Lastensuojelun rooli vaativissa erotilanteissa

Ero- ja huoltoriidoilla tarkoitetaan tilanteita, joissa vanhemmilla parisuhteen päättymisen yhteydessä tai sen jälkeen on vahvoja erimielisyyksiä lasten huollosta, asumisesta tai tapaamisoikeudesta. Huoltoriitoja voi syntyä myös silloin, kun vanhemmilla ei ole ollut parisuhdetta. Huoltoriita-termillä viitataan paitsi oikeusprosesseihin myös muutoin konfliktoituneisiin tilanteisiin, joita ei ole viety oikeuteen. Vaativimpiin erotilanteisiin voi kietoutua huolto- ja tapaamisriidan lisäksi lapsen kaltoinkohtelua ja traumatisoitumista, seksuaalirikosepäilyjä, väkivaltaa tai sen uhkaa, jopa perhesurman riski (Halila ym. 2019, 2021).  

Tutkimuksissa on tehty vanhempien välisille huoltoriidoille erilaisia luokituksia, jotka havainnollistavat huoltoriitojen erilaisuutta. Ero- ja huoltoriitatilanteiden jaottelu auttaa tunnistamaan erilaiset asiakastilanteet ja erottamaan toisistaan eroriitelyn, pitkittyneen konfliktin sekä mahdollisen väkivallan erilaiset piirteet ja esiintymismuodot.

Ero- ja huoltoriitojen vakavuutta määritellään tutkimuksissa usein konfliktin asteiden mukaan. Tällaista jaottelua on kuitenkin kritisoitu myös näkökulmaa kapeuttavaksi (Nielsen 2017; Hautanen & Ritala-Koskinen 2022). 

Ero- ja huoltoriitatilanne voi tulla lastensuojeluasiakkuuden aikana Myös lastensuojeluasiakkuuden aikana vanhemmilla on erotilanteissa käytettävissään lakisääteiset, kaikille tarjolla olevat hyvinvointialueiden eropalvelut, lastenvalvojan sopimusneuvottelu tai perheasioiden sovittelu sekä järjestöjen ja seurakuntien eropalvelut. Useimmat vanhemmat tekevät lastenvalvojan luona lapsen huollosta, asumisesta, tapaamisista ja elatuksesta sopimuksen, jonka hyvinvointialue vahvistaa.

Riitatilanteissa vanhemmat voivat hakea päätöstä tuomioistuimesta. Lastensuojelun näkökulmasta on tärkeää huolehtia siitä, lapsi tuntee olevansa eron jälkeen molemmille vanhemmille tärkeä, rakastettu ja huolehtimisen arvoinen. Vaativissa riitatilanteissa lastensuojelun tarpeen arviointi voi tulla ajankohtaiseksi.

Lastensuojeluilmoitus ja palvelutarpeen arviointi ero- ja huoltoriitatilanteessa

Sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelun työntekijän on huomioitava, että lastensuojeluilmoitukset, jotka tehdään vanhempien välisen huoltoriidan ollessa meneillään, on käsiteltävä samalla tavoin kuin muutkin ilmoitukset.
Lastensuojeluasian vireilletulo

Palvelutarpeen arvioinnissa tavoitteena on tunnistaa erilaiset erotilanteet ja arvioida lastensuojelun tarve. Tärkeää on tunnistaa myös muiden, kuten sosiaalihuollon, palveluiden tarve. Pitkittyneeseen ja konfliktoituneeseen ero- ja huoltoriitaan mahdollisesti liittyvä henkinen väkivalta ja muut väkivallan muodot tulisi tunnistaa lapsen kaltoinkohteluksi.

Tilanteet ovat usein kompleksisia ja lapsen edun pitäminen työskentelyn keskiössä voi olla vaativaa. Lapsen haavoittuvan aseman vuoksi ammattilaisilta vaaditaan rohkeutta puuttua lapsen hyvinvointia uhkaaviin tekijöihin. 
Lastensuojelun tarpeen selvittäminen

Ero- ja huoltoriitatilanteita voi jaotella tasapeliriidoiksi, korkean konfliktitason erotilanteiksi ja korkean turvallisuusriskin erotilanteiksi.  Vaativia ero- ja huoltoriitatilanteita ovat korkean konfliktitason ja korkean turvallisuusriskin erotilanteet, ja näiden piirteitä on asiakastyössä usein samanaikaisesti läsnä.  

Tasapeliriidoissa

  • vanhemmilla on erimielisyyttä lapsen asioiden ratkaisemisessa 
  • vanhemmilla on pyrkimys löytää lapsen edun mukainen ratkaisu
  • vanhemmilla on lieviä tai kohtalaisia yhteistyön pulmia
  • on pulmia tai väärinymmärryksiä vuorovaikutuksessa
  • ei ole huolta vanhempien toimintakyvystä tai vanhemmuudesta
  • ei ole psykososiaalisia ongelmia
  • vanhemmat ovat neuvottelutilanteissa tasa-arvoisia osapuolia
  • on mahdollisuus löytää sovinnollinen ratkaisu, joka huomioi lapsen edun.

Tasapeliriidoissa vanhemmat saattavat tarvita ammatillista tukea eron käsittelyyn ja lasta koskevien sopimuksien aikaansaamiseksi. Ammattilaisten tavoitteena on tukea vanhempien sovinnollista yhteistyötä ja yhteistyövanhemmuuden rakentumista.

Korkean konfliktitason erotilanteen ominaispiirteitä ovat muun muassa 

  • vanhempien pitkittynyt konflikti, umpikuja
  • voimakas viha ja syyttely, voimakas vastakkainasettelu
  • vakavat kommunikaatio- ja yhteistyövaikeudet tai ei kommunikaatiota lainkaan 
  • monimutkainen ja pitkittynyt huoltajuuskiista, oikeusprosessit
  • vanhemman ja/tai lapsen psyykkinen tai neuropsykiatrinen oireilu
  • henkinen väkivalta ja vieraannuttamistyyppinen toiminta
  • päihteidenkäyttö tai muut riippuvuudet
  • kulttuuriin liittyvät erityishaasteet
  • uusperheen kehitysvaiheisiin liittyvät erityishaasteet
  • lievä tilannesidonnainen väkivalta, joka on käsitelty eikä tällä hetkellä vaikuta hyvinvointiin.

Korkeasti konfliktoituneille erotilanteille tyypillistä on myös vanhempien välinen suuri epäluottamus, kontrolli ja riippuvuus, tehoton tai epäonnistunut päätöksenteko sekä halu ryhtyä toistuviin oikeudenkäynteihin lapsen asioissa.

Korkean turvallisuusriskin erotilanteet voivat sisältää em. piirteitä, mutta lisäksi niille on tyypillistä

  • vakava parisuhdeväkivalta ennen eroa
  • väkivalta tai sen uhka, joka jatkuu eri muodoissaan eron jälkeen: fyysinen, henkinen, taloudellinen, kunniaan liittyvä tai seksuaaliväkivalta
  • vieraannuttamis- ja väkivaltaepäilyt ja -syytökset
  • vakava lapsen vieraannuttaminen
  • fyysinen tai digitaalinen vainoaminen ja pakottava kontrolli
  • lapseen kohdistuva pahoinpitely- tai seksuaalirikos tai epäily
  • itsemurhalla tai tappamisella uhkailu
  • lapsen kaappausuhka
  • perhesurmariski
  • toistuvat lastensuojelu- ja rikosilmoitukset.

Korkean konfliktitason ja korkean turvallisuusriskin erotilanteissa vanhemmat tarvitsevat vahvaa ammatillista tukea ja lapsen suojelun sekä turvallisuuden varmistamisen merkitys korostuu.  On tyypillistä, että lapsella ja vanhemmilla on asiakkuuksia eri palveluissa ja monta samanaikaista viranomaisprosessia. Tällöin auttaminen edellyttää monialaista osaamista ja moniammatillista yhteistyötä.

Pitkittyneissä ja konfliktoituneissa erotilanteissa on tyypillisesti läsnä oikeudellinen prosessi. Usein oikeudellisen riidan ratkaiseminen ei ratkaise konfliktia, jonka taustalla voi olla parisuhteen historiaan, eron käsittelyyn, vuorovaikutukseen ja perhesuhteisiin liittyviä tekijöitä.

Riskinarviointi

Lapsen hyvinvointia ja turvallisuutta uhkaavien riskitekijöiden tunnistaminen vanhempien konfliktissa on palvelutarpeen ja lastensuojelun tarpeen arvioinnissa erittäin keskeistä. On tavallista, että vaativissa ero- ja huoltoriidoissa vanhemmat tai toinen vanhemmista tekevät lastensuojelu- ja rikosilmoituksia toisistaan.

Riskinarviointi on apuna sen tunnistamisessa, milloin on kyseessä aitoon huoleen lapsesta perustuva avunpyyntö, ja milloin taas lastensuojeluilmoituksia tehdään toisen vanhemman vahingoittamistarkoituksessa, jolloin niistä tulee yksi vallankäytön ja väkivallan väline erotaistelussa. 
Katso lisätietoa ja video riskinarvioinnista

Riskinä konfliktoituneissa eroissa ja huoltoriidoissa on, että konflikti voi peittää alleen toisen vanhemman entiseen kumppaniinsa ja mahdollisesti myös lapsiin kohdistaman kontrollin ja väkivallan. Tämä korostaa konfliktoituneen ja väkivaltaa sisältävän ero- ja riitatilanteen erottamisen tärkeyttä, jotta lasten suojaaminen ja heidän hyvinvointinsa turvaaminen on mahdollista. 

Palvelutarpeen arviointi vaatii huolellista paneutumista ja kriittistä riskinarviointia, jossa on syytä käyttää moniammatillista asiantuntemusta ja tarvittaessa pyytää tietoja muilta tahoilta.

Yhteenveto – lastensuojeluilmoitus ja palvelutarpeen arviointi

  • Lastensuojelulakia tulee soveltaa myös huoltoriidan aikana.
  • Tunnista konfliktoituneen eron ja erityisesti korkean turvallisuusriskin erotilanteiden piirteet.
  • Pois ”vain huoltoriita” -ajattelusta.
  • Tunnista uhka- ja riskitekijöitä lapsen näkökulmasta.
  • Ota eri väkivallan muodot puheeksi.
  • Arvioi lapsen asema ja konfliktin vaikutukset lapseen.
  • Arvioi riskien vakavuus ja haitallisuus lapselle.
  • Hyödynnä arvioinnissa muiden ammattilaisen osaamista ja tietoja perheestä.

Lisätietoa väkivallan eri muodoista

Lastensuojelun rooli ja tehtävä huoltoriitatilanteissa ja huoltoriidan oikeuskäsittelyn aikana

Vakiintuneesti lastensuojelun toiminnan lähtökohtana huoltoriidan ollessa tuomioistuinkäsittelyssä on ollut se, että lastensuojelun ei tulisi omilla toimenpiteillään puuttua tai pyrkiä vaikuttamaan ratkaisuun. Tämä lähtökohta on edelleen perusteltu. On kuitenkin mahdollista, että linjaus on paikoin otettu liiankin kirjaimellisesti. (ks.EOAK päätös 15.12.2022.)

Lastensuojelun tarve on arvioitava aina yksilöllisesti. Lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen edun arviointi on lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tehtävä. Lapsen oikeus suojeluun vaarantuu, jos lastensuojelun työntekijät vetäytyvät puuttumasta lasten vaikeisiinkin ongelmiin tai tuen tarpeisiin nimeämällä ne huoltoriitaan kuuluviksi asioiksi, joiden ratkaiseminen ei kuulu lastensuojelulle. Joskus huoltoriita on lastensuojeluasiakkuuden syy. Konfliktoituneessa erossa lapsen elämäntilanteeseen liittyy usein kasautuvia riskitekijöitä, jotka mahdollisesti sivuutetaan tai ne voivat jäädä tunnistamatta huoltoriidan vuoksi. 

Lastensuojelun puuttumiskynnys vaativissa ero- ja huoltoriidoissa perustuu sosiaalityöntekijän ammatilliseen harkintaan. Tutkimusten valossa tiedetään, että vanhempien väliset ristiriidat ovat vakava riski lasten hyvinvoinnille. (ks. Lapsen asema erossa). Yksittäinen palvelu ei välttämättä auta riittävästi lasta ja vanhempia vakavimmissa tilanteissa.

Lastensuojelun sosiaalityön merkitys korostuu, mitä vakavampi konflikti tai turvallisuuden uhka lapsen näkökulmasta on kyseessä. Vaikeimmissa tilanteissa lastensuojelun asiakkuus ja tukitoimet ovat välttämättömiä, vaikka huoltoriita olisi vireillä oikeudessa. 

Yhteistyö lastensuojelun, perheoikeudellisen yksikön ja tuomioistuimen välillä on tärkeää, kun asia on näissä vireillä. Tuomioistuin voi pyytää hyvinvointialueelta selvitystä lapsen olosuhteista, jolloin se tarvitsee ratkaisun tueksi konkreettista lastensuojelussa, sosiaalitoimessa tai tapaamispaikassa kertynyttä tietoa lapsen tilanteesta, hyvinvoinnista, peloista ja toiveista, ja tarvittaessa myös asiantuntijatietoa siitä, miten jonkin asian voidaan katsoa vaikuttavan lapseen ja hänen hyvinvointiinsa. Olosuhdeselvityksen lisäksi tuomioistuimella tulee olla käytettävissään kaikki tarvittava tieto päätöksenteon tueksi. 

Tuki ja tarvittaessa puuttuminen lastensuojelun toimenpiteillä on tärkeä muistaa myös tuomioistuimen päätöksen jälkeen.

Lapsen etu on ensisijaista lastensuojelutoimenpiteitä suunniteltaessa ja huoltoriita-asioista päätettäessä. Mikäli lapsi on kokenut laiminlyöntiä tai väkivaltaa tai joutunut todistamaan väkivaltaa, tulee lapsen etu ja nämä kokemukset erityisesti huomioida lasta koskevassa päätöksenteossa. Nämä seikat tulee huomioida myös harkittaessa lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevan sopimuksen vahvistamista.
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 361/1983, 8 § (Finlex)

On tärkeä tunnistaa lapsen edun vaarantuminen hänen joutuessaan todistamaan läheiseen ihmiseen kohdistuvaa väkivaltaa tai lapsen itsensä jouduttua väkivallan kokijaksi, ja rajoittaa huoltajuutta ja tapaamisoikeutta, jos se on perusteltua lapsen turvallisuuden ja edun takaamiseksi. (Ks. Valvotut ja tuetut tapaamiset)

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja lastensuojelulain 4 §:n mukaan on huomioitava aina lapsen etu. Lapsen oikeuksien sopimus sekä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettu laki korostavat olevan lapsen oikeus, että hän saa pitää yllä suhdetta ja yhteyttä molempiin vanhempiinsa, paitsi silloin kun se on hänen etunsa vastaista.

  • YK:n lapsen oikeuksien sopimus 3.1 artikla ja 9.3 artikla
  • Lastensuojelulaki 4 §
  • Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) 2 §

Lastensuojelulaissa ei ole säännöstä, joka oikeuttaisi lastensuojelun viranomaisen antamaan määräyksiä lapsen asumisesta ja tapaamisoikeudesta. Lastensuojelulaissa ei muutenkaan säädetä erikseen menettelyistä tai toimintavelvollisuuksista tilanteissa, joissa lapsen vanhemmilla on vaikea ero- tai huoltoriita. Lastensuojelua ei ole tarkoitettu keinoksi ratkaista juridisesti vanhempien välinen kiista lapsen asumisesta tai tapaamisoikeudesta. Tästä huolimatta tulee lapsille ja vanhemmille tarjota sosiaalihuollon palveluita samoin edellytyksin ja tarpeen mukaan kuin muillekin asiakkaille.

Lastensuojelun tarpeen arviointia koskevat näissä tilanteissa samat säännökset kuin muutoinkin, kun lapsen lastensuojelun tarve tulee selvittää. Myös avohuollon tukitoimet on järjestettävä, kun LSL 34 §:n edellytykset täyttyvät ja asiakkuus aloitettava, kun asiakkuuden edellytykset täyttyvät LSL 27 §:n mukaisesti. Jos asiakkuus aloitetaan, on laadittava asiakassuunnitelma LSL 30 §:n mukaisesti.

Lastensuojelun avohuollon tukitoimiin, kuten sosiaalihuollon palveluihin yleensä, tarvitaan huoltajan tai huoltajien suostumus. Jos huoltajat ovat eri mieltä tukitoimista, ja toinen heistä estää lapselle sopivan tukitoimen, voidaan harkinta lastensuojelun edunvalvojan hakemista lapselle. Tällöin edunvalvoja käyttää huoltajan sijaan puhevaltaa lastensuojeluasiassa.

Myös kiireellinen sijoitus ja huostaanotto ovat mahdollisia, kun niiden edellytykset täyttyvät lastensuojelulain mukaisesti. Niitäkään ei tulisi käyttää asumis- tai tapaamisriidan ratkaisukeinoina, mutta joissakin erittäin kärjistyneissä tilanteessa lapsi voi olla välittömässä vaarassa, jolloin kiireellisen sijoituksen edellytykset täyttyvät.

Lisätietoa

Suunnitelmallinen työskentely lastensuojelun avohuollossa

Lastensuojelun tarpeen toteamisen jälkeen, ero-, huolto- ja tapaamisriitojen kohdalla on tärkeää työskennellä kaikkien perheenjäsenten kanssa. Työskentely on tärkeää niin lapsen kuin kummankin vanhemman, mutta myös uusperheen muiden jäsenten ja muiden läheisten kanssa. Vanhemmuuden tukeminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on tärkeää, jotta konfliktoitunut tilanne ei pääse eskaloitumaan. Vanhemmille tulee aktiivisesti tarjota avohuollon tukitoimia, jossa vanhemmuustyöskentelylle asetetaan yhdessä muutostavoitteet. 

Lastensuojelun avohuollon työskentelyn periaatteet ja toimintaohjeet ero- ja huoltoriitatilanteessa:

  • Moniammatillinen työote: sopikaa prosessinjohtajuudesta ja yhteistyön tavoista toisten ammattilaisten kanssa (koulu, perheneuvola, psykiatria, päihdepalvelut, poliisi jne.).
  • Muodostakaa yhteinen tilannekuva riskitekijöistä ja tuen tarpeista. 
  • Hypoteesiajattelu
  • Yksilöllisen ja ihmisten välisiin suhteisiin keskittyvän systeemisen näkökulman yhdistäminen: erillistä ja yhteistä työskentelyä eri osapuolten kanssa. 
  • Suunnittele lapsen tarpeisiin vastaavat tukitoimet, palvelut ja hoitopolut.
  • Aseta työskentelylle selkeät ja konkreettiset tavoitteet. 
  • Sosiaalityöntekijä kirjaa lapsen asiakassuunnitelmaan tavoitteet ja tukitoimet sekä suunnitelman riskien vähentämiseksi. 
  • Työskentelyn tavoitteena on tilanteen muuttuminen lapsen kannalta turvallisempaan suuntaan.  
  • Työskentelyn edetessä arvioi riskejä ja seuraa lapsen tilanteessa tapahtuvia muutoksia ja tilanteen edistymistä.
  • Muutokseen tähtäävässä erovanhemmuustyöskentelyssä on traumainformoitu työote. Työskentelyssä lisätään vanhempien tietoisuutta omista traumakokemuksista, niiden seurauksista ja ilmenemismuodoista. 
  • Psykoedukatiivisella työotteella lisätään vanhempien ymmärrystä pitkittyneiden ristiriitojen haitallisista vaikutuksista lapseen. Vanhemmille tarjotaan tukea toisin toimimiseen.
  • Työskentelyssä vahvistetaan vanhempien mentalisaatiotaitoja: kykyä tarkastella omaa ja toisen vanhemman ja lapsen näkökulmia sekä kokemusta käyttäytymisen takana.
  • Tunteiden säätelyhäiriöiden tunnistaminen ja tunteiden säätelykyvyn tukeminen: tunnetyöskentely ja säätelytaitojen harjoittelu toteutetaan vanhempien ja lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.  
  • Tuetaan turvallisen rinnakkaisvanhemmuuden rakentamista tilanteissa, joissa yhteistyövanhemmuuden toteuttamiselle ei ole riittävän turvallisia edellytyksiä. (ks. rinnakkaisvanhemmuustyöskentely)
  • Väkivallan ja vainon tilanteissa ei pyritä vanhempien yhteistyön tai yhteydenpidon lisäämiseen, vaan lasten ja väkivallan kokeneen turvallisen ja ennakoitavan elämän varmistamiseen. 
  • Väkivallan tai vainon tilanteissa tulee varmistaa väkivallan tekijän ohjaaminen väkivallattomaan vanhemmuuteen. 
  • Väkivaltaa kokeneille tulee laatia turvasuunnitelma ja varmistaa riittävä tuki väkivaltakokemuksista selviytymiseen, tuki vanhemmuuteen ja lapsen suojaamiseen. 
  • Varmista riittävän pitkäkestoinen työskentely. 

Hyvinvointialueen on huolehdittava siitä, että lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on käytettävissään lapsen kasvun ja kehityksen, terveydenhuollon, oikeudellista sekä muuta lastensuojelutyössä tarvittavaa asiantuntemusta. Lastensuojelun asiantuntijaryhmä avustaa sosiaalityöntekijää lapsen huostaanottoa sekä sijaishuoltoa koskevien asioiden valmistelussa ja muussa lastensuojelun toteuttamisessa. Lisäksi asiantuntijaryhmä antaa lausuntoja lastensuojelutoimenpiteitä koskevan päätöksenteon tueksi. (LSL 14 §, Moniammatillisen asiantuntemuksen turvaaminen)

Vanhemmuussuunnitelma

Vanhemmuussuunnitelma on tarkoitettu tueksi ja apuvälineeksi eron jälkeiseen vanhemmuuteen. Suunnitelma auttaa vanhempia keskustelemaan asiallisesti lasten arjen sujumisesta. Sen avulla vanhemmat voivat sopia asioiden järjestämisestä ja keskinäisestä työnjaosta niin, että molemmat tietävät, mistä he ovat vastuussa ja mitä heiltä odotetaan. Vanhemmat tekevät vanhemmuussuunnitelman yhdessä silloin, kun he ovat eroamassa tai eronneet, ja sopivat lapsen asioista ja arjen sujuvuudesta. 

Käytännössä vanhemmuussuunnitelma on täytettävä lomake. ja sitä voi täyttää soveltuvin osin. Suunnitelma soveltuu myös keskustelun pohjaksi, kun työntekijä on vanhempien tukena. Erityisesti konfliktoituneissa erotilanteissa vanhemmat tarvitsevat työntekijän apua vanhemmuussuunnitelman laatimiseen.
Vanhemmussuunnitelma

Rinnakkaisvanhemmuustyöskentely

Vanhempia, jotka ovat ajautuneet vaikeisiin konflikteihin ja pitkiin oikeudenkäynteihin, voidaan pitkäjänteisellä työskentelyllä tukea niin, että esimerkiksi lapsen tapaamisoikeus ja oikeus nauttia kummankin vanhempansa seurasta toteutuisi turvallisesti. Rinnakkaisvanhemmuus voi olla toimiva konfliktoituneissa erotilanteissa, joissa yhteistyövanhemmuus vanhempien välillä ei ole mahdollista. Joskus tämän toteutumiseksi tarvitaan tuettuja tai valvottuja tapaamisia ja toisinaan tapaamisia voidaan tukea tukitoimien avulla.

Rinnakkaisvanhemmuudessa tavoitellaan muun muassa sitä, että vanhemmat irrottautuisivat toisistaan ja keskinäisestä pitkäaikaisesta vihamielisyydestä. Rinnakkaisvanhemmuuden avulla vanhemmat voivat luopua yhteistyövanhemmuuden ihanteesta ja tyytyä toteuttamaan kumpikin omaa vanhemmuuttaan erillään toisen vanhemman rinnalla niin, että keskinäinen yhteydenpito on rajattu vain lapsen asioiden kannalta välttämättömään yhteydenpitoon. Avoimet ristiriidat ja mahdollisesti myös niitä ylläpitävät oikeusriidat on silloin mahdollista jättää sivuun.

Rinnakkaisvanhemmuuden periaatteet: 

  • Mahdollistaa vanhemmuuden ylläpitämisen. 
  • Auttaa rakentamaan puitteita turvallisille rajoille ja jaetulle vanhemmuudelle. 
  • Vanhemmuutta toteutetaan erikseen, huomio omaan vanhemmuuteen.
  • Vanhempi toteuttaa itsenäistä vanhemmuutta ja vastaa lapsen huolenpidosta.
  • Lapsen etu on päätösten keskiössä, kuten kaikessa muussakin toiminnassa.
  • Vanhempien välillä on yhteys, mutta myös etäisyys.
  • Yhteydenpito minimoidaan, koskee vain lapsen asioita.
  • Vaihtotilanteet tapahtuvat turvallisessa ja neutraalissa paikassa. 
  • Valitaan kommunikaation tapa, struktuuri ja pelisäännöt viestittelyyn.

Rinnakkaisvanhemmuuden hyödyt: 

  • Vähentää häpeän ja epäonnistumisen kokemuksia toimimattomasta yhteistyöstä.
  • Vähemmän konflikteja vanhempien välillä.
  • Vähentää vanhempien ja lasten stressiä.
  • Vaihtotilanteet vähemmän kuormittavia lapsille.
  • Lisää luottamusta vanhempien välillä.
  • Kommunikaatiossa lapsen asioista ennustettavuus.
  • Vahvistaa turvan kokemusta.
  • Vähentää pelkoa, epäluuloa ja häirintää.
  • Rajaa väkivalta- ja vainokäyttäytymistä tai niiden uhkaa.

Lapselle on tärkeää, että hän voi säilyttää kokemuksen samasta identiteetistä huolimatta siitä missä hän on. Myös konfliktoituneissa erotilanteissa lapsen tulisi voida turvallisesti siirtyä saman identiteetin kanssa kodista toiseen. (Ungar 2020; Linnavuori, Murtorinne-Lahtinen & Heikinheimo 2021). 

Lähteet

Systeeminen työote

Systeeminen työote perustuu systeemiseen ajattelutapaan, jossa lapsen tai perheen elämää tarkastellaan kokonaisuutena. Kaikki lapsen elämän osa-alueet ja ihmiset muodostavat systeemin, jonka kaikki osat vaikuttavat toisiinsa. Esimerkiksi yksilön oirehtimisen nähdään johtuvan elinympäristön vuorovaikutussuhteista, jolloin oireisiin pyritään vaikuttamaan tarkastelemalla koko systeemiä ja sen muutostarpeita.

Lapsen elämässä mukana olevat aikuiset, kuten vanhemmat, koulun tai lastensuojelun ammattilaiset, nähdään osana yksilön systeemiä. Systeemisessä työotteessa lapsen edun ja hyvinvoinnin tukemisen nähdään vaativan sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen ammattilaisilta monialaista yhteistyötä, jotta lapsen ja perheen tilanteessa saadaan aikaan positiivista muutosta.

Systeemisessä lastensuojelussa sovitetaan yhteen moniammatillisesti toteutettava systeeminen suhdeperusteinen ja dialoginen työskentely, lapsen suojelu vaikeissa perhetilanteissa, ja virkavastuulla tapahtuva julkisen vallan käyttö. Systeeminen lastensuojelu

Lapsen asema vaikeassa erokonfliktissa – lapsen oikeus saada apua

Vanhempien ero voi muodostaa riskitekijän lapsen kehitykselle. Ero itsessään ei välttämättä kuitenkaan vaaranna lapsen hyvinvointia; keskeistä on se, millä tavoin vanhemmat erotilanteen hoitavat ja miten hyvin he kykenevät huomioimaan lapsen tarpeet erossa. 

Pitkittyneeseen ja konfliktoituneeseen ero- ja huoltoriitaan mahdollisesti liittyvä henkinen väkivalta ja muut väkivallan muodot tulisi tunnistaa lapsen kaltoinkohteluksi. Kaikkien kansallisten ja kansainvälisten tutkimusten mukaan vanhempien riitaisat välit ja ilmiöt riitojen ympärillä vahingoittavat lasta ja hänen kehitystään. Tutkimusten mukaan lapsilla, jotka ovat kasvaneet vihamielisessä ympäristössä, on pysyvästi korkeampi stressihormonitaso verrattuna toisenlaisissa olosuhteissa kasvaneisiin lapsiin. Tällä on kauaskantoisia vaikutuksia lapsen tulevaan elämään, selviytymiseen ja menestymiseen (ns. toksinen stressi). 

ACE-tutkimukset ovat tuottaneet tietoa lapsuuden haitallisten kokemusten vaikutuksesta myöhempään elämänkulkuun. Lapsuuden ajan haitalliset kokemukset (englanniksi adverse childhood experiences) tarkoittavat lapsuudessa tapahtunutta lapsen kehitykseen vahingollisesti vaikuttavaa tapahtumaa, muun muassa lapsen laiminlyöntiä, väkivallan kokemista tai näkemistä, mielenterveydenhäiriötä perheessä, vanhempien eroa, eroa vanhemmasta tai seksuaalisen väkivallan kokemista. 

Sopuisaa vanhempien eroa ei automaattisesti tulisi pitää riskinä lapsen kasvulle ja kehitykselle ja sovinnollinen ero ei ole yksittäisenä asiana niin vahingollinen. Sen sijaan vaativa erotilanne, johon liittyy huoltoriitaa ja pitkittynyttä vanhempien välistä konfliktia, on itsessään lapsuuden ajan haitallinen kokemus, johon lisäksi kytkeytyy usein myös muita lapsuuden ajan haitallisia kokemuksia. Kipeiden tapahtumien vaikutukset korostuvat erityisesti lapsen jäädessä vaille läheisen aikuisen tarjoamaa vakautta ja turvaa. Positiiviset lapsuuden aikaiset kokemukset, esimerkiksi lapsen mahdollisuus puhua tunteistaan ja saada tukea, suojaavat lapsen mielenterveyttä ja hyvinvointia.

Lapselle tulisi tarjota henkilökohtaista tukea vaikeissa ero- ja huoltoriidoissa ja erityisesti niille lapsille, joiden elämässä on pitkittynyt erokonflikti tai toistuvia huoltoriitaoikeudenkäyntejä. Olosuhdeselvityksen tarkoituksena on kerätä tietoa oikeudelle lapsen olosuhteista, mutta se ei vastaa niihin psykososiaalisiin ja hoidollisiin tuen tarpeisiin, joita lapselle on syntynyt vanhempien vaikean erokonfliktin, väkivallan tai sen uhan ja pitkittyneen huoltoriidan vuoksi. 

Mistä tietää, että lapsi on joutunut vanhempien konfliktin keskelle? Ammattilaisten on huomioitava lapsen asema ja lojaliteettiristiriita, joka väistämättä seuraa konfliktista. Vaikeampia tilanteita varten tarvitaan paras mahdollinen asiantuntemus. Ammattilaisilla tulee olla rohkeus lapsen oikeuksien puolustamiseen ja lapsen puolelle asettumiseen, kun huoltoriita vie vanhempien kyvyn nähdä lapselle siitä aiheutuva haitta. Tarvitaan yksi ammattilainen, jolla on riittävästi aikaa lapselle, jotta lapsen ääni tulisi kuulluksi ja huomioiduksi päätöksenteossa. 

Lapsen tukihenkilö

Lapsen tukihenkilölle on sekä lainsäädännössä että sosiaalihuollon käytännössä useita eri merkityksiä. Sosiaalipalveluna voidaan järjestää erityistä tukea tarvitsevalle lapselle tukihenkilö. Konfliktoituneessa ero- ja huoltoriidassa lapsi voi tarvita ammatillisen tukihenkilön, joka kykenee puolueettomasti olemaan lapsen tukena lastensuojelun asiakkuuden ja vaikean huoltoriidan aikana. Tukihenkilön järjestäminen ja tehtävät perustuvat lapsen yksilölliseen palvelutarpeeseen ja asiakassuunnitelmaan.

Yhteenveto

  • Lapselle on turvattava mahdollisuus yksilölliseen tukeen ero- ja huoltoriitojen osapuolena.
  • Lapsi tarvitsee hänelle nimetyn oman, pitkäaikaisen työntekijän, ei pikaisesti tehtyjä arvioita eri tahoilla.
  • Lapselle on mahdollistettava omien näkemysten ilmaisu turvallisesti ja riittävä tuki osallisuus- ja suojeluoikeuksien toteutumiseksi.
  • Lapselle on tarjottava hänen tarpeisiinsa vastaavaa apua ja tukitoimia huoltoriidasta huolimatta.
  • Eroauttamisen toimintamallien kehittäminen lapsilähtöisemmäksi edistää lasten kuulluksi tulemista ja osallisuuden toteutumista.
  • Työskentely ei saa olla puolueetonta, vaan työskentelyn lähtökohtana on oltava lapsen puolelle asettuminen.
  • Lastensuojelun sosiaalityöntekijän roolia prosessinjohtajana tulee selkiyttää korkean konfliktin ja korkean riskin erotilanteissa lapsen edun turvaamiseksi.
  • Lapsen ja vanhempien suhteiden tukeminen lapsen turvallisuuden huomioivalla tavalla tulee varmistaa prosessin aikana. 

Lähteet

Valvotut ja tuetut tapaamiset, valvotut vaihdot

Lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja yhteyttä vanhempaansa, jonka luona hän ei asu, täytyy kunnioittaa ja edistää, ellei tapaaminen ole vastoin lapsen etua. Lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten tuella ja valvonnalla huolehditaan siitä, että lapsen tapaamisoikeus toteutuu lapsen edun mukaisesti. Tuen tai valvonnan tarve arvioidaan tapauskohtaisesti ja se voi liittyä esimerkiksi vanhemman väkivaltaisuuteen, päihde- ja mielenterveysongelmiin, vieraannuttamistilanteisiin tai lapsen kaappausuhkaan. 

Lapsen ja vanhemman väliset tapaamiset voidaan järjestää tuettuna tai valvottuna taikka valvotuin vaihdoin, jos tuki tai valvonta on tarpeen lapsen edun kannalta perustellusta syystä. Tapaamisten tuki tai valvonta perustuu joko hyvinvointialueen vahvistamaan sopimukseen tai tuomioistuimen päätökseen.

Vahvasti tuetut tapaamiset sopivat erityisesti tilanteisiin, joissa eron jälkeinen vaino ja lähisuhdeväkivalta on tunnistettu, lapsen ja etävanhemman välillä on kontaktikatko ja lapsella on turvakielto. Joskus lapsen ahdistus ja pelko ovat sen laatuisia, että tapaamisten vahvistaminen ja niihin pakottaminen olisivat selvästi lapselle haitaksi. Ääritilanteessa tapaamiset voidaan myös evätä. 

Lähteet

Lastensuojelun edunvalvonta

Keskenään riitelevien huoltajien kyky arvioida lapsen etua voi olla huomattavasti heikentynyt. Lapsen ollessa lastensuojelun asiakkaana hänelle voidaan lastensuojelulain edellytysten täyttyessä määrätä puolueeton edunvalvojan sijainen.  Edunvalvojaa ei voi määrätä lapsenhuoltolain nojalla, eikä lastensuojelun edunvalvojalla ole puhevaltaa huoltoriitaa koskevan asian käsittelyssä tuomioistuimessa. Hän voi kuitenkin osallistua neuvotteluihin lastensuojelussa ja häntä voidaan kuulla hyvinvointialueen selvityksessä tuomioistuimelle ja todistajana tuomioistuimessa.

Lastensuojelulain 22 §:n mukaan lapselle tulee määrätä edunvalvoja käyttämään hänen puhevaltaansa, jos on perusteltu syy olettaa:

  1. ettei huoltaja voi puolueettomasti valvoa lapsen etua asiassa ja
  2. edunvalvojan määrääminen on tarpeen asian selvittämiseksi tai muutoin lapsen edun turvaamiseksi.

Perusteltu syy on olemassa silloin, kun voidaan objektiivisesti arvioiden olettaa, että huoltaja joutuu lojaliteettiristiriitaan tai on ilmeinen eturistiriita niin, että hänen puolueettomuutensa vaarantuu. Lastensuojelussa edunvalvojan hakemista lapselle harkitaan LSL 22 §:n nojalla, jolloin yksi peruste voisi olla vaikea huoltoriita. Tämä tulee huomioida erityisesti tilanteissa, joissa huoltoriita on lastensuojelun asiakkuuden perusteena. Vanhemman esteellisyys tai ”muu syy” pitää perustella laajemmin kuin pelkällä huoltoriidalla. 

Tehtävään valittavalla edunvalvojalla tulisi olla riittävä ymmärrys lapsen asemasta vaikeassa huoltoriidassa ja edunvalvojan tehtävästä, työkokemusta perheoikeudellisesta ja/tai lastensuojelutyöstä ja tarkoituksenmukainen täydennyskoulutus edunvalvojana toimimiseen.

Päivitetty: