Orgaaniset tinayhdisteet
Orgaanisia tinayhdisteitä (OT-yhdisteitä) on aiemmin käytetty laivojen pohjamaaleissa. Suomalaiset altistuvat orgaanisille tinayhdisteille pääasiassa syömällä kalaa. Orgaaniset tinayhdisteet saattavat heikentää immuunipuolustusta tai häiritä hormonitoimintaa. Suomalaisten keskimääräinen orgaanisten tinayhdisteiden saanti alittaa selkeästi niille asetetun siedettävän päiväsaannin.
THL tarjoaa orgaanisten tinayhdisteiden maksullista analytiikkaa.
Lue lisää: Orgaanisten tinayhdisteiden analyysi
Mitä orgaaniset tinayhdisteet ovat?
OT-yhdisteissä tina-atomiin on liittynyt yhdestä neljään orgaanista hiilivetyryhmää. Orgaaninen hiilivetyryhmä voi olla esimerkiksi butyyli- tai fenyyliryhmä. OT-yhdisteistä tunnetuin ja haitallisin on tributyylitina (TBT), jossa tinaan on kiinnittynyt kolme butyyliryhmää.
Orgaaniset tinayhdisteet ovat veteen niukkaliukoisia. Orgaanisten ryhmien määrä ja tyyppi vaikuttavat sekä yhdisteen liukoisuuteen että myrkyllisyyteen. OT-yhdisteet kiinnittyvät eliöissä kudosten proteiineihin, ja kertyvät erityisesti maksaan ja munuaisiin. Hitaasti hajoavat OT-yhdisteet kertyvät ravintoketjussa.
Orgaanisten tinayhdisteiden käyttö ja lähteet
Merkittävin OT-yhdisteiden käyttökohde on aiemmin ollut veneiden ja laivojen pohjamaalit. Maaleista irronneita OT-yhdisteitä on edelleen monien satamien ja laivaväylien sedimentissä. Pieneliöiden kasvua estävien ominaisuuksiensa vuoksi orgaanisia tinayhdisteitä on käytetty myös puunsuoja-aineina, teollisuuden limoittumisenestoaineena, nilviäisten torjunnassa ja maatalouden torjunta-aineissa.
Tributyylitinan (TBT) käyttöä laivojen pohjamaaleissa alettiin Suomessa rajoittaa vuonna 1991. TBT-maalien täydellinen käyttökielto tuli voimaan EU-alueella vuonna 2008, mihin mennessä TBT-maalit on tullut joko poistaa alusten rungoista tai maalata yli. Orgaanisten tinayhdisteiden käyttö muissa eliöntorjuntatarkoituksissa kiellettiin vuonna 2006, sillä niitä ei haettu EU:n biosididirektiivin (98/8/EY) mukaiseen arviointiohjelmaan.
OT-yhdisteitä käytetään edelleen parantamaan PVC-muovien lämmön- ja valonkestävyyttä sekä teollisuuskatalyyttinä polyuretaanien ja silikonimassojen valmistuksessa. Ne voivat kulkeutua jätevedenpuhdistamoille muoviteollisuudesta sekä kotitalouksien muovituotteista ja PVC-vesiputkista.
Orgaanisten tinayhdisteiden esiintyminen ympäristössä
OT-yhdisteet päätyvät vesistöihin laivojen pohjamaaleista ja jätevesien kautta. OT-yhdisteet liukenevat huonosti veteen, ja siksi ne kiinnittyvät nopeasti veden partikkeleihin ja sedimentoituvat. Sedimentissä orgaaniset tinayhdisteet ovat huomattavasti pysyvämpiä. OT-yhdisteet rikastuvat ravintoketjussa pohjaeläinten kautta kaloihin.
Satama- ja telakka-alueilla, joiden sedimentteihin on kertynyt OT-yhdisteitä laivojen pohjamaaleista, on havaittu kalan pitoisuuksien olevan suurempia kuin avomerialueilla.
Orgaanisille tinayhdisteille altistuminen
Ihminen altistuu OT-yhdisteille ravinnon kautta. Suomalaisten merkittävin OT-yhdisteiden saantilähde on kala, mikä kattaa kokonaissaannista noin 81 %. Kalassa yleisimmin esiintyvä OT-yhdiste on tributyylitina (TBT). Muita OT-yhdisteiden lähteitä ovat kasvikset ja hedelmät, mutta näissä tina on enimmäkseen dibutyylitinan (DBT) muodossa. Kalalajeista saannin kannalta merkittävimpiä ovat kotimainen ahven ja hauki, ja suuren kulutuksen vuoksi tuontilohi.
Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA:n) mukaan ihminen voi altistua OT-yhdisteille 0,25 µg/vrk painokiloa kohti koko elämänsä ajan ilman merkittäviä terveysriskejä1. Arvo on laskettu dibutyylitinan, tributyylitinan, difenyylitinan ja dioktyylitinan summalle. Suomalaisten keskimääräinen saanti ravinnosta on laskutavasta riippuen noin 2,5–3,2 ng/vrk painokiloa kohti. Suomalaisten altistumistaso on siis noin prosentti EFSA:n arvioimasta siedettävästä päiväsaannista.
OT-pitoisuudet suurimpien satama- ja telakka-alueiden kaloissa voivat olla suuria. Tämän vuoksi runsasta ja yksipuolista tällaisilta alueilta pyydetyn kalan syöntiä tulisi välttää.
Orgaanisten tinayhdisteiden haitat terveydelle
Suurilla annoksilla TBT voi aiheuttaa ihon ja hengitysteiden ärsytystä. Trifenyylitinalla (TPhT) on lisäksi hermostolle myrkyllinen. Muista haittavaikutuksista ihmiseen on vain vähän tietoa. Ihmistä koskeva riskinarviointi perustuu ennen kaikkea immunologisiin tutkimuksiin koe-eläimillä. Nykyisellä suomalaisväestön altistumistasolla ei ole odotettavissa terveyshaittoja.