Lastensuojelu ja eron jälkeinen vainoaminen

Mitä on eron jälkeinen vainoaminen?

Perheessä tapahtunut väkivalta ei aina pääty vanhempien eroon. Yksi eron jälkeisen väkivallan muoto on vaino, jossa entinen puoliso jatkaa väkivaltaa uhrin kielloista huolimatta esimerkiksi aiheettomilla ja määrällisesti kohtuuttomilla yhteydenotoilla, seuraamalla, kontrolloimalla, uhkailemalla tai fyysisellä väkivallalla niin, että teot aiheuttavat uhrissa pelkoa ja ahdistusta.  

Vaino on virallisen syytteen alainen rikos. Siten poliisi voi tutkia ja syyttäjä syyttää siitä, vaikka asianomistaja (”uhri”) ei vaatisikaan teosta rangaistusta. Rikoslain mukaan se, joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista siten, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta, on tuomittava vainoamisesta. 
Rikoslaki 25 luku 7 a § (Finlex)

Suomessa vainosta tehdään vuosittain useita satoja rikosilmoituksia, joista suurin osa koskettaa juuri erotilanteita. Vainoaminen voi kestää muutamasta viikosta useisiin vuosiin. 

Vaikka vainossa pääkohde on useimmiten ex-puoliso, se koskettaa myös perheen lapsia. Vainoamisteot voivat olla vaikeasti tunnistettavia. Vainoaminen voi näyttäytyä ulkopuolisille esimerkiksi erokriisinä, huoltajuuskiistana tai äärimmillään lapsen vieraannuttamisena toisesta vanhemmasta.

Vainoamisen piirteet

Tutkimusten mukaan vainossa on neljä piirrettä. Osa lapsista voi altistua kaikille vainomuodoille, osa vain joillekin.

Pelon ja turvattomuuden ilmapiiri

Vaino aiheuttaa lapsessa pelkoa, vaikka teot eivät olisikaan väkivaltaisia. Mikäli vanhempi seuraa ja tarkkailee aiheettomasti lähivanhemman ja lasten koulumatkoja, kotipihaa tms. aiheuttaa se lapselle pelkoa ja turvattomuuden tunnetta.
  
Lapsen kokemuksen tavoittaminen voi olla auttajalle vaikeaa, koska pelon voi laukaista hyväntahtoinenkin teko tai ele. Esimerkiksi vanhemman yllättävä ilmaantuminen koulun pihaan ei välttämättä herätä auttajassa huolta, mutta lapsen kokemus tilanteesta voi vaihdella lievästä varuillaanolosta kauhuun.

Tuoksut, eleet, katse ja muut vastaavat tekijät voivat laukaista lapsessa tunnereaktioita, joihin liittyy esimerkiksi pelkoa, ahdistusta, turvattomuutta tai häpeää. Lapsen aikaisemmat kokemukset väkivallasta ja vanhemman väkivaltaisista teoista antavat teoille lapsen kokemuksiin pohjautuvat merkitykset.  Muille teot voivat olla täysin ohimeneviä tilanteita, joista on vaikea tunnistaa pelkoa tai huolta herättäviä asioita.

Rakkaudeksi ja huolenpidoksi naamioitu vaino

Naamioitu vaino on vaikeinta tunnistaa väkivallan muodoksi, koska se on näennäisen tavanomaista vanhemman käyttäytymistä. Teot voivat näyttäytyä huolen pitämisenä ja rakkautena, mutta niiden tosiasiallisena motiivina ei ole lapseen kohdistuva rakkaus ja huolenpito, vaan lapsi on väline vainon toteuttamiseen. 

Teot voivat ilmetä esimerkiksi jatkuvina ja aiheettomina ja ei-toivottuina yhteydenottoina entiseen kumppaniin tai lapseen tapaamissopimuksista huolimatta. Lapsen voi olla vaikea rajata vanhemman yhteydenottoja, vaikka hän kokisi ne vaikeina. Jatkuvat aiheettomat yhteydenotot rikkovat lapsen yksityisyyden rajoja. 
 
Naamioidut vainoteot voivat olla myös aiheettomia lastensuojeluilmoituksia tai neuvottelujen järjestämisiä. Ne ovat vanhemman tarpeista lähteviä (esimerkiksi riippuvuus, kosto tai mustasukkaisuus lapsen huomiosta ja ajasta), eivätkä perustu tosiasialliseen huoleen lapsen asioista. Vainoava vanhempi saa tällä tavoin pidettyä otettaan yllä entiseen puolisoon ja lapseen.

Lasten käyttäminen vainon välineenä

Vaino voi ilmetä niin, että lasta kuulustellaan entisen puolison ja perheen elämästä. Lapsi voi joutua ikään kuin vakoilemaan toista vanhempaa. Lapsi voidaan pakottaa kertomaan tietoja perheen olinpaikasta ja ihmissuhteista, jolloin lapsi toimii tahtomattaan tiedonvälittäjänä.

Manipulointi ja henkinen kontrolli voivat saada monenlaisia muotoja. Vanhempi voi esimerkiksi pakottaa lapsen liittoutumaan kanssaan ja halventaa tai mustamaalata toista vanhempaa lapselle. Kontrolloiva vanhempi voi kertoa lapselle toisesta vanhemmasta vääriä tietoja, jolloin lapsen turvallisuuden tunne ja käsitys siitä, mikä on totta ja mikä ei, saattaa hämärtyä.

Manipulointiin ja henkiseen kontrolliin liittyy usein monenlainen toisen vanhemman vanhemmuuden edellytysten häiritseminen, kuten kasvatusmallien kyseenalaistaminen, tai lasta koskevien tietojen pimittäminen. Kontrolloiva vanhempi on piittaamaton lapsen tarpeita kohtaan, koska tietää näin satuttavansa eniten ex-kumppaniaan. Äärimmillään vanhempi voi eristää lapsen toisesta vanhemmastaan kostaakseen entiselle kumppanilleen.

Fyysinen väkivalta ja sillä uhkailu

Äärimmillään vainotilanteet sisältävät vakavaa väkivaltaa ja väkivallan uhkaa. Uhkana voi olla esimerkiksi lapsikaappaus tai henkirikos. Lapsi voi joutua kuuntelemaan väkivaltaa sisältäviä uhkauksia, jotka voivat kohdistua lapsen vanhemman lisäksi muihin läheisiin ja lemmikkieläimiin.

Vainon seuraukset

Lasten kokemukset vainotilanteista vaihtelevat ja voivat olla saman perheen lapsilla erilaiset. Lapsen ikä, kehitystaso ja aikaisemmat kokemukset perhe-elämästä vaikuttavat siihen, kuinka lapsi tunnistaa tilanteen ja pystyy kertomaan siitä.

Vainoava vanhempi voi näyttäytyä lapselle pelottavana ja arvaamattomana. Lapselle on vaurioittavaa, että hän pelkää vanhempaansa ja joutuu olemaan varuillaan. Tällöin lapsi pyrkii mukautumaan vanhemman mielialoihin. Seurauksena voivat olla lapsen henkinen epätasapaino, epäluuloisuus sekä voimakkaat syyllisyyden tunteet. Pelosta huolimatta lapsella on yleensä vanhempaa kohtaan myös myönteisiä tunteita, toiveita ja muistoja. Vaino vahingoittaa myös vainotun vanhemman ja lapsen välistä suhdetta. Vanhemman voimavarat vastata lapsen tarpeisiin ovat vähäisemmät.

Lapsen ja niin sanotun lähivanhemman asuinpaikka saattaa olla tarpeen salata, jos vaino sisältää väkivallan uhkaa. Tällöin lapsen elinpiiri voi kaventua esimerkiksi niin, ettei hän voi kutsua ystäviä kylään, hänen nimensä on vaihdettu, eikä hänen ole turvallista mennä luokkakuvaan tai osallistua vapaasti harrastuksiin. Myös lievemmissä vainotilanteissa lapsen sosiaalinen verkosto voi kaventua, koska kotiin ei ole aina turvallista kutsua vieraita tai jatkuvat muutot rajoittavat harrastuksiin ja ystäviin kiinnittymistä.
Turvakielto (DVV) 
Lähestymiskielto (Poliisi)

Tilanteen arviointi

On tärkeintä ensin järjestää lapselle riittävät tukitoimet, jotta hän on turvassa. Sen jälkeen tukityöskentelyä voi lisätä pitkäkestoisempaan ja terapeuttisempaan suuntaan. Laajalla joukolla toimijoita on velvollisuus tehdä tarvittaessa lastensuojeluilmoitus. 
Lastensuojeluilmoitus

Väkivallan ja vainon tunnistamista vaikeuttaa, jos parisuhdeväkivalta ei ole tullut auttajien tietoon ennen eroa. Arviointia vaikeuttaa myös sen, jos tapahtuneista väkivallan tai väkivallan uhan tilanteista ole viranomaiskirjauksia. Asia tuleekin usein ilmi vasta lapsen huollosta ja tapaamisesta sovittaessa. 

Väkivallan ja vainon kartoittamiseen aikuisten kanssa (esimerkiksi lastenvalvojan luona, muissa peruspalveluissa tai lastensuojelussa) soveltuu hyvin MARAK –riskinarviointilomake. Lisäksi on hyvä käyttää vainoa ja häirintää kartoittavaa lomaketta. Tärkeää on huomioida myös digitaalisten laitteiden tuomat riskit. Vainoaminen on kokonaisuus, jonka vakavuutta ei tule arvioida pelkästään yksittäisinä tekoina. Hyvä arviointityö edellyttää lähes aina moniammatillista yhteistyötä.
Väkivallan ehkäisy (Väkivalta)
Lähisuhdeväkivallan kartoittaminen ja siihen puuttuminen lastenvalvojan työssä (Julkari)

Akuutin väkivallan uhkan lisäksi on tärkeää huomioida perheessä tapahtunut aiempi väkivalta. On muun muassa arvioitava, onko työntekijän turvallista tavata vanhempia yhtä aikaa ja minkälaisia tukitoimia lapsen ja vanhemman tapaamiset tarvitsevat.
Tuetut ja valvotut tapaamiset sekä valvottu vaihto

Työskentely lastensuojelussa

  • Arvioidaan kiireellisten toimien tarve
    Lastensuojeluasian vireilletulo
    Kiireellinen sijoitus 
    Lastensuojelu tarpeen selvittäminen 
  • Arvioidaan lähestymiskiellon ja poliisille tehtävän ilmoituksen tarpeellisuus sekä muu yhteistyö poliisin kanssa
    Ilmoitusvelvollisuus lapseen kohdistuvasta väkivallasta 
    Lähestymiskielto (Poliisi)
  • Lastensuojelu voi olla apuna monissa turvallisuutta lisäävissä toimissa, kuten tapaamiskäytännöissä, lasten kuljetuksissa ja vaihtotilanteissa sekä kotiin hankittavien turvalaitteiden hankkimisessa ja niiden käytön opastamisessa.
  • Ohjataan tarvittaessa turvakiellon ja / tai lähestymiskiellon hakemiseen
  • Yhteistyö tarvittaessa lastenvalvojan kanssa.
    • Tapaamissopimuksiin ja -käytäntöihin liitettävä lapsikohtainen työskentely ja tuki molemmille vanhemmille.
    • Usein suositeltavaa, että vanhemmat tavataan erikseen. 
  • Varmistetaan riittävän pitkä tuki kaikille osapuolille. Vaino voi päättyä, mutta alkaa myös uudelleen.
  • Jatkuva riskinarviointi.

Työskentely lapsen kanssa

  • Kiitä lasta, että hän kertoi sinulle vaikean asian. Usko lapsen kertomus.
  • Ole rauhallinen ja kerro, ettei lapsi jää yksin tai ole syypää tapahtuneisiin.
  • Kerro lapselle, että apua tarjotaan koko perheelle. Sopikaa mahdollisuuksien mukaan yhdessä, mitä tehdään jatkossa.

Teksti on laadittu yhteistyössä Ensi- ja turvakotien liiton kanssa. 

Kirjallisuutta

  • Harju, Timo & Haiko, Nina (2017) Satu kameleontille ja muita satuja sinulle. Ensi- ja turvakotien liitto.
  • Laitinen, Merja ym. (2017) Varjosta valoon: eron jälkeisen vainon tunnistaminen, katkaisu ja uhrien selviytymisen tukeminen. Helsinki: Ensi- ja turvakotien liitto.
  • Nikupeteri, Anna (2015) Vainottuna: eron jälkeisen vainon tunnistaminen ja uhrien kohtaaminen. Rovaniemi: Lapin yliopisto.
  • Nikupeteri, Anna & Laitinen, Merja (2015) Children’s Everyday Lives Shadowed by Stalking: Postseparation Stalking Narratives of Finnish Children and Women. Violence and Victims 30(5), 830–845.
  • Nikupeteri, Anna, ym. (2015) Eroded, Lost or Reconstructed? Security in Finnish Children's Experiences of Post-Separation Stalking. Child Abuse Review 24(4), 285–296.
  • Nikupeteri, Anna, ym. (2017) Potentiaalisesti tappava parisuhde? Erotilanteen uhkaavuus ja uhrien suojaamisen edellytykset sukupuolistuneen väkivallan viitekehyksessä. Oikeus 3/2017, 290.
  • Silvennoinen, Elisa & Tolvanen, Matti (2014) Vainoaminen rangaistavaksi – loittoneeko vaino, riita? Defensor Legis 5/2014, 752–763.

Päivitetty: