Pelikasvatus ja ehkäisevä päihdetyö

Pelikasvatuksella tarkoitetaan usein digipelaamiseen liittyvää kasvatusta. Digipelihaittojen ehkäisy on kehittyvä ala, jossa vahvaan tutkimusnäyttöön perustuvat menetelmät ja ongelmatilanteiden tunnistamisen välineet vaativat vielä kehittämistä. Digipelaaminen on moniulotteinen ilmiö, jossa pelit voivat sisältää sekä pelaajan hyvinvointia vahvistavia piirteitä että pelaajalle haitallisia piirteitä.

Päihdekasvatuksen tavoin pelikasvatuksessa keskeistä on lasten- ja nuorten vuorovaikutus- ja tunnetaitojen vahvistaminen sekä vuorovaikutteiseen ja keskustelevaan lähestymistapaan pyrkiminen. Pelikasvatuksessa on myös tärkeää lisätä tietoa pelaamisesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä sekä oikaista pelaamiseen liittyviä virheellisiä käsityksiä. On myös tärkeää asettaa pelaamiselle selkeät säännöt ja rajat ja tukea pelaavien lasten kykyä huolehtia omasta hyvinvoinnistaan.

Digipelaamiseen liittyvässä pelikasvatuksessa voidaan soveltaa useita päihdekasvatuksessa käytettäviä lasten ja nuorten hyvinvointia, vuorovaikutustaitoja ja itsetuntoa kehittäviä periaatteita. Päihdekasvatus oppilaitoksissa on usein osa terveystiedon ja ympäristöopin opetusta, jonka sisällöistä määritellään peruskoulujen opetussuunnitelmissa ja ammatillisen koulutuksen tutkinnon perusteissa. Teemoja on mahdollista käsitellä myös muiden oppiaineiden opetuksen yhteydessä, mikä tukee ehkäisevän päihdetyön kokonaisvaltaista toteuttamista.

Pelikasvatuksen ja ehkäisevän päihdetyön tehtävinä on nuoren kasvun tukeminen

Digipelihaittojen ehkäisy kytkeytyy laajasti osaksi hyvinvoinnin edistämisen eri osa-alueita, kuten esimerkiksi mielen hyvinvoinnin edistämiseen ja riskikäyttäytymisen ehkäisemiseen.

Digipelihaittojen ehkäisyn yhteydessä puhutaan pelikasvatuksesta, joka on osa lasten ja nuorten medialukutaidon ja kriittisen lukutaidon osaamista edistävää mediakasvatusta. Rahapelihaittojen ehkäisy on puolestaan osa ehkäisevää päihdetyötä, joka on määritelty myös osaksi päihdetyön järjestämisen lainsäädäntöä. Pelikasvatus ja ehkäisevä päihdetyö eivät kuitenkaan ole erillisiä saarekkeitaan vaan osa muuta lasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia tukevaa vuorovaikutus- ja kasvatustyötä. Molemmissa on pyrkimys nuoren kokonaistilanteen ymmärtämiseen.

Pelikasvatuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä pelaamisesta ja tukea nuorten kykyä pelata ja huolehtia samalla omasta hyvinvoinnistaan. Pelikasvatus lähtee ajatuksesta, että digipelaaminen on tärkeä osa monen lapsen ja nuoren elämää ja arkea. Kasvattajana on tärkeää olla kiinnostunut lasten ja nuorten digipelaamisesta ja käsitellä pelaamiseen liittyviä kysymyksiä yhdessä lapsen tai nuoren kanssa ikätasoon sopivalla tavalla. Pelikasvatus korostaa lasten ja nuorten toimijuutta ja motivaatiota. Lapset ja nuoret ovat aktiivisia toimijoita, joilla on omat yksilölliset motiivinsa pelaamiseen.

Mitä paremmin kasvattajat tuntevat pelimaailmaa, sitä helpompaa on ymmärtää siihen liittyviä ilmiöitä. Eri pelilajien yksityiskohtien ymmärtämistä tärkeämpää on kuitenkin osoittaa kiinnostusta: kysy mitä nuori pelaa ja ole aidosti kiinnostunut kuulemaan ja keskustelemaan peleistä ja pelaamisesta lapsen tai nuoren kanssa. Samalla voi saada kiinni siitä, mikä merkitys pelaamisella on lapselle tai nuorelle ja ymmärtää hänen maailmaansa muutenkin paremmin.

Vastuu rahapelihaittojen ehkäisystä osana ehkäisevää päihdetyötä on hyvinvointialueilla ja kunnilla. Kouluissa ja oppilaitoksissa tavoitetaan suurin osa lapsista ja nuorista ja niissä on hyvät mahdollisuudet käsitellä myös rahapelihaittojen ehkäisyyn ja pelikasvatukseen liittyviä teemoja eri tavoin sekä opiskeluhuollossa että opetuksessa. Koulujen ja oppilaitosten rahapelihaittoja ehkäisevän työn tueksi taustatietoa mm. oppilaiden ja opiskelijoiden rahapelaamisen tilanteesta on saatavilla Kouluterveyskyselystä, Sotkanetistä sekä monialaisen päihdetyön verkostoista.

Lisätietoa

Lyhyesti pelikasvatuksesta

  • Pelikasvatuksella tarkoitetaan digipelaamiseen liittyvää kasvatusta. Digipelihaittojen ehkäisy on kehittyvä ala, jossa näyttöön perustuvat, menetelmät ja ongelmatilanteiden tunnistamisen välineet vaativat vielä kehittämistä.
  • Päihdekasvatuksen tavoin pelikasvatuksessa keskeistä on lasten- ja nuorten vuorovaikutus ja tunnetaitojen vahvistaminen sekä vuorovaikutteiseen ja keskustelevaan lähestymistapaan pyrkiminen.
  • Pelikasvatuksessa on tärkeää pyrkiä vahvistamaan pelaamisen ja siihen liittyvien ilmiöiden ymmärrystä sekä tukea pelaavien lasten ja nuorten kykyä huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja vastuullisesta pelaamisesta. Huolehtimalla, että nuorella on pääosin hyvä ja turvallinen kasvuympäristö ja merkityksellisiä ihmissuhteita, voidaan parhaiten ennaltaehkäistä myös raha- ja digipelihaittoja.
  • Lapset ja nuoret käyttävät usein rahaa hankkiessaan digitaalisia pelejä ja pelatessaan niitä, joten rahasta, sen käytöstä ja rahaan liittyvästä rahasuhteesta on tärkeää puhua pelaavan lapsen ja nuoren kanssa.
  • Kodin ja huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö on keskeistä pelikasvatuksen ja ehkäisevän päihdetyön tavoitteiden edistämisessä ja oppilaan, opiskelijan, ryhmän ja koko yhteisön hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämisessä.

Päivitetty: