Rajat ylittävät tilanteet lastensuojelussa: palvelupolkumalli

Lastensuojelussa ja muissa lapsiperheiden palveluissa kohdataan joskus valtioiden rajat ylittäviä tilanteita. Nämä tilanteet voivat olla alueesta ja sen väestörakenteesta riippuen harvinaisia tai varsin yleisiäkin. Ne ovat kuitenkin yleisempiä kuin on totuttu ajattelemaan, eivätkä kaikki tilanteet tule esimerkiksi rajat ylittävää yhteistyötä koordinoivana keskusviranomaisena (engl. central authority) toimivan oikeusministeriön tietoon. 

Maiden rajat ylittäviin tilanteisiin liittyy erityistä lainsäädäntöä ja ilmiöitä, joita käsitellään tässä tekstissä. Tilanteet voivat olla monenlaisia, eikä tämä teksti anna vastauksia kaikkiin kysymyksiin, joita voi tulla vastaan. Olennaista on muistaa, että lapsen oikeus suojeluun koskee kaikkia lapsia oleskelustatuksesta riippumatta. Rajat ylittävissä tilanteissa toimiminen ja niitä koskevan lainsäädännön pääpiirteiden sekä konsultaatiomahdollisuuksien tunteminen ovat tärkeä osa lasten ja perheiden kanssa työskentelevien ammattilaisten osaamista, jotta lapsen oikeudet pystytään turvaamaan myös tällaisissa tilanteissa. 

Rajat ylittäviä tilanteita lastensuojelussa

Lastensuojelun kannalta tyypillinen rajat ylittävä tilanne voi olla perheen matkustaminen ulkomaille tilanteessa, jossa lapsen olosuhteissa tunnistetaan riskejä esimerkiksi vanhemman päihteidenkäytön, psyykkisen voinnin tai arjenhallinnan takia. Ulkomailla oleskeleva suomalainen lapsi voi jäädä yllättäen ilman huoltajaa myös esimerkiksi sairastumisen, onnettomuuden tai kuolemantapauksen vuoksi. Toisessa maassa asuva lapsi voi olla äkillisesti suojelun tarpeessa Suomessa vieraillessaan.

Toisen maan viranomainen voi ottaa yhteyttä suomalaiseen viranomaiseen selvittääkseen perheen lastensuojeluasiakkuutta tai sijoituksen tarpeessa olevan lapsen läheisverkostoa. Myös kansainvälisessä lapsikaappaustilanteessa voi olla lastensuojelullisia ulottuvuuksia. Lapsen suojelun tarve voi liittyä myös nuoren lähettämiseen ulkomaille vastoin hänen tahtoaan (nk. “kurinpitomatkat”) tai  taistelualueelle viemiseen tai sellaiselta palaamiseen. Lapsen vieminen ulkomaille saattaa kietoutua myös kunniaan liittyvään väkivaltaan (ml. tyttöjen sukuelinten silpominen, pakkoavioliitto).

Samalla on tärkeää muistaa, että perheillä on monia syitä matkustaa ulkomaille, eikä esimerkiksi vierailu perheen toisessa kotimaassa lähtökohtaisesti ole riski lapsen hyvinvoinnille. Huoltajien ja lapsen kanssa toimittaessa on kiinnitettävä huomiota yhdenvertaiseen kohteluun ja yhteistyöhön sekä pyrittävä välttämään vastakkainasettelua viranomaisten ja perheen välillä.
 
Usein rajat ylittävien tilanteiden hoitaminen edellyttää kahden maan viranomaisten yhteistyötä. Toimivalta ja velvollisuus ryhtyä lastensuojelun toimiin on lähtökohtaisesti sen maan viranomaisilla, jossa lapsella on vakiintunut asuinpaikka. Kiireellisissä tilanteissa toimivalta on kuitenkin aina lapsen oleskelumaan viranomaisilla. 

  • EU-maissa lastensuojeluviranomaisten toimivallasta ja eri maissa annettujen päätösten tunnustamisesta säädetään Bryssel IIb-asetuksessa, jonka soveltamisesta on olemassa käytännön opas.
  • Lisäksi Haagin lastensuojelusopimus sekä lapsikaappaussopimus ovat laajasti ratifioituja kansainvälisesti. Näihin perustuvan keskusviranomaisjärjestelmän kautta koordinoidaan yhteistyötä eri maiden paikallisviranomaisten välillä. Suomessa keskusviranomaisena toimii oikeusministeriö. 
  • Silloin, kun kyse on EU:n ja Haagin lastensuojelu- tai lapsikaappaussopimuksen ulkopuolisesta maasta, yhteistyötä koordinoi ulkoministeriö.

Seuraavat osiot auttavat sinua navigoimaan asiakkaanasi olevan lapsen tilanteen selvittämisessä ja tarjoavat lisätietoa lastensuojelun rajat ylittävistä kysymyksistä.

Kiireellisen lastensuojelun tarve

Lapsi Suomessa

Kun lapsi on välittömässä vaarassa Suomessa, Suomen lastensuojeluviranomaisilla on aina toimivalta ja myös velvollisuus ryhtyä kiireellisiin toimenpiteisiin. Mahdollisimman pian tulee kuitenkin selvittää, missä on lapsen vakiintunut asuinpaikka (engl. habitual residence, katso alempana luku Vakiintunut asuinpaikka ja toimivalta), sillä se määrittää toimivaltaa jatkossa. 

Joskus tällaisissa tilanteissa Suomessa olevan lapsen tilanteeseen liittyy kansainvälisen lapsikaappauksen, pakkoavioliittoa varten toiseen maahan viemisen tai muun ulkomailla tapahtuvan hyväksikäytön mahdollisuus. Näissä tilanteissa lastensuojeluviranomaisen tulee ottaa kiireellisesti yhteyttä poliisiin. Kiireellisen sijoituksen tai huostaanottopäätöksen perusteella sosiaaliviranomaisilla on oikeus saada virka-apua kotimaassa mm. poliisilta ja rajavalvonnasta vastaavilta viranomaisilta. 

Jos lapsen asuinpaikka on ulkomailla, kiireellisten toimenpiteiden jälkeen tulee viipymättä informoida lapsen asuinpaikkavaltion viranomaisia.

  • Jos kysymys on toisesta EU- tai sopimusvaltiosta, lapsen asuinpaikkavaltion viranomaisiin on mahdollista saada yhteys ja yhteistyö käynnistää keskusviranomaisen kautta.
  • Jos kysymys on muusta kuin EU- tai sopimusvaltiosta, yhteyttä otetaan ulkoministeriöön.

Tästä eteenpäin lapsen asuinmaan viranomainen ottaa vastuun lapsesta ja päättää jatkotoimista. Tarvittaessa Suomen lastensuojeluviranomainen voi olla myös suoraan yhteydessä ulkomaan lastensuojeluviranomaisiin. Keskusviranomainen (oikeusministeriö) tai ulkoministeriö on kuitenkin tärkeää pitää ajan tasalla.  

Lapsi ulkomailla 

Tilanteissa, joissa lapsi on toisessa valtiossa, ovat lapsen oleskelumaan viranomaiset toimivaltaisia (engl. competent authorities) ja velvollisia ryhtymään välittömiin toimenpiteisiin lapsen suojelemiseksi. Jos lapsen asuinpaikka on Suomessa, Suomen lastensuojeluviranomaiset saavat tiedon ulkomailla tehdyistä kiireellisistä lastensuojelutoimista joko keskusviranomaisen tai ulkoministeriön kautta, suoraan kyseisen maan lastensuojeluviranomaiselta tai joissain tapauksessa suoraan lapselta tai tämän perheenjäseniltä.

Toimi seuraavalla tavalla, jos sinulla on Suomen lastensuojeluviranomaisena tietoa tai epäily lapsen kiireellisestä suojelun tarpeesta ulkomailla:

  • Jos lapsi on EU-valtiossa tai muussa sopimusvaltiossa, ensisijainen toimintareitti on keskusviranomaisen kautta – se voi kuitenkin olla liian hidas lapsen tilanteen turvaamiseen. 
  • Suomen lastensuojeluviranomaiset voivat olla yhteydessä lapsen oleskelupaikan päivystäviin lastensuojeluviranomaisiin, jos mahdollista. 
  • Myös Suomen lastensuojeluviranomaiset voivat joissain tilanteissa tehdä päätöksiä ulkomaille matkustanutta lasta koskien. Esimerkiksi päätös kiireellisestä sijoituksesta tai huostaanottohakemus voi joissain tilanteissa tukea asian hoitamista toisessa maassa. Se kuitenkin edellyttää, ettei lapsen vakiintunut asuinpaikka (katso alempana luku Vakiintunut asuinpaikka ja toimivalta) ole siirtynyt toiseen maahan.  
  • Tarvittaessa otetaan yhteyttä poliisiin lapsen olinpaikan selvittämiseksi.

Ei-kiireelliset lastensuojelutilanteet

Vakiintunut asuinpaikka ja toimivalta 

Jos lapsen tilanne ei ole kiireellinen, tosiasiallinen ja vakiintunut asuinpaikka ratkaisee, minkä maan viranomaisella on toimivalta tehdä lasta koskevia päätöksiä. Asuinpaikalla tarkoitetaan rajat ylittävissä tilanteissa paikkaa, johon lapsen keskeiset intressit keskittyvät. Asuinpaikka määritellään lapsen tosiasiallisten olosuhteiden perusteella. Arvioinnissa otetaan huomioon esimerkiksi lapsen ikä, perhesuhteet ja kiinnittyminen ympäristöön päivähoidon, koulun tai harrastusten kautta. Lapsen tosiasiallinen sijaintipaikka tai osoite voi olla eri kuin vakiintunut asuinpaikka. Vakiintunut asuinpaikka ei välttämättä ole myöskään sama kuin kotikunta eikä se määrity oleskeluluvan tai kansalaisuuden perusteella.

Vakiintuneen asuinpaikan määritteleminen ei aina ole yksinkertaista. Erityisen vaativaa asuinpaikan määrittäminen voi olla esimerkiksi turvapaikanhakijalasten tai epävirallisesti maassa oleskelevien eli niin kutsuttujen paperittomien lasten kohdalla, tai tilanteessa, jossa huoltajat ovat keskenään erimielisiä asiasta. Jos olet epävarma lapsen vakiintuneesta asuinpaikasta, ota yhteyttä ensisijaisesti oman hyvinvointialueesi lastensuojelun juristiin. Myös oikeusministeriön kansainvälisen oikeusavun asiantuntijoilta saa neuvoja 

Huom! Jos lapsi on viety Suomesta ilman huoltajan tai huostassa olevan lapsen osalta ilman lastensuojeluviranomaisen lupaa, toimivalta tehdä lasta koskevia päätöksiä säilyy pääsääntöisesti sen maan viranomaisilla, josta lapsi on viety ilman huoltajan tai viranomaisen suostumusta. 

Toimivallan siirtäminen maasta toiseen 

Lapsella, jolla on vakiintunut asuinpaikka ulkomailla, voi olla kiinteät liittymät (engl. attachments to the state) Suomeen esimerkiksi kansalaisuuden kautta. Tällöin voi olla syytä selvittää mahdollisuuksia siirtää toimivalta Suomeen, jos se on lapsen edun mukaista. Samoin Suomessa asuvan lapsen osalta voi tulla harkittavaksi toimivallan siirtäminen lapsen kansalaisuusvaltioon esimerkiksi, jos lapsi on asunut Suomessa huoltajansa kanssa, eikä huoltaja enää pystykään huolehtimaan lapsesta. 

Toimivallan siirtämisestä neuvotellaan kahden maan viranomaisten kesken. Jos kysymyksessä on EU- tai sopimusvaltio, neuvottelu toimivallan siirtämiseksi aloitetaan keskusviranomaisen (oikeusministeriö) kautta tehtävällä yhteydenotolla. Toimivallan siirtämistä koskevat neuvottelut on mahdollista käydä myös paikallisviranomaisten kesken, jos niiden välillä suora yhteys. Tällöin keskusviranomainen on pidettävä informoituna.

Yhteistyöpyyntö toiseen maahan ja ylirajainen yhteistyö

Yhteistyö- tai virka-apupyyntöä käytetään, jos suomalaisen viranomaisen tarvitsee selvittää esimerkiksi toisessa maassa oleskelevan lapsen tilannetta tai mahdollista lastensuojelun tarvetta. Jos kysymys on EU- tai sopimusvaltiosta, tilanteen selvittäminen aloitetaan tekemällä virka-apupyyntö keskusviranomaisen (oikeusministeriö) kautta lastensuojelun tarpeen arvioinnin käynnistämiseksi. Muussa tapauksessa pyyntö tehdään ulkoministeriölle.

Toisen maan keskusviranomainen välittää virka-apupyynnön edelleen paikallisille lastensuojeluviranomaisille. Keskusviranomainen voi myös välittää tietoja ja esimerkiksi lastensuojeluilmoituksen toimivaltaisille viranomaisille ulkomailla. Keskusviranomaisen tekemä pyyntö luo toiselle maalle velvoitteen vastata yhteydenottoon. Myös suomalaisille viranomaisille voi tulla ulkomaisten viranomaisten yhteistyö- tai virka-apupyyntöjä. Sen jälkeen yhteydenpito voi tapahtua tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan myös suoraan paikallisten viranomaisten välillä. 

Yhteistyö- tai virka-apupyynnössä on kuvattava selkeästi pyydettävä asia ja / tai se, mistä halutaan välittää tietoa. Keskusviranomainen voi tarvittaessa neuvoa virka-apupyynnön tekemisessä. Hyvinvointialueen on kuitenkin itse ratkaistava se, missä asiassa virka-apua tai yhteistyötä tarvitaan. 

Neuvoa voi pyytää hyvinvointialueen juristilta. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän ei siis tarvitse hallita kaikkia asian juridisia ulottuvuuksia, vaan hän voi keskittyä tilanteessa oman ammatillisen osaamisensa ytimeen eli lapsen tilanteen ja suojelun tarpeen sekä tarvittavien lastensuojelutoimenpiteiden arviointiin. 

Joissakin tilanteissa on syytä harkita lastensuojelun edunvalvojan hakemista huoltajan sijaan. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän velvollisuus on huolehtia siitä, että edunvalvojaa haetaan tarvittaessa. Lastensuojelun edunvalvojan hakemisen ja määräämisen ohjeistus Lastensuojelun käsikirjassa. 

Lapsikaappaukset ja lastensuojelu

Lapsikaappauksesta on kysymys, kun lapsi viedään toiseen maahan tai jätetään palauttamatta sieltä eikä huoltoon liittyvien oikeuksien haltija (vanhempi, muu huoltaja tai huostassa olevan lapsen osalta viranomainen) ole hyväksynyt muuttoa toiseen maahan. Lapsikaappaus on siis kysymyksessä myös, kun lapsi on kiireellisesti sijoitettuna tai huostaanotettuna ja vanhempi tai muu henkilö vie lapsen ulkomaille ilman lastensuojeluviranomaisen lupaa. Lapsikaappaus voi koskea vain alle 16-vuotiasta lasta. Lapsikaappaus voi olla myös rikos, ja rikosasiana se käsitellään eri menettelyssä. 
(Rikoslaki 25 luku 5 a §)

Lapsikaappausta koskevalla sääntelyllä pyritään siihen, että lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta sekä lastensuojelua koskevat asiat ratkaistaan lapsen asuinpaikkavaltiossa. Tavoitteena on sen estäminen, että kaappaamalla lapsen kaappaaja saisi asian käsittelyn siirrettyä itselleen mieluisaan valtioon tai omavaltaisesti päätettyä, missä lapsi asuu. Järjestelmän tavoitteena on lapsen mahdollisimman nopea palauttaminen asuinpaikkavaltioon, jossa lasta koskevat asiat ratkaistaan. 

Tavallisesti lapsikaappaus liittyy lapsen huoltoa, asumista tai tapaamisoikeutta koskevaan vanhempien väliseen riitaan, eikä lastensuojelulla ole asiassa roolia. Lastensuojeluviranomainen voi kuitenkin olla lapsikaappausasiassa osapuolena, jos kysymys on lapsesta, joka on ollut huostassa tai sijoitettuna ja hänet on tänä aikana viety ulkomaille. Lapsikaappaus voi myös liittyä lähisuhdeväkivaltaan ja sen tavoitteena voi olla esimerkiksi kostaminen eron halunneelle puolisolle katkaisemalla tämän ja lasten yhteys. Näissä tilanteissa on tärkeää tunnistaa lapsikaappauksen uhka lapsen hyvinvointia vaarantavana tekijänä ja ottaa se vakavasti. Kiireellinen sijoitus voi olla tarpeen myös lapsikaappaustilanteessa.

Lapsikaappauksen toteutumisen todennäköisyyden arvioiminen on haastavaa, mutta lapsikaappausta saattaa edeltää esimerkiksi eroon tai lasten huoltoon liittyviä riitoja, joiden yhteydessä toinen vanhempi uhkailee lapsen maastaviennillä tai ilmaisee puheissaan halua palata kotimaahansa, tai vanhempi saattaa irtisanoutua työstään tai alkaa realisoida omaisuuttaan. Kaapatut lapset ry:n internetsivulta löytyy ohjeita lapsikaappausuhan arvioimiseksi. Sivulta löytyvää kaappausuhan tunnusmerkit -listaa voi käyttää kysymysten esittämisen ja lapsikaappausriskin arvioinnin tukena.

Myös lapsikaappaustilanteissa tulee kääntyä oikeusministeriön tai ulkoministeriön puoleen lapsen palauttamiseksi. Myös Oikeus.fi-sivustolta löytyy tietoa lapsikaappauksista.

Poliisin rooli rajat ylittävissä lastensuojelutilanteissa

Poliisilla on lapsiin kohdistuvaa rikollisuutta ennalta estävä rooli, ja tieto lapseen mahdollisesti kohdistuvasta rikoksesta muodostaa poliisille perusteen toimia. Maasta poistumisen estämiseksi on tapauskohtaisesti mahdollista peruuttaa lapsen passi, määrätä maasta mahdollisesti poistumassa olevalle henkilölle etsintäkuulutus lapsen suojaksi tai käyttää pakkokeinoja rikoksen estämiseksi. 

Kun poliisi saa tiedon lapsesta, jonka matka ulkomaille olisi estettävä lapsen tilanteen turvaamiseksi, se voi tehdä Schengen-alueelle voimaan tulevan ennalta estävän kuulutuksen. Kuulutuksen perusteella lapsen matka voidaan erittäin kiireellisessä tilanteessa estää. Kuulutuksen perusteena on Schengen-poliisiasetuksen (EU 2018/1862) artikla 32.

Ennalta estävä kuulutus voidaan tehdä lapsesta, johon kohdistuu 1) vanhemman, perheenjäsenen tai huoltajan tekemän lapsikaappauksen riski ja joiden matka olisi estettävä, 2) jos on konkreettinen ja ilmeinen riski siitä, että lapsi voidaan viedä pois tai että hän poistuu jäsenvaltion alueelta, ja riskinä on lapsen joutuminen ihmiskaupan, pakkoavioliiton, naisten sukuelinten silpomisen tai muun tyyppisen sukupuoleen perustuvan väkivallan kohteeksi, lapsen joutuminen terrorismirikosten uhriksi tai osalliseksi näihin rikoksiin tai lapsen tuleminen värvätyksi tai kutsutuksi aseelliseen ryhmään tai pakotetuksi osallistumaan aktiivisesti sotatoimiin.

Jos lapsi on jo ehditty viedä luvatta toiseen maahan, poliisi voi saman artiklan nojalla tehdä Schengen-aluetta koskevan etsintäkuulutuksen kadonneesta henkilöstä. Kadonneen henkilön etsintäkuulutus voi olla niin sanottu olinpaikkailmoituskuulutus, jollainen tehdään kadonneesta henkilöstä, tai turvasäilöönottokuulutus. Olinpaikkailmoituskuulutus voidaan tehdä esimerkiksi sosiaaliviranomaisen tai lapsen toisen huoltajan pyynnöstä. Turvasäilöönottokuulutus tehdään kadonneen henkilön turvallisuuden varmistamiseksi ja sitä käytetään erityisesti silloin kun kyse on kiireellisesti sijoitetusta tai huostaanotetusta lapsesta. Poliisin virka-apua kuulutuksen tekemiseen voi pyytää kiireellisen sijoituksen tehnyt viranhaltija tai muuten sijaishuollon järjestämisestä vastuussa olevan hyvinvointialueen viranhaltija. 

Jos lapsi saattaa olla vielä Suomessa tai matkalla kohdemaahan, on ryhdyttävä nopeisiin toimenpiteisiin hänen paikallistamisekseen. Toimenpiteitä, joihin poliisi voi ryhtyä, ovat esimerkiksi edellä kuvattu ennalta estävä kuulutus, kansallinen etsintäkuulutus, Schengen-aluetta koskeva turvasäilöönottokuulutus (jos lapsi on sijoitettu kiireellisesti tai otettu huostaan sosiaalihuollon viranomaisen päätöksellä) sekä tiedon välittäminen rajanylityspaikoille Rajavartiolaitoksen kautta.

Muistilista: Toimintaperiaatteet ylirajaisissa tilanteissa

  • Ole rohkea. Luota omaan ammatilliseen osaamiseesi ja näkemykseesi. Älä jää yksinomaan muiden viranomaisten ohjeiden ja neuvojen varaan – toimi sosiaalihuollon edustajana. 
  • Lapsen oikeudet ja lapsen edun turvaaminen ohjaavat työskentelyä myös ylirajaisissa tilanteissa. 
  • Toimi nopeasti, jos tilanteessa on maasta viemisen uhka

Kun tarvitset tukea ja lisätietoa, konsultoi:  

Keskeistä lastensuojelusanastoa eri kielillä: Lastensuojelu.info-sivustolla.

Lapsille suunnattu piirrosvideo lapsen oikeuksista rajat ylittävissä tilanteissa. 
Ammattilaisille suunnattu piirrosvideo rajat ylittävistä lastensuojelutilanteista.

Sisältö on tuotettu Ylirajainen lastensuojelu – tietoa ja palvelupolkuja (SUOJATIE) -tutkimushankeessa (VTR 2022-2024); Joa Hiitola (TUNI), Maija Jäppinen (HY), Noora Kivioja (HY) & Sanna Mustasaari (UEF)

Tutkimus- ja ammattikirjallisuutta

Hansen, S., Sams, A., Jäppinen, M. & Latvala, J. (2016) Kunniakäsitykset ja väkivalta. Selvitys kunniaan liittyvästä väkivallasta ja siihen puuttumisesta Suomessa. Helsinki: Ihmisoikeusliitto. 

Heino, E., Jäppinen, M & Veistilä, M. (2023) Assessments of foreign language-speaking children’s well-being in Finland: a frame analysis of child welfare and family service supervisors’ accounts, Nordic Social Work Research, 13:4, 522-536. 

Hiitola, J. (2021) Pakolaisten toimijuus perheestä erossa. Teoksessa: Matthies, A., Svenlin, A.-R. & Turtiainen, K. (Toim.) Tietoon perustuva aikuissosiaalityö. Helsinki: Gaudeamus, 118-136. 
Hiitola, J. (2021) Everyday (In)security and Transnational Family Relationships in the Lives of Young Forced Migrants. Oñati Socio-Legal Series, 11(4), 1012–1035. 

Jäppinen, M., Kara, H., Nordberg, C. & Riitaoja, A. (2024) Ruling relations coordinating the ‘migrant family’ in institutional encounters between Finnish social work professionals and migrant service users. British Journal of Social Work 54(5), 2296–2314. 

Jäppinen, M., Heino, E. & Turtiainen, K. (2024) Vieraskielisyyteen liittyvät kysymykset ja asioimistulkkaus lastensuojelun sosiaalityössä. Teoksessa Kiili, J., Jaakola, A., Anis, M., Lamponen, T. & Stenvall, E. (toim.) Lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityö. Gaudeamus. 

Kivioja, N., & Mustasaari, S. (2024). Rights-based social work as a practice. The role of child welfare social work in the repatriations of Finnish children from the camps in north-eastern Syria. European Journal of Social Work, 1-12.  

Mustasaari, S. (2024). Cross-Border Child Protection Cases between Finland and Central-Eastern European States Including Russia. In Changing Families, Changing Family Law in Europe (pp. 195-216). Intersentia. 

Mustasaari, S. (2022) Children abroad: A relational analysis of cross-border child protection cases in the Finnish Central Authority. Child and Family Law Quarterly, 34(6), 361-380.

Mustasaari, S. (2020). Finnish Children or ‘Cubs of the Caliphate’? Jurisdiction and State ‘Response-ability’in Human Rights Law, Private International Law and the Finnish Child Welfare Act. Oslo law review, 7(1), 22-45. 

Nordberg, C., Hiitola, J., Kara, H., & Jäppinen, M. (2024). Welfare state nationalism, family reunification and forced migrants’ strategies to surpass structural violence. In K. Clarke, L. Lee-Oliver, & S. Ranta-Tyrkkö (Eds.), Decolonizing Social Work in Finland: Racialisation and Practices of Care. Bristol: Policy Press, 49–65. 

Päivitetty: