuman tai tulehduksellisen suolistosairauden hoitoon käytettäviä ns. biologisia lääkkeitä, jotka heikentävät elimistön vastustuskykyä, useiden kansainvälisten hoitosuositusten mukaan lapselle ei saa antaa eläviä rokotteita ennen 6 kuukauden ikää. Rotavirusrokotus jää näiltä lapsilta pois, koska sitä ei myöhemmin anneta. 

Poikkeuksena biologisista lääkkeistä on sertolitsumabipegoli, jonka jälkeen rotavirusrokotus voidaan antaa normaalisti. 

Rokotuksen voi myös antaa lapselle, jonka äiti on saanut raskauden aikana hepariinihoitoa. 

Rotavirusrokotetta ei saa antaa lapselle, jolla on

• ilmennyt vakava allerginen reaktio eli anafylaksia edellisen annoksen jälkeen
• heikentynyt vastustuskyky sairauden tai sen hoidon takia
• aiemmin ollut suolentuppeuma
• synnynnäinen ruoansulatuskanavan epämuodostuma, joka saattaa altistaa suolentuppeumalle
• harvinainen sakkarooseihin liittyvä sokerien käsittelyhäiriö suolessa.

Varotoimet

Siirrä rokotusta, jos lapsella on kuumetta, ripulia  tai oksentelua.

Epäilty yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai jollekin apuaineelle ei välttämättä estä rokottamista. Tee rokotuspäätös tapauskohtaisesti. Useimmiten voit antaa rokotteen lääkärin valvonnassa, kunhan huolehdit riittävän pitkästä seuranta-ajasta.

Seuraa (monitoroi) lapsen hengitystä, kun annat rokotteen

• hyvin pienille 28. raskausviikolla tai sitä ennen syntyneille keskosille
• niille keskosille, joilla hengityselimistö ei ole vielä riittävän kehittynyt

Perheen on hyvä noudattaa tehostettua käsihygieniaa, jos jollakulla perheenjäsenellä on alentunut vastustuskyky infektioita kohtaan. Osalla rokotetuista rokoteviruksia erittyy ulosteeseen erityisesti ensimmäisen annoksen jälkeen. Erittyminen on suurimmillaan ensimmäisen viikon aikana. 

Mitä hyötyjä rotavirusrokotteella on?

Alle kaksivuotiailla rokotetuilla lapsilla on ollut viime vuosina alle 10 sairaalaan johtavaa rotavirustautia. Ennen rokotusohjelmaa tapauksia oli yli 500 vuodessa. Rokotteen teho sairaalahoitoisen rotavirustaudin ehkäisyssä on siten ollut yli 98%.  

Rotavirusrokotusten ansiosta alle 5-vuotiaiden lasten

• vuodeosastohoitoa vaativista rotavirustapauksista on hävinnyt yli 93 %
• kaikista vuodeosastohoitoa vaativista akuuteista ripulitaudeista on hävinnyt 70 %  

Rokotteen avulla Suomessa todennäköisesti vältytään oksennus- ja ripulitautien aiheuttamilta kuolemilta, jotka tosin ovat meillä hyvin harvinaisia. 

Imeväisten rokottaminen vähentää koko väestön sairastumista rotavirustautiin.

Rokote vähentää oleellisesti rotaviruksesta aiheutuvia sairaalahoitoja, sairaalainfektioita, muiden terveyspalvelujen käyttöä ja vanhempien työstä poissaoloja.

Ennen kansallisen rokotusohjelman rokotuksia rotavirukset aiheuttivat Suomessa vuosittain ripuliepidemioita. Niiden aikana yli 11 000 alle 5-vuotiasta lasta tarvitsi terveydenhuollon palveluja. Lähes yhtä moni lapsi sairasti taudin kotona. Tautitapaukset aiheuttivat vuosittain tuhansia sairaalahoitojaksoja ja poliklinikkakäyntejä ja arviolta noin 9 000 terveyskeskuskäyntiä.

Rotavirusrokotusten ansiosta Suomessa vältytään todennäköisesti täysin kuivumisesta johtuvista, oksennus- ja ripulitautien aiheuttamilta kuolemilta, jotka tosin ovat meillä harvinaisia.

Imeväisten rokottaminen vähentää koko väestön sairastumista rotavirustautiin.

Mitä haittoja rotavirusrokotteesta voi olla?

Koska rokote sisältää eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia, se voi aiheuttaa lieviä rotavirustaudin kaltaisia oireita. 

Kun rokotettuja ja rokottamattomia lapsia on verrattu toisiinsa, on todettu, että yhdellä 33 rokotetusta on rokotukseen liittyvä lievä ripuli kuukauden aikana rokotuksesta. Tämä koskee vain ensimmäistä rokoteannosta. Rokotetuilla on siis 3 % enemmän ripulia rokotuksen jälkeisenä kuukautena kuin rokottamattomilla.  

Tavallisimmin lapselle ilmaantuu ohimenevien ilmavaivojen ja pulauttelun lisäksi lieviä yleisoireita, kuten ärtyneisyyttä tai kuumetta.

Vatsakipu ja ihottuma ovat melko harvinaisia oireita.

Sekä rokotetuilla että lumerokotetuilla lapsilla on ilmennyt saman verran verta ulosteissa.

Vatsa- ja yleisoireet eivät yleensä estä jatkorokottamista. Rokotussarjaa voi jatkaa, kun oireet ovat hävinneet.

Suolentuppeuma ja rotavirusrokotus

Suolentuppeuma on sairaus, jossa osa suolesta työntyy viereisen suolenosan sisään. Sen ilmaantuminen kasvaa voimakkaasti 2–3 kuukauden iästä eteenpäin. 

Eniten suolentuppeumia todetaan noin 6 kuukauden ikäisillä. Suolentuppeumia esiintyy sekä rotavirusrokotuksen saaneilla että rokottamattomilla lapsilla.

Useimmiten suolentuppeuman syy ei selviä. On ajateltu, että esimerkiksi seuraavat tekijät voisivat altistaa suolentuppeumalle:

• virus- tai loisinfektio
• suoliliepeen suurentunut imusolmuke
• Meckelin divertikkeli
• suoliston alueen kasvain
• suoliston limakalvon alainen verenpurkauma
• kystinen fibroosi
• rotavirusrokotus

Kerro rokotetun lapsen huoltajalle mahdollisista suolentuppeumaan viittaavista oireista.

Lapsi on vietävä lääkäriin, jos hänellä ilmenee seuraavia oireita:

• kovat toistuvat kouristusmaiset kipukohtaukset
• oksentelu
• verinen, vetinen tai limainen uloste
• vatsan turvotus 
• yleiskunnon lasku

Mitä suolentuppeumariskistä tiedetään?

1990-luvun lopussa Yhdysvalloissa käytössä ollut rotavirusrokote lisäsi riskiä saada suolentuppeuma 1–2 tapauksella 10 000 rokotettua kohden.

Nykyisiä rotavirusrokotteita on käytetty maailmalla jo kymmeniä miljoonia annoksia. Eri maissa tehtyjen tutkimusten perusteella lisäriskin on arvioitu olevan 1–6 tapausta 100 000 rokotettua kohden.

Suomalaistutkimuksessakaan ei voitu sulkea pois pientä suolentuppeuman riskiä ensimmäisen annoksen jälkeen. Tutkimuksen mukaan rotavirusrokotukset voisivat enimmillään aiheuttaa yhden ylimääräisen suolentuppeumatapauksen syntynyttä ikäluokkaa kohden. Tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä, eli on myös mahdollista, että suolentuppeumat ovat ilmaantuneet sattumanvaraisesti. 

Kawasakin tauti

Rokotteen turvallisuustutkimuksissa saatiin aikoinaan pientä viitettä mahdollisesta Kawasakin taudin riskistä. Rokotusohjelmassa Kawasakin taudin ilmaantuvuuden ei ole kuitenkaan todettu lisääntyneen rokotetuilla.

Rotavirusrokotteen historia rokotusohjelmassa 

Rokote otettiin rokotusohjelmaan syksyllä 2009 siten, että 1.7.2009 syntyneet ja sitä nuoremmat ovat saaneet rokotteen.