Ilmastonmuutoksen vaikutus zoonoosien leviämiseen

Zoonoosit tarkoittavat tauteja, jotka tarttuvat ihmisten ja eläinten sekä eliöiden välillä.

Ilmastoon liittyvien muutosten arvioidaan vaikuttavan useiden zoonoosien esiintymiseen Suomessa. Myös uusien zoonoosien leviäminen Suomeen on mahdollista.

Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan muun muassa lämpenemisen ja lisääntyvien sademäärien kautta tauteja tartuttavien eläinten levinneisyyteen, aktiivisuuskausiin, populaatioiden kokoon sekä taudinaiheuttajien lajista ja paikasta toiseen siirtymisen tehokkuuteen.

Vektorivälitteiset taudit leviävät eliöiden kautta

Vektorivälitteiset taudit ovat bakteeri-, virus- ja loistauteja. Ne tarttuvat ihmisiin vektorina eli välittäjänä toimivan eliön kautta, kun esimerkiksi tartunnan saanut hyttynen pistää tai puutiainen puree.

Suomessa merkittävimpiä vektorivälitteisiä tauteja ovat puutiaisten välityksellä leviävät Lymen borrelioosi ja puutiaisaivotulehdus (TBE). Hyttysten välityksellä leviäviä kansanterveydellisesti merkityksellisiä tauteja Suomessa ovat pogostantauti sekä tularemia eli jänisrutto.

Ilmastonmuutos ei vaikuta pelkästään Suomessa jo esiintyviin vektorivälitteisiin tauteihin. Kun olosuhteet muuttuvat suotuisimmaksi, Suomeen saattaa levitä sekä uusia tauteja että taudin välittäjinä toimivia hyönteisiä. Lisäksi ilmastonmuutos vaikuttaa myös suomalaisten matkailijoiden riskiin saada esimerkiksi denguekuumetartunta tropiikin lomamatkoilta.

Ilmaston muuttuminen vaikuttaa vektorivälitteisiin tauteihin suoraan ja epäsuorasti

Keskilämpötila, vuorokauden ylimmät ja alimmat lämpötilat, sateisuus, lumipeite ja kasvukausi vaikuttavat eri tavoin vektorivälitteisten tartuntatautien esiintymiseen ja leviämiseen.

Vektorivälitteisten tautien leviämiseen pääsääntöisesti vaikuttavilla kolmella tekijällä on kaikilla erilainen ilmastoriippuvuus. Nämä tekijät ovat:

• taudin aiheuttaja (esim. bakteeri, virus tai loinen)
• vektori (esim. hyttynen tai puutiainen)
• taudin kantaja eli isäntäeliö (esim. jänis tai kauris).

Lämpötilalla on suora vaikutus siihen, kuinka tehokkaasti taudin aiheuttaja tai sitä välittävä vektori lisääntyy ja kuinka pitkän ajan vuodesta tauti on leviämiskykyinen.

Tavallisen puutiaisen ja taigapuutiaisen populaatioiden on ennustettu runsastuvan ilmastonmuutoksen myötä. Talven lumipeitteen paksuus vaikuttaa punkkien ja myös hyttysten runsauteen seuraavana kesänä. Leutoa talvea seuraava kostea kesä ja myöhäinen talventulo lisäävät puutiaisten elinmahdollisuuksia. Lämpeneminen vaikuttaa lisäksi välillisesti puutiaisten isäntäeläinten, kuten kauriiden, populaatioiden muutosten kautta. Borrelioosin ja puutiaisaivotulehduksen ilmaantuvuus on viime vuosina noussut Suomessa.

Metsämyyrien levittämän, Puumala-viruksen aiheuttaman myyräkuumeen esiintyminen voi muuttua, kun ilmastonmuutos vaikuttaa myyrien lisääntymisolosuhteisiin. Myyrien kannanvaihtelut vaikuttavat myös jänisruton yleisyyteen sekä pienpetojen määrän kasvun myötä mahdollisesti rabieksen lisääntymiseen.

Epäsuoria vaikutuksia tuottavat esimerkiksi ihmisen, eläinten ja tauteja levittävien hyönteisten muuttuvat keskinäiset vuorovaikutussuhteet. Tärkeitä tekijöitä vektorivälitteisten tautien leviämisessä ovat esimerkiksi maankäytön muutokset ja sosioekonomiset tekijät, kuten ihmisten käyttäytyminen sekä ihmisten ja tavaroiden liikkuvuuden kasvu. Näiden vaikutusta on vaikea erottaa ilmastonmuutoksen vaikutuksista.

Elintarvikevälitteisten tautien yleistyminen on yhteydessä lämpötilaan ja ympäristöolosuhteisiin

Elintarvikevälitteiset infektiot ovat tavallisimmin suolistoinfektioita. Tartunnan aiheuttajia voivat olla bakteerit, virukset ja alkueläimet.

Merkittävimpiä taudinaiheuttajia Suomessa ovat kampylobakteeri, kryptosporidit, salmonella ja norovirus. Kotoperäisten suolistoinfektioita aiheuttavien tartuntojen arvioidaan lisääntyvän lämpötilan ja ympäristöolosuhteiden muuttuessa.

Kampylobakterioosi on tällä hetkellä yleisin raportoitu suolistoinfektio Suomessa. Se tarttuu yleensä ihmisen tai eläimen ulosteella saastuneiden elintarvikkeiden tai veden välityksellä.

Kampylobakterioosin yleistymisen on havaittu olevan yhteydessä lämpötilan nousuun ja kasvavaan sademäärään. Taudilla on selkeä vuodenaikaisvaihtelu ja ilmaantuvuus on suurinta heinä-elokuussa. Tulevaisuudessa kampylobakterioosin esiintymiskauden huipun arvioidaan pitenevän ja kestävän huhtikuulta marraskuuhun asti. Tartuntojen torjuntatoimien tehostamiseksi tarvitaan lisää tietoa yleistymisen syistä, infektioiden lähteistä ja tartuntareiteistä.

Katso myös: Ilmastonmuutos, vesiepidemiat ja vesiturvallisuus