Usein kysyttyä kemikaaleista

Pullon muovilaadusta riippuu mitä aineita siitä voi irrota. Muovilaadun voi tarkistaa pullossa tai sen pakkauksessa olevasta merkinnästä.

Uudelleentäytettävät muoviset juomapullot on usein valmistettu polypropeenista (PP, materiaalimerkki 05), joka on varsin turvallinen muovilaatu. Siitä ei irtoa bisfenoli A:ta tai muitakaan haitallisia aineita.

Jotkut uudelleentäytettävät muovipullot on valmistettu polykarbonaatista (PC, materiaalimerkki 07). Bisfenoli A eli BPA on polykarbonaatin rakennusaine, joten sitä voi irrota polykarbonaattipulloista. BPA voi häiritä immuunijärjestelmää, olla haitallinen lisääntymiselle, hermostolle ja verenkiertojärjestelmälle sekä vaikuttaa syövän muodostumiseen.

Pantilliset, kertakäyttöiseksi tarkoitetut virvoitusjuomapullot on valmistettu polyeteenitereftalaatista (PET, materiaalimerkki 01), joka sisältää hyvin vähän lisäaineita ja jota pidetään turvallisimpana muovilaatuna elintarvikepakkauksissa. Se ei sisällä bisfenoli A:ta eikä nimestään huolimatta myöskään ftalaatteja. Nimen loppuosan tereftalaatti-sana ei nimittäin viittaa niihin ftalaatteihin, joita epäillään hormonihäiriköiksi. Kertakäyttöisiä virvoitusjuomapulloja ei kuitenkaan ole tarkoitettu jatkuvaan käyttöön, sillä PET-muovi vaurioituu helposti ja mikrobit voivat pesiytyä pieniin naarmuihin ja halkeamiin.

Pullosta liukenevien haitallisten aineiden lisäksi niistä voi irrota mikromuovia.

Lue lisää:

• Bisfenoli A
• Ftalaatit
• Mikromuovit

Juomapullo tulee pestä päivittäin. Juomapullo ja siinä oleva vesi eivät ole steriilejä ja pullon suusta juominen lisää mikrobien määrää entisestään. Mikrobien aiheuttama terveysriski on suurempi kuin muovipullosta irtoavien kemikaalien tai muovipartikkelien aiheuttama riski.

Muovinen juomapullo tulee pestä pulloharjalla, lämpimällä vedellä ja tipalla astianpesuainetta. Liian kuuma vesi voi vaurioittaa pulloa ja lisätä haitallisten aineiden liukenemista. Vauriokohdissa mikrobikasvu voi lisääntyä. 

Pesun jälkeen pullo tulee huuhdella huolellisesti ja kuivattaa ylösalaisin niin, että myös pullon sisäpinta kuivuu.
 

Kertakäyttöisiä PET-muovista valmistettuja pantillisia virvoitusjuomapulloja ei ole tarkoitettu pidempiaikaiseen käyttöön.

Toistuvaan käyttöön tarkoitetuille pulloille ei ole mitään yleispätevää käyttöikää, mutta huolellisella käytöllä ne voivat kestää vuosia. Valmistajalta voi tiedustella käyttöikää tarkemmin. Jos pullo vaurioituu tai siinä säilytetty vesi maistuu oudolta, kannattaa vaihtaa uuteen.

Käytön jälkeen muoviset ja lasiset panttipullot tulee viedä pullonpalautusautomaattiin. Teräs- ja alumiinipullot voi laittaa metallinkeräykseen. Pantittomien muovi- ja lasipullojen lajitteluohjeet voi selvittää oman kunnan jätelaitoksen verkkosivuilta. 

Yhteinen EU-lainsäädäntö suojelee kuluttajia haitallisilta aineilta. Lainsäädännön mukaan juomapulloista ei saa tavallisissa tai ennakoitavissa käyttöolosuhteissa irrota juomaan mitään ainesosia niin merkittäviä määriä, että se vaarantaisi ihmisen terveyden.

Elintarvikekontaktimateriaalien turvallisuutta ja vaatimustenmukaisuutta säädellään EU-asetuksella 1935/2004 ja muovisia elintarvikekontaktimateriaaleja lisäksi asetuksella 10/2011.

Lue lisää:

• Kontaktimateriaalien käyttö (Ruokavirasto)
• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1935/2004 elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista ja tarvikkeista
• Komission asetus (EU) N:o 10/2011 elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista muovisista materiaaleista ja tarvikkeista

Kaikkien Suomessa myytävien juomapullojen on lain mukaan oltava kuluttajalle turvallisia siinä tarkoituksessa, johon ne on valmistettu. Tämä koskee sekä muovipulloja että lasista, alumiinista tai teräksestä valmistettuja pulloja.

Terveyden kannalta ei siis ole välttämätöntä satsata lasi- tai metallipulloon vaan muovisetkin vaihtoehdot riittävät. Toistuvaan käyttöön kannattaa valita pullo, joka on sellaiseen käyttöön tarkoitettu. Silloin lainsäädäntö takaa, että pullo on turvallinen.

Kannattaa huomioida, että muovi on huokoisempi materiaali kuin lasi tai metalli, joten se naarmuuntuu helpommin ja naarmuihin voi kertyä mikrobeja. Muovisen pullon käyttöikä ei siis ole yhtä pitkä kuin lasisen tai metallisen pullon.
 

Aurinkorasvojen tarkoitus on estää ihosyöpää aiheuttavan UV-säteilyn pääsy ihon pinnalle. Tähän tavoitteeseen voidaan päästä käyttämällä joko fysikaalisia tai kemiallisia UV-suodatinaineita.

Fysikaaliset aurinkorasvat toimivat siten, että niiden sisältämät partikkelit heijastavat säteilyn pois iholta. Kemialliset aurinkorasvat sisältävät yhdisteitä, jotka kykenevät imemään säteilyn itseensä, ennen kuin se ehtii ihon pinnalle.

Aurinkorasvojen teho ilmaistaan suojakertoimen (SPF) avulla. Mitä suurempi suojakerroin, sitä pidempään auringossa voi olla palamatta.

 

Nykytiedon mukaan aurinkorasvat ovat turvallisia.

Sallittujen UV-suodattimien listalle hyväksytään EU:ssa vain aineita, jotka komission riippumaton tiedekomitea SCCS on todennut turvalliseksi. Uuden tiedon kertyessä SCCS arvioi aineiden turvallisuutta uudelleen ja tarvittaessa aineita poistetaan luettelosta.

Fysikaalisia aurinkorasvoja pidetään joskus turvallisempana kuin kemiallisia aurinkorasvoja, koska ne muodostavat iholle säteilyä heijastavan kalvon, eivätkä imeydy kuten kemialliset aurinkorasvat. EU:ssa hyväksytyt kemiallisetkin UV-suodatinaineet on kuitenkin arvioitu turvalliseksi käyttää.

Fysikaalisten aurinkorasvojen sisältämien nanopartikkelien pelätään imeytyvän ihon läpi ja siirtyvän verenkiertoon, mutta toistaiseksi tästä ei ole vakuuttavaa tutkimusnäyttöä. Tämänhetkisen tiedon mukaan myös nanokokoisia partikkeleita sisältävät fysikaaliset aurinkorasvat ovat turvallisia.

Aurinkorasvojen sisältämät hajusteet, säilöntäaineet ja kemialliset suoja-aineet saattavat aiheuttaa joillekin allergiaoireita. Herkkäihoisen kannattaa valita hajusteeton tuote tai käyttää fysikaalista suoja-ainetta sisältäviä tuotteita.

Lue lisää: Aurinkosuojatuotteet (Allergia-, iho- ja astmaliitto ry)

Fysikaalisissa aurinkorasvoissa käytettäviä heijastavia ainesosia voivat olla esimerkiksi sinkkioksidi tai titaanidioksidi, jotka on helppo erottaa paksun koostumuksen ja valkoisen värin perusteella. Joissakin fysikaalisissa aurinkorasvoissa aineet ovat pienemmässä, nanokokoisessa muodossa, jolloin voide voi olla melko läpinäkyvää. 

Kemiallisissa aurinkorasvoissa käytettäviä, säteilyä itseensä imeviä ainesosia ovat esimerkiksi oksibentsoni, oktokryleeni ja homosalaatti. 

Uutta tutkimustietoa aurinkorasvojen sisältämien kemikaalien terveysvaikutuksista kertyy jatkuvasti. On havaittu, että joillakin kemiallisilla UV-suodattimilla saattaa olla haitallisia vaikutuksia hormonitoimintaan. Äidin altistuessa saattaa myös sikiö altistua. Nämä epäillyt vaikutukset ovat hyvin heikkoja ja kyseisten aineiden sallittua pitoisuutta aurinkorasvoissa on rajoitettu tai tullaan rajoittamaan. Näin äidin tai sikiön altistuminen ei kasva liian suureksi. Varmuuden vuoksi lapset tai raskaana olevat voivat käyttää fysikaalisia aurinkorasvoja.

Terveen aikuisen ei tarvitse vältellä kemiallisia aurinkorasvoja. Ensisijaista on, että suojaa ihon tavalla tai toisella. 

Erilaiset aurinkosuojatuotteet, kuten voiteet, suihkeet ja puikot, luokitellaan kosmeettisiksi valmisteiksi ja niitä koskee EU:n kosmetiikkalainsäädäntö. Laki säätelee mitä UV-suodattimia aurinkorasvoissa voi käyttää.

Luettelo turvalliseksi arvioiduista ja hyväksytyistä UV-suodattimista löytyy EU:n kosmetiikka-asetuksen (1223/2009) liitteestä VI.

Lue lisää: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1223/2009 kosmeettisista valmisteista

Edelliseltä kesältä jäänyttä aurinkorasvaa ei kannata käyttää. Osa UV-säteilyä suodattavista aineista on saattanut hajota säilytyksen aikana, eikä rasva välttämättä ole enää yhtä tehokas kuin uutena.

Aurinkorasvan säilöntäaineet ovat myös saattaneet hajota. Avattuun pakkaukseen on sen vuoksi saattanut ilmaantua bakteeri- tai homekasvua, jollaista ei terveellistä laittaa iholle.

Vanhentuneita aurinkorasvoja ei saa kaataa viemäriin, koska ne sisältävät vesistölle haitallisia aineita. Muoviset aurinkorasvapakkaukset kuuluvat sekajätteeseen, mutta metalliset aerosolipullot tulee viedä vaarallisten jätteiden vastaanottoon.

Turvallisinta on välttää oleilua suorassa auringonpaisteessa varsinkin kuumimpaan aikaan.  Iho kannattaa suojata pitkähihaisilla ja -lahkeisilla vaatteilla ja leveälierisellä hatulla. Kannattaa käyttää myös aurinkolaseja ja aurinkorasvaa - sekä ns. kemialliset että fysikaaliset aurinkorasvat ovat tutkimustiedon perusteella turvallisia käyttää.

Lue lisää:

• Helteen terveyshaittojen torjuntaohjeet väestölle
• Suojaudu auringolta oikein (Säteilyturvakeskus)

Laitteissa käytetään tyynyjä tai mattoja, joihin on imeytetty esimerkiksi pralletriinia tai d-alletriinia. Nämä torjunta-aineet ovat myrkyllisiä hyönteisten hermostolle. Kun tyynyä kuumennetaan butaania polttamalla tai sähkövastuksen avulla, aine haihtuu ja leviää lähiympäristöön. 

Hyttyskarkottimista haihtuvat aineet tappavat tai tainnuttavat liian lähelle eksyvät hyttyset. Aineet ovat myrkyllisiä myös muille toiminta-alueella oleville hyönteisille ja esimerkiksi pölyttäjille. Aineet voivat olla hengitettynä haitallisia myös ihmisille.

Oikein käytettynä karkottimista ei pitäisi olla vaaraa ihmiselle tai lemmikkieläimille:

• Noudata tarkasti valmisteen käyttöohjeita
• Käytä ainoastaan ulkotiloissa
• Sijoita karkotin tasaiselle alustalle siten, että laite pysyy paikoillaan
• Varmista, että kukaan ei hengitä höyryä suoraan karkottimesta tai altistu höyrylle pitkiä aikoja

Höyrystävien hyttyskarkottimien turvallisuutta ei ole Suomessa arvioitu sellaisissa käyttötarkoituksissa, joissa laitetta kuljetetaan vyöllä tai kaulassa. 

Lue lisää:

• Kesäloman kemikaalit (Tukes)
• Hyönteismyrkyt ja karkotteet (Tukes)

Kyllä, tatuointi- ja kestopigmentointiväreissä voi olla terveydelle haitallisia aineita, kuten esimerkiksi polyaromaattisia hiilivetyjä eli PAH-yhdisteitä sekä aromaattisia amiineja. Väriaineiden kemikaalit voivat olla mm. syöpää aiheuttavia ja perimää vaurioittavia aineita, lisääntymiselle vaarallisia aineita sekä ihoa herkistäviä ja ärsyttäviä aineita. 

EU on rajoittanut vaarallisten aineiden käyttöä tatuointi- ja kestopigmentointiväreissä rajoituksella 2020/2081. Rajoitus asettaa aineille tarkat enimmäispitoisuusrajat. Joillekin aineille pitoisuusrajat ovat niin tiukkoja, että ne käytännössä ovat kokonaan kiellettyjä.

Lue lisää: 

• Komission asetus (EU) 2020/2081 REACH-asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteen XVII muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tatuointimusteissa tai kestopigmentoinneissa olevista aineista
• Tatuointipalvelut ja tatuointivärit (Tukes)

Valitettavasti mikro- ja nanomuovien vaikutuksia ihmisten terveyteen ei vielä tunneta.

Tutkimusta vaikeuttaa esimerkiksi muovihiukkasten moninaisuus: niiden koostumus, koko, muoto ja muut ominaisuudet vaikuttavat paljon siihen, miten ne vaikuttavat soluissa ja elimistössä.

Koe-eläin- ja solututkimusten perusteella mikromuovit voisivat mm. käynnistää soluissa tulehdusreaktioita, kulkeutua kudoksiin tai olla haitallisia hermostolle tai lisääntymiselle.

Koe-eläimillä tai soluilla nähdyt haittavaikutukset eivät kuitenkaan suoraan kerro siitä, mitä haittoja ihmiselle voisi aiheutua. Tutkimuksissa on käytetty erittäin suuria mikromuovipitoisuuksia ja tasalaatuisia neitseellisiä muoveja, mikä ei ollenkaan vastaa ihmisten tavanomaista mikromuovien saantia. Toistaiseksi ei ole julkaistu yhtään tutkimusta, joka osoittaisi suoraa terveysriskiä ihmisille ympäristöstä saatavilla mikromuovipitoisuuksilla. 

Kansainväliset tiedejärjestöt ovat raporteissaan todenneet, että näyttö mikro- ja nanomuovien aiheuttamista terveyshaitoista ihmisille on vielä niukkaa ja huomattavan epävarmaa. Nykytietämyksen perusteella mikromuovisaaste ei kuitenkaan tällä hetkellä aiheuta laajamittaista riskiä ihmisille.

Lue lisää:

• Mikromuovit
• Korkalainen ym. (2022) Mikromuoveille altistuminen ja niiden mahdolliset terveysvaikutukset. Ympäristö ja Terveys-lehti 1/2022