Mitä vasta-aiheita ja varotoimia rokottamiselle on?

Rokottajan tulee arvioida, sopiiko rokote rokotettavalle, vai onko tämän terveydentilassa tai mahdollisissa sairauksissa esteitä rokottamiselle.

Todelliset vasta-aiheet ovat erittäin harvinaisia. Lähes kaikki ihmiset voivat saada tarvitsemansa rokotteet. Vain hyvin harvoin on tilanteita, joissa rokotetta ei voida antaa tai rokotusta joudutaan siirtämään.

Tärkeä rokote voi joskus turhaan jäädä antamatta, jos pelätään, että rokote voisi aiheuttaa vakavan reaktion. Tällöin on suositeltavaa kysyä neuvoa rokoteasiantuntijalta.

Mitä vasta-aiheet ja varotoimet ovat?

Vasta-aiheet ja varotoimet voivat olla niin sanotusti yleisiä tai ne voivat koskea vain jotain tiettyä rokotetta ja tiettyä tilannetta.

Vasta-aihe estää rokotteen antamisen. Se voi olla pysyvä tai ohimenevä. Useimmiten vasta-aihe johtuu rokotettavan sairaudesta tai terveydentilasta.

Varotoimilla pyritään turvalliseen rokottamiseen. Esimerkiksi:

rokotus annetaan lääkärin valvonnassa
rokotuksen jälkeen seuranta-aikaa pidennetään 1‒2 tuntiin
rokotettavalle tai hänen vanhemmalleen tai huoltajalleen annetaan erityisiä ohjeita rokotuksen jälkeen mahdollisesti ilmenevien oireiden varalta
jos perheessä esiintyy perinnöllistä immuunipuutostilaa, joka vaikuttaa T-solujen toimintaan, rokotettava tulisi tutkia ennen kuin hänelle annetaan eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältävää rokotetta (elävä rokote).

Joskus varotoimiin ryhdytään, jotta rokotuksen teho olisi mahdollisimman hyvä. Esimerkiksi rokotusta siirretään kuumeen, voimakasoireisen infektion tai muun syyn takia.

Rokotuksesta pidättäytyminen voi joskus olla aiheellista

Seuraavissa tilanteissa rokotuksesta pidättäytyminen voi olla aiheellista.

1. Rokotettavalla on voimakas yliherkkyys jollekin rokotteen sisältämälle aineosalle

Todennetun anafylaktisen reaktion aiheuttaneita aineosia sisältäviä rokotteita ei yleensä enää anneta.

Todelliset anafylaktiset reaktiot ovat kuitenkin erittäin harvinaisia. On tärkeää, että oleellinen suoja ei jää tehostamatta turhaan vakavan reaktion pelossa.

Anafylaksia

Kananmunasta anafylaktisen reaktion saaneen henkilön rokotusta voidaan harkita, mikäli riski sairastua vakavaan tautiin on korkea. Esimerkiksi influenssarokotetta suositellaan niille, joilla on riski saada vakava influenssa tai sen jälkitauti.

Koska rabies- eli vesikauhu on tappava tauti, altistuneen rokotussarjaa ei voi jättää keske.
Erityisohjeet rabiesrokotuksista altistumishetkellä

2. Rokotettavalla on todettu vakava keskushermostoperäinen sairaus edellisen rokoteannoksen jälkeen

Rokotuksesta pidättäytyminen voi olla aiheellista, jos rokotettavalle on esimerkiksi lyhyen ajan sisällä rokottamisesta ilmaantunut aivo- tai selkäydintulehdus, jolle ei löydy muuta selittävää tekijää.

Useimmiten näiden tilanteiden taustalla on sairastettu infektio, jota ei välttämättä saada aina todennettua. Etenkin tällöin tilanteen kokonaisarviointi voi olla hankalaa.

Hyöty-haitta-puntarointia ja rokotuspäätöstä tehtäessä on huolellisesti arvioitava myös se riski, mikä henkilölle aiheutuu siitä, jos rokotus jää antamatta. Arviointi tehdään aina tapaus- ja rokotekohtaisesti. Rokotuksen jälkeen ilmaantuneet keskushermostoperäiset oireet eivät välttämättä estä jonkin toisen rokotevalmisteen antamista.

3. Rokotettavalla on immuunijärjestelmän häiriö

Eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältäviä rokotteita ei voida antaa henkilöille, joilla on SCID (perinnöllinen vaikea kombinoitu immuunipuutteisuus) tai T-solujen toimintahäiriö.

Eläviä heikennettyjä rokotteita ei anneta myöskään henkilölle, jolla on jonkin muun sairauden tai sen hoidon aiheuttama voimakas immuunipuutos.

Sen sijaan lievästi immuunipuutteisen rokotuksesta päätettäessä tulee hyötyjen ja haittojen puntaroinnin lisäksi verrata heikennetyn rokoteviruksen sairastumis- ja jälkitautiriskiä luonnon viruksen aiheuttamaan riskiin. Rokotuspäätökseen vaikuttavat myös immuunipuutoksen luonne ja epidemiatilanne.

Ei-eläviä rokotteita voi antaa immuunipuutteiselle tavalliseen tapaan, mutta niiden teho voi jäädä tavanomaista heikommaksi. Tarvittaessa voidaan antaa ylimääräinen rokoteannos.

Lisätietoa immuunipuutteisten rokottamisesta on rokotekohtaisilla sivuilla ja Immuunipuutteisten rokottaminen -osiossa.

4. Rokotettava on raskaana

Varovaisuussyistä eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältäviä rokotteita ei kuitenkaan yleensä anneta raskauden aikana. Varovaisuusperiaatteen taustalla on teoreettinen vaara, jonka elävä heikennetty virus voisi aiheuttaa sikiölle.

Raskaana olevalle voidaan tarvittaessa antaa rokotteita, jotka eivät sisällä eläviä taudinaiheuttajia.

Rokotekohtaiset vasta-aiheet ja varotoimet

Joitakin rokotteita ei suositella annettavaksi tietyille erityisryhmille. Tiedot näistä on pääpiirteittäin esitetty kyseisillä rokotesivuilla. Esimerkiksi rotavirusrokotetta ei anneta suolentuppeuman sairastaneelle.

Kunkin rokotteen kohdalla esitetään myös rokotekohtaiset varotoimet, jotka pitää huomioida rokottamisessa tai rokotettavalle annettavassa ohjeistuksessa.

Rokotteet A–Ö

Rokotuksen siirtäminen

Joskus rokotusta on syytä siirtää. Esimerkiksi kuumeinen tai muuten voimakas infektiotauti, erilaiset neurologiset sairaudet ja muut syyt voivat vaikuttaa rokotusten ajoittamiseen.

Kuume ja kuumeinen tai voimakasoireinen infektiotauti

Kuumeen tai kuumeisen infektiotaudin aikana ei rokoteta. Siirrä rokotusta myöhemmäksi.

Rokotus ei vaikeuta infektiotautia, eikä tauti heikennä ei elävien rokotteiden vastetta. Sen sijaan ainakin teoriassa infektio voi vaikuttaa elävien heikennettyjen rokotteiden vasteeseen.

Akuutin infektion ja rokotuksen aiheuttamat oireet saattavat sekoittua, ja siten häiritä mahdollisten haittavaikutusten arviointia. Esimerkiksi rotavirusrokotetta ei kannata antaa oksentelun ja ripuloinnin aikana.

Lieväoireinen infektio, kuten nuhakuume tai korvatulehdus, ei estä rokottamista. Rokotuksia voi tarvittaessa jatkaa jo toipilasvaiheessa kuumeen laskettua.

Epidemiatilanteessa ei vakavakaan infektio ole rokotusten vasta-aihe. Rokote on joskus myös annettava kuumeesta huolimatta, jos on kyseessä merkittävä altistuminen eikä suoja tautia vastaan ole kunnossa. Tällaisia rokotuksia ovat esimerkiksi dT-tehoste ja vesikauhurokote.

Selvittelyvaiheessa olevat neurologiset tilat ja sairaudet

Lääkärin on harkittava rokotteen siirtämistä, jos rokotettavalla

on kouristuskohtauksia, joiden selvittely on kesken
epäillään keskushermostoperäistä tautia, jonka selvittely on kesken
on todettu epilepsia eikä hoitotasapainoa ole vielä saavutettu
on todettu neurologinen sairaus, jonka oireisto ei vielä ole tasaantunut.

Rokotusta ei tule antaa, jos epäillään etenevää keskushermostotautia. Rokotuksia jatketaan, kun diagnoosi on selvillä tai oireisto on vakiintunut. Vakaa neurologinen tauti ei estä rokottamista.

Neurologisia tauteja sairastavien rokottaminen

Mikäli esimerkiksi tärkeän perusrokotussarjan aloittaminen tai sen jatkaminen uhkaa viivästyä huomattavasti, lääkäri voi konsultoida THL:n rokotusturvallisuuslääkäriä.

Muita esimerkkejä tilanteista, jolloin rokotusta on syytä siirtää

Verensiirron tai suuriannoksisen immunoglobuliinihoidon jälkeen pidetään pidempi varoaika ennen kuin annetaan MPR-, MPRV- tai vesirokkorokotus. Tällä pyritään varmistamaan, että rokotuksesta saadaan paras mahdollinen teho.
Eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältävien rokotteiden antoaikavälit tulee huomioida.
Eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältävä rokote annetaan vasta raskauden jälkeen.
Äidin raskaudenaikainen, elimistön puolustuskykyyn vaikuttava lääkehoito voi heikentää vastasyntyneen puolustuskykyä. Lisätietoa äidin raskaudenaikaisen lääkityksen vaikutuksesta vastasyntyneen rokotuksiin on BCG- ja rotavirusrokotesivuilla.
Puolustuskykyä voimakkaasti heikentävät lääkehoidot voivat vaikuttaa rokotusten ajoittamiseen. Oikein ajoitetusta rokotuksesta saadaan paras hyöty.

Rokottamisen tärkeimmät muistisäännöt

Immuunipuutteisten rokottaminen

Reumaa sairastavien aikuisten rokottaminen

BCG- eli tuberkuloosirokote

Rotavirusrokote