Pilaantuneesta maasta kaivoveteen päätyvät kemialliset aineet

Pilaantuneesta maaperästä voi kulkeutua haitallisia aineita ja niiden hajoamistuotteita pohjaveteen. Aineet saattavat kulkeutua myös kaivoveteen, jos kaivo ottaa vetensä saastuneen pohjaveden alueelta. Aineiden kulkeutumiseen vaikuttavat maalaji sekä aineen kyky kulkeutua maa-aineksen läpi.

Jos epäilet, että kaivoveteesi on päätynyt haitallisia aineita, ota yhteyttä kuntasi terveydensuojeluviranomaiseen. Hänen vastuullaan on antaa ohjeita kaivoveden laadun varmistamiseen ja siihen liittyvien terveyshaittojen poistamiseen.

Kaivon omistaja vastaa kaivoveden laadun tutkituttamisesta. Jos laatuongelmat johtuvat kiinteistön omista laitteista tai kaivon kunnosta, kaivon omistaja on vastuussa tarvittavista korjaustoimista. Jos laatuongelmat johtuvat kiinteistön ulkopuolisista syistä, niin vastuu asian selvittämisestä siirtyy terveydensuojeluviranomaiselta ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Lue lisää:

Tämän sivun sisältö

Vesiliukoiset ja hajoamattomat kemikaalit voivat kulkeutua pohjaveteen

Kaikki kemikaalit eivät kulkeudu helposti pohjaveteen, vaikka niitä pääsisi maahan pitkänkin aikaa. Osa haitallisista aineista nimittäin pidättyy maaperän pintakerroksessa olevaan orgaaniseen ainekseen, eikä kulje helposti maakerrosten läpi pohjaveteen saakka. Tällaisia aineita ovat esimerkiksi dioksiinit, PCB-yhdisteet, PAH-yhdisteet, kuten bentso(a)pyreeni, ja metallit, kuten lyijy. Joskus näitäkin aineita voi kuitenkin löytyä kaivovedestä.

Jotkin aineet voivat sen sijaan helpommin kulkeutua pohjaveteen ja sieltä edelleen kaivoveteen. Aineet, jotka eivät sitoudu maa-ainekseen, vaan kulkeutuvat maaperässä olevan veden mukana ja hajoavat heikosti, voivat pahimmillaan pilata pohjavettä jopa vuosikymmenien ajan. Aineita on pohjavedessä niin kauan kuin pilaantunut maaperä niitä sinne syöttää. Alkuperäisten maaperään päässeiden kemikaalien lisäksi pohjavedestä saattaa löytyä niiden hajoamistuotteita. Esimerkiksi tietyt torjunta-aineet ja kasvinsuojeluaineet voivat muodostaa hajoamistuotteita.

Maaperän laji ja pohjaveden yläpuolella olevan maakerroksen paksuus vaikuttavat paljon pohjaveden saastumiseen. Haitalliset aineet kulkeutuvat pohjaveteen helpoimmin hiekka- ja sorakerroksien läpi. Tiivis savikerros jarruttaa aineiden pääsyä pohjaveteen.

Infograafi, joka kertaa sivun sisältöä.

Paha haju tai maku kertoo kaivoveden saastumisesta

Kaivoveden saastuminen huomataan usein veden epätavallisesta hajusta tai mausta. Yleensä haitalliset aineet kaivovedessä eivät aiheuta akuuttia vaaraa, koska vesi, joka voisi aiheuttaa akuutin myrkytyksen, haisee ja maistuu jo niin pahalle, ettei sellaista voi huomaamatta juoda. Vieraalta tai pahalta haisevaa tai maistuvaa vettä ei tule käyttää.

Pohjavettä saastuttavat aineet, kuten liuottimet, muut orgaaniset aineet tai torjunta-aineet eivät kuulu vedenlaadun tavanomaiseen perusmääritykseen. Jos vedessä epäillään olevan tällaisia kemikaaleja, on ne määritettävä vedestä erikseen. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen vastuulla on arvioida, mitä tutkimuksia kaivovedestä on tehtävä saastumisen selvittämiseksi. Määrityksistä voi tiedustella niitä tekevistä laboratorioista tai vedenlaadun perusmäärityksiä tekevistä laboratorioista.

Aina pahanhajuinen tai -makuinen vesi ei johdu pohjaveden saastumisesta. Maaperästä luonnostaan irtoavat aineet, kuten rauta ja mangaani, voivat myös aiheuttaa kaivoveteen tunkkaista hajua ja makua.

Lue lisää:

Syöpää aiheuttavat tai allergisoivat kemikaalit vaativat erityishuomiota

Pilaantuneesta maasta kaivoveteen päätyneiden kemikaalien terveysriskejä arvioitaessa on syytä kiinnittää erityisesti huomiota aineisiin, joiden epäillään lisäävän syöpään sairastumisen riskiä. Vaikka kemikaalia olisi vedessä vain pieniä pitoisuuksia, voi veden jatkuva pitkäaikainen käyttö lisätä syöpäriskiä merkittävästi.

Erityistä huomiota on syytä kiinnittää myös kemikaaleihin, joiden tiedetään aiheuttavan allergiaa tai joille ihmiset voivat herkistyä. Kemikaalille herkistynyt saattaa saada allergisia oireita pienemmillä altistumistasoilla kuin muu väestö.

Pohjaveden kemikaalien terveysriskin arviointi

Kaivoveden laatuun liittyvän terveysriskin arviointi on kunnan terveydensuojeluviranomaisen vastuulla.

Pohjaveden saastuminen on yleensä paikallinen ongelma ja epäpuhtauksia todetaan yleensä ainoastaan yksittäisten kaivojen vedessä. Jos ongelma on lähellä vesilaitoksen pohjavedenottamoa, vaikuttaa se vesilaitokselta lähtevän veden laatuun ja suurempaan määrään ihmisiä.

Tärkeintä on arvioida terveysriski, joka aiheutuu veden käytöstä juomavetenä, koska nieltynä aineet aiheuttavat suurimman riskin. On myös tärkeää arvioida, sopiiko vesi peseytymisvedeksi, koska aineet saattavat imeytyä elimistöön iholta tai vaikuttaa iholla paikallisesti. Jos vesi on vahvasti saastunut, tulee arvioida, soveltuuko vesi löylyvedeksi, sillä aineet saattavat haihtua hengitysilmaan.

Lue lisää: Kaivoveden kemiallinen laatu

Epäpuhtauksien aiheuttama terveysriski arvioidaan kaivokohtaisesti:

  1. Mitä aineita kaivovedessä on?
  2. Millaisina pitoisuuksina aineita on?
  3. Millä tavalla aineet vaikuttavat terveyteen (toksisuusprofiili)?
  4. Millainen terveysriski aineiden todettuun pitoisuuteen liittyy?

Terveysriskiä (kohta 4) arvioidaan vertaamalla aineen mitattua pitoisuutta sen enimmäisarvoon talousvedessä, jos sellainen arvo on olemassa. Enimmäisarvopitoisuudella tai sen alle jäävällä pitoisuudella veden käyttäminen ei aiheuta terveyshaittaa. Arvioon sisältyy aina jonkin verran epävarmuutta, koska kaikkien aineiden haitatonta pitoisuutta ei tunneta eikä kemikaalien kaikkia mahdollisia haittavaikutuksia tiedetä.

Enimmäismääriä on asetettu asetuksissa 1352/2015 ja 401/2001:

Jos enimmäispitoisuus ylittyy huomattavasti, tulee terveysriski arvioida tarkemmin, esimerkiksi määrittämällä turvamarginaali todetun ja haitallisen pitoisuuden välillä ja arvioimalla minkälaista terveyshaittaa todetulle pitoisuudelle altistuminen voi aiheuttaa. Riskinarvioinnin perusteella suunnitellaan toimenpiteet, joiden avulla haitallisista aineista päästään eroon tai altistuminen saadaan niin pieneksi, että niistä ei aiheudu terveyshaittaa.

Lue lisää: Riskinarviointi

Pohjavettä saastuttavat kemikaalit

Pohjaveden saastuminen kemikaaleilla johtuu lähes aina niiden kulkeutumisesta lähellä olevasta pilaantuneesta maaperästä. Yleensä pitoisuudet kaivovedessä ovat pieniä eivätkä aiheuta terveysriskiä. Suomessa ei ole tiedossa tapauksia, joissa kemikaalit olisivat päätyneet kaivoveteen suoraan sateen tai tulvavesien mukana, vaan sade- ja tulvavedet aiheuttavat kaivovesille lähinnä mikrobiologisen riskin.

Suomessa pohjaveden saastumisesta karttuu tietoa esille tulleiden ongelmatapausten kautta. On todennäköistä, että Suomessa on vielä tunnistamattomia alueita, joissa pohjavesi on saastunut. Alle on koottu tietoa tyypillisistä saastumistilanteista.

Bensiini

Bensiinin lisäaineita (MTBE, ETBE ja TAME) voi kulkeutua kaivoveteen, jos bensiiniä on päässyt maaperään esimerkiksi läheiseltä huoltoasemalta. Bensiinin lisäaineet eivät sitoudu maa-ainekseen ja ne säilyvät ja liikkuvat maaperässä ja pohjavedessä hyvin.

Jos juomavedessä todetaan MTBE:tä tai ETBE:tä, on syytä selvittää, ovatko ne peräisin pilaantuneesta maasta vai vesijohdoista, koska PEX-muoviputkista voi irrota näitä samoja aineita.

Lue lisää: Muovisten vesijohtojen haju- ja makuongelmat

Bensiinin lyhytketjuisia hiilivetyjä ei yleensä löydy vedestä, ellei bensiiniä ole päässyt suoraan kaivoon.

Öljy

Pitkäketjuisia öljyhiilivetyjä (bensiinijakeet C5-C10, keskitisleet C10-C21 ja raskaat öljyjakeet >C21-C40) voi kulkeutua kaivoveteen, jos öljyä tai muuta polttoainetta on päässyt maaperään esimerkiksi läheiseltä huoltoasemalta tai korjaamolta.

Puunkyllästysaineet

Kaivoveteen voi kulkeutua kloorifenoleja, jos lähistöllä on saha-alue tai sahanpohja, jolla on aikoinaan käytetty puunkyllästyksessä KY5-kyllästysainetta. Kloorifenolit eivät ole helposti haistettavissa ja maistettavissa, varsinkaan kylmästä vedestä, joten saastumista voi olla vaikea havaita.

Pienimolekyylisiä PAH-yhdisteitä (fluoreeni, fenantreeni, pyreeni) voi kulkeutua kaivoveteen saha-alueilta tai muilta puunkyllästyspaikoilta, joilla on käytetty kreosoottia.

Torjunta-aineet

Torjunta-aineita tai niiden hajoamistuotteita voi kulkeutua kaivoveteen, jos niitä on lähialueilla käytetty esimerkiksi maa- ja metsätaloudessa, taimi- ja kauppapuutarhalla, virkistysalueella, hautausmaalla, maantie- ja raideliikenteessä tai teollisuuslaitoksessa. Torjunta-aineita voi päästä maahan myös maaleista tai muista ulkona käytettävistä tuotteista. Monet torjunta-aineet eivät hajoa nopeasti maaperässä ja ne liikkuvat hyvin sekä maaperässä että pohjavedessä. Siksi myös vuosia sitten myynnistä poistettuja torjunta-aineita voi löytyä pohjavedestä vuosikymmenten kuluttua käytön lopettamisesta.

Tavallisimpia vedestä todettuja torjunta-aineita ovat mm. atratsiini ja sen hajoamistuotteet DEA ja DEDIA, klooritiamidi, heksatsinoni, bentatsoni, bromasiili sekä diklobeniilin hajoamistuote BAM.

Yksittäisten torjunta-aineiden laatuvaatimus suurten ja pienten vesilaitosten jakamalle vedelle sekä yksityiskaivojen vedelle on enintään 0,1 µg/l (STMa 1352/2015 ja 401/2001). Laatuvaatimus torjunta-aineiden yhteispitoisuudelle on 0,5 µg/l.

Teiden suolaus

Teiden suolaus saattaa nostaa pohjaveden kloridipitoisuutta paikallisesti. Kloridipitoisuuden kasvu ei itsessään ole terveysriski, mutta se saattaa lisätä veden syövyttävyyttä. Se puolestaan saattaa lisätä metallien pitoisuutta vesijohtovedessä, kun veteen liukenee metalleja vesijohtomateriaaleista.

Kloridin laatutavoite suurten ja pienten vesilaitosten jakamalle vedelle sekä laatusuositus yksityiskaivojen vedelle on alle 250 mg/l (STMa 1352/2015 ja 401/2001). Laatutavoite ja -suositus on annettu vesijohtomateriaalien syöpymisen ehkäisemiseksi.

Kemikaalionnettomuudet

Kemikaalionnettomuuksissa, esimerkiksi kuljetusrekan kaatuessa ja aineiden vuotaessa kuljetussäiliöistä maahan, voi olla vaara, että aineita pääsee pohjaveteen. Tilanne on vakava, jos onnettomuus sattuu vedenottamon alueella (pohjavesialueella). Useimmiten valunut aine ja sen pilaama maa voidaan poistaa nopeasti, eikä isompaa vahinkoa pääse syntymään.

Trikloorieteeni ja tetrakloorieteeni

Tri- ja tetrakloorieteeniä eli -etyleeniä voi kulkeutua kaivoveteen, jos niitä on lähialueilla käytetty esimerkiksi kuivapesulassa. Tri- ja tetrakloorieteenin laatuvaatimus eli suurin sallittu pitoisuus vesilaitosten jakamalle vedelle on yhteensä enintään 10 µg/l (STMa 1352/2015).

Ampuma-alueet

Räjähdysainejäämät, kuten TNT (2,4,6-trinitrotolueeni), 2A-DNT, 4A-DNT, RDX ja HMX voivat saastuttaa pohja- ja kaivovettä lähinnä armeijan ampuma-alueiden valuma-alueella.

Vanhat kaatopaikat

Vanhoilta kaatopaikoilta, joiden pohjia ei ole rakennettu nykyvaatimusten mukaisesti, voi päästä pohjaveteen erilaisia kemiallisia aineita, kuten lääkkeitä, öljyjä, pintakäsittelyaineita, fenoleja ja torjunta-aineita. Vaarassa ovat lähiympäristön kaivojen lisäksi pintavedet.

Kaivostoiminta

Kaivostoiminta muuttaa helposti pohjaveden laatua varsinaisella kaivosalueella, mutta vaikutukset eivät välttämättä ulotu kaivosalueen ulkopuolelle. Lähialueilla on kuitenkin syytä seurata kaivojen veden laatua.

Lue lisää: Kaivokset vesistöjen kuormittajana

Päivitetty: