Lapsen turvallisuus ja väkivallasta kysyminen lastensuojelussa

Väkivalta on yksi merkittävimmistä lasten terveyden ja hyvinvoinnin riskeistä, ja siksi siitä on perusteltua kysyä niin lapselta kuin vanhemmaltakin osana lapsen ja perheen kokonaistilanteen arviointia, vaikka sosiaalihuollossa asioimisen syy olisi jokin muu kuin väkivalta. Tärkeää on huomioida sekä lapseen suoraan kohdistunut väkivalta että altistuminen aikuisten väliselle väkivallalle.

Niin lasten kuin aikuistenkin voi olla vaikeaa tunnistaa kokemaansa väkivaltaa, minkä vuoksi väkivallan kokemisesta suoraan kysyminen ei ole välttämättä toimivaa. Erityisesti pienten lasten kohdalla tulee huomioida myös kohonnut johdattelualttius. Se tarkoittaa sitä, että lapsi saattaa vastata kysymyksiin ’’kyllä’’ tai ’’ei", esimerkiksi miellyttääkseen kysyjää tai siksi, ettei ymmärrä kysymystä.

Lähisuhdeväkivaltailmiölle on kuvaavaa, että usein eri osapuolilta kertynyt tieto lapsen ja perheen tilanteesta on keskenään ristiriitaista. Koskaan ei voida tietää tai arvioida täysin varmaksi esimerkiksi lapsen turvallisuuteen liittyviä riskejä, mutta voidaan yrittää kerätä systemaattisesti tietoa parhaan mahdollisen kokonaiskuvan saamiseksi. 

Vinkkejä lapsen turvallisuudesta ja väkivallan kokemuksia voi kartoittaa lapsen kanssa työskennellessä

Lapselle on hyvä luoda tilaisuuksia kertoa väkivallasta kyselemällä yleisesti ja avoimesti lapsen kuulumisista, perheestä ja kavereista, esimerkiksi: "Mitkä asiat ovat hyvin? Mikä huolestuttaa? Onko jotain, mihin toivoisi apua? Kerro perheestäsi? Mikä äidissä, isässä, äitipuolessa, kaveriporukassa tms. on kivaa? Mikä ei ole kivaa?" 

Lastensuojelun sosiaalityössä on aina hyvä tavoitella sitä, että sosiaalityöntekijälle syntyy mahdollisimman kattava ja tarkka käsitys asiakkaana olevan lapsen arjesta. Se on lapseen ja perheeseen tutustumista ja edesauttaa myös mahdollisen väkivallan ja laiminlyönnin tunnistamisessa. Kun tiedetään ihan perusasioista eli esimerkiksi lapsen aamu – ja nukkumaanmenorutiineista ja perheen ruokailuista, voidaan kuulostella sitä, miten hyvin arki vastaa lapsen ikätasoisiin tarpeisiin ja millainen vuorovaikutusympäristö lapsen perhe on. 

Lapsen haastattelussa huomioitavaa: 

Työntekijä luo omalla toiminnallaan lapselle tilan kertoa kokemuksistaan. Lapsen kerronnallisen toimijuuden muodostavat lapsen toimijuus, kerronta ja institutionaalisen vuorovaikutuksen konteksti eli tila tai tilanne missä ollaan, kuten palvelutarpeen arviointitapaaminen. Kun työntekijä ottaa huomioon lapsen vastaukset ja tarkistaa omat lapsen kerronnan pohjalta muodostuneet käsityksensä suoraan lapselta, tuetaan sekä lapsen toimijuutta että kerrontaa. 

Lasta haastatellessa on tärkeää huomioida, että eri tavoin muotoilluilla kysymyksillä päästään erityyppisen tiedon äärelle. Lapselta voidaan kysyä hänen muistikuvistaan liittyen tiettyyn yksittäiseen tapahtumaan tai lapselta voidaan kysyä, mitä hän ajattelee yleensä tapahtuvan esimerkiksi vanhempien riidellessä. Kun lapsen kanssa keskustellaan turvallisuudesta, on hyvä kysyä tietyistä yksittäisistä tapahtumista ja lapsen yleisistä muistikuvista. Väärinkäsitysten välttämiseksi haastattelijan on hyvä tiedostaa, kummalla tasolla lapsi asiasta kertoo. 

Kysymysten muotoilulla voidaan vaikuttaa siihen, minkä tyyppisistä muistikuvista (yksittäisistä tai yleisistä) lapsi kertoo. 

Esimerkki: Lapsi tuottaa yleisluonteisen kuvauksen: ”Mua aina pelottaa kun äiti suuttuu.” Tarkennetaan lapsen kertomaa yksittäisen tapahtumakuvauksen kautta. Haastattelija voi pyytää lasta kertomaan esimerkiksi

  • viimeisimmästä kerrasta “Milloin viimeksi äiti suuttui? Kerro siitä, mitä siinä tapahtui ihan alusta loppuun saakka”.
  • jostain kerrasta, joka on jäänyt lapselle erityisen hyvin mieleen “Mikä on sellainen kerta, joka on jäänyt sinulle erityisen hyvin mieleen? Kerro siitä.”

Väkivaltariskin kartoittaminen lapsen tiedon perusteella

Pohdi tietojasi lapsen tilanteesta alla lueteltujen väkivallan riskitekijöiden kautta (1-8). Ne auttavat hahmottamaan, mistä tutkimuksen perusteella tiedetyistä väkivaltariskin kannalta keskeisistä asioista sinulla on tietoa ja mihin asioihin liittyen tietoa olisi hyvä hankkia vielä lisää lapsen tilannetta arvioidessasi. Tavoitteena on tunnistaa lapsen elämään ja erityisesti perheenjäsenten välisiin suhteisiin liittyviä tekijöitä, jotka nostavat lapseen kohdistuvan väkivallan riskiä. Toisinpäin käännettynä kukin riskitekijä on suojaava tekijä. 

Yksikään riskitekijä tai sen puuttuminen ei vielä yksinään kerro siitä, onko lapsi ajankohtaisesti kokenut väkivaltaa vai ei. 

Kunkin alla luetellun väkivallan riskitekijän valitsemalla, avautuu kysymysesimerkkejä, joita voit käyttää tukena kartoittaessasi kyseistä osa-aluetta. Lapsen omaa kerrontaa tukee parhaiten avoimien kysymysten käyttö. Kysy aina ensin mahdollisimman avoimesti, esimerkiksi: "Kerro tunteistasi, kun perheessäsi ollaan vihaisia." Jos avoimet kysymykset ovat lapselle vaikeita, auta lasta asian äärelle tarkentavalla kysymyksellä ja palaa sitten takaisin avointen kysymysten käyttöön. 

On hyvä kuulostella, mitä sanoja lapsi käyttää ja käyttää samoja. Lapsi voi olla tottunut käyttämään sanaa ”äkäinen” sen sijaan, että käyttää ”vihainen”. Selvitä, mitä lapsi sanalla tarkoittaa ja käytä sitä. Kysymysesimerkeissä käytetään sanoja "äiti/isä", mutta kysymyksiä voidaan soveltaa myös esimerkiksi sisarusten välistä suhdetta tai vanhemman kumppania käsittelevinä. Huomioi kaikki perheessä asuvat henkilöt (myös sisarukset) tai vierailevat muut aikuiset kuin huoltajat, esim. seurustelukumppanit. Huomioithan sen, että esimerkkikysymykset ovat esimerkkejä, joista voit valita tilanteeseen sopivimmat. Tarkoituksena ei ole käyttää niitä kaikkia saman lapsen kanssa. 

Väkivallan riskitekijät

Edellä listatuista osa-alueista kertyneen tiedon perusteella muodostuu käsitys lapsen turvallisuudesta perheessä.
Esimerkiksi jos huomaat lapsen kertoman perusteella tietäväsi, että.. 

  • lapsi pelkää kotona hämähäkkejä ja pimeää ja sanoo äidin olevan hyvä viemään pelon pois
  • lapsi pystyy avoimesti puhumaan peloistaan ja huolistaan perheenjäsenilleen
  • lapsi turvautuu vanhemman hoivaan, esimerkiksi kun kaverisuhteissa on tullut pulmaa
  • kasvatustilanteissa pahin, mitä lapsen mielestä voi tapahtua on se, että isä kieltää pelaamisen
  • lapsen mukaan kotona puhutaan asioista suuttuneina ja sen jälkeen pyydetään anteeksi
  • mistään ei löydy tietoa tai merkintää aiemmasta lapseen kohdistuvasta tai perheessä muutoin ilmenneestä väkivallasta

... voit ajatella tietäväsi jo varsin paljon lapsen ja perheenjäsenten välisten suhteiden turvallisuudesta.

Aikuisten välisestä väkivallasta kysymisen lisäksi tarkastele, onko asiakastietojärjestelmässä siihen liittyen aiempia merkintöjä.

Perheen sisäisen väkivaltariskin kartoittaminen vanhemmalta

Pohdi tietojasi lapsen tilanteesta seuraavien riskitekijöiden kautta, ne auttavat hahmottamaan sitä, mistä asioista sinulla on tietoa ja mihin asioihin liittyen tietoa olisi hyvä vielä hankkia lisää. Riskitekijöitä on tärkeää pohtia kaikkien lapsen läheisten aikuisten näkökulmasta (biologiset ja bonusvanhemmat sekä mahdolliset sijaisvanhemmat).

Vanhemman kertomasta on hyvä kuulostella, onko perheellä joku, johon olla yhteydessä haastavissa tilanteissa vai onko kaikki oman jaksamisen ja pärjäämisen varassa. 

Vanhempien välisen väkivallan kartoittaminen ja lapsen altistuminen väkivallalle 

Pohdi tietojasi vanhempien tai koko perheen tilanteesta alla olevien riskitekijöiden kautta. Ne auttavat hahmottamaan sitä, mistä asioista sinulla on tietoa ja mihin asioihin liittyen tietoa olisi hyvä vielä hankkia lisää vanhempien välisen väkivallan kartoittamiseksi. Alla olevat asiat on tutkimuksessa todettu lähisuhdeväkivallan riskitekijöiksi.  

1.    Vanhemman lapsuudessaan kokema kaltoinkohtelu ja traumakokemukset.

Lapsuudessa lähisuhdeväkivaltaa nähneet ja kokeneet lapset käyttävät itse aikuisena muita todennäköisemmin väkivaltaa tai joutuvat väkivallan kokijaksi ihmissuhteissaan. Lisäksi väkivallan kokemukset moninkertaistavat riskiä vanhemman väkivaltaisuudelle omaa lastaan kohtaan.  

2.    Vanhemman ajankohtaisesti kokemat kuormittavat tekijät, kuten 

  • stressi tai kriisi 
  • raskaus 
  • kuormittava perhetilanne (esim. erityislapsi) 
  • taloudelliset vaikeudet 
  • fyysiset ongelmat 
  • päihteiden riskikäyttö
  • mielenterveysongelmat 
  • rikollinen tausta 
  • erotilanne 

3. Vanhemman lähisuhteessa ilmenevä väkivalta 

4. Lapsen altistuminen aikuisten väliselle väkivallalle 

Jos lapsi elää perheessä, jossa joku perheenjäsenistä käyttäytyy väkivaltaisesti, hän altistuu kaikille väkivallan haitallisille vaikutuksille. Vaikka väkivalta ei kohdistu suoraan lapseen, väkivaltainen ilmapiiri aiheuttaa pelkoa ja turvattomuutta. 

Aikuisten välisestä väkivallasta kysyminen

Väkivallan puheeksi ottamisen tulisi aina tapahtua luottamuksellisessa ja turvallisessa tilanteessa, jossa ei ole läsnä vanhemman kumppania tai lapsia. Väkivallasta kertominen on vaikeaa mm. siihen liittyvän häpeän vuoksi. Väkivallan kokemuksia voi olla vaikea tunnistaa väkivallan monimuotoisuuden vuoksi ja väkivalta muuttuu nopeasti ”normaaliksi elämään kuuluvaksi asiaksi”. Parisuhteessa voi kohdata loukkaavaa tai pelottavaa kohtelua, fyysistä tai seksuaaliväkivaltaa, tai taloudellista väkivaltaa. Väkivallan monimuotoisuuden vuoksi väkivallasta kysymisen voi aloittaa esim. kysymyksillä

  • "Miten teillä riidellään? Mitä riidoissa sanotaan ja tehdään? Voiko kumpikin osapuoli sanoa vapaasti ajatuksensa kokematta uhkaa?" 
  • "Tunnetko olosi kotona turvalliseksi? Onko kotona tilanteita, jotka olet kokenut pelottaviksi?"
  • "Onko joku läheinen ollut joskus sinua kohtaan väkivaltainen? Onko sillä vaikutusta elämääsi nyt?" 
  • "Onko läheisissä ihmissuhteissasi tällä hetkellä väkivaltaa (fyysistä, henkistä tai seksuaalista väkivaltaa tai kaltoinkohtelua)?" 

Mikäli joku on ollut vanhempaa kohtaan väkivaltainen joskus tai on sitä tällä hetkellä, käytä lähisuhdeväkivallan kartoittamisen apuna lähisuhdeväkivallan kartoitus- ja suodatinlomakkeen kartoituskysymyksiä. Lomakkeella on avattu väkivallan eri muotoja ja ohjeistetaan jatkotoimista lähisuhdeväkivaltatilanteissa. 

Jos perheessä tapahtuu väkivaltaa vanhempien välillä tai muissa suhteissa, on vanhemmilta hyvä selvittää, mitä he tietävät lapsen altistumisesta väkivallalle. Missä lapsi yleensä on väkivaltatilanteiden aikana/missä oli tietyn tilanteen aikana? Mitä lapsi teki tietyn tilanteen aikana/tekee yleensä? Puuttuuko lapsi tilanteeseen/pyrkiikö suojautumaan/suojaako jotakuta muuta esim. sisarusta?"

Mitä vanhempi ajattelee, kokeeko lapsi tilanteet pelottavina? Onko lapselta kysytty asiasta tai mistä vanhempi tietää? Puhutaanko tapahtuneesta väkivallasta tai esim. kovaäänisestä riitelystä lapsen kanssa jälkikäteen, ja miten sitä sanoitetaan?

Päivitetty: