Mikromuovit

Mikromuoveja esiintyy laajasti ympäristössä ja niitä on löydetty mm. useista elintarvikkeista, juomavedestä sekä sisä- ja ulkoilmasta. Altistumme niille päivittäin ravinnon, hengityksen ja mahdollisesti myös ihon kautta, mutta tieto niiden aiheuttamista terveysvaikutuksista on vielä vähäistä ja epävarmaa. Tämänhetkisen arvion mukaan mikromuovien pitoisuudet ympäristössä ovat tällä hetkellä niin pieniä, että niistä ei aiheudu riskiä ihmisen terveydelle1,2,3.

Mitä mikromuovit ovat?

Mikromuovit ovat kiinteitä muovihiukkasia, kooltaan yleensä alle 5 mm kokoisia. Ne koostuvat polymeereistä ja muovin lisäaineiden seoksista. Lisäaineita ovat esimerkiksi pehmentimet, väriaineet, antioksidantit, UV-suojat, stabilisaattorit ja palonestoaineet.

Lue lisää: Palonestoaineet

Mikromuoveja voidaan lisätä tarkoituksellisesti esimerkiksi kosmeettisiin valmisteisiin, lannoitteisiin, teollisiin pesuaineisiin, maaleihin tai tekonurmien täyttöainemateriaaleihin. Mikromuoveja vapautuu tahattomasti autonrenkaiden kulumisessa ja synteettisten tekstiileiden pesemisessä. Mikromuoveja syntyy myös muovipussien ja -pullojen tai kalastusverkkojen pilkkoutuessa pienempiin osiin.

Infograafi, jonka sisältö on kuvattu tekstissä.

Mikromuovien saantilähteitä

Mikromuoveja on löydetty monista elintarvikkeista, kuten simpukoista ja ostereista, ruokasuolasta, hunajasta ja sokerista, oluesta, urheilu- ja virvoitusjuomista, maitotuotteista, pakatuista lihatuotteista, hedelmistä ja vihanneksista2,3,4. Eniten mikromuoveja on löydetty simpukoista5. Myös kalojen ruoansulatuselimistöstä on löydetty mikromuoveja, mutta perkaamisen vuoksi kala ei ole merkittävä mikromuovien lähde ihmiselle. Mikromuoveja voi päätyä ruokaan noutopakkauksista ja muoviastioista säilyttämisen tai mikroaaltouunissa lämmittämisen aikana.

Mikromuoveja on löydetty myös vedestä. Pullotetussa vedessä niiden suurimpana lähteenä on muovikorkki5. Suomalaiset talousvedet sisältävät alustavan selvityksen mukaan vain vähän mikromuoveja, kun niitä verrataan muualla maailmassa mitattuihin pitoisuuksiin6.

Hengityksen kautta altistutaan sekä sisä- että ulkoilman mikromuoveille2. Ulkoilman mikromuovihiukkasten suurimpana lähteenä pidetään autonrenkaiden kulumista. Sisäilmaan mikromuoveja vapautuu mm. synteettisistä fleece- ja urheiluvaatteista sekä keinokuituisista huonekalukankaista.

Kosmetiikassa mikromuoveja käytetään mm. kuorintavoiteissa, hammastahnoissa ja glittereissä ja niille on mahdollista altistua ihokosketuksen kautta. Yleensä ihon läpi imeytyminen on heikkoa, mutta hyvin pienet nanokokoiset muovihiukkaset voivat läpäistä mekaanisesti tai ihosairauden vuoksi vaurioituneen ihon.

EU on rajoittanut mikromuovien käyttöä mm. kosmetiikassa, pesuaineissa, lannoitteissa ja tekonurmikentillä käytettävässä kumirouheessa.

Lue lisää: Komission asetus (EU) 2023/2055, annettu 25 päivänä syyskuuta 2023, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (REACH) liitteen XVII muuttamisesta synteettisten polymeerimikrohiukkasten osalta

Mikromuoveille altistuminen

WHO on vuonna 2019 arvioinut, että saamme elimistöömme päivittäin 300–600 mikromuovihiukkasta1. Uudemmassa vuoden 2022 WHO:n arviossa ei enää anneta tarkkoja lukuja, koska standardoitujen mikromuovimenetelmien puuttuessa altistumismäärää on vaikea luotettavasti arvioida2.

WWF:n vuonna 2019 tilaaman tutkimuksen mukaan altistumme mikromuoveille viikossa 5 g eli pankkikortillisen verran ja myöhemmin ilmestyneessä julkaisussa saanniksi oli arvioitu 0,1–5 g viikossa7,8. Tätä arviota on sittemmin kyseenalaistettu yliarviona2,5 ja huomattavasti maltillisempia arvioita on esitetty5. Altistumisen määrään vaikuttavat muovien moninaiset ominaisuudet, kuten koko ja muoto, mutta siihen vaikuttaa myös mm. ihmisen ikä, koko, elämäntapa ja asuinpaikka. Suomalaisten altistuminen on todennäköisesti huomattavasti 5 g määrää vähäisempää.

Niellyistä mikromuoveista suurin osa poistuu ulosteiden mukana ja vain alle yhden prosentin arvioidaan pystyvän imeytymään suoliston limakalvojen läpi elimistöömme2,5. Hengitysilman kautta saadut mikromuovit puolestaan jäävät suurelta osin kiinni ylähengitysteihin, josta ne niellään tai hengitetään pois. Ihmisten kudoksista mikromuovihiukkasia on löydetty istukoista, keuhkoista ja verestä2,9.

Mikromuovien mahdolliset haitat terveydelle

Tieto mikromuovien aiheuttamista mahdollisista terveyshaitoista on vähäistä ja epävarmaa. Koe-eläintutkimusten ja solumallien perusteella mahdollisia toksisia vaikutuksia ovat oksidatiivinen stressi, solutoksisuus, tulehduksen lisääntyminen, häiriöt aineenvaihdunnassa ja muovien kulkeutuminen kudoksiin. Lisäksi on joitakin havaintoja neurotoksisuudesta, lisääntymistoksisuudesta ja karsinogeenisuudesta sekä epäsuoria todisteita muoveihin tarttuneiden kemikaalien ja mikro-organismien vaikutuksista2,3,9. Näissä tutkimuksissa on kuitenkin käytetty erittäin suuria mikromuovipitoisuuksia ja neitseellisiä muoveja, mikä ei ollenkaan vastaa ihmisten mikromuovien saantia. Neitseellisellä muovilla tarkoitetaan uutta muovia, jota ei ole koskaan käytetty tuotteessa tai prosessissa.

WHO:n uusimman arvion mukaan mikromuovien mahdolliset haitalliset terveysvaikutukset ovat samanlaisia kuin muilla liukenemattomilla hiukkasilla2. Mikromuovien on arvioitu muodostavan vain tuhannesosia kaikesta päivittäisestä hiukkasaltistumisesta2,5.

Kansainväliset tiedejärjestöt ja tutkijat ovat arvioineet, että mikromuovialtistus on tällä hetkellä niin pientä, että siitä ei aiheudu merkittävää riskiä ihmisten terveydelle.

Lue lisää:

Näin vähennät ympäristöön päätyvän muovin määrää

  • Laita muoviroskat oikeaan kierrätysastiaan, älä heitä maahan edes tupakantumppeja
  • Vähennä muovia sisältävien tavaroiden hankkimista ja korvaa niitä kestävillä vaihtoehdoilla
  • Kierrätä itsellesi tarpeettomia tavaroita ja harkitse ennen uuden ostamista
  • Suosi vaatteissa luonnonkuituja ja ekologisesti tuotettuja materiaaleja
  • Vähennä erityisesti keinokuituisten vaatteiden turhia pesukertoja
  • Älä osta mikromuovirakeita sisältävää kosmetiikkaa
  • Vähennä yksityisautoilua

Lisätietoja

  1. WHO (2019) Microplastics in drinking-water.
  2. WHO (2022) Dietary and inhalation exposure to nano- and microplastic particles and potential implications for human health. Geneva, WHO.
  3. FAO (2022) Microplastics in food commodities – A food safety review on human exposure through dietary sources. Food Safety and Quality Series No. 18. Rome, FAO.
  4. EFSA Panel on Contaminants in the Food Chain (CONTAM) (2016) Presence of microplastics and nanoplastics in food, with particular focus on seafood. EFSA Journal 14: 4501–4531
  5. Nor ym. (2021) Lifetime accumulation of microplastic in children and adults. Environ Sci Technol 55: 5084-5096
  6. Sillanpää ym. (2018) Esiselvitys mikromuovien esiintyvyydestä Suomen talousvesissä. SYKE:n ja THL:n raportti 29.10.2018
  7. WWF (2019) No plastic in nature: assessing plastic ingestion from nature to people. Dalberg Advisors
  8. Senathirajah ym. (2021) Estimation of the mass of microplastics ingested - a pivotal first step towards human health risk assessment. J Hazard Mater 404(Pt B): 124004
  9. Yang ym. (2023) Micro- and nanoplastics (MNPs) and their potential toxicological outcomes: State of science, knowledge gaps and research needs. NanoImpact. 2023 Sep 15:100481.