Vesirokkorokotteen vasta-aiheet ja varotoimet
Vesirokkorokote sisältää eläviä heikennettyjä viruksia. Huomioi ne yleiset varotoimet ja vasta-aiheet, jotka koskevat eläviä, heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältäviä rokotteita.
Älä anna vesirokkorokotetta
- henkilölle, jonka puolustuskyky on voimakkaasti heikentynyt sairauden tai sen hoidon vuoksi
- etenkään henkilölle, jolla on voimakas soluvälitteisen immuniteetin vajavuus
- raskaana olevalle
- neomysiinistä anafylaksian saaneelle.
Yhdessä rokoteannoksessa neomysiiniä on jäämänä enintään 25 µg (0,000 025 g). Neomysiinille allergisen voi yleensä rokottaa normaalisti, sillä useimmiten neomysiiniallergia on viivästynyttä muotoa.
Huomioi, että pernanpoisto ei ole vesirokkorokotuksen vasta-aihe. Pelkkä neutrofiilien tai fagosyyttien toimintahäiriö tai komplementtijärjestelmän häiriö eivät estä rokottamista. Lisämunuaisen vajaatoimintaa sairastavan kortisonikorvaushoito ei myöskään estä vesirokkorokotusta.
Varotoimet
Siirrä rokotusta, jos rokotettavalla on kuumeinen infektiotauti.
Valmisteyhteenvedon mukaan raskautta tulee välttää kuukauden ajan rokottamisen jälkeen. Myös Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian terveysviranomaiset (CDC ja NHS) suosittelevat raskauden välttämistä 1 kuukauden ajan vesirokkorokotteen jälkeen.
Alkuraskaudessa saatu vesirokkorokote ei ole raskauden keskeytyksen aihe. Yhdysvalloissa kymmenen vuoden seurannan aikana ei ole todettu yhtään vesirokko-oireyhtymää rokotettujen vastasyntyneillä lapsilla.
Lievemmin immuunipuutteisen rokotuksesta päättää lääkäri.
Vesirokkorokotusta voidaan harkita lievemmin immuunipuutteiselle. Rokotusta ei anneta, jos immuunipuutteinen on sairastanut vesirokon. Tarvittaessa suojan voi tarkistaa vasta-ainemittauksella. Jos vesirokkovasta-aineet ovat positiiviset, rokotusta ei anneta.
Vesirokkorokote tulisi pyrkiä antamaan ennen kuin puolustusjärjestelmää heikentävä lääkehoito aloitetaan.
- Biologista lääkehoitoa tai useampia puolustusjärjestelmää heikentäviä lääkkeitä saavan lääkehoidon tauottamisesta ja rokotuksen antamisesta päättää hoitava lääkäri
- Systeemistä steroidihoitoa saavan, immuunipuolustukseltaan muuten normaalin henkilön voi yleensä rokottaa, jos steroidihoitoannos on alle 2 mg/kg/vrk ja alle 20 mg/vrk prednisonia tai vastaavaa lääkettä. Jos annos on suurempi, ja hoito on jatkunut vähintään 14 vuorokautta, on rokotusta lykättävä, kunnes hoitava lääkäri arvioi potilaan oman lisämunuaistoiminnan palautuneen riittävästi. Yleensä tämä vie ainakin kuukauden hoidon lopettamisesta.
Oireettoman tai vähäoireisen HIV-tartunnan saaneen lapsen voi rokottaa, jos CD4+ lymfosyyttien osuus on ≥ 15 % T-solujen kokonaismäärästä. Nuorten ja aikuisten HIV-tartunnan saaneiden rokottamisesta on rajoitetusti tutkimustietoa. Vesirokkorokotuksen voi antaa, mikäli CD4+ lymfosyyttejä on ≥ 200 × 106/L ja niiden osuus on ≥ 15 %.
Lymfoomaa, Hodgkinin tautia ja leukemiaa sairastavalle vesirokolle alttiille lapselle voidaan antaa vesirokkorokote, jos lapsi
- on ollut täydellisessä remissiossa vähintään 12 kuukautta ja
- lymfosyyttien määrä on vähintään 1.2 × 109/L ja
- ja ylläpitokemoterapiassa (solunsalpaajahoidossa) voidaan pitää viikon tauko ennen ja jälkeen rokottamisen.
Sädehoidon aikana rokotusta ei anneta. Ennen rokotusta on tärkeää varmistua soluvälitteisen immuniteetin toiminnasta.
Lue myös Kantasolusiirteen saaneiden rokottaminen
Jos immuunipuutteiselle annetaan vesirokkorokote, ohjaa rokotettavaa ottamaan yhteyttä lääkäriin, mikäli hänelle ilmaantuu vesirokkomaista ihottumaa.
Verituotteita tai immunoglobuliinia saaneiden rokottaminen
Humoraalista immuunipuutetta sairastavan henkilön säännöllinen immunoglobuliinikorvaushoito antaa suojaa vesirokkoa vastaan. Vesirokkorokotteen antaminen ei välttämättä ole tarpeellista.
Puhdistettuja punasoluja saaneen voi rokottaa. Sen sijaan
- Verensiirron jälkeen vesirokkorokotusta on syytä lykätä vähintään kolme kuukautta.
- Plasma- ja trombosyyttivalmisteiden antamisen jälkeen rokotusta lykätään seitsemän kuukautta.
- Suuriannoksisen gammaglobuliinihoidon (0,4-2 g/kg i.v.) jälkeen rokotusta on lykättävä 8-11 kuukautta.
Rokotuksesta ennen yllämainittuja aikoja ei ole haittaa, mutta rokotteen teho saattaa kärsiä. Tarvittaessa annetaan toinen annos vesirokkorokotetta.
Salisylaattihoitoa saavan lapsen vesirokkorokotus
Valmisteyhteenvedossa salisylaattihoito mainitaan rokotuksen vasta-aiheissa, koska vesirokkoon sairastuneilla salisylaattihoitoa saaneilla on ilmennyt Reyen syndroomaa. Vastaavaa ei ole havaittu vesirokkorokotteen saaneilla.
Lasta ei kannata jättää rokottamatta pelkästään teoreettisen riskin takia.
