Legionellabakteerit vesijärjestelmissä

Kiinteistöjen vesijärjestelmiin pääsee luonnonveden ja vesilaitosten käsittelemän veden mukana pieniä määriä mikrobeja. Vesijärjestelmissä mikrobit lisääntyvät, jos kasvuolosuhteet ovat niille suotuisat. Mikrobit voivat huonontaa veden laatua ja osa niistä voi aiheuttaa terveysriskin.

Tunnetuimpia taudinaiheuttajia vesijärjestelmissä ovat legionellabakteerit. Ne aiheuttavat sairastumisia erityisesti silloin, jos ne pääsevät vedestä muodostuneiden aerosolien mukana hengitysteihin.

Veden lisäksi sairastumisia voi aiheuttaa myös legionellaa sisältävä pölyävä aine. Esimerkiksi kompostoitu multa tai kasvualusta voi keuhkoihin päästessään aiheuttaa sairastumisen legionelloosiin.

Tarkempaa tietoa legionellan tarttumisesta ja sen aiheuttamista oireista, sekä legionelloosin toteamisesta ja hoidosta:
Legionella (Infektiotaudit ja rokotukset -sivustolla)

Legionellojen esiintyminen vesijärjestelmissä

Kaikki vesijärjestelmät, joissa vesi on lämmintä, ovat legionellojen mahdollisia kasvupaikkoja.

Erityisen otollisia legionellan kasvulle ja ihmisten haitalliselle altistumiselle ovat esimerkiksi:

• lämpimän käyttöveden järjestelmät
• erilaiset jäähdytysjärjestelmät
• porealtaat.

Näissä veden lämpötila usein suosii legionellojen kasvua ja laitteiden toiminnan ja käytön seurauksena muodostuu aerosoleja.

On hyvä huomioida, että legionellaa voi esiintyä suuria pitoisuuksia myös kylmän talousveden järjestelmissä.

Muita legionellojen kasvun yleisiä ympäristöjä ovat muun muassa:

• Kostuttimet
• Prosessivesijärjestelmät
• Jätevesijärjestelmät

Lue lisää: Legionellan kasvuun vaikuttavat tekijät

Legionellat voivat aiheuttaa sairastumisia, jos niiden pitoisuus vesijärjestelmässä on riittävän suuri ja niitä leviää hengitysilmaan.

Sairastumisia on raportoitu tapauksissa, joissa tartuntalähteessä veden legionellapitoisuus on ollut yleensä noin 1000 - 1 000 000  pesäkkeen muodostavaa yksikköä litrassa (pmy/l). Tätä pienemmätkin legionellapitoisuudet vedessä voivat aiheuttaa sairastumisia, koska sairastumiseen vaikuttaa muun muassa legionellakannan taudinaiheuttamiskyky ja altistuneen terveydentila.

Luonnonvesissä legionellapitoisuudet ovat yleensä pieniä, enimmillään joitakin satoja yksikköjä litrassa. Poikkeuksia tähän ovat kuumat lähteet ja jätevedenpuhdistamojen purkupaikkojen alapuolinen vesistö, joista otetuista näytteistä voidaan joskus havaita suurempiakin pitoisuuksia.

Katso myös: Legionellabakteereja voi olla myös multa- ja kompostituotteissa

Legionellan kasvun ja haittojen torjuminen

Legionellapitoisuus voi kasvaa, jos veden lämpötila on legionelloille suotuisalla lämpötila-alueella, eli 20–45 °C.

Legionellan kasvua voidaankin yleensä torjua huolehtimalla siitä, että talousvesi on riittävän kylmää (alle 20 °C) ja että lämmin vesi on riittävän kuumaa (usein vähintään 55 °C) koko vesijärjestelmässä eli myös kierron loppupäässä.

Joissakin vesijärjestelmissä käytetään legionelloja vastaan myös kloorausta ja muita mikrobien torjunta-aineita eli biosideja.

Lue lisää: Legionellan kasvun ja haittojen torjuminen

Legionellaa koskeva lainsäädäntö ja ohjeistus

Suomalainen lainsäädäntö ohjaa legionellabakteerien torjuntatoimia asunnoissa, työpaikoilla ja virkistyspaikoilla. Lisäksi Suomessa on käytössä useita kansainvälisenä yhteistyönä tehtyjä ohjeita legionellatartuntojen seurantaan ja legionellojen torjuntaan.

Suomessa lääkärit ilmoittavat legionellan aiheuttamat sairastumiset Tartuntatautirekisteriin. Myös laboratoriot ilmoittavat sinne positiiviset legionellabakteerilöydökset. Tautitapauksissa tartuntalähde ja muut tapaukseen liittyvät sairastumiset pyritään selvittämään.

Tartuntalähteen selvittämiseksi paikallinen ympäristöterveysviranomainen tai THL voi ottaa ympäristönäytteitä. Näytteet analysoidaan legionella-analyysejä tekevässä laboratoriossa, kuten THL:n Vesimikrobiologian laboratoriossa Kuopiossa.

Kliinisiä näytteitä ja ympäristöstä peräisin olevia legionellakantoja tyypitetään tarkemmin THL:n Asiantuntijamikrobiologiayksikössä Helsingissä.

Jos vesijärjestelmässä havaitaan legionelloja tapausselvityksessä haitallisina pitoisuuksina, ryhdytään torjuntatoimiin ja kontrollinäytteiden avulla varmistetaan, että toimet tehoavat.

Lue lisää: Legionellaa koskeva lainsäädäntö ja ohjeistus

Legionellabakteereja voi olla myös multa- ja kompostituotteissa

Tavallisimmin legionellabakteerit leviävät vesijärjestelmissä, mutta myös multa- ja kompostituotteissa saattaa olla legionellabakteereja.

Jotta bakteerit eivät pääsisi sairastuttamaan ihmistä, kuivia tuotteita ei esimerkiksi kannata pöllyttää hengitysilmaan.

Käsiteltäessä multa- ja kompostituotteita on hyvä noudattaa seuraavia ohjeita:

• Vältä mullan ja kompostin pöllyttämistä hengitysilmaan.
• Suojaa käsissä olevat haavat ja rikkinäinen iho.
• Käytä suojakäsineitä ja pese lopuksi kädet huolellisesti.
• Avaa multapussi siten, että suuaukko on poispäin kasvoista.
• Kostuta multaa tai kompostia tarvittaessa alhaisella vedenpaineella, kuten vesikannun avulla.
• Pese multa- tai kompostimateriaali työvälineistä alhaisella vedenpaineella.
• Säilytä multapussit poissa auringosta, sillä auringossa säilytetyn pussin sisälämpötila 20–40°C on ihanteellinen legionellabakteerien lisääntymiselle.
• Jos pölyämistä ei voida muutoin vähentää, FFP-2 ja FFP-3-tason suojaimet suojaavat altistumiselta. Muista asetella suojain tiiviisti kasvoille.