Lainsäädäntö ja ihmisoikeussopimukset

Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista pidetään maailmanlaajuisesti ihmisoikeuksia loukkaavana perinteenä. Se rikkoo useita kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, kuten YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta (1948), YK:n naisten syrjinnän poistamista koskevaa yleissopimusta (1979) ja YK:n lapsen oikeuksia koskevaa yleissopimusta (1989).

Suomi on sitoutunut kansainvälisin sopimuksin edistämään naisten ja lasten ihmisoikeuksia sekä ehkäisemään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. 

Ilmoitusvelvollisuus poliisille

Tyttöjen sukuelinten silpominen täyttää käytännössä aina pahoinpitelyn tunnusmerkistön, minkä perusteella silpominen on rikoslain mukaan rangaistava teko. Tekijän lisäksi myös muut rikokseen osalliset, kuten rikokseen yllyttäjä tai sen avunantaja, ovat rikosoikeudellisessa vastuussa teosta. Jos Suomen kansalainen tai häneen rinnastuva henkilö kuten Suomessa pysyvästi asuva ulkomaalainen syyllistyy ulkomailla naisen sukuelinten silpomiseen, teko on rangaistava rikos, vaikka se ei olisi sitä kyseisen maan lainsäädännön mukaan. Erillistä silpomisen kieltävää lakia Suomessa ei ole.

Jos herää epäily, että tyttö on läpikäynyt silpomisen Suomessa tai silpomista suunnitellaan, tehdään ilmoitus poliisille. Jos on selvää, että silpominen on tehty jo ennen maahan saapumista tilanteessa, jossa ulkomaan kansalainen on syyllistynyt toisen ulkomaan kansalaisen pahoinpitelyyn ulkomailla, Suomen poliisilla ei ole valtuuksia tutkia asiaa eikä poliisille ilmoittaminen siksi ole välttämätöntä. Epäselvissä tilanteissa tulee konsultoida poliisia ilmoitusvelvollisuuden täyttymisestä.

Lastensuojeluilmoitus

Lastensuojelulain perusteella lasten parissa työskentelevillä henkilöillä kuten sosiaali- ja terveydenhuollon, lasten päivähoidon, opetustoimen sekä vastaanottokeskusten ja järjestelykeskusten palveluksessa tai luottamustoimessa olevilla henkilöillä ja vastaavissa tehtävissä toimivilla henkilöillä on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus sosiaaliviranomaiselle, jos herää epäily, että tyttö on läpikäynyt silpomisen Suomessa tai silpomista suunnitellaan.

Yleensä on suositeltavaa, että edellä mainituissa tehtävissä toimiva henkilö ottaa ensin yhteyttä lapseen tai hänen vanhempiinsa tai huoltajiinsa, keskustelee asiasta heidän kanssaan ja, jos lapsi tai hänen vanhempansa tai huoltajansa antavat siihen suostumuksensa, ottaa yhteyttä sosiaalihuoltoon lapsen ja/tai hänen perheensä tuen tarpeen arvioimiseksi. Jos arvioidaan, että yhteydenotto vanhempiin vaarantaa lapsen turvallisuuden, keskustelua vanhempien kanssa siirretään ja huolehditaan ensin lapsen turvallisuudesta yhteistyössä lastensuojelun kanssa. Lastensuojelu voi pyytää poliisilta virka-apua esimerkiksi maasta poistumisen estämiseksi silloin, jos tyttölasta ollaan viemässä maasta silpomista varten.

Epäselvissä tilanteissa kuten silloin, kun silpominen on todennäköisesti tehty ulkomailla jo ennen Suomeen saapumista tai kun perheessä on jo silpomisen läpikäynyttä tyttöä nuorempi sisko, on aiheellista konsultoida lastensuojelua. Jokaisella on oikeus lapsen tilanteesta syntyvän huolen perusteella ottaa yhteyttä sosiaalihuoltoon lapsen tuen tarpeen arvioimiseksi. Tavallisesti tuen tarpeen arvioimista koskeva yhteydenotto tehdään palveluohjauksena yhteistyössä asiakkaan kanssa. Jos sosiaalihuoltoon ollaan yhteydessä yhdessä asiakkaan kanssa, erillistä lastensuojeluilmoitusta ei ole tarpeen tehdä.

Lisätietoa

• Lastensuojelulaki 25§ Ilmoitusvelvollisuus (Finlex)

• Lastensuojelulaki 26§ Lastensuojeluasian vireille tulo ja asiakkuuden alkaminen (Finlex)

• Rikoslaki 21 luku: Henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset  (Finlex)

• Lapsen oikeuksien yleissopimus (Unicef)