Parabeenit

Parabeeneja käytetään säilöntäaineena kosmetiikassa, hygieniatuotteissa ja joskus myös elintarvikkeissa. Parabeeneille voi altistua ihon tai ravinnon kautta. Parabeenien epäillään olevan allergisoivia ja niillä saattaa olla lievä estrogeeninen vaikutus. Tutkimusten mukaan tämänhetkinen altistumistaso ei aiheuta merkittävää terveysriskiä väestössä.

THL tarjoaa parabeenien maksullista analytiikkaa.

Lue lisää: Parabeenien analyysi

Mitä parabeenit ovat?

Parabeenit ovat para-hydroksibentsoehapon estereitä, joissa yhdisteen runkoon on kiinnittynyt jokin orgaaninen ryhmä (R1). Yleisimpiä parabeeneja ovat metyyliparabeeni (E218), etyyliparabeeni (E214), propyyliparabeeni (E216) ja butyyliparabeeni.

Parabeenien käyttö ja lähteet

Parabeenit estävät tehokkaasti bakteerien ja sienten kasvua. Koska niille allergisoituminen on hyvin harvinaista, niitä käytetään yleisesti shampoissa, kosteus- ja muissa voiteissa, hammastahnassa, deodoranteissa, kosmetiikassa ja lääkkeissä. Parabeeneja käytetään säilöntäaineina myös joissakin ruoissa.

Parabeenit hajoavat ympäristössä suhteellisen nopeasti, joten ne eivät rikastu ravintoketjussa. Laajan käytön vuoksi parabeeneille altistuminen suoraan kuluttajatuotteista ja ravinnosta on jatkuvaa.

EU:n kosmetiikka-asetuksen 1223/2009¹ mukaan yksittäisten parabeenien suurin sallittu pitoisuus kosmetiikassa on 0,4 % ja jos parabeeneja käytetään seoksena, niiden yhteispitoisuus tulee olla alle 0,8 % (Liite V/12). Butyyli- ja propyyliparabeenien suurimmat sallitut yksittäispitoisuudet ovat 0,14 %, seoksessa niiden yhteispitoisuus saa olla enintään 0,14 %, eikä niitä saa käyttää alle 3-vuotiaiden lasten vaippa-alueelle tarkoitetuissa valmisteissa, joita ei huuhdella pois (Liite V/12a).

EU:n kuluttajien turvallisuutta käsittelevä tiedekomitea (SCCS) on useaan kertaan arvioinut parabeenien riskejä kosmetiikassa ja todennut metyyli-, etyyli-, butyyli- ja propyyliparabeenin olevan turvallisia käyttää nykyisillä rajoituksilla^2,3,4.

Infograafi, joka kertaa sivun sisältöä.

Parabeenien esiintyminen ympäristössä

Jotkin kasvit tuottavat parabeeneja luonnostaan. Esimerkiksi mustikka sisältää metyyliparabeenia, jonka tarkoitus on estää marjoja pilaantumasta. Ihmisen altistumisesta suurin osa tulee kosmetiikkaan ja elintarvikkeisiin säilöntäaineeksi lisätyistä parabeeneista ja luonnon omilla parabeeneilla on huomattavasti pienempi osuus.

Parabeeneille altistuminen

Parabeeneille voi altistua ihon kautta käyttämällä hygieniatuotteita, ravinnon tai lääkkeiden kautta ja mahdollisesti jonkin verran myös hengittämällä pölyä. Parabeenit poistuvat elimistöstä nopeasti eli ne eivät kerry.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA:n) mukaan ihminen voi altistua metyyli- ja etyyliparabeeneille sekä niiden natriumsuoloille 10 mg/vrk painokiloa kohti koko elämänsä ajan ilman merkittäviä terveysriskejä (E214-215, E218-219)⁵. Propyyli- ja butyyliparabeenien terveysvaikutuksista ei ole riittävästi tietoa eikä vastaavaa arvoa ole voitu asettaa. Maailmalla tehtyjen tutkimusten mukaan parabeenien saanti on pahimmillaankin vain muutamia prosentteja niille asetetusta hyväksyttävästä päiväsaannista.

Parabeenien haitat terveydelle

Parabeenit saattavat aiheuttaa kosketusallergiaa. Parabeeneilla on lievä estrogeeninen vaikutus ja ne saattavat lisätä rintasyövän riskiä. Iholla kosteusvoiteiden parabeenit saattavat voimistaa UV-B-säteilyn haittavaikutuksia.

Viranomaisten yleinen käsitys on, että tämänhetkisellä altistumistasolla parabeenien käyttö ei aiheuta terveysriskiä, mutta tilannetta seurataan.