Rikoksen ja riidan sovittelumenettely
Sovittelu on puolueeton, vapaaehtoinen ja maksuton palvelu, jossa koulutetut vapaaehtoissovittelijat auttavat osapuolia kohtaamaan toisensa ja käsittelemään tapahtunutta rikosta tai riitaa. Osapuolet voivat puhua tapahtuneesta rikoksesta tai riidasta, kokemuksistaan ja tunteistaan tapahtumiin liittyen. Sovittelussa käsitellään myös uhrille aiheutuneita henkisiä ja aineellisia haittoja ja voidaan sopia niiden hyvittämisestä.
Rikoksen ja riidan osapuolet saavat itse vaikuttaa oman asiansa käsittelyyn ja asiaansa koskevaan päätökseen. Sovittelu on aina vapaaehtoista, ja osapuolet voivat myös halutessaan keskeyttää sen. Sovittelijoiden tehtävä on huolehtia siitä, että sovittelun lopputulos syntyy osapuolten yhteisenä päätöksenä.
Jos osapuolet päätyvät laatimaan sopimuksen, sen sisältönä voi olla esimerkiksi anteeksipyyntö, rahallinen korvaus tai työkorvaus. Sopimus laaditaan kirjallisena. Osapuolet allekirjoittavat ja sovittelijat allekirjoituksillaan varmentavat sopimuksen. Alaikäisen sopimuksiin tulee saada myös huoltajan tai muun lakisääteisen edustajan (esimerkiksi edunvalvojan) allekirjoitukset.
Sovittelu voi olla joko rikosprosessille rinnakkainen tai sitä täydentävä menettely. Rikosasia voidaan käsitellä myös tuomioistuimessa, vaikka tapaus olisi soviteltu. Saavutettu sovinto voi kuitenkin olla peruste syyttämättä jättämiselle tai sovinto voidaan ottaa huomioon rangaistuksen lieventämisperusteena. Oikeusviranomaiset tekevät ratkaisut perusteluineen.
Sovittelu (THL)
Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta (1015/2005)
Lapsen ohjaaminen sovitteluun
Aloitteen sovittelusta voi tehdä rikos- tai riita-asian osapuoli. Myös poliisi, syyttäjä, lapsen huoltaja tai edunvalvoja sekä koulu- ja sosiaaliviranomaiset voivat ohjata sovitteluun lasten ja nuorten rikos- ja riita-asioita. Jos sovittelu näyttäytyy asiassa lapsen edun mukaisena ratkaisuna, tulee hyvinvointialueen tarvittaessa ohjata lapsi sovitteluun.
Lastensuojelulaki (417/2007) 24 §
Jos kyseessä on lähisuhdeväkivaltarikos, vain poliisilla ja syyttäjällä on oikeus tehdä sovittelualoite.
Sovittelualoite tehdään lähimpään sovittelutoimistoon. Sovittelupalvelua tuottavat kunnat, järjestöt ja yksityiset palvelujen tuottajat.
Sovittelutoimistojen yhteystiedot (THL)
Arvion sovittelun edellytysten täyttymisestä tekevät sovittelutoimiston ammattihenkilöt, jotka myös selvittävät mahdollisen edunvalvojan sijaisen tarpeen alaikäisen sovittelussa. Jos sovittelun osapuolena on alaikäinen, tulee sovittelu järjestää siten, että lapsella on mahdollisuus saada tukea huoltajaltaan tai muulta lailliselta edustajaltaan. Jos kyseessä on vanhempien lapseen kohdistama väkivaltarikos, hakee tutkinnanjohtaja tai hyvinvointialue yleensä lapselle edunvalvojan.
Edunvalvonta
Lapsi rikoksentekijänä
Rikosoikeudellinen vastuuikäraja on Suomessa 15 vuotta, mutta rikoslaissa määritellyt teot ovat alle 15-vuotiaidenkin tekeminä rikoksia. Vasta kun henkilö täyttää 15 vuotta, hän on syyntakeinen ja rikoksistaan vastuussa. Hänet voidaan siis tuomita samoihin rangaistuksiin kuin aikuisetkin.
Rikoslaki (89/1889) 3 luku 4 § (515/2003)
Rangaistus määrätään alaikäiselle tekijälle kuitenkin noudattaen lievennettyä rangaistusasteikkoa, minkä vuoksi alle 18-vuotias tuomitaan vain harvoin ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Vain törkeistä rikoksista langetetaan alle 18-vuotialle ehdottomia rangaistuksia.
Sovittelussa voidaan käsitellä rikoksia, joissa sovittelutoimisto arvioi sovittelun edellytysten täyttyvän. Myös alle 15-vuotiaat voivat olla sovittelun osapuolina eikä sovittelussa ole varsinaista alaikärajaa. Kuitenkin sovitteluun osallistuvan henkilön on ymmärrettävä sovittelun ja siinä tehtävien ratkaisujen merkitys.
Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta 2 §
Lapsi rikoksen uhrina
Perheessä tapahtunut väkivalta on yleensä virallisen syytteen alainen rikos. Tämä tarkoittaa sitä, että poliisi voi tutkia ja syyttäjä syyttää tällaisesta rikoksesta, vaikkei uhri vaatisikaan rangaistusta. Suurin osa rikoksista on virallisen syytteen alaisia. On kuitenkin olemassa myös asianomistajarikoksia, jotka poliisi tutkii vain, jos uhri vaatii tekijälle rangaistusta. Asianomistajarikoksia ovat esimerkiksi kunnianloukkaus ja kotirauhan rikkominen.
Poliisille tehty ilmoitus antaa viranomaisille mahdollisuuden puuttua lapseen kohdistuneisiin rikoksiin. Aikuisen onkin huolehdittava siitä, että poliisille ilmoitetaan kaikki epäilyt rikoksista, jotka kohdistuvat lapsiin. Myös lapsella ja nuorella itsellään on oikeus tehdä ilmoitus tapahtuneesta rikoksesta ja saada tarvitsemaansa oikeudellista apua ja tukea.
Kuten edellä on todettu, ei sovittelussa ole varsinaista alaikärajaa. Rikoksen uhrin tai loukatun osapuolen asemassa olevalle lapselle sovittelu voi selkiyttää tilannetta ja antaa vastauksia esimerkiksi siihen, miksi hän on joutunut uhriksi, loukatuksi tai kiusatuksi. Soviteltavaksi ei kuitenkaan saa ottaa alaikäiseen kohdistunutta rikosasiaa, jos uhrilla on rikoksen laadun tai ikänsä vuoksi erityinen suojelun tarve.
Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta 3 §
Miksi sovittelu on lapselle tai nuorelle hyvä mahdollisuus?
- Sovittelu on rikosprosessille vaihtoehtoinen tai sitä täydentävä maksuton palvelu.
- Sovittelu perustuu osapuolten ehdoilla tapahtuvaan ongelmanratkaisuun.
- Sovittelun tavoitteena on kehittää erityisesti nuorten rikoksentekijöiden vastuuntuntoa ja helpottaa uhriksi joutuneen asemaa.
- Sovittelussa huomion keskipisteenä ovat osapuolten väliset suhteet, niissä tapahtuneet oikeudenloukkaukset sekä niiden sovittaminen ja hyvittäminen.
- Lapsi saa olla sovittelussa itse aktiivinen rikoksen ja siihen liittyvien kokemusten ja tunteiden käsittelyssä. Hänellä on myös mahdollisuus vaikuttaa asiassa tehtäviin ratkaisuihin.
- Sovittelu tarjoaa nopean palvelun ja tarvittaessa ohjausta muiden palveluiden piiriin.
- Sovittelun kautta osapuolet saavat apua ja tukea asian selvittämiseen sekä tietoa oikeusprosessista ja oikeusturvastaan.
