Kaivokset vesistöjen kuormittajana
Kaivosteollisuus on merkittävä teollisuudenala maassamme. Suomessa toimii 9 aktiivista metallimalmikaivosta ja 29 muuta kaivosta. Louhittaviin kaivoskivennäisiin kuuluu metallimalmeja, teollisuusmineraaleja, teollisuuskiviä, vuolukiviä sekä koru- ja jalokiviä.
Kaivostoiminnalla on monenlaisia vaikutuksia ympäristöön mm. maiseman muutosten ja toiminnasta aiheutuvien päästöjen vuoksi. Vesi on tärkeimpiä väyliä kaivostoiminnan haitta-aineiden pääsylle ympäristöön. Merkittävimmät ympäristövaikutukset liittyvät yleensä sulfidisten metallimalmien louhintaan.
Kaivosvedet voivat olla riski sekä ympäristölle että ihmisen terveydelle ja viihtyvyydelle. Kaivosvesiin liittyvät kysymykset voivat myös vaikuttaa kaivostoiminnan imagoon ja heijastua sosioekonomisina vaikutuksina yksittäisille ihmisille ja koko alueelle.
Kaivosten jätevedet ja haitta-aineet
Kaivostoiminnassa käytetään vettä esimerkiksi louhinnassa, malmikiven jauhatuksessa ja rikastuksessa sekä mahdollisessa jatkojalostuksessa. Kaivostoiminnassa käytetty vesi, sadevedet sekä sulamisvedet voivat kuljettaa mukanaan haitta-aineita vesistöön. Tyypillisiä haitta-aineita kaivosvesissä ovat esimerkiksi metallit ja sulfaatti. Kaivoksia on kuitenkin hyvin monenlaisia, joten haitta-aineet vaihtelevat tapauskohtaisesti.
Kaivosten varsinaisiksi jätevesiksi kutsutaan vesiä, jotka päästetään kaivosalueelta ympäristöön tarkoituksella ja hallitusti.
Jätevesien lisäksi vesistöön voi päästä haitta-aineita esimerkiksi kaivannaisjätteiden varastoinnin aikana tai hulevesien kuljettamana.
Normaalitilanteessa kaivoksen jätevedet ovat yleensä suurin ja merkittävin päästölähde ympäröiviin vesistöihin. Jätevettä lasketaan ympäristöön jatkuvasti suuria määriä, jolloin pienistäkin haitta-aineiden pitoisuuksista syntyy luonnontilaan verrattuna huomattava lisäkuorma ympäristöön.
Poikkeustilanteessa kaivokselta saattaa päästä hallitsemattomasti jätevesiä ympäristöön. Päästöjen määrät vesistöihin voivat tällöin olla hyvinkin suuria ja muuttaa vastaanottavan vesistön laatua ainakin tilapäisesti. Tapauksesta riippuen muutos voi olla myös pysyvä tai hyvin pitkäaikainen.
Kaivostoiminnassa syntyvät jätevedet, kaivannaisjätteiden varastoinnin vesipäästöt sekä kaivosalueen hulevedet voivat kuljettaa mukanaan haitta-aineita vesistöön. Haitta-aineille voi altistua esimerkiksi käyttämällä saastuneiden järvien vettä pesu- tai löylyvetenä tai syömällä näistä järvistä pyydettyä kalaa. Mahdollisia altistumisreittejä ovat myös juomavesi, uimavesi ja kasvien kasteluvesi.
Ympäristövaikutukset
Kaivosvedet ovat yleensä ensisijaisesti ympäristöriski. Ympäristön ja eliöiden kannalta haitallisia aineita, joita voi kaivosvesien mukana päätyä vesistöihin, ovat mm. sulfaatti, mangaani, alumiini, kiintoaines sekä vesistöjen rehevöitymiseen vaikuttavat aineet kuten typpi ja fosfori. Haittaa voi aiheutua myös veden pH:n muutoksista.
Sulfaattia päätyy vesistöihin kaivokselta tulevissa vesissä hyvin usein.
Kaivosvesien ekologisten riskien arviointia on kuvattu tarkemmin KAVERI-mallissa:
Opasnet: Kaivosvesien riskit (KAVERI-malli)
Terveysvaikutukset
Kaivosvesien mukana ympäristön vesistöihin päätyvät haitta-aineet voivat olla riski myös ihmisen terveydelle.
Metallimalmikaivoksilla ongelmalliset päästöt ovat tyypillisesti epäorgaanisia aineita. Ihmisten terveydelle haitallisia aineita, joiden ympäristöpitoisuuksiin kaivostoiminnan yhteydessä on syytä kiinnittää huomioita, ovat esimerkiksi arseeni, kadmium, mangaani, metyylielohopea, nikkeli ja uraani.
Lue lisää:
Pitoisuuksien mittaaminen
- Terveysriskien arvioimiseksi on tiedettävä haitta-aineen pitoisuus pintavedessä tai muussa altistumisen väliaineessa. Jos haitta-ainetta ei ole, ei voida altistua.
- Ongelmaksi voi muodostua haitta-aineiden takia huonontunut veden yleinen laatu. Tämä voi vaikuttaa veden virkistyskäyttöön uimavetenä, peseytymisvetenä, löylyvetenä ja kalojen käyttöön ravintona.
Altistuminen
- Terveysvaikutukset riippuvat altistumisesta. Jos altistumista ei ole, ei haittavaikutuksiakaan voi syntyä.
- Kaivosvesien haitta-aineille voi altistua esimerkiksi käyttämällä saastuneiden järvien vettä pesu- tai löylyvetenä tai syömällä näistä järvistä pyydettyä kalaa.
- Mahdollisia altistumisreittejä ovat myös juomavesi (jos pohjavesi on saastunut; pintavesiä ei pidä sellaisenaan juoda muutenkaan), uimavesi ja kasvien kasteluvesi.
Suorat haittavaikutukset
- Suuri altistuminen edellä mainituille haitta-aineille voi aiheuttaa esimerkiksi syöpää (arseeni, kadmium, nikkeli), keskushermoston kehityshäiriöitä (mangaani, metyylielohopea) tai munuaistoksisuutta (kadmium, uraani).
- Suomessa on kuitenkin harvinaista, että ympäristöperäinen altistuminen näille aineille johtuisi erityisesti kaivostoiminnasta. Sen sijaan esimerkiksi arseenia on luonnostaan korkeita pitoisuuksia joidenkin alueiden pohjavesissä ja metyylielohopeaa on etenkin humuspitoisten järvien petokaloissa.
- Mangaanin pitoisuus on nimenomaan kaivostoiminnasta johtuen ollut joissakin järvissä niin korkea, että viranomainen on suositellut luopumista veden käytöstä mm. ruoanlaitossa ja pesu- ja löylyvetenä.
- Sulfaatti on yleinen päästö kaivoksilta vesistöihin, mutta se on terveydelle melko haitaton. Pintaveden korkeat sulfaattipitoisuudet voivat kuitenkin aiheuttaa esimerkiksi viihtyvyyshaittaa, jos vesi koetaan likaiseksi.
- On tärkeää muistaa, että kaivoksilta vesien mukana ympäristöön pääsevät haitta-aineet vaihtelevat kaivoksesta toiseen. Riskit on aina arvioitava kaivos- ja tilannekohtaisesti.
- Yksityiskohtaista tietoa kaivosvesien haitta-aineiden aiheuttamista terveysriskeistä löytyy KAVERI-mallista:
Opasnet: Kaivosvesien riskit (KAVERI-malli)
Viihtyvyysvaikutukset
- Kaivostoiminta voi vaikuttaa lähialueiden ihmisten viihtyvyyteen elinympäristössään.
- Viihtyvyyshaitalla tarkoitetaan mieltä rasittavia asioita, kuten mielipahaa, harmitusta ja stressiä.
- Kaivosvesiin liittyviä viihtyvyyshaittoja voivat aiheuttaa esim. kalankäyttörajoitukset, uintirajoitukset järvissä, pesu- ja löylyveden käyttörajoitukset sekä päästöihin liittyvä pelko.
- Kuten suorat terveyshaitat, myös viihtyvyyshaitat kuuluu arvioida osana kaivoshankkeen lupaprosessia. Viihtyvyyshaittojen arviointi on pääasiassa laadullista ja kuvailevaa.
- Useimmissa tapauksissa viihtyvyyshaitat ovat todennäköisempiä kuin haitta-aineista johtuvat suorat terveysvaikutukset.
Kaivosvesiin liittyvien riskien hallinta ja arviointi
Kaivosalueen vesien hallintaan ja haitallisten ympäristövaikutusten ehkäisyyn kiinnitetään kaivostoiminnassa lakisääteisesti huomiota esimerkiksi Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) kautta.
THL:ssä on kehitetty avoin nettipohjainen työkalu kaivosvesien riskien arvioimiseksi. Kaivosvesien riskinarviointimallin (KAVERI-malli) avulla asiantuntijat ja ammattilaiset sekä kiinnostuneet kansalaiset voivat itse arvioida kaivosvesiin liittyviä riskejä:
Opasnet: Kaivosvesien riskit (KAVERI-malli)
